Takertuvan tuttavuuden kanssa menee hermot

[apuaetsivä]

Tiedän tilanteesi, olen itse samanlaisessa tilanteessa. Henkilöt, joilla ei ole sosiaalista kompetenssiä, interrpsyykkistä lahjakkuutta tai heillä on jokin persoonallisuushäiriö eivät ymmärrä näitä sosiaalisia vihjeitä, joita ns. normaalit ymmärtävät. He nimenomaan kyselevät syitä kuin pienet lapset, jos kieltäytyy tapaamasta. Soittelevat hulluna, jos puhelimeen ei vastaa. Tätä ei voi ymmärtää, ennen kuin kohtaa tällaisen ihmisen. Itse psyyken ammattilaisena olen tämän takertujan kanssa hukassa, ainoa keino päästä eroon olisi oikeastaan loukkaus. Näin hänen muut ystävänsä ovat toimineet, mutta pidän sitä hieman moraalittomana itselleni.

Juu, hänen kaltaistaan en ole kyllä toista tavannut eikä sitä tosiaan kykene ymmärtämään ennen kuin omalle kohdalle sattuu jokin kunnon takertuja. Pitäisi saada osoitettua sosiaalisia vihjeitä ymmärtämättömälle etten ole kovin innokas tapaamaan ilman että välit menevät poikki. Kyllähän sitä aina eroon pahalla pääsee esim. totaalisella puheluihin vastaamattomuudella mutta haluaisin hoitaa tilanteen ehkäpä vähän mukavammin, kun olisi kiva myös kyetä istumaan samassa illallispöydässä hänen kanssaan jatkossakin. Minulla ei vaan oikein ole ollut työkaluja tällaisiin tilanteisiin mutta onneksi olen nyt saanut hyviä vinkkejä

 

["Vieraana"]

Ainoa tarkea asia tuossa on omat rajat. Jos pitaa kiinni omista rajoista, niin se tarkoittaa sita, ettei toisia syyteta siita, etta ovat toistuvasti tekemassa jotakin mika ei itselle sovi vaikkei sita ilmaista vaan hoidetaan se osuus mika itselle kuuluu. Muilla on oikeus olla vaikka alkoholisteja, rahanlainaajia, persoonallisuushairioisia, mielisairaita, yksinkertaisia, aspergereja tai ihan mita sattuu olemaan. Ap, syytat ystavaasi taysin turhaan.

Hyvin sanottu. Itse kamppailen saman ongelman kanssa, vaikka sen järjellä tietää, on vaikea sanoa ei. Minun kohdallani kyseessä sairas omainen joka tarvitsee jatkuvasti monenlaista apua. Mietin usein: "Eikö se tosiaan tajua että minäkin väsyn, en minäkään ole kone, minunkin vuorokaudessani on vain 24 tuntia..." Sen sijaan että sanoisin ei.

 

[vierass]

Minusta sanaa takertuja voi kayttaa vaan henkisista syista takertuviin. Jos ihminen on vaikka vammainen tai jollakin tavalla neurologisesti erilainen ettei tajua, niin takertuja-sana on jotenkin julmaa eika edes totta.

 

["LaMamanMorbid"]

Juu, kyllä mä sanoisin, että ei toisen torjuminen ole lainkaan helppoa kun se sattuu omalle kohdalle.... Helpompaa on neuvoa toisia. =) Mutta sä vaikutat kuitenkin empaattiselta ihmiseltä kun et selvästikään halua loukata toista. Itse varmaankin olisin toiminut suhteellisen samoin. Tosin mulla ei ole kokemusta hirveen kauheen takertuvaisista yksilöistä... Yhden kamun kanssa on mennyt sukset ristiin ja yhteistuumin todettu, että eiköhän se ollut tässä. Mä olen yleensä siinä tutustumisvaiheessa tuntosarvet niin pitkänä, et jos vähänkin tuntuu ikävältä niin mä astun heti takavasemmalle. Mutta ettehän te asu samassa kaupungissa, eikö se niin ollut, joten miten sun tarttis mitään selittää. Jos kamu jankkutta ja utelee niin jatka samalla linjalla eli on muuta menoa...ole vaikka hiljaa jos et muuta keksi. Jos kamu kysyy mikset voi kertoa niin sano ykskantaan ettei kuulu sinulle, siksi.

 

[apuaetsivä]

Ainoa tarkea asia tuossa on omat rajat. Jos pitaa kiinni omista rajoista, niin se tarkoittaa sita, ettei toisia syyteta siita, etta ovat toistuvasti tekemassa jotakin mika ei itselle sovi vaikkei sita ilmaista vaan hoidetaan se osuus mika itselle kuuluu. Muilla on oikeus olla vaikka alkoholisteja, rahanlainaajia, persoonallisuushairioisia, mielisairaita, yksinkertaisia, aspergereja tai ihan mita sattuu olemaan. Ap, syytat ystavaasi taysin turhaan.

Heh, tuosta alkoholista ja rahasta tuli mieleeni että yksi rajojen vetämisen suuria saavutuksiani oli kun pystyin vihdoin sanomaan alkoholisti-isälleni etten vuosien lainailujen jälkeen väkivallan uhallakaan lainaa hälle enää rahaa. Pelkäsin että saan turpaani mutta seuraus olikin se ettei isäni enää ole soitellut kiukkukännissä tai lainannut rahaa

Kai sitä kanssaihmisiltä toisaalta odottaisi jonkinlaisia peruskäytöstapoja mutta niinhän sitä sanotaan että jos ei halua muiden kävelevän ylitseen, täytyy lakata makaamasta lattialla. Se, ettei aina tarvitse miellyttää onkin yksi tärkeimmistä asioista joita olen aikuisuuden myötä oppinut. Olen tässä nyt nousemassa sieltä lattialta, en ihan vielä vain ole päässyt pystyyn. Se, ettei kaverillani ole sosiaalista silmää, ei vähennä omaa vastuutani, mutta selittää sekin tilannetta hyvin pitkälle kuten omat ongelmani mielipiteiden ilmaisussa.

Se, että kaverillani saattaisi olla ihan oikeasti jokin neurologinen ongelma, on tullut mieleeni vasta tänä vuonna. Olen pitänyt häntä ärsyttävyyteen asti sinnikkäänä ja ajatellut että kyllähän nyt sitkeinkin sissi tajuaa jossakin vaiheessa luovuttaa kun en ikinä itse ota yhteyttä ja kieltäydyn suurimmasta osasta hänen ehdottamiaan tapaamisia. Paikkakunnan vaihdoksen ajattelin sinetöivän jutun mutta toisin kävi. Jos hällä jokin sairaus on, ei häntä siitä tietenkään voi syyttää eikä siinä vaiheessa se aikakaan auta. Toisaalta olen miettinyt että hän saattaa jollakin tasolla tietää etten ole kovin innostunut tapaamaan mutta sosiaalisena ihmisenä hieman epätoivoissaan ja kaverin puutteessa (varsinkin nyt kun avioliitto rakoilee) sitten ajatella että parempi minun kanssa kuin olla yksin...

Huh, mitä sepustuksia olen kirjoitellut, mutta on mielenkiintoista keskustella aiheesta kanssanne

 

[LaMamanMorbid]

Tai sitten kaverisi tossuttaa sua koska on huomannut, että sä oot helppo. Miten kaveri muuten toimii kaverina? läpättääkö vaan omiaan vai kyseleekö sunkin juttuja? Onko teillä aitoa vuorovaikutusta vai myötäiletkö sä vaan tyyliin jooojooo...

 

[apuaetsivä]

No jos et halua mennä sinne kaupunkiin niin sano ihmeessä ettet ole menossa äläkä että "joo kattellaan". Se vaan todellakin pitää sanoa. Ääneen. Sille kaverille. Ei jättää sitä tänne palstalle.

Mielestäni tuo taas saattaisi helposti aiheuttaa välien rikkoontumisen kokonaan. Voin kuvitella miten puhelu menisi, olkoot kaverini taas Katri.

Katri: Milloin tulet tänne?
Minä: En ole tulossa sinne.
Katri: Miksi?
Minä: No en vaan ole tulossa, olen pahoillani.
Katri: Niin siis miksi?
Minä: No en ole tulossa. Nyt täytyy alkaa lopetella tätä puhelua.
Katri: Joo mutta miksi?
Minä: No en ole sulle tilivelvollinen, en nyt vaan tule. Nyt lopetan tämän puhelun.
Klik.tuuttuuttuut

Sitten kun seuraavan kerran tapaamme yhteisten tuttujen kanssa saankin istua pää punaisena vältellen katsekontaktia Katrin kanssa

 

[apuaetsivä]

Mulla oli aikoinaan samantyylinen kaveri. Nykyään olemme vain tuttavia, saatamme nähdä kerran pari vuodessa. Hän oli juuri sellainen takertuja eikä ymmärtänyt mm. mikä on sopiva aika kyläillä lapsiperheessä. Mielestäni klo 20 on jo sen verran myöhä, että varsinkin alle 5-vuotiaat lapset alkavat iltapesuille tai menevät jopa jo nukkumaan. Mutta ei, hän istuu ja istuu, puhelee ja juoruilee, käy tietokoneella facebookissa (eikö siellä voi käydä omalla koneella kotona??), kyseli syötävää jne... Jos hänelle sanoi suoraan että nyt minä menen itse suihkuun ja alan kohta nukkumaan, niin eikö mitä, hän saattoi sanoa että "joo mä katon vielä tän tv-ohjelman loppuun".

Hänen kanssaan yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa sillä, että lopetteli viesteihin/soittoihin vastaamiset tai keksi syitä miksei voi nähdä.

Harmi sinänsä, sillä hän on kuitenkin pohjimmiltaan sydämellinen ihminen, mutta ihan tiedossa on, ettei hän ole ihan "normaali". Heikkolahjainen ehkä olisi sopiva kuvaus hänelle.

Niin, tuohonkin olisi ulkopuolisen helppo sanoa että etkö saa kaveriasi ulos talostasi että ootko vähän avuton. Mutta jos toinen ei osaa vähäisemmästäkään vinkistä ottaa vaaria niin ei se ole kovin helppo alkaa sanoa että et katso sitä ohjelmaa loppuun vaan lähde omaan kotiisi.

 

[vierass]

Voisit sanoa ettet ole tulossa, koska et halua tai ei huvita. Se ei ole asian valttelya kuten olen kipea/ vasynyt/ kiireinen.

 

[neuvo]

Mielestäni tuo taas saattaisi helposti aiheuttaa välien rikkoontumisen kokonaan. Voin kuvitella miten puhelu menisi, olkoot kaverini taas Katri.

Katri: Milloin tulet tänne?
Minä: En ole tulossa sinne.
Katri: Miksi?
Minä: No en vaan ole tulossa, olen pahoillani.
Katri: Niin siis miksi?
Minä: No en ole tulossa. Nyt täytyy alkaa lopetella tätä puhelua.
Katri: Joo mutta miksi?
Minä: No en ole sulle tilivelvollinen, en nyt vaan tule. Nyt lopetan tämän puhelun.
Klik.tuuttuuttuut

Sitten kun seuraavan kerran tapaamme yhteisten tuttujen kanssa saankin istua pää punaisena vältellen katsekontaktia Katrin kanssa

Tuskin siinä mitään tarvii pää punaisena olla. Paitsi että kai sitä voisi kaverille sanoa (vaikka ei tätä niin lähiystäväksi ja ns. omaksi ihmiseksi kokisikaan, voi kai silti kohdella kuin ihmistä?) että mun elämä on nyt niin täynnä kaikkea muuta että en jaksa olla erityisen sosiaalinen vaan tykkään maata viikonloput sohvalla ja ajatella omiani.

En ihan myöskään ymmärrä miksi olet suostunut sitten viettämään sellaista vapaa-aikaa tämän ihmisen kanssa, joka ei sinua miellytä. Jos sinua haluttaa sovittaa tiettyä vaatetta tai katsella tiettyjä astioita kaupassa, niin sovita ja katsele. Tee sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta, toinen hengaa mukana jos tahtoo ja jos hänellä on tylsää niin aina parempi...

 

[LaMamanMorbid]

Mielestäni tuo taas saattaisi helposti aiheuttaa välien rikkoontumisen kokonaan. Voin kuvitella miten puhelu menisi, olkoot kaverini taas Katri.

Katri: Milloin tulet tänne?
Minä: En ole tulossa sinne.
Katri: Miksi?
Minä: No en vaan ole tulossa, olen pahoillani.
Katri: Niin siis miksi?
Minä: No en ole tulossa. Nyt täytyy alkaa lopetella tätä puhelua.
Katri: Joo mutta miksi?
Minä: No en ole sulle tilivelvollinen, en nyt vaan tule. Nyt lopetan tämän puhelun.
Klik.tuuttuuttuut

Sitten kun seuraavan kerran tapaamme yhteisten tuttujen kanssa saankin istua pää punaisena vältellen katsekontaktia Katrin kanssa

Tai sit näin:

Katri: Milloin tulet tänne?
Minä: En ole tulossa sinne.
Katri: Miksi?
Minä: No en vaan ole tulossa, olen pahoillani.
Katri: Niin siis miksi?
Minä: Ai miten niin, miksi sä haluat tietää?
Katri: No mua kiinnostaa...
Minä: Miksi sua kiinnostaa mun asiat? Jos mä sanon, että en ole tulossa niin sen pitäisi riittää...

Ja jos ei riitä niin se on Katrin ongelma. =)

 

[apuaetsivä]

Tai sitten kaverisi tossuttaa sua koska on huomannut, että sä oot helppo. Miten kaveri muuten toimii kaverina? läpättääkö vaan omiaan vai kyseleekö sunkin juttuja? Onko teillä aitoa vuorovaikutusta vai myötäiletkö sä vaan tyyliin jooojooo...

Hän on ihan positiivinen, ei kaada elämänsä murheita niskaani, juttelee kevyitä. Aika paljon puhua pälättää minun kuunnellessa ja myötäillessä. Olen varmaankin helppoa ja positiivista seuraa En kauheasti ala puhua hänelle omia juttujani kun ei hän malta keskittyä eikä toisaalta muista kovin paljon siitä mitä olen hänelle sanonut. Asia, jonka jollekulle toiselle sanoisin viidellä lauseella, täytyy hänen kohdallaan tiivistää yhteen lauseeseen jotta hän malttaa kuunnella loppuun. Ei hän nykyään enää keskeytä niin usein kuin ennen, yrittää olla kiinnostuvinaan toisen jutuista mutta silmistä näkee että hän on usein henkisesti poissa, ikään kuin vaipuu transsiin eli yhtä hyvin voisin puhua seinille. Olen ottanut hänen tapaamisensa siten, että nollaan omat aivoni, hengaan vaan mukana yrittämättäkään sen suurempaa vuorovaikutusta hänen kanssaan.

Sitten taas toisaalta hän on hauskasti kiinnostunut kyselemään sellaisista ihmisistä, joita ei varsinaisesti tunne, esim. saattaa kysellä siskostani (jota ei ole koskaan livenä nähnyt) että missä siskoni on nykyään töissä, onko sillä poikakaveria, kuinka kauan he ovat seurustelleet ym.

Ei hän ole ilkeä ihminen ollenkaan, päällimäisin adjektiivi mikä hänestä tulee mieleen on positiivisuus. Kyllä häntä voi harvakseltaan tavata. Mutta sen enempää ei vaan nappaa (ja on siis muitakin syitä kuin nämä mitä olen tässä ketjussa kertonut).

 

[apuaetsivä]

Tai sit näin:

Katri: Milloin tulet tänne?
Minä: En ole tulossa sinne.
Katri: Miksi?
Minä: No en vaan ole tulossa, olen pahoillani.
Katri: Niin siis miksi?
Minä: Ai miten niin, miksi sä haluat tietää?
Katri: No mua kiinnostaa...
Minä: Miksi sua kiinnostaa mun asiat? Jos mä sanon, että en ole tulossa niin sen pitäisi riittää...

Ja jos ei riitä niin se on Katrin ongelma. =)

Niin, pelkään kai loukkaavani jos sanon tuohon sävyyn et miks sua kiinnostaa mun asiat. Kun kuitenkin haluaisin väleissä pysyä. Olen ajatellut että välttelytaktiikka toimisi paremmin. Mutta kun sehän on nähty että Katria on ihan turha vältellä, niin kyllähän tuo suoraan sanominen alkaa olla se ainoa vaihtoehto.

 

[apuaetsivä]

Minusta sanaa takertuja voi kayttaa vaan henkisista syista takertuviin. Jos ihminen on vaikka vammainen tai jollakin tavalla neurologisesti erilainen ettei tajua, niin takertuja-sana on jotenkin julmaa eika edes totta.

Give me a break! Kyseessä ei ole mikään huollettava ja/tai ymmärrystä vailla oleva ihminen. Oikeastaan hän itse on hoitoalan ammattilainen. Enkä edelleenkään tiedä onko hän vain negatiivisella tavalla omalaatuinen vai onko hänellä tosiaan jonkinlainen neurologinen ongelma.

 

[apuaetsivä]

Noniin, kiitos näkökulmistanne ja avustanne, arvon palstalaiset. Olen nyt päätynyt jonkinlaiseen ratkaisun tapaiseen.

Summa summarum: aiemmin ajattelin, että välttelemällä ja/tai näkemällä kaveriani mahd. harvoin en riko välejä, mutta osoitan hänelle etten halua häntä sen useammin nähdä, että pidetään tietty välimatka. Mutta eihän se niin mene! Hän vain kuvittelee että haluan toki nähdä häntä, mutten vain syystä tai toisesta pysty näkemään häntä usein. Tällöin esim. työttömyyden sattuessa hän luulee että nyt sitten voidaankin taas nähdä useammin ja alkaa ottaa entistä useammin yhteyttä. Minulle on selvinnyt, että hänen maailmassaan ei ole mitään tuttavuuden eri ”tasoja”, joko ollaan kavereita ja nähdään mahd. usein tai sitten ei olla väleissä ollenkaan.

Toisaalta tämä kaveriporukka, johon kuulutaan, on alkanut hajoilla elämäntilanteiden muuttuessa, joten tuskinpa tulevaisuudessa kokoonnutaan enää kovin usein yhteen. Tällöin minulla ei myöskään ole enää syytä ylläpitää edes muodollisia välejä tähän kaveriin. Joten, ehkäpä on aika unohtaa tuo jatkuva tulevaisuuden varmistelu, elää nykyhetkessä ja olla suora tuota kaveria kohtaan ilman pelkoa siitä,että mitäköhän se nyt miettii ja mitäköhän sille sitten sanon kun seuraavan kerran törmään häneen kun ollaan porukalla jossakin. Eli jos en halua häntä nähdä niin sitten en näe, ilman kiemurteluja ja selittelyjä, jotka tähän mennessä ovat johtaneet syyllisyydentuntoisena/tekosyiden puutteessa myöntymiseen sitten jossakin vaiheessa.