Takertuvan tuttavuuden kanssa menee hermot

[apuaetsivä]

Lukiossa tutustuin kavereiden välityksellä yhteen tyttöön josta en liiemmin pitänyt. Tulin hänen kanssaan kyllä asiallisesti toimeen ja oli ihan ok että hän oli mukana, kun käytiin porukalla joskus esim. ulkona syömässä mutta ns. kemiat eivät vaan hänen kanssaan erityisemmin kohdanneet. No, tämä tyttö jollakin tavalla tykästyi minuun niin että halusi viettää aikaa myös kahdestaan kanssani. En kehdannut sanoa päin naamaa etten pidä hänestä ja neutraalia kohteliaisuutta tämä tyttö sitten erehtyi pitämään ystävyytenä. Monet tekosyyt ja hätävalheet tulikin keksittyä tätä ihmistä vältellessä. En myöskään koskaan ottanut itse yhteyttä tähän kaveriin. Mutta väkisinkin häntä tuli tavattua jo ihan yhteisten kavereiden kautta. En myöskään aina ehtinyt keksiä tekosyytä, jolloin jouduin hänen seurakseen esim. kauppoja kiertelemään.

Ongelmanani on edelleen tämä lukioaikainen kaveri, joka useiden vuosien jälkeen haluaa yhä nähdä minua kaksin, ainakin pari kertaa kuussa. Joskus keksin tekosyyn, joskus sitten hampaita kiristellen näen häntä. En siis edelleenkään juuri pidä hänestä. Olen joskus pystynyt olemaan hänestä erossa jopa kuukausia tekosyiden varjolla, mutta hän vain jaksaa yhä uudelleen ja uudelleen ottaa yhteyttä ja kysellä että milloin nähdään. Enkä ainakaan viiteen vuoteen ole ottanut häneen oma-aloitteisesti yhteyttä! Välillä tuntuu että hermo menee totaalisesti! Nyt olen jäänyt lisäksi työttömäksi, niin ihan turha on keksiä minkäänlaisia ”kiireitä” ym. tekosyitä.

Olen kyllä oppinut karvaimman kautta että kaikki eivät ymmärrä mitään hienovaraista vihjailua vaan osalle ihmisistä täytyy sanoa asiat todella suoraan jo ennen kuin tilanne pääsee luisumaan tällaiseksi! Nyt aikuisiällä oikeastaan olenkin paljon suorempi, rohkeampi ja rajani tunteva, kuin silloin teininä ja jos tapaisin hänet ensimmäistä kertaa nyt, osaisin luultavasti olla paljon suorempi. Mutta kun yhteistä historiaa on takana vuosikaudet, niin en kehtaisi sanoa etten ole ikinä pitänyt hänestä.

Tosin nyt alkaa näyttää siltä että pakko on sanoa jotakin, muuten tämä farssi saattaa kestää vaikka loppuelämän, eikä toisaalta ole reilua tätä kaveriakaan kohtaan olla hänen kanssaan vain pakosta/säälistä. Onko muitakin jolla vastaavaa ongelmaa?

 

[anteeksi mutta]

 

[vierass]

Jaa tuttavasi on takertuva? Kuulostaa silta, etta sina takerrut marttyyrinkruunuusi ja vielapa hyvin koomisella tavalla . On se hienoa olla tunnealykas ja toisia huomioiva ihminen.

 

[vvv...]

On se hienoa kun toisilla on varaa valittaa ystävistä jotka ovat aidosti kiinnostuneita ystävyydestä ja sinusta

 

[vieras-]

Hei, sama juttu mulla! Naapuri on viimeiset kuusi vuotta pakottanut mut sen luokse syömään kerran viikossa ja minähän se aina menen, mutta en yhtään tykkää siitä ihmisestä ja paska kokkikin se on. Mutta ei vaan tajua!1! Varmasti ens kesänä sanon jo jotenkin rumemmin!11! Mutta nyt tuli kutsu taas illalliselle, joten pitää mennä. Moooii.

 

[apuaetsivä]

Nojoo, aikamoinen farssihan tämä on. Tuo kaveri muutti toiseen kaupunkiin jonka luulin korjaavan ongelman, mutta koska hän ei pidä tuosta kaupungista ja suhdekin aviomiehen kanssa rakoilee, tulee hän tänne vanhalle paikkakunnalle usein käymään. Lisäksi hän on jo useamman kerran kysynyt että milloin menen vastavierailulle hänen nykyiselle paikkakunnalleen.

Oikeastaan olenkin menossa sinne erään tapahtuman yhteydessä ja lupasin kahvitella tuota kaveria jossakin välissä parin tunnin ajan. Hän ei kuitenkaan ollut siihen tyytyväinen, hän haluaa että menen sinne vielä toisenkin kerran ajan kanssa että ehditään olla koko päivä tai ehkäpä viikonloppu yhdessä. Vastaukseni on ollut tähän mennessä tyyliin "hmmm katotaan nyt millon ehdin hmmmjoo..."

En tiedä itsekään pitäisikö itkeä vai nauraa.

 

["Taru"]

No odotapas kun muutaman viikon tai kuukauden olet ollut työttömänä, niin etköhän pian riemusta kiljuen lähde tämänkin kaverisi kanssa kahvittelemaan...Että äläpä vielä dumppaa kamuasi!

 

[apuaetsivä]

On se hienoa kun toisilla on varaa valittaa ystävistä jotka ovat aidosti kiinnostuneita ystävyydestä ja sinusta

En kaipaa kovin suurta kaveripiiriä, vietän paljon aikaa yksin tai sitten yhden tai kahden kaverin seurassa. Minulla on ihan riittämiin sellaisia kavereita, joista ihan oikeasti pidän.

Kaveruudesta olen yleensä ottaen sitä mieltä, että jokaisen kanssa on tultava toimeen ja täytyy käyttäytyä kohteliaasti vaikkei esim. jostakusta työkaverista pidä. Mutta mielestäni minulla ei ole velvollisuutta alkaa läheisemmäksi kaveriksi jakamaan vapaa-aikaani sellaisen ihmisen kanssa josta en pidä.

En minäkään oleta, että voin vain poimia kenet tahansa mistä tahansa ja velvoittaa hänet viettämään aikaa kanssani silloin kuin itse tahdon. Eihän sellainen ole mitään ystävyyttä...? Mielestäni ystävyys vaatii sen, että molemmat haluavat viettää aikaa toisensa kanssa ja pitävät toisistaan.

Nuorempana (ja oikeastaan vieläkin jossakin määrin) olin sellainen, etten uskaltanut tuoda esille omia ajatuksiani ja mielipiteitäni. En myöskään uskaltanut sanoa asioita suoraan (siitähän tämäkin tilanne on saanut alkunsa). Näin ollen tämä kaverikin on oikeastaan tykästynyt lähinnä siihen neutraalin kohteliaaseen kuoreen, jota en enää jaksaisi esittää.

 

[niin joo tota noin]

En kaipaa kovin suurta kaveripiiriä, vietän paljon aikaa yksin tai sitten yhden tai kahden kaverin seurassa. Minulla on ihan riittämiin sellaisia kavereita, joista ihan oikeasti pidän.

Kaveruudesta olen yleensä ottaen sitä mieltä, että jokaisen kanssa on tultava toimeen ja täytyy käyttäytyä kohteliaasti vaikkei esim. jostakusta työkaverista pidä. Mutta mielestäni minulla ei ole velvollisuutta alkaa läheisemmäksi kaveriksi jakamaan vapaa-aikaani sellaisen ihmisen kanssa josta en pidä.

En minäkään oleta, että voin vain poimia kenet tahansa mistä tahansa ja velvoittaa hänet viettämään aikaa kanssani silloin kuin itse tahdon. Eihän sellainen ole mitään ystävyyttä...? Mielestäni ystävyys vaatii sen, että molemmat haluavat viettää aikaa toisensa kanssa ja pitävät toisistaan.

Nuorempana (ja oikeastaan vieläkin jossakin määrin) olin sellainen, etten uskaltanut tuoda esille omia ajatuksiani ja mielipiteitäni. En myöskään uskaltanut sanoa asioita suoraan (siitähän tämäkin tilanne on saanut alkunsa). Näin ollen tämä kaverikin on oikeastaan tykästynyt lähinnä siihen neutraalin kohteliaaseen kuoreen, jota en enää jaksaisi esittää.

Jos sä olet vuosia tapaillut tätä ihmistä niin annat hänelle kyllä vaikutelman että haluat tavata ja pidät hänestä. Aika harvat tapaa vuodesta toiseen ihmisiä joista ei tykkää, vaikka näköjään niitäkin löytyy. Sen sijaan että odotat vuosia koska kaverisi tajuaa (mistä?) ettet ole kiinnostunut hänestä voisit vaikka itse sanoa jotain, tai yksinkertaisesti olla tapaamatta.

 

[apuaetsivä]

[QUOTE="Taru";30088939]No odotapas kun muutaman viikon tai kuukauden olet ollut työttömänä, niin etköhän pian riemusta kiljuen lähde tämänkin kaverisi kanssa kahvittelemaan...Että äläpä vielä dumppaa kamuasi![/QUOTE]

Minulla on riittämiin kavereita, siis oikeita sellaisia, joiden kanssa kaveruus on molemminpuolista.

En muutenkaan haluaisi ylläpitää ihmissuhdetta varmuuden vuoksi vain siksi, että on sitten varaseuraa jos iskee tylsistyminen tai epätoivo.

 

[vierass]

Mutta etko ymmarra, etta aiheutat tilanteen aivan itse? Sanot, etta onko sinulla velvollisuus. No ei ole, mutta itse kayttaydyt kuin sinulla olisi. Ei kai se tuttavasi vika ole ettei omista kristallipalloa.

 

[niin joo tota noin]

Tää on vähän off-topic, mutta mä ihmettelen näitä jotka määrittelevät ihmissuhteilleen jonkun maksimimäärän ja sanovat että heillä on jo tarpeeksi ystäviä. Miten ystäviä voi olla liikaa? Kenkiä ja astioita voi olla liikaa, mutta että ystäviä?

 

[apuaetsimässä]

Jos sä olet vuosia tapaillut tätä ihmistä niin annat hänelle kyllä vaikutelman että haluat tavata ja pidät hänestä. Aika harvat tapaa vuodesta toiseen ihmisiä joista ei tykkää, vaikka näköjään niitäkin löytyy. Sen sijaan että odotat vuosia koska kaverisi tajuaa (mistä?) ettet ole kiinnostunut hänestä voisit vaikka itse sanoa jotain, tai yksinkertaisesti olla tapaamatta.

Niin mistäkö kaverini voisi tietää etten halua tavata? No, olisikohan esim. se seikka, etten ole viiteen vuoteen ottanut häneen oma-aloitteisesti yhteyttä, melko hyvä suuntaviiva? Tai se, että olen keksinyt lukemattomia tekosyitä jotka ovat johtaneet jopa kuukausien taukoon näkemisessä?

Jos joku välttelisi minua tekosyiden varjolla eikä ikinä itse ottaisi yhteyttä, ymmärtäisin ettei häntä taida kiinnostaa minun tapaamiseni.

En itse väitä olevani täydellinen, on minullekin käynyt pari kertaa niin että alkanut tuttavuus on kuivunut kokoon ja olen huomannut että joku ei halua ystävystyä sen syvemmin kanssani. Toki se tuntuu ikävältä, mutta se on ihan ok, koska ei kaikki halua olla kaikkien kanssa läheisempiä kavereita. Normaalit ihmiset osaavat "lukea" toisiaan sen verran, että tietävät milloin joku ei ole kiinnostunut syvemmästä tuttavuudesta ja tuttavuus on syytä jättää esim. työkaveriasteelle.

Tilanteessani on ongelmana kaverini sitkeys ottaa yhteyttä yhä uudelleen ja uudelleen, hänen sosiaalisten tuntosarvien puute, ja toisaalta oma tunneilmaisuni, joka ei varsinkaan nuorempana ole ollut tarpeeksi jämäkkää.

Ei tämä ole elämäni suurin ongelma, mutta onpahan nyt kiusallinen kuitenkin.

 

[niin joo tota noin]

Niin mistäkö kaverini voisi tietää etten halua tavata? No, olisikohan esim. se seikka, etten ole viiteen vuoteen ottanut häneen oma-aloitteisesti yhteyttä, melko hyvä suuntaviiva? Tai se, että olen keksinyt lukemattomia tekosyitä jotka ovat johtaneet jopa kuukausien taukoon näkemisessä?

Jos joku välttelisi minua tekosyiden varjolla eikä ikinä itse ottaisi yhteyttä, ymmärtäisin ettei häntä taida kiinnostaa minun tapaamiseni.

En itse väitä olevani täydellinen, on minullekin käynyt pari kertaa niin että alkanut tuttavuus on kuivunut kokoon ja olen huomannut että joku ei halua ystävystyä sen syvemmin kanssani. Toki se tuntuu ikävältä, mutta se on ihan ok, koska ei kaikki halua olla kaikkien kanssa läheisempiä kavereita. Normaalit ihmiset osaavat "lukea" toisiaan sen verran, että tietävät milloin joku ei ole kiinnostunut syvemmästä tuttavuudesta ja tuttavuus on syytä jättää esim. työkaveriasteelle.

Tilanteessani on ongelmana kaverini sitkeys ottaa yhteyttä yhä uudelleen ja uudelleen, hänen sosiaalisten tuntosarvien puute, ja toisaalta oma tunneilmaisuni, joka ei varsinkaan nuorempana ole ollut tarpeeksi jämäkkää.

Ei tämä ole elämäni suurin ongelma, mutta onpahan nyt kiusallinen kuitenkin.

Mistä se kaveri voi tietää että ne on vain tekosyitä päästä tapaamasta häntä? Jos sä kuitenkin suostut tapaamaan häntä kun hän ehdottaa niin annat vaikutelman että kaveruus on ok.

Jos asia nyt on niin että kaverisi ei ole "normaali" ja tajua näitä erinomaisen hienovaraisia vinkkejäsi, niin mitäpä jos käyttäisit sitä oppimaasi jämäkkyyttä ja puhuisit suoraan etkä syyttelisi toista puutteistaan? Tai tietysti voit jatkaa loppuelämäsi hänen tapaamistaan, ihan samahan se mulle on.

 

[niin joo tota noin]

Lisäyksenä vielä, että sinunhan ei tarvitse pelätä edes että kaveri suuttuu jos puhut suoraan, jos tarkoitus kerran on päästä tyypistä eroon.

 

[joku_vaan__]

Mikä siinä ihmisessä on sellaista, ettet pidä hänestä?
Oletko sinä hänen ainoa "ystävänsä"?

 

["jjjj"]

Hyi mä niin toivon, että ap ei ole tämän "takertujan" ainut ystävä.

 

[apuaetsivä]

Tää on vähän off-topic, mutta mä ihmettelen näitä jotka määrittelevät ihmissuhteilleen jonkun maksimimäärän ja sanovat että heillä on jo tarpeeksi ystäviä. Miten ystäviä voi olla liikaa? Kenkiä ja astioita voi olla liikaa, mutta että ystäviä?

Olen introvertti luonne ja viihdyn paljon itsekseni. Minulla on ylipäätään keskivertoa pienempi tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen.

En halua haalia ympärilleni suurta joukkoa hyvänpäiväntuttuja tai muita pinnallisia ihmissuhteita vaan viihdyn mieluummin pienemmällä porukalla tai vaikka kaksin jonkun kanssa, jolloin ihmisiin saa "syvemmän" kosketuksen.

Kirjoitin että minulla on jo tarpeeksi ystäviä vastaukseksi heille, joiden mielestä minun tulisi pitää tämä tuttavuus työttömyyden aiheuttaman yksinäisyyden ym. epätoivoisen tilanteen varalta tai jotka ihmettelevät että miten minulla on varaa valittaa siitä että joku yleensä haluaa viettää aikaa kanssani.

Itse en ymmärrä parisuhteissa tai ystävyyssuhteissa sitä, että jotakuta pidetään varalla, johon voi olla yhteydessä paremman tekemisen puutteessa. Enkä koe että minulla olisi tarve olla jonkun sellaisen kanssa josta en pidä.

 

[apuaetsimässä]

Mistä se kaveri voi tietää että ne on vain tekosyitä päästä tapaamasta häntä? Jos sä kuitenkin suostut tapaamaan häntä kun hän ehdottaa niin annat vaikutelman että kaveruus on ok.

Jos asia nyt on niin että kaverisi ei ole "normaali" ja tajua näitä erinomaisen hienovaraisia vinkkejäsi, niin mitäpä jos käyttäisit sitä oppimaasi jämäkkyyttä ja puhuisit suoraan etkä syyttelisi toista puutteistaan? Tai tietysti voit jatkaa loppuelämäsi hänen tapaamistaan, ihan samahan se mulle on.

No, kerronpa esimerkin yhdestä tilanteesta tältä kesältä, kun olin tämän kaverin kanssa täpötäydellä terassilla ja päädyimme istumaan kahden miehen seuraan. Tämän kaverini (olkoon vaikka Katri) ja toisen miehen välinen keskustelu meni suunnilleen:

Mies: Minulla on kolme viikkoa vanha vauva. Vaimo on vauvan kanssa ystäväänsä tapaamassa ja minä tulin siksi aikaa tähän terassille tapaamaan vanhaa tuttua.
Katri: Ai. Kuinka vanha se vauva on?
Mies: Niin siis kolme viikkoa vanha.
Katri: Ai, ihme kun maltat jättää vaimon ja vauvan kotiin ja lähteä terassille, luulisi että tuossa vaiheessa haluaisi viettää kaiken vapaa-aikansa perheensä kanssa.
Mies: Niin siis vaimo on vauvan kanssa kyläilemässä ja itse tulin siksi aikaa tähän terassille kaveria tapaamaan.

On tyypillistä, että noin 4/5 hänelle kerrotusta menee häneltä ohi korvien ja samoja asioita saa selittää yhä uudelleen ja uudelleen. Ja kun hänellä ihan suora puhekin menee näin pahasti ohi korvien, ymmärtänet varmaan, ettei hän niitä hienovaraisempiakaan vihjaisuja juuri huomaa.

Kuten kirjoitin, osaan nykyään olla jämäkämpi, mutta tämä tapaus on siitä mutkikas, että koska tätä on jatkunut jo monen monta vuotta, niin kynnys ilmoittaa tuolle kaverille etten oikeastaan ole ikinä hänestä pitänyt on suuri.

 

[apuaetsivä]

Lisäyksenä vielä, että sinunhan ei tarvitse pelätä edes että kaveri suuttuu jos puhut suoraan, jos tarkoitus kerran on päästä tyypistä eroon.

Niin, meillä on siis yhteisiä kavereita joiden kautta näemme joka tapauksessa ehkäpä pari kolme kertaa vuodessa. En siis haluaisi suututtaa tuota kaveria lopullisesti, tiedän että tulemme esimerkiksi syksyllä luultavasti olemaan samoissa tupareissa.

Ja kuten kirjoitin, on hänen näkemisensä silloin tällöin ihan ok, kun olemme esimerkiksi kaveriporukalla jossakin syömässä. Kyllä minä hänen kanssaan toimeen tulen tarvittaessa.

Mutta en halua loppuikääni joutua teeskentelemään että haluaisin sen enempää viettää aikaani hänen kanssaan tai että haluaisin olla sen läheisempi ystävä hänen kanssaan.

 

[vierass]

Miten ajattelet kaverisi olevan suurempi syyllinen tilanteeseen? Jos jo esimerkissa kerrot etta hanelta menee kaikki ohi. Kaverillasi voi olla vaikka joku neurologinen ongelma ja sina huijaat hanta ystavyydellasi. Sinunhan tuossa pitaa toimia, vaikka se turhaan myohaan tapahtuukin.

 

[apuaetsivä]

Ja juu, miksi sitten tavata sellaista ihmistä josta ei pidä? No, en haluaisikaan tavata! Mutta en nuorempana osannut suoraan sanoa tuolle kaverille etten halua noita yhteisten kavereiden kanssa vietettyjä iltamia enempää häntä tavatakaan.

Ajattelin, että hän kyllä ymmärtää etten ole kovin innokas tapaamaan kun en itse ikinä ota yhteyttä tai välttelen häntä. Ajattelin, että tuttavuus tällä tavoin ikään kuin näivettyy kasaan.

Mutta sittemmin huomasin, että vaikka onnistuisin välttelemään häntä puoli vuotta, kyllä hän vielä edelleen puolen vuden kuluttua olisi kyselemässä että milloinkas nähtäisiin. Vaikka keksisin 100 tekosyytä, hän jatkaa kyselemistä niin kauan kuin minula tekosyyt yksinkertaisesti loppuvat kesken, en keksikään enää sitä 101. tekosyytä ja sitten taas tavataan.

 

[eijaksa]

Ei voi olla ylivoimaisen vaikeaa sanoa, että EN HALUA. Ei siinä mitään tekosyitä tarvitse keksiä. Sanot vaan, että et halua häntä luoksesi tai ettet halua lähteä ostoksille.

 

[ei jaksa]

Opettele peilin edessä: En halua nähdä sinua.

 

[apuaetsivä]

Miten ajattelet kaverisi olevan suurempi syyllinen tilanteeseen? Jos jo esimerkissa kerrot etta hanelta menee kaikki ohi. Kaverillasi voi olla vaikka joku neurologinen ongelma ja sina huijaat hanta ystavyydellasi. Sinunhan tuossa pitaa toimia, vaikka se turhaan myohaan tapahtuukin.

Arvaa vaan kuinka monta kertaa olen tuntenut itseni huijariksi kun olen tekohymyni alla kiristellyt hampaitani. Kyllä tällä omalla tunneilmaisun vajavaisuudella ja toisaalta sillä että varsinkin nuorena olin liian nössö sanomaan kellekään mitään suoraan on ihan yhtä suuri osa tässä jupakassa kuin tällä kaverini sosiaalisten tuntosarvien puutteella.

Aiemmin luulin että hän vain on tavallista vilkkaampi, mutta viime aikoina olen alkanut epäillä että hänellä tosiaan voisi olla jokin neurologinen ongelma. Hänellä on selviä keskittymiskyvyn puutteita, on saanut potkut monesta työstään, on nyk. työssään saanut useita valituksia, on ajanut useita kolareita, kerran minun kyydissä ollessa (onneksi lähinnä peltikolareita) ym.

Joku kyseli miksi en hänestä pidä. No, yksi on juuri tämä että hänellä menee "kaikki ohi" ja hänelle saa olla aina vaan toistamassa samoja asioita. Kun hänelle puhuu, hänen silmistään näkee että hän on henkisesti jossakin muualla. Toisaalta, jos kyse neurolog. ongelmasta, ei hän tälle tietenkään mitään mahda itse.

Monessa tilanteessa olen huomannut ettei hän oikein osaa ottaa aina muita huomioon esim. minä saatan kulkea mukisematta niissä vaatekaupoissa joissa hän haluaa käydä ja odotella pitkäänkin sovituskopin vieressä mutta hän nyrpistää nenäänsä jos minä ehdotan josko käytäysiin jossain minun lempparikaupassa tai jos tuonne kauppaan sitten tuleekin, on todella levottomana lähdössä sieltä heti pois.

Olin varsinkin nuorempana liian kiltti sanomaan että hänen käytöksensä ärsyttää minua. Minut on yksinkertaisesti kasvatettu niin että aina täytyy miellyttää eikä koskaan saa suuttua, ja vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt kuinka väärin se on, totta kai saa ja täytyy oma mielipide tuoda esiin, voi kun olisin älynnyt tämän jo paljon aiemmin enkä ollut sellainen nössö! Tällä kaverillani ei kovin paljon muita kavereita ollut/ole ja minun neutraalia kohteliaisuutta ja suorasanaisuuden puutetta hän sitten erehtyi pitämään ystävyytenä siinäkin tapauksessa että välttelin parhaani mukaan hänen tapaamistaan enkä koskaan oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä.

En minä pidä itseäni ihmisenä sen parempana. Kaverissani on toki paljon hyviäkin puolia, enkä missään nimessä voi sanoa inhoavani häntä ja kyllä hänenkin ympärilleen löytyy ihmisiä, jotka ihan aidosti hänestä pitävät, esim. hänen aviomiehensä.

Ja ns. kemiat eivät vaan aina kohtaa kaikkien kanssa vaikkei ihmisessä itsessään sen suurempaa vikaa olisikaan. Varsinainen tarkoitukseni ei tässä nyt kuitenkaan ole ollutkaan syytellä ketään puoleen jos toiseenkaan vaan vähän haistella ilmapiiriä, löytyykö muitakin saman ongelman kanssa painivia.