mäkään en näkisi kaverien määrää mitenkään olennaisena tekijänä. Ihmiset on erilaisia ja kaipaavat eritavalla seuraa toisistaan. Ongelmallista toi on vasta sitten jos hirveästi kaipaisit ystäviä ja heidän tapaamistaan.. ja tuntisit ettei ole ketään kenen kanssa jakaa iloja ja suruja. Joskus puoliso voi olla riittävästi, mutta toki hyviä ystävyyssuhteita kannattaa vaalia, muuten voi jäädä kovin yksin jos (kun) tiet puolison kanssa joskus eroavat (viimeistään kun jompi kumpi kuolee).
Mullakin vain muutama hyvä ystävä, joita tapaan harvoin (max kerran kuussa), mutta voidaan jutella mistä tahansa eikä ole paineita pitää suhdetta "yllä" kun juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi, vaikka välissä olisi useampikin kuukausi. Lisäksi lapsen kautta tapaan muutamaa ihmistä tiheämmin, mutta me ei olla mitenkään erityisen läheisiä - en siis sanoisi varsinaisesti ystävyysssuhteeksi niitä.
Ota ihmeessä itse yhteyttä niihin kavereihin, joiden kanssa haluat olla tekemisissä! (harva tulee kotoa hakemaan)
