Täytyy tunnustaa... löin lastani äsken... :(

Noh, tämä kuten moni muukin asia, on jatkossa nyt valintakysymys. Joko opettelet jatkossa hallitsemaan tunteitasi, tai sitten menee överiksi.

Arki voi pahimmillaan syödä elämänjanoisimmaltakin ihmiseltä huumorintajun. Muiden lapsiperheiden seura ja nauru pelastaa paljon.

Mm. itselläni on nyt aika v-mäinen elämäntilanne, muutto ja ero tulossa, mies liituaa ties missä ja itse saan hoitaa kodin, lapset ja koko örkeleen muuton, joka on loppuviikosta. Koko meidän mökki on ihan ylösalaisin eikä kahden alle kaksivuotiaan kanssa ole herkkua yrittää pakata elettyä elämäänsä laatikoihin. Kuitenkin, piristystä päivään ja arjen kaoottisuuteen tuo - yllätysyllätys - lapset ja heidän mitä merkillisimmät temppunsa, eilen toinen piirti mustikkajogurtilla ikkunaan hienoja kuvioita (jotka on muuten vieläkin siinä ) ja samainen kaveri kuljetti vauvalle kourakaupalla riisimuroja syöttötuolin tarjottimelle, joka iloisesti rummutti ne pitkin lattiaa. Vaihtoehdot oli joko hermostua totaalisesti tai nauraa. Minä nauroin.

 

Mä olen täysin pomminvarma, että jos täällä joku mies kertoisi ottaneensa kaksivuotiasta lastaan tukasta kiinni, läpsineensä tätä päähän sitten pari kertaa, ja tehneensä sitä ennenkin ja myöntäisi vielä mätkineensä vaimoaankin muutaman kerran, niin hänet teilattaisiin porukalla täällä. Naiselta yllättävän moni suvaitsee tuon käytöksen.

Näinhän se ikävä kyllä menee.

Miehille tehdään pikku pojista saakka selväksi, että ennemmin pitää lyödä vaikka sitä seinää, mutta ei koskaan heikompaansa. Ne miehet, jotka eivät pysty hillitsemään itseään, ovat alinta kastia sekä naisten että toisten miesten silmissä. Mies, joka perustelee heikompansa lyömistä hormonitoiminnallaan, on säälittävistä säälittävin.

Sen sijaan tytöt ja naiset totutetaan olemaan aina niitä heikompia ja puolustettavia. Sitten, kun eteen sattuukin se tilanne, että pinna katkeaa ja itse on fyysisesti vahvempi osapuoli, mopo lähtee käsistä. Puhumattakaan siitä pöyristyttävästä seikasta, että ihan fiksutkin naiset perustelevat väkivaltaista käytöstään hormoneilla.

 

Suurinta osaa 70-luvun lapsista (kuten myös minua) läpsittiin tai tukistettiin silloin tällöin. Silti suurin osa meistä on ihan normaaleja aikuisia. Omasta lapsuudestani en todellakaan pahemmin muista äitini antamia tukkapöllyjä. Olivat ns. normaalia elämää, sillä äitini muutoin suorastaan täytti kotimme rakkaudella. Isäni antamat kaksi läimäystä taas muistan ikuisesti, sillä isä oli muutenkin hieman etäisempi.

Toisin sanoen, lapsen lyöminen on ehdottomasti väärin, mutta tämä palstan lynkkaus mieliala on aivan turhaa. On aivan kaksi eri asiaa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jossa siis perheenjäsenet pelkäävät toisiaan, kun asua rakastavassa kodissa, jossa ajoittain tottelemattomuudesta saa esim. tukkapöllyn. NIitä tukkapöllyjä ei todellakaan muista, mutta väkivallan pelon, tms. muistaa ikuisesti.

Niin siis sinä et muista tukkapöllyjäs mutta muistat isäs kaksi lyöntiä ikuisesti, koska asuit niin rakastavassa kodissa?

Kuten sanoin, ÄITINI täytti kotimme rakkaudella. ISÄÄni näin noin 15 tuntia viikossa, sillä hän oli aina töissä. Mikä tässä oli sinun vaikeaa ymmärtää??

Sinä kasvoit rakastavassa kodissa, kodissa jonka äitisi täytti rakkaudella. Ja sinä muistat isäsi kaksi lyöntikertaa. Sinusta rakastavassa kodissa kasvanut lapsi ei kärsi väkivallasta.

Sanoin, että minä en ole millään tavoin kärsinyt äitini antamista tukkapöllyistä, sillä ne eivät millään lailla vaikuttaneet minun turvllisuuden ja rakastettuna olemisen tunteisiini. En edes muista kuinka montaa kertaa olen äidiltäni saanut tukkapöllyä, niin mitätön asia se minun lapsuudenmuistoihini on ollut. Sen sijaan muistan ne ainoat kaksi kertaa jolloin isäni läimäisi, sillä hän oli minulle etäinen. Eli toisin sanoen, isäni teot muistan, koska hän ei kuulunut arkeeni ja en kokenut häntä turvallisena ja rakastavana kuten äitini.

Tämä on minun henk. koht. kokemukseni, en ymmärrä mikä siinä on sinun niin vaikea ymmärtää. Mitään yleistyksiä en omista kokemuksistani tee. Omasta mielestäni minulla on ollut maailman paras äiti, mutta isässäni olisi ollut paljonkin toivomisen varaa.

 

Johan kerroin aikaisemmissa viesteissäni, että aion hakea apua. En muuten selviä tästä.

Hyvä. Hae sitä myös, älä jätä vain aikomuksen asteelle.

Sinä ehkä selviäisit muutenkin, lapsesi tuskin selviää ainakaan ehjänä.

Jos olisit paska äiti, et tuntisi katumusta, et tiedostaisi ongelmaa, ja sinusta lyöminen olisi ihan normaali kasvatuskeino - hokisit varmaan että "kai jokainen äiti joskus suuttuu", tms. Onneksi näin ei ole, vaan tiedät tehneesi väärin ja tunnut tajuavan senkin että jotain tarvitsee tehdä.

Tiedän tehneeni väärin, inhoan itseäni ja tekoani, en halua lapselleni pahaa ja HAEN apua heti huomenna (tänään ei ole mikään virasto enää auki). Soitan terveyskeskukseen ja vaikka sossuun tarvittaessa. Jotain on tehtävä. Tiedän, ettei lasta multa viedä mutta apua on saatava koko perheelle, ja eniten just mulle. Todennäköisesti valvon ensi yön miettien tekoani, ja se on ihan oikein mulle.

 

Tiedän tehneeni väärin, inhoan itseäni ja tekoani, en halua lapselleni pahaa ja HAEN apua heti huomenna (tänään ei ole mikään virasto enää auki). Soitan terveyskeskukseen ja vaikka sossuun tarvittaessa. Jotain on tehtävä. Tiedän, ettei lasta multa viedä mutta apua on saatava koko perheelle, ja eniten just mulle. Todennäköisesti valvon ensi yön miettien tekoani, ja se on ihan oikein mulle.

Hyvä!
Parempaa jatkoa sinulle ja lapsellesi :hug:

 

Noh, tämä kuten moni muukin asia, on jatkossa nyt valintakysymys. Joko opettelet jatkossa hallitsemaan tunteitasi, tai sitten menee överiksi.

Arki voi pahimmillaan syödä elämänjanoisimmaltakin ihmiseltä huumorintajun. Muiden lapsiperheiden seura ja nauru pelastaa paljon.

Mm. itselläni on nyt aika v-mäinen elämäntilanne, muutto ja ero tulossa, mies liituaa ties missä ja itse saan hoitaa kodin, lapset ja koko örkeleen muuton, joka on loppuviikosta. Koko meidän mökki on ihan ylösalaisin eikä kahden alle kaksivuotiaan kanssa ole herkkua yrittää pakata elettyä elämäänsä laatikoihin. Kuitenkin, piristystä päivään ja arjen kaoottisuuteen tuo - yllätysyllätys - lapset ja heidän mitä merkillisimmät temppunsa, eilen toinen piirti mustikkajogurtilla ikkunaan hienoja kuvioita (jotka on muuten vieläkin siinä ) ja samainen kaveri kuljetti vauvalle kourakaupalla riisimuroja syöttötuolin tarjottimelle, joka iloisesti rummutti ne pitkin lattiaa. Vaihtoehdot oli joko hermostua totaalisesti tai nauraa. Minä nauroin.

Siis ootte sttenkin eroa ekemässä? Jotenkin toivoin et olisitte saanut homman onnistumaan. Voimia. Jos kyse on samasta mistä joskus aikaisemmin kirjoittelit, niin oikea ratkaisu.

 

Kiitos.

 

musta on surullista tää lynkkausmieliala täällä. tutkittu tosiasia on kuitenkin se, että todella suuri osa meistä äideistä joskus käyttää jonkun asteista väkivaltaa lapsiinsa.. ja ennen kuin tulette kieltämään, niin se on vaan totta, SUURIN osa joskus käyttää väkivaltaa. SE EI OLE OIKEIN, mutta tällainen lynkkaaminen juuri tekee siitä niin kamalaa! miksei voida puhua tästä rohkaisevasti, auttaa toista, kertoa miten itse on selvinnyt, eikä hokea "oksettavaa" "kamalaa" jne... siksi useimmat ei ikinä uskalla puhua siitä :'(

ja tuollainen, että syyllistetään toista, ettei selviä uhmaiästä.... oksettaa tuo miten voitte syyllistää siitäkin!! hienoa, että itse olette olleet niin täydellisiä ja koko uhmaiänkin jaksaneet käyttäytyä mahtavasti.. joillain lapsilla uhma on pahempi ja joissain perheissä se voi tulla tosi huonoon aikaan... meidän äiteinä pitää tukea toisiamme ja auttaa toista olemaan parempi.

minä olen kerran läpsäissyt lastani äärimmäisen väsyneessä tilassa. lapsella oli uhma, olin raskaana ja talostamme oli juuri löytynyt hometta, sekä läheinen ihminen oli kuollut.... en tiedä voitteko edes kuvitella missä jamassa olin. lapsi itki jatkuvasti enkä saanut mistään apua vaikka pyysin. läpsäytin lasta poskelle kun hän potki minua.. menin ihan shokkiin, soitin samantien mieheni paikalle ja pitkän keskustelun jälkeen teimme yhdessä suunnitelman miten päästään tästä eteenpäin... saimme apua ja kaikki asiat järjestykseen kun vihdoin tajusimme miten jaksamisen äärirajoilla siinä oltiin.

enkä tosiaan usko, että tuo yksi kerta, tai kenelläkään muulla vastaava yksittäinen tapaus, lasta traumatisoisi. nyt sinulla ap, on elämäsi tilaisuus pistää asiat kuntoon!!! todellakin, mielettömästi tsemppiä sinulle ja paljon lämpimiä halauksia! pystyt siihen, ota avuksi kaikki ketkä saat

 

Siis ootte sttenkin eroa ekemässä? Jotenkin toivoin et olisitte saanut homman onnistumaan. Voimia. Jos kyse on samasta mistä joskus aikaisemmin kirjoittelit, niin oikea ratkaisu.

Juu, nyt kävi näin. Ei ole samasta asiasta kysymys, ei mitään erikoista draamaa, vaikka toki sekin taustapiruna edelleenkin painaa. Kun ei vaan toimi, niin ei toimi. :/

 

ap:lle ihan tiedoksi että ip osoitteen perusteella voi onneksi laittaa sosku perään ja saadaaan varmuus lapsen turvallisuudesta.

höpöhöpö

ip osoite on vähän sama kun kertoisit suosiolla osoitteenne ettekö muka oikeasti ole tienneet? Ei ihan kaikkea kannata huudella netissäkään vaikka harmaana laitatte,vähemmästäkin harmaita ollut raastuvassa.

Täytyy olla ns. KIINTEÄ ip-osoite, jos haluaa saada selville henkilön tiedot/osoitteen ja vain yrityksillä on käytössään kiinteä ip-osoite. En tiedä ketään yksityishenkilöä, jolla olisi kiinteä ip-osoite käytössä.

 

Hyvä että haet apua!!

Mutta koska et kuitenkaan sitä apua heti saa niin annan sulle vinkin... Jos seuraavan kerran meinaa pimetä, niin jätä lapsi siihen ja kävele toiseen huoneeseen hetkeksi, vaikka lapsi saattaa hämmentyä/pälestyä kun äiti lähtee yht´äkkiä pois, mutta sekin on parempi kuin se että sä satuttaisit sitä lasta.

 

Lapseni on vähän reilu 2-vuotias, en tiedä mikä minuun meni, heitin lapselta ulkovaatteita, lapsi alkoi vähän vinisemään eikä tehnyt niinku pyysin niin aloin repiä häneltä vaatteita, vedin hiuksista, huusin hänelle ja pidin kiinni hiuksista kun läpsäisin/löin päähän kaksi kertaa... Tekohetkellä tajusin mitä tein, pian sen jälkeen aloin itkeä ja pyysin lapselta anteeksi. Lapsi katsoi vain hämmentyneenä, ehkä vähän peläten. Tuli syliin ja halasi minua sekä sanoi "äiti ei itke". Itku vain yltyi... Mikä mulla on...? Ei ole ollut mitenkään huono päivä mutta lapsi kyllä on kiukkuillut ja uhmannut jo viikko kausia, nyt vain napsahti ja annoin tulla sen mitä olen halunnut tehdä jo pitkään. Vaikka tiedän ettei niin saa tehdä. Inhoan itseäni.

Ihan vinkkinä vaan että jos mukula kiukuttelee vaatteita riisuttaessa (kuten yllä kerrot: heitin lapselta ulkovaatteita...) niin JÄTÄ SE MUKULA NE VAATTEET PÄÄLLÄ OLEILEEN. Kyllä hänelle jossain vaiheessa tulee kuuma ja hän itse haluaa vaatteet riisuttavan. Simple as that! Sen takia ei tosiaan lyömään kannata ruveta!

 

:/

 

kyllä kun nyky nuoria katsoo niin huomaa että vitsaa on säästetty.

 

Tsemppiä ap! Ihan tosissani tätä tarkoitan! Voit myös kirjoitella mulle, tai siis mä sulle mikäli uskallat jonkun sähköpostin tänne laittaa. tukisin sinua kaikessa... kun on samaa kokemusta. ja haluan nimenomaan ettet lasta löisi tai tukistaisi enää koskaan.

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

Mille päänsilittäjille? Antakaapa vähän esimerkkiä.
Minä en ymmärrä miksi pitää vittuilla, haukkua ja lynkata jos joku on tehnyt jotain väärin. Ap täällä nimenomaan kertoo tehneensä väärin, katuvansa ja haluavansa apua. Kaikki paska ap:n niskassa ei tekoa tee tekemättömäksi. Se kannustus siihen avun hankkimiseen taas saattaa jopa olla hyödyllistä. Jos ei kauhistele, hauku ja parjaa ja selitä kuinka "minä itse en ikinä" ei todellakaan tarkoita teon hyväksymistä tai tekijän "pään silittelyä". Kyllä minullakin tekee pahaa kuulla lasten pahoinpitelystä. Mutta vielä enemmän meinaa tehdä pahaa kun ihmiset yrittää hakea apua ja heidän päällensä syljetään samalla kun omaa sädekehää kiillotetaan. Näiden kiillotelijoiden motiivi kun tuntuu olevan itsensä ylentämisessä, eikä suinkaan siinä lapsen auttamisesa.

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

Mille päänsilittäjille? Antakaapa vähän esimerkkiä.
Minä en ymmärrä miksi pitää vittuilla, haukkua ja lynkata jos joku on tehnyt jotain väärin. Ap täällä nimenomaan kertoo tehneensä väärin, katuvansa ja haluavansa apua. Kaikki paska ap:n niskassa ei tekoa tee tekemättömäksi. Se kannustus siihen avun hankkimiseen taas saattaa jopa olla hyödyllistä. Jos ei kauhistele, hauku ja parjaa ja selitä kuinka "minä itse en ikinä" ei todellakaan tarkoita teon hyväksymistä tai tekijän "pään silittelyä". Kyllä minullakin tekee pahaa kuulla lasten pahoinpitelystä. Mutta vielä enemmän meinaa tehdä pahaa kun ihmiset yrittää hakea apua ja heidän päällensä syljetään samalla kun omaa sädekehää kiillotetaan. Näiden kiillotelijoiden motiivi kun tuntuu olevan itsensä ylentämisessä, eikä suinkaan siinä lapsen auttamisesa.

Luitko koko ketjun läpi? Joku sanoi, että ei yksi lyönti silloin tällöin lasta traumatisoi. Minun korviini tuo kuulostaa yhtä sairaalta kuin, että ei hyväksikäytön uhriksi joutuminen silloin tällöin ketään traumatisoi.

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

Mille päänsilittäjille? Antakaapa vähän esimerkkiä.
Minä en ymmärrä miksi pitää vittuilla, haukkua ja lynkata jos joku on tehnyt jotain väärin. Ap täällä nimenomaan kertoo tehneensä väärin, katuvansa ja haluavansa apua. Kaikki paska ap:n niskassa ei tekoa tee tekemättömäksi. Se kannustus siihen avun hankkimiseen taas saattaa jopa olla hyödyllistä. Jos ei kauhistele, hauku ja parjaa ja selitä kuinka "minä itse en ikinä" ei todellakaan tarkoita teon hyväksymistä tai tekijän "pään silittelyä". Kyllä minullakin tekee pahaa kuulla lasten pahoinpitelystä. Mutta vielä enemmän meinaa tehdä pahaa kun ihmiset yrittää hakea apua ja heidän päällensä syljetään samalla kun omaa sädekehää kiillotetaan. Näiden kiillotelijoiden motiivi kun tuntuu olevan itsensä ylentämisessä, eikä suinkaan siinä lapsen auttamisesa.

Ei tässä tarvitse mennä montaakaan viestiä takaisin päin, kun joku esim. selittää, että "todella suuri osa meistä äideistä joskus käyttää jonkun asteista väkivaltaa lapsiinsa..." Minusta tämä kuulostaa pään silittelyltä eikä ole totta. Tuollaisesta lyömisestä ja repimisestä kuuluu tulla huono olo ja silloin myös kuuluu hakea apua. Ei sen enempää eikä sen vähempää.

 

Minut kasvatettiin fyysisellä kurituksella. Äitini ei ikinä minuun kajonnut, mutta isä läpsi ja tukisti. Elin normaalin lapsen ja nuoren elämää, eikä ollut masennusta tai traumoja. Aina pelkäsin isääni, mutta pidin kuria normaalina.
Nyt kun itselläni on oma lapsi, en uskalla antaa häntä mummolaan yökylään muuta kun jos tiedän isäni olevan reissussa. Nykyään minulla on masennusta, suunnattomia ahdistusoireita ja mielettömän huono itsetunto. Terapeutti yhdisti kaiken lapsuuteeni. Minulla on isäni kanssa todella hyvät välit ja hän on ihana isoisä.. mutta en luota häneen.

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

Mille päänsilittäjille? Antakaapa vähän esimerkkiä.
Minä en ymmärrä miksi pitää vittuilla, haukkua ja lynkata jos joku on tehnyt jotain väärin. Ap täällä nimenomaan kertoo tehneensä väärin, katuvansa ja haluavansa apua. Kaikki paska ap:n niskassa ei tekoa tee tekemättömäksi. Se kannustus siihen avun hankkimiseen taas saattaa jopa olla hyödyllistä. Jos ei kauhistele, hauku ja parjaa ja selitä kuinka "minä itse en ikinä" ei todellakaan tarkoita teon hyväksymistä tai tekijän "pään silittelyä". Kyllä minullakin tekee pahaa kuulla lasten pahoinpitelystä. Mutta vielä enemmän meinaa tehdä pahaa kun ihmiset yrittää hakea apua ja heidän päällensä syljetään samalla kun omaa sädekehää kiillotetaan. Näiden kiillotelijoiden motiivi kun tuntuu olevan itsensä ylentämisessä, eikä suinkaan siinä lapsen auttamisesa.

Luitko koko ketjun läpi? Joku sanoi, että ei yksi lyönti silloin tällöin lasta traumatisoi. Minun korviini tuo kuulostaa yhtä sairaalta kuin, että ei hyväksikäytön uhriksi joutuminen silloin tällöin ketään traumatisoi.

Luin ja tämäkään henkilö ei sanonut, että yksi lyönti olisi ok eikä merkitsisi mitään, vaan että sitä on turha verrata jatkuvaan pahoinpitelyyn. Ja on siinä muuten oikeassa. Jos ap hakee apua ja pääsee väkivaltaisista taipumuksistaan, niin tuskin hänen lapsensa tulee kovin traumatisoitumaan. Minusta kuullostaa enemmän sairaalta, että vertaat äitin läppäisyä hyväksikäyttöön. Täällä ei edelleenkään kukaan ole lyömistä hyväksynyt eikä kenenkään lyöjän päitä silitellyt.

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

Mille päänsilittäjille? Antakaapa vähän esimerkkiä.
Minä en ymmärrä miksi pitää vittuilla, haukkua ja lynkata jos joku on tehnyt jotain väärin. Ap täällä nimenomaan kertoo tehneensä väärin, katuvansa ja haluavansa apua. Kaikki paska ap:n niskassa ei tekoa tee tekemättömäksi. Se kannustus siihen avun hankkimiseen taas saattaa jopa olla hyödyllistä. Jos ei kauhistele, hauku ja parjaa ja selitä kuinka "minä itse en ikinä" ei todellakaan tarkoita teon hyväksymistä tai tekijän "pään silittelyä". Kyllä minullakin tekee pahaa kuulla lasten pahoinpitelystä. Mutta vielä enemmän meinaa tehdä pahaa kun ihmiset yrittää hakea apua ja heidän päällensä syljetään samalla kun omaa sädekehää kiillotetaan. Näiden kiillotelijoiden motiivi kun tuntuu olevan itsensä ylentämisessä, eikä suinkaan siinä lapsen auttamisesa.

Ei tässä tarvitse mennä montaakaan viestiä takaisin päin, kun joku esim. selittää, että "todella suuri osa meistä äideistä joskus käyttää jonkun asteista väkivaltaa lapsiinsa..." Minusta tämä kuulostaa pään silittelyltä eikä ole totta. Tuollaisesta lyömisestä ja repimisestä kuuluu tulla huono olo ja silloin myös kuuluu hakea apua. Ei sen enempää eikä sen vähempää.

Niin ja nämä jotka sanoivatm että suuri osa joskus käyttää nimeomaan jonkinasteista väkivaltaa eivät edelleenkään sanoneet että se on ok ja hyväksyttävää, vaan jokainen nimenomaan on painottanut sitä, kuinka se on asia, jota tulisi välttää vaikka se ei ole hirveän harvinaista. Ja kuinka tällainen jeesustelu ja sädekehän kiillotus vaan vaikeuttaa sitä avun hakemista, kun ihmiset eivät uskalla avata suutaan. Kuka täällä on sanonut, että ap teki oikein ja asia on tällä selvä?

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

Mille päänsilittäjille? Antakaapa vähän esimerkkiä.
Minä en ymmärrä miksi pitää vittuilla, haukkua ja lynkata jos joku on tehnyt jotain väärin. Ap täällä nimenomaan kertoo tehneensä väärin, katuvansa ja haluavansa apua. Kaikki paska ap:n niskassa ei tekoa tee tekemättömäksi. Se kannustus siihen avun hankkimiseen taas saattaa jopa olla hyödyllistä. Jos ei kauhistele, hauku ja parjaa ja selitä kuinka "minä itse en ikinä" ei todellakaan tarkoita teon hyväksymistä tai tekijän "pään silittelyä". Kyllä minullakin tekee pahaa kuulla lasten pahoinpitelystä. Mutta vielä enemmän meinaa tehdä pahaa kun ihmiset yrittää hakea apua ja heidän päällensä syljetään samalla kun omaa sädekehää kiillotetaan. Näiden kiillotelijoiden motiivi kun tuntuu olevan itsensä ylentämisessä, eikä suinkaan siinä lapsen auttamisesa.

Ei tässä tarvitse mennä montaakaan viestiä takaisin päin, kun joku esim. selittää, että "todella suuri osa meistä äideistä joskus käyttää jonkun asteista väkivaltaa lapsiinsa..." Minusta tämä kuulostaa pään silittelyltä eikä ole totta. Tuollaisesta lyömisestä ja repimisestä kuuluu tulla huono olo ja silloin myös kuuluu hakea apua. Ei sen enempää eikä sen vähempää.

Niin ja nämä jotka sanoivatm että suuri osa joskus käyttää nimeomaan jonkinasteista väkivaltaa eivät edelleenkään sanoneet että se on ok ja hyväksyttävää, vaan jokainen nimenomaan on painottanut sitä, kuinka se on asia, jota tulisi välttää vaikka se ei ole hirveän harvinaista. Ja kuinka tällainen jeesustelu ja sädekehän kiillotus vaan vaikeuttaa sitä avun hakemista, kun ihmiset eivät uskalla avata suutaan. Kuka täällä on sanonut, että ap teki oikein ja asia on tällä selvä?

Mikä tässä nyt on jeesustelua ja sädekehän kiillotusta?

 

Taas en voi kuin ihmetellä. Ap:lle toivon nyt sen verran syyllisyyttä ja toisaalta uskallusta ja voimia, että hakee apua ongelmaansa, joka lapsen fyysinen kurittaminen todellakin on. Se ei ole syyttä Suomen laissa kielletty. Fyysinen kurittaminen on aina väärin ja siitä pitääkin tulla huono olo.

Sitten näille päänsilittäjille sanoisin, että lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Ei kukaan normaali ihminen käy käsiksi toiseen aikuiseenkaan, miksi sitten lapseen |O

Mille päänsilittäjille? Antakaapa vähän esimerkkiä.
Minä en ymmärrä miksi pitää vittuilla, haukkua ja lynkata jos joku on tehnyt jotain väärin. Ap täällä nimenomaan kertoo tehneensä väärin, katuvansa ja haluavansa apua. Kaikki paska ap:n niskassa ei tekoa tee tekemättömäksi. Se kannustus siihen avun hankkimiseen taas saattaa jopa olla hyödyllistä. Jos ei kauhistele, hauku ja parjaa ja selitä kuinka "minä itse en ikinä" ei todellakaan tarkoita teon hyväksymistä tai tekijän "pään silittelyä". Kyllä minullakin tekee pahaa kuulla lasten pahoinpitelystä. Mutta vielä enemmän meinaa tehdä pahaa kun ihmiset yrittää hakea apua ja heidän päällensä syljetään samalla kun omaa sädekehää kiillotetaan. Näiden kiillotelijoiden motiivi kun tuntuu olevan itsensä ylentämisessä, eikä suinkaan siinä lapsen auttamisesa.

Ei tässä tarvitse mennä montaakaan viestiä takaisin päin, kun joku esim. selittää, että "todella suuri osa meistä äideistä joskus käyttää jonkun asteista väkivaltaa lapsiinsa..." Minusta tämä kuulostaa pään silittelyltä eikä ole totta. Tuollaisesta lyömisestä ja repimisestä kuuluu tulla huono olo ja silloin myös kuuluu hakea apua. Ei sen enempää eikä sen vähempää.

Niin ja nämä jotka sanoivatm että suuri osa joskus käyttää nimeomaan jonkinasteista väkivaltaa eivät edelleenkään sanoneet että se on ok ja hyväksyttävää, vaan jokainen nimenomaan on painottanut sitä, kuinka se on asia, jota tulisi välttää vaikka se ei ole hirveän harvinaista. Ja kuinka tällainen jeesustelu ja sädekehän kiillotus vaan vaikeuttaa sitä avun hakemista, kun ihmiset eivät uskalla avata suutaan. Kuka täällä on sanonut, että ap teki oikein ja asia on tällä selvä?

Mikä tässä nyt on jeesustelua ja sädekehän kiillotusta?

Siellä se oli, ihan ensimmäisessä kirjoituksessani. On eri asia sanoa, "hyvä että tiedät tehneesi väärin, nyt haet apua etkä lyö lasta enää ikinä" kuin jaaritella siitä kuin "minä en ikimaailmassa tekisi mitään noin kamalaa sinä ihmishirviö, kuole häpeääsi". Tai uhkailla niillä lastensuojeluilmoituksilla ja suhtautua aggressiivisesti jokaiseen viestiin, jossa ap:ta ei haukuta maan rakoon.

 

Ei kannata tunnustaa. Itekään en tunnusta, että olen lyönyt lastani.