Tästä lähin katkon välit kaikkiin raskaana oleviin ja enkä todellakaan tee lähempää tuttavuutta pikkulasten äiteihin

Minäkin jäin jyrän alle eilen, asetelma vaan ihan toisinpäin.. Raskausajan olin aina kuin ei mitään, en valittanut tai vaatinut minkäänlaista erityishuomiota, en kertonut synnytyksen kauhuista enkä ole valittanut valvomisista. Syntymästä ilmoitan tekstiviestillä, samoin sitten vauvan sairastumisesta, ajattelin että käsitelköön rauhassa ja tekee sitten mitä tekee. Vauvamme on nyt 6vkoa, kahden viikon iässä meinasi kuolla ripulitautiin ja oksenteluun, oli sairaalassa viikon tipassa ja nenämahaletkuissa. Kotona lisäksi 3v ja 1,5v lapset jotka kipeinä korvatulehdusta yms.

Eilen tämä ihminen, paras ystäväni siis, sitten soitti. 1,5h kuuntelin vauva sylissä ensin hänen parisuhteensa kiemurat, sitten työpaikan vittumaisuudet, sitten sairastelut ja kuinka raskasta on kun vaan yskittää ihan hirveesti. Viimeinen tunti mentiin yksityiskohtaisesti heidän lapsettomuushoitoja, kipuja ja juilimisia, mielialoja ja muuta. Ei kysynyt mitä minulle kuuluu, mitä vauvalle kuuluu, miten on arki sujunut miehen työttömyyden ja lasten sairastelujen keskellä, EI MITÄÄN. He voivat kuulemma ehkä ehtiä tänä vuonna käymään kunhan hän saa yskänsä paranemaan.

Todella tuli tunne että jyrän alle jäin. Itse yrittänyt aina olla positiivinen ja valittamatta vaikka tässä nyt pirunmoiset 2kk onkin takana. Ei tarvi vauvaa hehkuttaa eikä olla keskipisteenä mutta kyllä, varmaan juuri hormooneistakin johtuen, tuntui siltä että enpä taida enää edes vastata jos soittaa.

 

Cool mama, sano kavereille suoraan että oot liian väsy, etkä nyt jaksa ollenkaan. Ei se suoraan sanominen ketään loukkaa, vaan se jatkuva tekosyiden keksiminen.

En mä mitään tekosyitä ole keksinytkään, jos jotain on sovittu niin siitä kiinni pidetty. Mutta etukäteen on hankala tietää mikä on vointi huomenna joten sitten kun kylään menen niin monesti huomaan vain haukottelevani enkä keksi mitään sanottavaa :ashamed: Tuntuu että normaalit keskustelutaidot on kadonneet johonkin. On ystäviä joille olen sanonut tilanteesta suoraan ja he ovat ymmärtäneet kyllä. On myös ystävä joka ei jostain syystä ymmärrä vaan ottaa hirveän henkilökohtaisesti. Meillä ei mene ajatukset ollenkaan yksiin, hän mm. on sitä mieltä että on hyvä asia kun mieheni sai töistään lopputilin ja päivitteli kuinka onnekas olenkaan kun näin sattui. Minua se mielipide ärsyttää enkä jaksa suhtautua siihen oikein.

 

Kannattaisi joskus myös koettaa ymmärtää. Kyllä mua loppuraskaudessa hieman kyrsi kun kukaan ystävistä ei oikein ymmärtänyt oikeasti miltä tuntuu kun lapsen pää on laskeutunut eikä enää huvita lähteä shoppailemaan ja lipittämään tuntikausiksi lattea kahvilaan. Ja ehkä joillekin tulee myös yllärinä se, että lapsi voi olla jonkun elämän keskipiste ja siitä jutellaan (juurikin tyyliin hammas puhkesi ja yö valvottiin jne) mieluummin kuin siitä että pitäisiköhän sun mennä tänään vai huomenna manikyyriin vai ei.

Siis ylilyönnit on asia erikseen, mutta jotain suhteellisuudentajua tähänkin, puolin ja toisin.

 

Pakko vastata että ei saa yleistää.. Itselläni ei ole ollut sellasia hormonimyräköitä enkä ole vaatinut spesiaalikohtelua jne.. ja jos on kerran sellasia vaikeita raskaana olevia niin tartteeko siitä valittaa kummemmin .. pidät vain hiljaiseloa.. Kummallista käytöstä ihmiseltä jolla itselläänkin on lapsia....
Jokaisen raskaus on erilainen ja onhan niitä ihmisiä jotka ovat todellakin niiiiiin RASKAANA ihan kuin se ois joku sairaus.. Itse en niihin lukeudu,mutta olen sitä mieltä että kukin raskauteen suhtautuu erilailla ja kulakin on erilaiset hormonimyräkät ja antaa niiden olla.. Ei kannata vedellä herneitä nenuun.. Jos todellakin ei kestä kuulla niin pysyttelee sitten kaukana,mutta on vähän ilkeääkin täällä kailottaa...

etkö karmeampaa nikkiä keksinyt sitten????

jo toi nimimerkkis kertoo kaiken, että se on ainoa asia elämässäs ja sun kanssas voi olla kauheeta

 

mä olen niin törkeä että olen ottanut hajurakoa yhteen ystävään. raskausajan valitti monta kertaa päivässä miten olo on kauhea ja kaikki on ihan hirveää ja nyt kun vauva on syntynyt, asiat on entistä huonommin. mikään mitä yritän ehdottaa avuksi ei kelpaa, ikinä ei kysy meidän perheen kuulumisia vaan tuuttaa sitä omaa negatiivista kakkaansa päälle sen minkä kerkiää.
mulle tulee yksinkertaisesti niin paha mieli ja olo ihan hänen vauvansakin puolesta.

 

etkö karmeampaa nikkiä keksinyt sitten????

jo toi nimimerkkis kertoo kaiken, että se on ainoa asia elämässäs ja sun kanssas voi olla kauheeta

 

No onneks mulla ei oo ap:n kaltasta ystävää. Se että jos aina ei jaksais kuunnella raskaushuuruissa olevaa, niin en haluis ystvää joka sen takia jättäis! No sellaset sais mennä niihin omiin piireihinsä pyörimään. Itseä myös vastaavsti ärsyttää työssäkäynnin aloittaneet mammat, kun eivät muusta osaakaan puhua. Kun heidän elämänsä on nyt niin mahtavaa verrattuna siihen ja siihen.. Mutta enpä ole näitä ystäviäni sen takia jättämässä.

Itse joka elämäntilanteessa olen avoin ja sanon aina mitä ajattelen. Jos joku "ystävä" ei tästä pidä, niin etsiköön uuden. Ja voin sanoa että on näitä ystäviä jäänyt minulle, vaikken hiljaa aina olekaan ollut

 

Mitenkähän yleistä nuo hormonihöyryt sitten ovat? Mun lähipiiristäni kun kukaan raskaana oleva ei ole vaatinut multa (eikä mun käsittäkseni keneltäkään muultakaan) mitään erityishuomiota eikä ole käyttäytynyt juuri mitenkään eri tavalla. Ainoastaan yksi entinen työkaveri oli ärsyyntynyt kun voi niin pahoin pitkään mutta ei hänkään siitä sen kummemmin valittanut, eikä ollut pois töistäkään eikä se ärsytys ollut hänen yleinen mielialansa. En tiedä ovatko he sitten miehilleen olleet täysiä bitchejä

 

No, ehkä noistakin voisi löytää jotain kultaista keskitietä... Varmasti kaikki raskaanaolijat/vauvojen äidit eivät kuvittele olevansa maailman napoja. Osalle on varmasti ihan kiva päästä välillä seurustelemaan jonkun toisenlaisessa elämäntilanteessa olevan kanssa ja unohtaa vauva-jutut kokonaan.

Jonkin verran varmaan jokainen jaksaa ystävänsä huolia ja iloja kuunnella, liittyivät ne sitten raskauteen, vauvaan, työhön, harrastukseen tms. Ehkä vastavuoroisuus on siinäkin kova sana, eli jos se raskauttaan hehkuttava ystävä on myös kiinnostunut sinusta ja haluaa kuulla mitä sinulle kuuluu niin sitä kuuntelee hänenkin juttujaan mielummin kuin tilanteessa missä kaikki muut puheenaiheet paitsi raskaus sivuutetaan heti.

 

Jokainen tavallaan. Minäkin olen raskaana, enkä muita kolotuksillani rasita. Sen verran mielialani poikkeavat normaaleista, että valvoin melkein koko viime yön ja tirautin itkun, kun mietin miten työkaveri oli v**tuillut eilen. Mutta siitäkään en halua kenenkään tietävän irl.