Heipat! Olen ihan potenut huonoa omaatuntoa, kun en ole päiväkausiin mitään tänne raapustanut, vaikka fb:iin tuleekin kurkattua moneen kertaan päivässä. Mutta se viekin vain noin minuutin kerrallaan kun tämä tänne näpsyttely hitusen enemmän kun pitää oikein kaivella muistilokeroitaan ja miettiä, että mihin sitä oikein jäätiin..
Sekavassa järjestyksessä kommentoin siis sen mitä muistan.
Kiitokset ihanista kuvista, niitä on aina niin hienoa katsella. Kasvaneita vatsoja, lapsosia ja joulutunnelmia.. Ai niin, Maista ei kai ole ihan upouusia tullut, mä vaan en ollut tsekannut aniliini-spostia pikkuhetkeen, niin oli edelliset kuvat katsastamatta.
Hymyilytti Ellin eriväriset sukkikset. Me naiset!! Iskät kun ei taatusti moisella päitään vaivaa, meillä ei edes taatusti huomaisi, ei ennen kuin pukisin ne vaaleanpunaiset sukkikset Vilille.
Voihan Lotan joulupäätä! Meilläkin oli töissä
joskus samoja kiusankappaleita, omasta päästä ei löytynyt, mutta saman operaation tein kuin Nekku. Tosin ilman leipomisia ja hoidokkeja, ei edes omia lapsosia ollut silloin, mutta kyllä siinä saunottamisessa ja pakkaseen kuljettamisessa oli oma duuninsa, joten hattu korkealle kyllä Nekulle!
Voi ei, sitä gissan ja miehen matalapainetta.
Meillehän iski ihan kauhea kriisi Vilin synnyttyä, oltiin ihan eron partaalla, mutta jotenkin sitten viimein saatiin puhutuksi, solmut aukenivat, ajatukset asettuivat ja sopeuduimme olemaan vanhempia - molemmat omaan tapaansa. Kun Silja syntyi, kaikki oli helpompaa, ei tietoakaan kriisistä, koimme ne Oikeat Onnenhetket vasta silloin, siis ne perheeksi tulon onnen hetket, S teki perheemme valmiiksi eli Nekun sanoin: tuli täydentämään kokoonpanon. Toki molemmat Vilin syntymästä olimme haltioissamme ja rakastimme vauvaa yli kaiken, mutta omat omat suksemme oli mennä ristiin ja pahasti. Noh, eihän mun meistä pitänyt puhua, vaan antaa jotain ohjeita gissalle. Vaan taidan suosiolla luovuttaa sen Stellalle (ei paineita!
, sä vaan osaat valita niin parhaat sanat näissä tilanteissa. Jaksamista silti toivottelen ja yritä aloittaa se keskustelu jotenkin, kun ei niitä kaikkia miehen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä voi villaisella painaa, vaikkei joka asiasta tietty viiti eikä kannatakaan naputtaa. Mutta enivei, tuttu fiilis se, että tekis mieli joskus ravistella!!
Ihanaa, kun odottajilla on kaikilla kaikki mallillaan, kyllä kelpaa! =)
Mä muuten olen sitten poikkeus tuossa karva-asiassa, Viliä odottaessa vatsa peittyi untuvan alle, Siljaa odottaessa kaikki karvankasvu tyssäsi täysin (paitsi hiukset), esim. sääriä en sheivannut varmaan kertaakaan koko odotusaikana.
Molly, yritähän levätä huominen päivä, otat kunnon päiväunet töiden jälkeen, jotta jaksat illalla edes hiukan kuunnella kumpan kyllästämiä ihmisiä.
Onneksi Okko-Riina aloitti monotuksen uudelleen, nuo on niin säikäyttäviä pelonhetkiä, kun vatsalainen on hipihiljaa.
Hyvä, kun Manna selätti joulutaudin, nauti nyt uudenvuodenjuhlasta terveenä!
Mä mietin, että onkos Sanelmalla ollut synttärit, kun on päässyt 30+ kerhoon, mutta raskausviikot, niin tietenkin! Onnittelut välietapin täyttymisestä! =)
Mariskan taannoinen panetusjuttu sai hymyn huulille - ja punan poskille, mutta täytyy myöntää, että samoja fiiliksiä alkanut ilmaantumaan imetyksen lopetuksen myötä itsellekin. Ihan kivaa! Kun olis vaan niitä tilaisuuksia. Noo, vaikka aamuviideltä sitten.
Meidän jouluaatto oli riemullinen, jouluRAUHA vain haaveissa, mutta niin se lasten kanssa pitääkin olla. Oltiin miehen siskon luona, syötiin ja odotettiin pukkia ja lasten ilon ja riemun ympärillä se ilta menikin. Eihän noita hassuja ollut saada nukkumaan ollenkaan, kun lelut ja kirjat olivat niin mieluisia. Nukahdin sitten heti itsekin. Mua aan vaivasi reilun viikon ja jouluaatonkin kamalat PMS-oireet, joten kireyttä ja herkistelyä oli mielinmäärin mun osalta, onneksi en saanut tartutettua ekaa "oiretta" muihin. Joulupäivänä vatsannipistysten myötä kiukut laukesivat ja hymyä piisaa taas! =)) En kyllä tiedä jylläävätkö omat hormonit jotenkin erityisen voimallisina nyt, kun imetys on loppunut, sillä tällaisia kiukunpuuskia en muista. Saa ihan täysillä pinnistää, ettei RÄJÄHDÄ joka asiasta. Kurjaa muille ja itselle. :/ Mutta tällä erää ohi, huoh!
Paitsi, että nyt mä kärsin syömisen jälkeisestä masennuksesta. =)))
Olikin muuten _niiiin_ ihanaa jälkkäriä aattona, suklainen tuorejuustokakku piparkakkumuruilla, aaaah. Ja suklaapalan poikineen olen niellyt muutenkin.
Mun kirjapaketista löytyi Leena Lehtolaista, jota olin toivonut, ihan mielenkintoinen faktan ja fiktion sekoitus.
Niin, saimme sukuun pienen pojan muutamaa päivää ennen joulua ja joulupäivänä näimmekin hänet sitten. Ihana! <3 Miehestä tuli isoeno, kolmekymppisenä. =)
Uusivuosi ollaan kotosalla, veljeni tulee perheineen meille syömään, mies kokkaa tortilloja. Ajateltiin olla "uhkarohkeita" ja laittaa Vili & hitusen vanhempi serkkutyttönsä mahd. myöhään päikkäreille ja antaa valvoa puoliyöhön, jos vaan jaksavat. Tai taatusti jaksavat, virtaa riittää kummallakin.
Ei varmaan ihan järkevää, mutta kokeillaan. Mennään tuohon lähipellon laitaan katsastamaan kuntamme viimeiset raketit. Kuntaliitoksen myötä meistä tulee nähkääs kaupunkilaisia.
Mua nauratti Mannan Neukku, ihana painovirhe, harvoin osuu silmääni.
Lapset täällä kikattavat ihan täysillä, Vili levitti kaapista pudonneen parimetrisen joulupaperirullanlopun ja pikkusisko on rapinasta riemuissaan!!
Samaisella pikkusiskolla muuten taas korvatulehdus ja litroittain RÄKÄÄÄÄÄÄÄ. Plaah. Siljan 8 kk mitat 69 cm ja 8,2 kg. Pikkuinen pullero.
Terveyttä ensi vuodelle ihan joka iikalle ja ihanaista vuotta muutenkin! Olette Kultaisia!
