Tahtoo kirjoittaa väitöskirjan

Onko muita, joilla sama haave tai jo työn alla. Onko rahoitusta vaikea saada? Miten pääsee alkuun?

 

Ei ainakaan kaksplussan kautta

 

Ei ole innostusta. Kaikilla tuntemillani tohtoreilla on ollut vaikeuksia työnsaannissa.

 

[QUOTE="vieras";26432160]Ei ole innostusta. Kaikilla tuntemillani tohtoreilla on ollut vaikeuksia työnsaannissa.[/QUOTE]

Ai että jos olet maisteri niin hyvin saat töitä, mutta jos olet tohtori niin et saa töitä? Jotenkin epäilen.

Mulla on väitöskirja ollut kaukainen haave jo pikkutytöstä asti Menee tässä vielä muutama vuosi, vasta opinnot alussa.

 

Onko muita, joilla sama haave tai jo työn alla. Onko rahoitusta vaikea saada? Miten pääsee alkuun?

Ensin tarvitset tietysti jatko-opinto-oikeuden; haku- ja hyväksymisproseduurit vaihtelevat yliopistoittain.

Sitten rahoitus; tohtoriohjelmajärjestelmä on parhaillaan muutoksen alla, mm. valtakunnalliset verkostopohjaiset ohjelmat käytännössä lakkaavat - kiitos Suomen Akatemian... Jos suhteet ovat kunnossa, niin jonkun proffan tai post-docin projektiin mukaan, niin homma on kaikkein selkein. Apurahoja myöntäviä säätiöitäkin on paljon, mutta näitä ei ehkä kannata ajatella ensisijaiseksi rahoituslähteeksi, monestakin syystä.

Mutta ennenkaikkea, motivaation tulee lähteä kiinnostuksesta tieteen tekemiseen! Sillä ajatuksella, että haluan kirjoittaa väikkärin, homma tulee hyytymään jo kalkkiviivoille...

 

Tuollahna siwan kassalla näkee maistereita ja kaikenlaisia eri alan tohtoreita, osa on moniosaajia mutta ne on harvassa.

 

Ei kai se, että tahtoo tehdä väikkärin välttämättä tarkoita siis sitä että haluaa vain ja ainoastaan tehdä sen väikkärin vaan tehdä sen juuri sen takia että se on sitä tieteen tekemistä

 

[QUOTE="vieras";26432223]Ei kai se, että tahtoo tehdä väikkärin välttämättä tarkoita siis sitä että haluaa vain ja ainoastaan tehdä sen väikkärin vaan tehdä sen juuri sen takia että se on sitä tieteen tekemistä [/QUOTE]

Kyllä ne on kaksi ihan asiaa. Se väitöstutkimus kulkee käytännössä useimmilla siinä kaiken muun tekemisen ohessa, vaihtelevalla painotuksella, rahoituksesta riippuen. Ainoastaan useamman vuoden tohtoriohjelmapaikka antaa mahdollisuuden keskittyä kokonaan omaan tutkimukseen, tai ainakin jättää muun säätämisen ihan minimiin.

 

Kyllä ne on kaksi ihan asiaa. Se väitöstutkimus kulkee käytännössä useimmilla siinä kaiken muun tekemisen ohessa, vaihtelevalla painotuksella, rahoituksesta riippuen. Ainoastaan useamman vuoden tohtoriohjelmapaikka antaa mahdollisuuden keskittyä kokonaan omaan tutkimukseen, tai ainakin jättää muun säätämisen ihan minimiin.

Selventäisitkö vielä kun näin yksinkertainen ihminen ei ymmärrä Siis sitä, että miten ne ovat kaksi eri asiaa? Tietysti tiedettä voi tehdä muutenkin kuin väikkärin tekemällä mutta ei kai se, että haluaa tehdä väikkärin poista sitä, että haluaa tehdä tiedettä.

 

[QUOTE="vieras";26432252] Tietysti tiedettä voi tehdä muutenkin kuin väikkärin tekemällä mutta ei kai se, että haluaa tehdä väikkärin poista sitä, että haluaa tehdä tiedettä.[/QUOTE]

Ei tietenkään, tarkoitin vaan sitä, että tuosta aloituksesta henkii vähän sellainen ajatus, että hommaan ollaan lähdössä ikään kuin sillä ajatuksella, että väikkäri on se ensisijainen tavoite. Ja noin se homma ei vaan toimi, trust me. Leipääntyminen esim. rahoituksen jatkuvaan epävarmuuteen ja liki varmoihin työttömyyskausiin iskee vuosia ennen painatuslupaa...

Homman pitäisi mennä niin, että se palo tieteen tekemiseen on niin kova, että olisi valmis vaikka maksamaan siitä. Ja niinhän moni käytännössä tekeekin; tehdään töitä jossain rahoituksen saaneessa projektissa, vaikka oma väitöstutkimus liittyy tähän joko hyvin ohuesti tai ei ollenkaan. Väitöskirjan valmistuu (jos valmistuu) sitten 6-10 vuoden kuluttua noin neljänkymmenen erilaisen silppurahoituskauden päätteeksi...

 

Ei tietenkään, tarkoitin vaan sitä, että tuosta aloituksesta henkii vähän sellainen ajatus, että hommaan ollaan lähdössä ikään kuin sillä ajatuksella, että väikkäri on se ensisijainen tavoite. Ja noin se homma ei vaan toimi, trust me. Leipääntyminen esim. rahoituksen jatkuvaan epävarmuuteen ja liki varmoihin työttömyyskausiin iskee vuosia ennen painatuslupaa...

Homman pitäisi mennä niin, että se palo tieteen tekemiseen on niin kova, että olisi valmis vaikka maksamaan siitä. Ja niinhän moni käytännössä tekeekin; tehdään töitä jossain rahoituksen saaneessa projektissa, vaikka oma väitöstutkimus liittyy tähän joko hyvin ohuesti tai ei ollenkaan. Väitöskirjan valmistuu (jos valmistuu) sitten 6-10 vuoden kuluttua noin neljänkymmenen erilaisen silppurahoituskauden päätteeksi...

Hmm, okei ymmärrän nyt. Varmaan sitä ei jaksa jos tavoitteena on vain tehdä väikkäri. Kauanko väitöskirjan tekemisissä muuten keskimäärin menee? Kai tästä on jotain tilastoja

 

Meidän laitoksella tällä hetkellä vanhimmat yhä keskeneräisinä olevat väitöskirjat on aloitettu vuonna 2003.

 

[QUOTE="vieras";26432280]Hmm, okei ymmärrän nyt. Varmaan sitä ei jaksa jos tavoitteena on vain tehdä väikkäri. Kauanko väitöskirjan tekemisissä muuten keskimäärin menee? Kai tästä on jotain tilastoja[/QUOTE]

Vaihtelee huomattavasti aloittain. Varmaan jotain tilastojakin on? Google? Omalla alallani (yhteiskuntatieteet) mediaani on muistaakseni kahdeksan vuotta tjsp. Kaiken kaikkiaan väitöskirjan tekeminen on alasta riippumatta järjettömyyden rajamailla oleva hanke...

 

Vaihtelee huomattavasti aloittain. Varmaan jotain tilastojakin on? Google? Omalla alallani (yhteiskuntatieteet) mediaani on muistaakseni kahdeksan vuotta tjsp. Kaiken kaikkiaan väitöskirjan tekeminen on alasta riippumatta järjettömyyden rajamailla oleva hanke...

Kahdeksan kuulostaa kyllä paljolta. Oi, sä olet sitten mun unelma-alalla

 

[QUOTE="vieras";26432298]Meidän laitoksella tällä hetkellä vanhimmat yhä keskeneräisinä olevat väitöskirjat on aloitettu vuonna 2003.[/QUOTE]

Juu, ja kun muistetaan vielä sekin, että jokaista kymmentä jatko-opiskelijaa (=aloitettua väitöskirjaprojektia) kohden laitos saa noin 1-2 valmistunutta väikkäriä...

 

Juu, ja kun muistetaan vielä sekin, että jokaista kymmentä jatko-opiskelijaa (=aloitettua väitöskirjaprojektia) kohden laitos saa noin 1-2 valmistunutta väikkäriä...

Viiden vuoden aikana on näköjään valmistunut kaksi, joista toinen kolmessa vuodessa. Ap voi laitoksensa sivulta katsoa minkälaisia tutkimuksia on tällä hetkellä meneillään ja milloin ne on aloitettu. Ihan mielenkiintoista.


Itse voisin tehdä väitöskirjan vaikka eläkkeellä.. jos silloinkaan

 

Mä haluaisin majakanvartijaksi. Sivutoimisesti voisin tehdä väitöskirjaa samalla kun vahtisin, että vartioimassani majakassa palaa valo ja rommi hupenee.

Kuka keksi majakoitten kauko-ohjauksen? :kieh: Siinä meni hyvä rahoitusidea sivu suun..

 

Mä haluaisin majakanvartijaksi. Sivutoimisesti voisin tehdä väitöskirjaa samalla kun vahtisin, että vartioimassani majakassa palaa valo ja rommi hupenee.

Kuka keksi majakoitten kauko-ohjauksen? :kieh: Siinä meni hyvä rahoitusidea sivu suun..

Se olisi kyllä ihana ammatti! (tai ainakin mielikuvat siitä). Itse olen haaveillut jonkin aikaa postinlajittelijan pestistä. Olen kuluttanut ajattelukapasiteetin loppuun.

 

Minusta tuntuu kummalta, että joku haluaa tehdä väitöskirjan noin ylipäänsä vain jostain. Meneekö se yleensä noin, että ei ole välttämättä yhtään tiedossa mikä osa-alue tieteenalassa kiinnostaa eniten, mihin tulee opinnoissaan keskittymään, minkälaiseen työhön tähtää jne. vaan päättää vain että haluaa tehdä väikkärin, odottaa että pääsee jonnekin tekemään sen jostain aiheesta, joka sattuu kohdalle?

 

Minusta tuntuu kummalta, että joku haluaa tehdä väitöskirjan noin ylipäänsä vain jostain. Meneekö se yleensä noin, että ei ole välttämättä yhtään tiedossa mikä osa-alue tieteenalassa kiinnostaa eniten, mihin tulee opinnoissaan keskittymään, minkälaiseen työhön tähtää jne. vaan päättää vain että haluaa tehdä väikkärin, odottaa että pääsee jonnekin tekemään sen jostain aiheesta, joka sattuu kohdalle?

Ne mitä itse tiedän tekevät väitöskirjaa laitoksen projekteissa ja osa jatkaa esim. pro gradunsa aiheesta.

 

Minä teen parhaillaan väitöskirjaa. Tutkimusala kuuluu humanistisiin tieteisiin. Takana kolme apurahakautta ja yksi nelivuotinen hanke.

Tällä hetkellä olen työttömänä ja teen tutkimusta käytännössä kokopäiväisesti peruspäivärahan turvin.

Rahallisesti pärjäisin ilman muuta paremmin, jos jättäisin tutkimuksen sikseen, mutta tosiaan on sellainen hinku, että olisin valmis maksamaan tästä ilosta

Työlllistymisnäkymät miellän tohtoroitumisen jälkeen huonommiksi kuin tällä hetkellä.

 

Minusta tuntuu kummalta, että joku haluaa tehdä väitöskirjan noin ylipäänsä vain jostain. Meneekö se yleensä noin, että ei ole välttämättä yhtään tiedossa mikä osa-alue tieteenalassa kiinnostaa eniten, mihin tulee opinnoissaan keskittymään, minkälaiseen työhön tähtää jne. vaan päättää vain että haluaa tehdä väikkärin, odottaa että pääsee jonnekin tekemään sen jostain aiheesta, joka sattuu kohdalle?

Tämä varmaan riippuu laitoksesta. Itse olin pettynyt jo siihen, että gradun aihetta ei saanut valita mielenkiintonsa mukaan, vaan sen piti liittyä valmiisiin projektisuunnitelmiin (=opiskelijaa käytettiin työvoimana tutkijoiden tieteellisten artikkelien taustatyöhön). Jos vain väitöskirjan voisikin tehdä täysin omista intresseistä, huomaamistaan yhteiskunnan tarpeista lähtien, niin jopas se olisikin sellaista tieteentekoa mitä varten alun alkaen yliopistot perustettiin.

Nykyään yliopistot ovat tekstintuotantolaitoksia, joissa yritetään haalia rahoitusta jotta vanhat virat pysyisivät. Opiskelijat ovat sekä työvoima että tulonlähde. Tieteenteko on unohtunut jo kauan sitten, ja projekteiksi valitaan mielellään sellaisia joissa on median kannalta raflaava aihe, jotta saadaan pidettyä opinahjon nimeä yllä. Jatko-opiskelijoiksi valitaan tyyppejä, joilta parhaiten olisi odotettavissa tuotteliasta tekstiä, mutta käytännössä monilla aloilla pääsee väikkäriä tekemään kuka viitsii. Rahoiksi siinä ei lyö, mutta toisaalta työtahti on sellainen ettei siinä ehdi uuvahtaa. Diipadaapatekstit silloin tällöin (kirjallisuuskatsaukset muutamalla kivalla kommentilla) riittävät ja sitähän on kukin opintojensa aikana oppinut naputtelemaan. Siinä sivussa sitten vähän kasataan numeerista dataa jota varsinaiseen lopputyöhön ympätään. Tietysti rahoituksen epävarmuus voi sinällään uuvuttaa. Bileet kuitenkin jatkuvat kuin ei koskaan aikuiseksi tulisikaan (jos valitsee osallistua niihin).

 

Ei kyllä oo moisia haaveita.
Mun graduni ohjaaja yritti kyllä mua innostaa aiheesta jatkotutkimusta tekemään, mut jotenki mulle riitti jo tuo tekstin vääntäminen...

 

Väitöskirjassa on vuosien työ. Innostus ei yksinään riitä kauas. Vaan täytyy todella jaksaa päivästä ja vuodesta toiseen pohtia aihettaan. Lukea esim. monia satoja kirjallisia lähteitä, itselläni lähemmäs tuhanteen tullut ainakin vähän perehdyttyä. Ja ymmärtää niitä sekä se, missä itse on suhteessa niihin.

Itse kirjoitan juuri monografian käsikirjoituksen ensivedosta humanistisella alalla. Gradu tarjosi vain teeman, mutta siitä ei ole paljoa käytännön hyötyä.

Ymmärtääksen pedagogisesti pätevää tohtoria täytyy suosia esim. lehtorin virkaa haettaessa ennen maisteria. En pitäisi työllistymistä tuollaisessa tapauksessa ongelmana. Toki kaikki tohtorit eivät ole pedagogisesti päteviä.

 

Jos et aio tutkijaksi, vaan haluat esim. perheen, älä missään nimessä lähde tekemään väitöskirjaa. Perhe estää monen tutkijan uran väitöskirjan jälkeen. Väikkäri on aina aika kapea-alainen ja jos et tiedä minne tulevaisuudessa varmasti työllistyisit, ei todella kannata. Ei tuosta systeemistä tule moniosaajia. Se on huijausta.