Tästä lähin katkon välit kaikkiin raskaana oleviin ja enkä todellakaan tee lähempää tuttavuutta pikkulasten äiteihin

  • Viestiketjun aloittaja "plääh"
  • Ensimmäinen viesti
"plääh"
Minua niin kyrsii niiden omat pikku piirit.
Raskaana olevat kaipaavat erityishuomiota ja tussahtavat milloin mistäkin täysin mitättömästä asiasta. Sama koskee äskettäin synnyttäneitä. :headwall:

Onneksi omat lapset ovat jo yli 3-vuotiaita, niin en itse ole enää mikään hormonihuuruinen hirviö (lapsellinen kyllä, mutta en oikukas muutoin). :kieh:
 
ne hormonit
Voiko niille hormoonihuuruille jotain? mitä itse teit kun olit niiden vallassa raskaana ollessasi? Kuulisin kun itse niissä huuruissa olen tällä hetkellä, pläääh.
 
Totaalinen peesi tohon raskaana olijoihin. Mua ei mikään kiristä enemmän ku ihmiset jotka raskaana olevana vonkuvat tauotta spesiaalihuomiota, tai ruikuttavat kokoajan väsymystään ja kaatavat kaiken paskan muiden niskaan.

Eilen jäin viimeks tollasen jyrän alle, ja todellakin funtsin tässä että nyt on välit poikki niin kauan ku tää toinen tulee ja anomalla anoo anteeks:kieh:
 
"viima"
mä luen aika kauhulla esim vauva lehden juttuja joissa raskaana olevat itse tai heidän lähipiirinsä kertovat kuinka tuleva äiti on muuttunut ihan kamalaksi. olen mieheltä kysynyt et oonko jotenkin ollut tiukkis tms koska itse en ole sellaista viel huomannut (rv38+4) mut ei hänellä ole ainakaan mitään huonoa sanottavaa. jotenkin itselläni olo et olen jopa seesteisempi kuin yleensä. nyt loppu ajasta on sen verran kipuja et välillä ärsyttää jos toinen esim nukkuu osittain mun päällä, jalka tai käsi, mut muuten en kyllä laske itseäni kuuluvaks tuohon hirviö ryhmään. ehkä mulla noi hormoonit on vain jotenkin tasasemmin tai sit oonsinut itseni ja elämäni kanssa.
 
Pakko vastata että ei saa yleistää.. Itselläni ei ole ollut sellasia hormonimyräköitä enkä ole vaatinut spesiaalikohtelua jne.. ja jos on kerran sellasia vaikeita raskaana olevia niin tartteeko siitä valittaa kummemmin .. pidät vain hiljaiseloa.. Kummallista käytöstä ihmiseltä jolla itselläänkin on lapsia....
Jokaisen raskaus on erilainen ja onhan niitä ihmisiä jotka ovat todellakin niiiiiin RASKAANA ihan kuin se ois joku sairaus.. Itse en niihin lukeudu,mutta olen sitä mieltä että kukin raskauteen suhtautuu erilailla ja kulakin on erilaiset hormonimyräkät ja antaa niiden olla.. Ei kannata vedellä herneitä nenuun.. Jos todellakin ei kestä kuulla niin pysyttelee sitten kaukana,mutta on vähän ilkeääkin täällä kailottaa...
 
Ei mullakaan ollu odottaessa mitään sellasta että oisin hormonimyrskyissä muita kohdellu huonosti tai oloani tuputtanu. Enkä syntymän jälkeenkään. Että eläs ap sentään yleistä jos jotkut käyttäytyvätkin mainitsemallasi tavalla.
 
"Ellamaaria"
Mä oon jäävi vastaamaan oikuttelenko raskaana, uskon et oon ainakin herkempi monelle asialle. Mut mitä ystäviin tulee - niin ymmärrän, varsinkin ekan kohdalla, sen mielenmyllerryksen, ja osaan antaa "turhien asioiden" antaa olla ja tukea. Se on aika lyhyt aika elämästä, toisella vaikuttaa enempi ne hormoonit kuin toisella. Oon joutunut joskus kohteeksi, ja so what? tuleehan sitä moisia juttuja normaalissakin elämässä. Ei sen kummempaa. Ja jotensakin on ihanaa, jos silloin saa erityishuomiota ystäviltä, ja kysellään kuinka jaksat, onhan se sellaista kiinnostusta toisen jännittävään asiaan. Näin mä ajattelen, kun kuulumisia soittelen tai multa niitä kysellään. Mut osaan kyllä jutella muustakin. Vähän ;)
 
se joku
Miksi sitä erikoishuomiota ei voi antaa? Mä muistan kun odotin esikoista, kukaan ei kysellyt kuinka voin ja jos erehdyin sanomaan että jokin asia on minusta kivaa kun on raskaana, niin vastaus oli:" on se minustakin, vaikken olekkaan paksuna".
Se loukkasi :(

Toista kun odotin en enää viitsinyt puhua mitään kenellekkään kun yleinen suhtautuminen oli tuo...
 
Tottahan toki sitä voi antaa. Mutta rajansa kaikella. Raskaana oleva ei ole invalidi. Kylään ei enää pääse kun on vkolla 20+. Kun ei jaksa. Jaksaa kyllä sopia tulevansa ja laittaa mut leipomaan ja siivoilemaan häntä varten jne täällä kolmen mukulan kanssa, mutta ei jaksa ilmoittaa ettei tulekkaan paikalle.

Anna armias jos asiasta mainitset että teet turhaa työtä kun ei ilmoteta tulevansa niin sitten kuunnellaan sitä kuinka hän on NIIIIIN väsynyt. Ilman muuta väsyneenpi kun mä joka en oo saanut vauvan takia nukkua viikkoon.

Tuli mieleen ilmoittaa että et kai sä nyt helvetti soikoon luule että se kyläily pienen vauvan kanssa on jotain herkkua, tai helpompaa kun se vatsan kanssa?
 
"pöh"
Aaah joo. Mulla on kaveri joka on raskaana, joka soittaa mulle joka päivä ja kyselee voiko syödä sitä tai tätä. Raskaus on rv 9 ja kaveri vertailee rattaita netissä ja valittaa mulle miten kallista. Odottaa siis ett mä tarjoisin meidän vanhoja sille. Voi antaa huomiota raskaana olevalle, mut jos toinen ei voi 10kk puhua mistään muusta kuin hysteerisesti varoa kaikkia ruokia, ei voi juosta, hyppiä, kantaa kassia jne. niin kiitti, voi soitella jollekin muulle, mä en kyllä jaksa.
 
"plääh"
Joo, osa ei sitten millään edes tajua käyttäytyvänsä tökerösti.
Mulla on just samallainen "ystävä" kuin sulla ryysyrannan rinsessa. Yritin sopia tapaamista, mutta ilmeisesti olen jotenkin loukannut tätä yhtäkin henkilöä niin, ettei voinut edes vastata viesteihin. :kieh:
Tai sit se onkin loppujen lopuksi niin ikävä tyyppi, että ajattelee vaan itseään ja on kaveria vain silloin kun itse sitä haluaa. :(
Minä vielä olen kovasti tsemppaillut heitä (heillä hedelmöityshoidoin raskaudet) ja ollut mukana piinailemassa.
Mit vit? että yhtäkkiä käännetään selkä niin, ettei passaa edes ilmoittaa mitään??? :headwall:
 
se joku
Kaikkein helpommalla pääsee, kun pitää väliä tällaisinn ihmisiin, jotka käyttää raskautta syynä milloin mihinkin.

Mulla oli ekassa raskaudessa tosi paha iskias joka vaikeutti liikkumista, joten siinä ei kovin kovaa vaaputtu, enkä siis harrastanut turhia kävelylenkkejä. Tokalla kerralla vaavi painoi päällään tosi hyvin alapään luita, jolloin kärsin hermokivuista, en pysytnyt istumaan pitkiä aikoja yhdsssä kohtaa ja se vauhti oli vielä hitaampaa kuin ekaa odottaessa. Joten taaskaan en voinut osalistua kaikkiin menoihin täyspainoisesti.

Jotkut ihimiset eivät aina ymmärrä että kaikki "valitus" ei ole huuhaata. Mutta mielestäni terveellä järjellä varustettu ei raskaana olevan pitäisi kyllä osata erottaa milloin on tosi kyseessä ja milloinka ne vaivat on keksittyjä tai käytetään tekosyinä.
 
"plääh"
Kyllä mä itsekin ymmärrän, että joskus paikat on oikeasti kipeänä. Valittaakin saa, MUTTA että pitää selkä kääntää ystäville, minusta se on todella törkeää ja ala-arvoista.
Kyllähän toinen saa ihan omissa oloissaan olla, mutta vois sitä silti viesteihin vastata ja sanoa, ettei nyt sovi blaa blaa blaa...
 
Minä taas olen ajatellut että voisin katkaista välit kaikkiin ystäviini. Tai no ei katkaista mutta ottaa vähän etäisyyttä. Mulla on raskausviikkoja 34+ jotain ja väsyttää, kiukuttaa ja tuntuu etten osaa keskustella yhtään mistään kenenkään kanssa. Olis helpompaa kun ei hetkeen tarvisi olla kenenkään kanssa tekemisisiisä ja sais vaan maata kotona.
 
Minä taas olen ajatellut että voisin katkaista välit kaikkiin ystäviini. Tai no ei katkaista mutta ottaa vähän etäisyyttä. Mulla on raskausviikkoja 34+ jotain ja väsyttää, kiukuttaa ja tuntuu etten osaa keskustella yhtään mistään kenenkään kanssa. Olis helpompaa kun ei hetkeen tarvisi olla kenenkään kanssa tekemisisiisä ja sais vaan maata kotona.

juu siitähän se lähtee. Kohta huomaat olevasi ypöyksin vauvan kanssa.
 
Niinpä :|
Toivon vaan että saan pidettyä suuni enkä tee mitään typerää. Mut jos vertaa tuohon alkuperäiseen niin minä en valita kipujani enkä väsymystäni ja vastaan viesteihin ja pidän kiinni siitä mitä sovitaan. Huomaan vaan ärsyyntyväni ihan turhasta eikä päässä liiku mitään järkevää mistä keskustella.
 
:)
Joo, ei mullakaan mitään tommosia ollut, enkä oo ikinä ollu semmonen että jaksaisin jauhaa näitä kakkajuttuja. Oon ollu ihan samanlainen kuin ennen raskautta...tiedä sitten onko sekään niin hyvä asia :D
 

Yhteistyössä