Täydellinen elämäni aiheuttaa kateutta

Meillä on rakenteilla mieletön 259 neliön unelmatalo meren välittömään läheisyyteen huipputontille Espooseen. Olen kahden lapsen jälkeen hemmetin kaunis ja vartaloni palautui molemmista venymisistä uskomattoman hyvin ja nopeasti.
Olen korkeasti kouluttautunut ja omaan ison kaveri- ja ystäväpiirin. Mieheni on komea ja tienaa niin hyvin että voin olla kotiäitinä. Silti palkkaan usein lastenhoitajan.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään...
Olen onnellinen ja tiedostan että minulla on siihen aihetta. Olen kiitollinen etuoikeutetusta elämästäni ja oi tästä kaikesta!
Välillä sitten harmittaa kun ei voi avoimesti tuoda kaikkea elämänsä hyvää esiin (paitsi tällaisilla idari-palstoilla
koska se olisi leijumista. Minunkin kaveriporukassa naiset lähinnä valittavat ja haukkuvat miehiään. Ystäväni eivät ole onnellisia puolestani vaan aivan selvästi kateellisia ja ymmärrän heitä. Olisin itsekkin. Osa ihmisistä pyrkii lähellemme selvästi vain siksi että hyötyisivät meistä jotenkin. Esim ruikuttavat lapsilleen tai tutun pennuille kesätyöpaikkaa mieheni yrityksestä jne. Jos minulla on vaikeaa (joskus minullakin on) en voi puhua kellekään ulkopuoliselle koska ihan kaikki tuttavani ovat vahingoniloisia meidän täydellistä elämää kohdanneesta vastoinkäymisestä. Ja mistäkö tiedän? Tiedän.
Sellaisen hinnan saan maksaa menestyksestä ja onnestamme.

Ihanaa vappua kaikille!!!

 

Ja sitten todellisuuteen!

 

Riippuu mitä pitää täydellisenä. Myös minun elämäni on täydellinen koska elän juuri niin kuin haluan ja olen vapaa myös elämään niin.

 

Me asumma rivarissa pohjoisessa päin Suomea. Ihana perhe minulla, pikkasen oon vielä pyöriä ja pikku hiljaa painoa puotan. Mukava mies puolisona. Rahaa ei paljoa ole, mutta nälkään ei kuolla. Ei matkustella etelän matkoilla, käyvään kerran vuodessa kotimaan kesäreissu.

Kiva, ap, kun tulit kertomaan etuoikeutetusta elämästäsi. Meitä on moneksi, itse en haaveile mammonasta, niin kuin sinun elämäsi on. Kaikesta pienestä olen elämässäni onnellinen, en kaipaa ystäviä, jotka ovat minulle kateellisia jostakin jne. Mutta pitikö sinun tänne tulla nostamaan ekoasi, kun kehuskelet noin paljon?

 

Mikes sun erityisesti pitäs tuoda noita asioita esiin? Ihmisethän näkee muutenkin, jos olet kaunis, olette rikkaita ja asutte hienossa talossa ja että et käy töissä.

Ei hirveesti kannata muutenkaan puhua itsestään asioita, joita toiset ei kysele tai jotka ei niitä välttis kiinnosta.

 

Ei kaikki halua tuota mitä sinulla on niin ihan hyvin voisit olla oma itsesi muiden seurassa. Ne jotka muita kadehtivat voisivat katsoa peiliin.

 

Koska luit viestin ja vielä jaksat kommentoidakin.
Mulla vähän samantyyppinen tilanne. Frendit oikeen innostuvat jos joskus uikutan jostain. Pitäisi olla plösö ja masentunut mamma ja johan saisi vertaistukea ja tsemppiä ja olis mahtavaa kun sais yhdessä rypeä kakassa.
Nautitaan onnestamme!
Tsemp!!

 

Ei sunkaan elämä aina kai ole ollut täydellistä, joten olet tainnut aikoinaan valita väärät ystävät. Oikeat ystävät eivät ole toisilleen katkeralla tavalla kateellisia, vaan iloitsevat toisen onnesta toivoen itselle avoimesti samaa (jos nyt ylipäätänsä kaipaa).

 

En ole tyhmä. Pidän suuni visusti kiinni kaveriporukassa kateutta aiheuttavista asioista. En leuhki. Kyllähän tämä meidän aineellinen ja aineeton onnemme näkyy ilman sanojakin.
Tällaisella palstalla anonyymisti avautuminen on vapauttavaa. Meillä menee hemmetin jees hei tyypit! Osaatteko olla toisen hyvästä iloisia?
Ne jotka ovat itse onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä, osaavat. Loosers they can't.

 

Jos olisin rikas, mun täydellinen elämäni eroaisi tyystin omasta täydellisestä elämästäsi. Nytkään en omaa elämääni vaihtaisi toisen täydelliseen elämääni, koska minun elämäni on sellainen, miksi olen sen itse rakentanut.

Jos pointti ole se, että sua vaivaa toisten kateus, voit koittaa etsiä uusia kavereita tai sitten viettää aikasi niiden tosiystävien seurassa. Kyllä sellaisiakin varmasti löytyy kaveripiiristäsi.

 

Tuo on muuten totta.
Siskoni ja yksi pitkäaikainen ystäväni ovat kaksi tällaista poikkeusta. Aidon ystävän tunnistaa juuri tuosta.

 

No eihän sellaset ole mitään kavereita, jotka kadehtii! Tietysti, jos olet noussut ryysyistä rikkauksiin ja työläisperheestä, niin kaverisi ovat samalla taustalla varustettuja.

 

Työläisperheestä en ole vaan akateemisesta keskiluokkaisesta perheestä. Mutta en todellakaan mistään rikkaasta perheestä.
Ja se on kyllä ihan totta että ollaan rikastuttu nyt viime vuosina.
Jos kaverini olisivat taloudellisesti menestyneitä, uskon että kanssakäyminen voisi olla välittömämpää ?

 

Mä tulisin hulluksi jos joutuisin olemaan kotiäitinä. Minulla on todella mielekäs ja älyä vaativa työ, ja hemmetin ylpeä siitä että olen työssäni hyvä. Ja olen myös ylpeä tyttärestäni, varhaisteiniä joka aidosti ihailee minua ja ystäväpiiriäni (osa työkavereita vuosien varrelta) ja meidän aikaansaannoksia, se tuntuu mukavalta ja koen olevani hyvä roolimalli hänelle.

Meillä kummallakin miehen kanssa on mielekkäät työt, jossa tienaamme ihan kohtuullisen hyvin. Ei silti tarvitse asua yli-isossa talossa, omistaa yli-isoja autoja ja sen sellaista. Seikkailemme luonnossa, pyöräilemme, syömme hyvin ja nautimme kulttuurista. Ja vitsit, vaikka elän unelmieni elämää, en usko että kukaan ystävistäni tai sukulaisistani on minulle/meille kateellinen. Yhtä iloisia olemme kaikki toistemme onnesta.

 

Ap kuulostaa mielestäni aika rasittavalle tyypille. Ylimieliseltä muita ihmisiä kohtaan. Voi olla että jossain vaiheessa huomaa että täydellisestä elämästä puuttuu ne ystävät. Eikä se kuulosta enää lainkaan täydelliseltä.

 

By the way ap, elämäsi ei ole täydellistä - sinulta puuttuu ystävät! Ihan oikeat ystävät, jotka eivät ole kateellisia vaan ovat ystäviä oman itsesi vuoksi ja jolle voit kertoa mitä tahansa ja he seisovat rinnallasi niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

 

Työläisperheestä en ole vaan akateemisesta keskiluokkaisesta perheestä. Mutta en todellakaan mistään rikkaasta perheestä.
Ja se on kyllä ihan totta että ollaan rikastuttu nyt viime vuosina.
Jos kaverini olisivat taloudellisesti menestyneitä, uskon että kanssakäyminen voisi olla välittömämpää ?

Aika kamalaa. Vaihda ystäväpiiriä. Eihän tuollaisia ihmisiä jotka eivät jaksa iloita ystävänsä menestymisestä jaksa katsella. Äkkirikkaiden piiriin vaan, pääset kohta kehuskelemaan kilpaa ja mikään ei riitä.

 

Olen iloinen puolestasi, että olet onnellinen.

Minäkin elän unelmaani. Eroan sinusta vain niin, että ympärilläni on ihmisiä, jotka eivät ole kateellisia onnestani vaan ovat onnellisia kanssani.

 

Meillä on rakenteilla mieletön 259 neliön unelmatalo meren välittömään läheisyyteen huipputontille Espooseen. Olen kahden lapsen jälkeen hemmetin kaunis ja vartaloni palautui molemmista venymisistä uskomattoman hyvin ja nopeasti.
Olen korkeasti kouluttautunut ja omaan ison kaveri- ja ystäväpiirin. Mieheni on komea ja tienaa niin hyvin että voin olla kotiäitinä. Silti palkkaan usein lastenhoitajan.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään...
Olen onnellinen ja tiedostan että minulla on siihen aihetta. Olen kiitollinen etuoikeutetusta elämästäni ja oi tästä kaikesta!
Välillä sitten harmittaa kun ei voi avoimesti tuoda kaikkea elämänsä hyvää esiin (paitsi tällaisilla idari-palstoilla
koska se olisi leijumista. Minunkin kaveriporukassa naiset lähinnä valittavat ja haukkuvat miehiään. Ystäväni eivät ole onnellisia puolestani vaan aivan selvästi kateellisia ja ymmärrän heitä. Olisin itsekkin. Osa ihmisistä pyrkii lähellemme selvästi vain siksi että hyötyisivät meistä jotenkin. Esim ruikuttavat lapsilleen tai tutun pennuille kesätyöpaikkaa mieheni yrityksestä jne. Jos minulla on vaikeaa (joskus minullakin on) en voi puhua kellekään ulkopuoliselle koska ihan kaikki tuttavani ovat vahingoniloisia meidän täydellistä elämää kohdanneesta vastoinkäymisestä. Ja mistäkö tiedän? Tiedän.
Sellaisen hinnan saan maksaa menestyksestä ja onnestamme.

Ihanaa vappua kaikille!!!

Sun asenteestas se johtuu. Vaikutat tosi typerältä ihmiseltä.

 

Minä voin myöntää että olen kateellinen. Laskupino kaapissa ahdistaa. Samoin liikakilot ja perunanenä. Roikkuvat rinnat.
En haluaisi sinua ystäväkseni koska muistuttaisit minua jatkuvasti miten keskinkertaisesti minulla on asiat.

 

täydellisyyskin on suhteellista. Itse koen eläväni täydellistä elämää,perheemme ja läheisemme ovat terveitä, raha-asiatkin ovat ihan hyvällä tolalla. Ei ole syytä olla kateellinen,asiat voisi olla huonomminkin,olen mieluummin kiitollinen siitä miten asiat omassa elämässäni tällä hetkellä ovat

 

Anteeksi nyt vaan, mutta ei sinun elämäsi kuulosta mitenkään täydelliseltä. En vaihtaisi missään nimessä elämääni tuollaiseen. Elän unelmaelämääni ja se poikkeaa aika paljon sinun elämästäsi.

 

Muuten sama tilanne kuin aloittajalla, paitsi talo ei ole meren läheisyydessä eikä mun kaverit oo kateellisia mulle. Miksi olisivatkaan, autan jos joku on pulassa.

 

Elämä ei ole täydellistä jos joutuu asumaan espoossa.

 

Olisi pari kysymystä, jotka kiinnostaa:

-jos on rahaa, niin minkä kokoinen tontti teillä on?
-minkälainen on teidän unelmatalo?
-onko teillä täysin oma ranta vai katkaiseeko rantaraitti sen?
-eikö tunnu, että koulutuksesi valuu hukkaan, kun et työskentele?
-luuletko, että saat uran tulevaisuudessa, kun lapset ovat isompai ja työkekemus puuttu?
-mitkä ovat haasteet ja tulevaisuuden toiveet elämässäsi?
-jos tuntuu, että kaverisi kadehtivat sua, niin kannattaisko sit hankkia paremmin menestyneitä kavereita?