V
"vieras"
Vieras
Omaa perhettäni (mies ja lapset) rakastan kyllä ja pidän heidän seurastaan suurimman osan ajasta, mutta muita ihmisiä en millään jaksaisi. Kaikki kaverisuhteet on pikkuhiljaa hiipunut kun en viitsi nähdä tai soitella eikä niiden jutut kamalasti kiinnosta, omia sukulaisiakaan en jaksais millään (just on yhdet sukujuhlat tulossa ja mietin että taidan huijata että ollaan kipeinä koko porukka, en vaan jaksa niitä ihmisiä ja niiden juttuja).
Naapureiden kanssa ei tosiaankaan kiinnosta jutella "hei"tä enempää. Nyt oon hoitovapaalla ja ällöttää ajatuskin että pitää taas joskus töihin mennä esittämään sosiaalista, työkavereita on paljon joiden kanssa "pakko" jutella ja sit asiakkaatkin... Huoh.
En käy oikeastaan koskaan missään kylässä, miehen vanhempien tai siskon luona pari kertaa vuodessa, äitiäni näen muissa merkeissä monesti viikossa pikaiseen niin ei kyläillä, isä asuu kauempana ja käy meillä kerran pari vuodessa, muita vieraita harvoin käykään. Lasten kavereita joskus.
Välillä oikein ajattelen että pitäiskö ottaa asiakseen ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin ja pyytää kylään, alkaa jutella hiekkalaatikolla naapurin kanssa ja pyytää kahville, soittaa sukulaisille että voitaisko tulla poikkeemaan yms yms mutta ei vaan kiinnostaa, enemmänkin ajatukset ärsyttää. Riittää jos vaihtaa pari sanaa fb:ssä silloin tällöin.
Jumpassa käyn ja mielelläni yksin, jotenkin inhottaa jos joku alkaa jutteleen, enkä tykkää käydä tuttujen kans jumpissa vaikka jotkut välillä pyyteleekin.
Välillä olo on yksinäinen mutta yleensä mä oon siihen ihan tyytyväinen. Jos mulla ei olis miestä niin vois olla että parikin viikkoa menis niin etten puhuis kellekään aikuiselle mitään (ellei lasketa kaupankassan tervehtimistä, lasten puistotätiä yms pakollisia).
Onks muita samanmoisia? =)
Naapureiden kanssa ei tosiaankaan kiinnosta jutella "hei"tä enempää. Nyt oon hoitovapaalla ja ällöttää ajatuskin että pitää taas joskus töihin mennä esittämään sosiaalista, työkavereita on paljon joiden kanssa "pakko" jutella ja sit asiakkaatkin... Huoh.
En käy oikeastaan koskaan missään kylässä, miehen vanhempien tai siskon luona pari kertaa vuodessa, äitiäni näen muissa merkeissä monesti viikossa pikaiseen niin ei kyläillä, isä asuu kauempana ja käy meillä kerran pari vuodessa, muita vieraita harvoin käykään. Lasten kavereita joskus.
Välillä oikein ajattelen että pitäiskö ottaa asiakseen ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin ja pyytää kylään, alkaa jutella hiekkalaatikolla naapurin kanssa ja pyytää kahville, soittaa sukulaisille että voitaisko tulla poikkeemaan yms yms mutta ei vaan kiinnostaa, enemmänkin ajatukset ärsyttää. Riittää jos vaihtaa pari sanaa fb:ssä silloin tällöin.
Jumpassa käyn ja mielelläni yksin, jotenkin inhottaa jos joku alkaa jutteleen, enkä tykkää käydä tuttujen kans jumpissa vaikka jotkut välillä pyyteleekin.
Välillä olo on yksinäinen mutta yleensä mä oon siihen ihan tyytyväinen. Jos mulla ei olis miestä niin vois olla että parikin viikkoa menis niin etten puhuis kellekään aikuiselle mitään (ellei lasketa kaupankassan tervehtimistä, lasten puistotätiä yms pakollisia).
Onks muita samanmoisia? =)