J
"juulia"
Vieras
[QUOTE="vieras";23538112]Mä olen myös ainoa lapsi ja tykkäsin siitä jo pienenä. Teininä joskus toivoin isoasisarusta (siskolta olisin voinut lainata papereita ja päästä aikaisemmin baariin, veljellä ois voinut olla hyvännäköisiä kavereita =D). En muista että olisin ikinä lapsena kaivannut leikkikaveria, viihdyin kun sain yksikseen koota just sellaiset leikit kun halusin.
En mä tiedä onko se sit esittämistä mutta jos meille tulee joku kylään niin tottakai tahdon että on mahdollisimman siistiä ja stressaan sit siitä, mies onneks on meillä mua parempi leipuri ja monesti huolehtii kahvipullat
Mä en vaan halua kamalasti että kukaan vieras, ylimääräinen tulee meille. Tää on mun koti, mun turvapaikka. Enkä jaksa sellaista tyhjänpäiväistä paskanjauhantaa mitä kaikkien vieraampien kanssa yleensä jutellaan, kun mua ei oikeesti vaan kiinnosta muiden lapset, matkat, työjutut tms. Enkä usko että muitakaan kiinnostaa mun elämä. Ja paha sanoa mutta oikeasti suurin osa ihmisistä vaan on niin samperin tyhmiäkin ettei niitä vaan jaksa (kun ei tajuu niin ei tajuu) Miehen kanssa sit keskustellaankin oikeasti kiinnostavista asioista.[/QUOTE]
Mä ymmärrän suhteellisenkin hyvin sinua, tosin kuulostat minulta noin 7 vuotta sitten. Silloin oli paljon sulkeentuneempi, jossain mielessä. Töissä olin oikein hyvää pataa monen kanssa ja tuskin kukaan tiesi että se on vaan "esittämistä",tein sitä koska työasiat joutuu paljon paremmin kun on hyvissä ja tuttavallisissa väleissä kuin se että vaan tervehtii aamulla.
Mä sairastin vaikean masennuksen kuopuksen syntymän jälkeen ja silloin alkoi osa näistä omista "rajoitteistakin" aueta. Opin mm. niin yksin kertaisen asian että vaikka joku ihminen tuntuukin tyhmältä niin hän kuitenkin on vaan sellainen kuin olen, vikoineen. Niin kuin minäkin. Nykyään viihdyn hyvin näiden "tyhmsitä tyhmimpien" kanssa, he ei yleensä yritä olla mitään muuta kuin ovat. Syöltävät omia asioitaan miettimättä sen kummemmin miltä se kuulostaa muista - he osaavat olla rentoja ja aitoja. Itseäni vaivaa tiukka kurinalaisuus. En päästä tai oikeastaan ennemmin en päästänyt suustani ulos mitään tyhmää (siis minun luokittelemaa tyhmää..) mietin jokaisen sanan käänteen ja kontrolloin itseäni kokoajan. EI ihme että vieraat ei innostanut, kaikki energia meni oman toiminnan seuraamiseen ja vieraan "tyhmyyden" arviomiseen. Masennuksen vuoksi jouduin terapiaan ja siellä olen vihdoin tajunnut käytökseni typeryyden. Ei kai vieraiden tulo voi tuntua mukavalta jos se tuntuu vaan väkinäiseltä työltä?
Nykyään olen opetellut kuuntelemaan niitä läheisimpiä tuttuja (appivanhemmat, miehen kavereiden vaimot jne) sellaisia jotka ovat tärkeitä a) miehelle ja b ) siinä samassa oikeastaan minullekin. En mä edeleenkään ole ratsastuksesta kiinnostunut mutta joskus yllättävätkin asiat kohtaa. Itse tykkään moottoripyöräilystä ja yllätäin miehen kaverin vaimon kanssa löydettiin sävel joka sopii yhtäaikaa hevosiin ja pyöriin
Ja muista, kun annant toisten olla joskus tyhmiä niin saat olla silloin itsekin sitä =)
En mä tiedä onko se sit esittämistä mutta jos meille tulee joku kylään niin tottakai tahdon että on mahdollisimman siistiä ja stressaan sit siitä, mies onneks on meillä mua parempi leipuri ja monesti huolehtii kahvipullat
Mä en vaan halua kamalasti että kukaan vieras, ylimääräinen tulee meille. Tää on mun koti, mun turvapaikka. Enkä jaksa sellaista tyhjänpäiväistä paskanjauhantaa mitä kaikkien vieraampien kanssa yleensä jutellaan, kun mua ei oikeesti vaan kiinnosta muiden lapset, matkat, työjutut tms. Enkä usko että muitakaan kiinnostaa mun elämä. Ja paha sanoa mutta oikeasti suurin osa ihmisistä vaan on niin samperin tyhmiäkin ettei niitä vaan jaksa (kun ei tajuu niin ei tajuu) Miehen kanssa sit keskustellaankin oikeasti kiinnostavista asioista.[/QUOTE]
Mä ymmärrän suhteellisenkin hyvin sinua, tosin kuulostat minulta noin 7 vuotta sitten. Silloin oli paljon sulkeentuneempi, jossain mielessä. Töissä olin oikein hyvää pataa monen kanssa ja tuskin kukaan tiesi että se on vaan "esittämistä",tein sitä koska työasiat joutuu paljon paremmin kun on hyvissä ja tuttavallisissa väleissä kuin se että vaan tervehtii aamulla.
Mä sairastin vaikean masennuksen kuopuksen syntymän jälkeen ja silloin alkoi osa näistä omista "rajoitteistakin" aueta. Opin mm. niin yksin kertaisen asian että vaikka joku ihminen tuntuukin tyhmältä niin hän kuitenkin on vaan sellainen kuin olen, vikoineen. Niin kuin minäkin. Nykyään viihdyn hyvin näiden "tyhmsitä tyhmimpien" kanssa, he ei yleensä yritä olla mitään muuta kuin ovat. Syöltävät omia asioitaan miettimättä sen kummemmin miltä se kuulostaa muista - he osaavat olla rentoja ja aitoja. Itseäni vaivaa tiukka kurinalaisuus. En päästä tai oikeastaan ennemmin en päästänyt suustani ulos mitään tyhmää (siis minun luokittelemaa tyhmää..) mietin jokaisen sanan käänteen ja kontrolloin itseäni kokoajan. EI ihme että vieraat ei innostanut, kaikki energia meni oman toiminnan seuraamiseen ja vieraan "tyhmyyden" arviomiseen. Masennuksen vuoksi jouduin terapiaan ja siellä olen vihdoin tajunnut käytökseni typeryyden. Ei kai vieraiden tulo voi tuntua mukavalta jos se tuntuu vaan väkinäiseltä työltä?
Nykyään olen opetellut kuuntelemaan niitä läheisimpiä tuttuja (appivanhemmat, miehen kavereiden vaimot jne) sellaisia jotka ovat tärkeitä a) miehelle ja b ) siinä samassa oikeastaan minullekin. En mä edeleenkään ole ratsastuksesta kiinnostunut mutta joskus yllättävätkin asiat kohtaa. Itse tykkään moottoripyöräilystä ja yllätäin miehen kaverin vaimon kanssa löydettiin sävel joka sopii yhtäaikaa hevosiin ja pyöriin
Ja muista, kun annant toisten olla joskus tyhmiä niin saat olla silloin itsekin sitä =)
Eikä joka päivä, ei missään nimessä joka päivä vieraita, eikä edes joka viikonloppu, kun mieluummin haluan nauttia siitä omasta perheestäni (kun ollaan jo töissä molemmat ja lapset hoidossa).