Täytyy myöntää, että pettyisin jos lapseni olisivat pelkkiä tyttöjä

"Vieras"
Mulla on omilta kouluajoilta niin pahat muistot tytöistä. Ilkeyttä, juoruamista, kiusaamista ja henkistä satuttamista. Pojat eivät ole mua koskaan kiusanneet, tytöt senkin edestä.
Traumaattinen kouluaika ehkä tekee sen, että toivon todellakin saavani vain poikia.
 
......
Mulle ei sukupuolella loppupeleissä ole niin suurta merkitystä. Poikien vaatteet ovat niin ihania ja pikkumiehet kauluspaidoissaan niin syötäviä!
Olen itse ollut aina tyttömäinen/naisellinen ja ehkä myös siksi kaipaan jotakin muuta.
Pienet prinssit <3
 
"vieras"
Mä tykkäsin nuorempana pienistä pojista. Mutta kun oli aika saada omia lapsia, yllättäen toivoinkin tyttöjä. Ja sainkin kaksi :) Olen joskus miettinyt, että johtuikohan siitä, että itselläni oli aivan mahtavat välit äitiini (on jo kuollut) ja alitajuntaisesti toivoin jotain samanlaista omiin lapsiini. Voihan poikienkin kanssa olla ihan yhtä läheinen, mutta se on silti erilaista.
 
Mä olisin halunnut vain tyttöjä, mutta tämä tuleva, 4. lapsemme on poika.

Siskoni odottaa myös vauvaa ja koska hän toivoo nimenomaan poikaa, niin sovittiin, että jos hän saa tytön, niin vaihdetaan sitten vauvoja keskenään :xmas:

Mulle se lapsen sukupuoli on aina ollut asia, jonka tiimoilta olen omannut vahvan toiveen. Ja aina olen siis tyttöä toivonut. Kun ultrassa selvisi kakkosen kohdalla, että tulossa on poika, petyin todella paljon. Pääsin kuitenkin asian yli, kun sain sitä rauhassa pureskella ja kun seuraava ultra paljastikin tulokkaan tytöksi, olikin edessä taas uusi pala purtavaksi. Sen kyllä pureskeli vartissa, mutta silti.

Nelonen on tosiaan syntymässä muutaman viikon päästä ja hän on ns. varma poika. Kun ultrassa itsekin pojan vehkeet näimme, mies kysyi lääkäriltä että "voiko sen vielä vaihtaa?". Mutta ei kuulemma voinut. Päätettiin sitten kuitenkin sen vauva pitää, vaikkei tilattu tuote täysin vastannutkaan odotuksiamme :D :D

Tällä kertaa en pettynyt, vaikka alkuun luulin, että jos poikalupaus tulee, niin petyn. Kyllä mulla jotain pieniä "tyttökaipuun" häivähdyksiä välillä on, mutta en mä tätä mahassa kasvavaa vauvaa oikeasti tyttöön enää vaihtaisi. Kyllä tämä meidän pikku poikamme on meidän perheeseemme tarkoitettu, vaikka se vähän hämmentääkin. Mutta niin kai moni entuudestaan tuntematon ja vähän jännittäväkin asia tekee? :)
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
"Mamma"
[QUOTE="vieras";28782371]Mulle lasten sukupuolet ei ole ikinä merkanneet yhtään mitään. Jokainen lapsihan on oma persoonansa, ei siinä sukupuoli oikeasti mitään merkkaakaan.
Mulla on 5 lasta, 4 poikaa ja 1 tyttö.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Minulla toisin päin ;) 4 tyttöä ja yksi poika.
 
"ahaa"
[QUOTE="Vieras";28783337]Mulla on omilta kouluajoilta niin pahat muistot tytöistä. Ilkeyttä, juoruamista, kiusaamista ja henkistä satuttamista. Pojat eivät ole mua koskaan kiusanneet, tytöt senkin edestä.
Traumaattinen kouluaika ehkä tekee sen, että toivon todellakin saavani vain poikia.[/QUOTE]

Tytöt eivät ole koskaan kiusanneet minua koulussa, vain pojat katsoivat oikeudekseen esim. kähmimisen murrosiässä ja haukkumisen ala-asteella (haukkuivat myös toisiaan ja muta tyttöjä, osaa muodoista, osaa niiden puutteesta)
 
"pojan äiti"
No mä ajattelen että tuo on elämänkokemuksen puutosta. Noi ajatukset ja esim. "haluan vain tyttöjä, en poikia" hälvenee kun sen pojan saa. Elämä opettaa, ja huomaa lopulta ajatustensa olleen vähän typeriä. Oma lapsi on oma lapsi, vaikka sillä ei olis sukupuolta ollenkaan. Se on yhdentekevä.

Nojoo, toki on ihmisiä joilla on jumalaton pakkomielle tietyn sukupuolen omaavan lapsen saamisesta, joka ei hälvene edes synnyttämisen jälkeen jos lapsi on "väärä". Sellaiseen pakkomielteeseen kannattais kyllä harkita terapiaa, eikä lisää lapsien tehtailua kunnes se oma "unelmalapsi" sieltä putkahtaa.
 
"pojan äiti"
Tuommoista puhutaan. :D Noh, ne mokomat tuppaavat edelleenkin ottamaan miehen sukunimen avioituessaan. Voisiko se sukunimen jatkuminen olla tärkeää joillekin miehille sitten? Tiedä häntä.
Meillä poika sai äitinsä sukunimen, että aikamoisen typerä jäännös tuokin ajattelu. Ja kukas sitä tietää mitä sukua poika aikoinaan jatkaa, jospa ottaa tulevan vaimonsa sukunimen ja "jatkavat" sitä sukua. Niin, tai jää lapsettomaksi...
 
  • Tykkää
Reactions: chef
"Tytön äiti"
Mielenkiintoinen näkökulma ja rohkea keskustelunavaus ap:lta! Musta tuntuu ja tästä keskustelustakin huomaa, että aihe on edelleen melko tabu. Siksi ihailen, että on ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa ajatuksensa ääneen - vaikkakin vain nimimerkin takaa netissä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka mietityttää varmasti monia. Meissä elää ehkä liiankin voimakkaat assosiaatiot rotu- ja sukupuolijaottelusta ja ajatus siitä, että "ei ole väliä, onko lapseni tyttö vai poika, kunhan se on terve", joka tosin sekin saattaa loukata esim. vammaisten lasten vanhempia.

Itselläni on yksi tyttö ja mahassa kasvaa varma poikalupaus ja täytyy myöntää, että olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni. Oli ihanaa saada esikoiseksi tyttö, sai shoppailla vauvana sille sydämensä kyllyydestä kaikkia röyhelöihanuuksia ja nyt leikki-ikäiselle on ihanaa suoda sellaisia leluja ja elämyksiä, joista itse pikkutyttönä vain haaveilin. Tämä kaikki on toki todella pinnallista, mutta kuuluu yhtä kaikki äitiyteeni siinä missä syvällisemmätkin asiat kasvatuksessa ja vanhemmuudessa.

Nyt on kiva kokea vaihteeksi myös pojan äitiys. En tiedä vielä, millaiseksi se tulee muodostumaan, kun en ole tulokasta vielä nähnyt tai tiedä, millainen luonne hänelle muodostuu. Ehkä pojan äitinä oleminen ei olekaan pohjimmiltaan kovin erilaista kuin tytönkään? Sehän riippuu niin yksilöstä. Itselläni ei ollut kumpaakaan lasta odottaessani erityistä toivetta, kumman haluaisin, mutta kun ultrassa on saanut tietää sukupuolen, se on tuntunut todella hyvältä ja oikealta. Hyvä niin, varmasti asia olisi ollut minulle vaikeampi puheenaihe ja käsiteltävä, jos olisin joutunut pettymään lapseni sukupuolen suhteen.
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
"Mie"
Esikoisen kohdalla toivoin poikaa ja sain pojan. Toinen lapsi on suunnitelmissa vasta joskus parin-kolmen vuoden päästä, vielä en osaa sanoa kumpaa toivoisin, luultavasti poikaa. Olen vain aina tykännyt enemmän poikalapsista. Mutta toki korostan, että jos joskus meille tyttö tulee niin aivan yhtä paljon häntä rakastaisin kuin poikaa!
 
Meillä 1 lapsi, tytär, riittää tekemään perheestä täydellisen. Myös mies on samaa mieltä, ainakin näin on todennut useampaan otteeseen. Itse en ainakaan koe, että olisin jäänyt mistään erityisesti paitsi.
Musta vajautta olisi haikailla jotain olematonta, pahimmassa tapauksessa siinä saattaa kadottaa jotain.
 
"äiti kahdelle"
[QUOTE="pojan äiti";28783556]No mä ajattelen että tuo on elämänkokemuksen puutosta. Noi ajatukset ja esim. "haluan vain tyttöjä, en poikia" hälvenee kun sen pojan saa. Elämä opettaa, ja huomaa lopulta ajatustensa olleen vähän typeriä. Oma lapsi on oma lapsi, vaikka sillä ei olis sukupuolta ollenkaan. Se on yhdentekevä.
[/QUOTE]

Näin, ja pätee myös toisin päin. Tässä ketjussa pari joilla "huonoja kokemuksia" tytöistä omalta kouluajalta. Tähän parasta lääkettä olisi se oma tytär.

Samoin sanon tuohon että "pojat on reilumpia, tytöt kiusaavat enemmän", että höpö höpö. Pojat osaavat jättää leikistä ulkopuolelle ja kieroilla ihan kuten tytötkin. Omat lapseni leikkivät kymmenen lapsen naapurustoporukassa päivät pitkät ja kyllä useammin kuulee pienen pojan sanovan jotain minkä voi kiusaamiseksi tulkita (tyyliin "me ei leikitä sun kaa" tai teettää pikkusiskollaan kaikkea kiellettyä ja sitten kun pikkusisko jää näistä kiinni niin teeskentelee ettei tiedä tapahtuneesta mitään ja syy on aikuisten silmissä siskon jne. jne.)
 
....
Pelkät tyhmät ihmiset osaa lukea tuon silleen että aloittaja vähättelisi tyttöjä. Ettekö tampiot tajua, että ap:sta olisi mukavaa saada molempia, sekä tyttöjä etkä poikia.
Silloin otsikko varmaan olisi "Täytyy myöntää että pettyisin jos lapseni olisivat kaikki samaa sukupuolta".
Missää ei oo lukenut että häntä harmittaisi jos kaikki lapset olisi poikia.
 
Wicca
Meillä on pelkkiä poikia, mutta sitäkin rakkaampia rasavillejä. Tyttöä toivon jokaisen kohdalla, mutta itse kun siihen ei voi vaikuttaa niin pitää tyytyä pelkkiin poikiin:D
 
Minulla ei vielä ole lapsia. Otsikko olisi voinut olla myös, että toivon erityisesti poikalasta. Jos lapsia suodaan useampi niin toivottavasti ainakin yksi olisi poika, koska haluaisin ehdottamasti kokea äitiyden pojan äitinä. Äitiys kyllä tyttöjenkin kanssa olisi hienoa, mutta pelkään että jotain jäisi puuttumaan. Itse olen kasvanut mies- ja poika-voittoisessa ympäristössä, se voi vaikuttaa mieltymykseeni.
 
Suu auki
Siis jostakin naissolidaarisuudesta kummuten naisen on soveliasta toivoa tyttöä, mutta poikaa ei koska tällöin on jotenkin oman sukupuolensa petturi?!?! Jösses mitä kanoja :D
 
himps
Meillä on "vain" kolme poikaa (kuten jotkut asian ilmaisevat), ja täytyy sanoa, ettei lasten sukupuolella ole odotusaikoina ollut minulle hirveästi merkitystä. En ole oikeastaan ajatellut asiaa juuri lainkaan. Omat poikani ovat luonnollisesti minulle kovin rakkaita, enkä heitä vaihtaisi mihinkään maailmassa, mutta yhtä lailla aikanaan olisin iloinnut kolmesta tytöstäkin. Tai siitä, että olisi ollut kumpiakin.

Kolmannen kohdalla kyllä tuli sellainen juttu odotusaikana mieleen, että mitäs, jos tulokas onkin tällä kertaa tyttö. Miten voisin pärjätä tytön äitinä, kun mulla on kokemusta vain poikien äitinä olosta? Ihan niin kuin chef sanoi, entuudestaan tuntematonta ja vähän jännittävää. Sitä se olisi ollut. :D
 

Yhteistyössä