Tärkein syy millä valitsit kumppanisi?

Niitä syitä on kyllä niin paljon että vaikea valita yhtä, mutta ehkä sellainen molemmin puolinen kunnioitus oli heti havaittavissa. Vaikka kaikesta ei ajatella samalla tavalla ja meillä on eri kiinnostuksen kohteita, kunnioitus ja rakkaus luo sellaisen turvallisen pohjan parisuhteelle.

Niin ja reilu 6 vuotta oltu yhdessä, 2 lasta. Esikoinen ei ole biol. mieheni lapsi.

 

Minä en oikein ymmärrä tätä valitsemista.

En minäkään.

Ei kai kukaan oikeasti valitsemalla valitse miestä itselleen?

 

En tajua. Moniko muka alkaa olemaan miehen kanssa, joka ei pistä naistaan etusijalle tai rakasta tätä tai tunne tähän fyysistä vetoa? Voiko ilman näitä ominaisuuksia edes olla jonkun kanssa? vai oletko sinä valinnut sellaisen miehen?

Oiskohan kyse nyt siitä, että laitatko sä itsekin itses etusijalle kun miehenkin pitää niin tehdä. Tai jotain.

Kyse oli nyt siitä, millä perusteella minä valitsin miestä, eikä siitä, millä perusteella mies valitsi minua. Miksi siihen takerrutaan?

"Se, että se rakastaa mua ja tuntee muhun vetoa. Ja aina laittaa mun tarpeet etusijalle."

Sattuu nyt kuulostamaan juurikin niiltä syiltä, miksi mies valitsi sinut eikä toisinpäin. Tuo kommentti kolahti munkin korvaan. Eikö parempia syitä olisi se, että sinä rakastat häntä ja sinä tunnet vetoa häneen ja sinä haluat tehdä kaikkesi hänen puolestaan.

En haluaisi tehdä mitään miehen puolesta, joka ei rakastaisi minua ja joka olisi itsekäs. En voisi rakastaa sellaista miestä. Minä sanon tämän asian ihan rehellisesti. Ei ole olemassa kahden ihmisen välillä pyyyteetöntä rakkautta. Jos niin luulee, huijaa itseään.

 

En tajua. Moniko muka alkaa olemaan miehen kanssa, joka ei pistä naistaan etusijalle tai rakasta tätä tai tunne tähän fyysistä vetoa? Voiko ilman näitä ominaisuuksia edes olla jonkun kanssa? vai oletko sinä valinnut sellaisen miehen?

Oiskohan kyse nyt siitä, että laitatko sä itsekin itses etusijalle kun miehenkin pitää niin tehdä. Tai jotain.

Kyse oli nyt siitä, millä perusteella minä valitsin miestä, eikä siitä, millä perusteella mies valitsi minua. Miksi siihen takerrutaan?

"Se, että se rakastaa mua ja tuntee muhun vetoa. Ja aina laittaa mun tarpeet etusijalle."

Sattuu nyt kuulostamaan juurikin niiltä syiltä, miksi mies valitsi sinut eikä toisinpäin. Tuo kommentti kolahti munkin korvaan. Eikö parempia syitä olisi se, että sinä rakastat häntä ja sinä tunnet vetoa häneen ja sinä haluat tehdä kaikkesi hänen puolestaan.

minusta puoliso kyllä valitaan nimenomaan itsekkäistä näkökulmista alkuunsa ja siksi toiseen rakastutaankin .

 

Minä en oikein ymmärrä tätä valitsemista.

En minäkään.

Ei kai kukaan oikeasti valitsemalla valitse miestä itselleen?

Ei kai mutta mä tein valinnan jatkanko tapailua vai siirrynkö seuraavaan vaihtoehtoon ja aika näytti että valitsin siinä samalla elämänkumppanin ja isän lapselleni.

 

Minä en oikein ymmärrä tätä valitsemista.

En minäkään.

Ei kai kukaan oikeasti valitsemalla valitse miestä itselleen?

eli te ootte ottaneet vaan sen joka on sattunut kohdalle tulemaan ?

 

En tajua. Moniko muka alkaa olemaan miehen kanssa, joka ei pistä naistaan etusijalle tai rakasta tätä tai tunne tähän fyysistä vetoa? Voiko ilman näitä ominaisuuksia edes olla jonkun kanssa? vai oletko sinä valinnut sellaisen miehen?

Oiskohan kyse nyt siitä, että laitatko sä itsekin itses etusijalle kun miehenkin pitää niin tehdä. Tai jotain.

Kyse oli nyt siitä, millä perusteella minä valitsin miestä, eikä siitä, millä perusteella mies valitsi minua. Miksi siihen takerrutaan?

"Se, että se rakastaa mua ja tuntee muhun vetoa. Ja aina laittaa mun tarpeet etusijalle."

Sattuu nyt kuulostamaan juurikin niiltä syiltä, miksi mies valitsi sinut eikä toisinpäin. Tuo kommentti kolahti munkin korvaan. Eikö parempia syitä olisi se, että sinä rakastat häntä ja sinä tunnet vetoa häneen ja sinä haluat tehdä kaikkesi hänen puolestaan.

En haluaisi tehdä mitään miehen puolesta, joka ei rakastaisi minua ja joka olisi itsekäs. En voisi rakastaa sellaista miestä. Minä sanon tämän asian ihan rehellisesti. Ei ole olemassa kahden ihmisen välillä pyyyteetöntä rakkautta. Jos niin luulee, huijaa itseään.

Ei tässä ole kukaan niin väittänytkään.

En tähän aiheeseen enempää puutu, olisi varmaan pitänyt jättää tuokin sanomatta. Jatkakaa.

 

Olenko mä ainoa jolla särähti pahasti korvaan tuo Rukoilijasirkan "hänen tarpeet aina etusijalla"? Onko jotkut tosiaan noin itsekeskeisiä? Entäs miehet omat tarpeet? Nekö eivät koskaan ole etusijalla?

Mä en ainakaan haluaisi puolisoa joka ei ikinä ajattele itseään vaan sokeasti tekisi kaiken mun eteen vaikka se olisi vain pelkästään mun etuni ja miehen omat tarpeet jäisivät sivuun. Kyllä tuollainen pidemmän päälle syö puolisoa jos hänen tarpeet eivät ole koskaan etusijalla.

 

Minä en oikein ymmärrä tätä valitsemista.

En minäkään.

Ei kai kukaan oikeasti valitsemalla valitse miestä itselleen?

eli te ootte ottaneet vaan sen joka on sattunut kohdalle tulemaan ?

Heh, tuo ihmisen ottaminen on vielä käsittämättömämpää

 

Minä en oikein ymmärrä tätä valitsemista.

En minäkään.

Ei kai kukaan oikeasti valitsemalla valitse miestä itselleen?

eli te ootte ottaneet vaan sen joka on sattunut kohdalle tulemaan ?

Ainahan siinä suorittaa jo valinnan omassa mielessään, kun kiinnostuu jostain. Valitsee, että alkaako yrittämään. Jos molemmat eivät tee valintaa, niin yksin on aika hankala valita toinen ihminen. Tätäkin kyllä yritin, mutta minä en ollut hänen valintansa. Sen jälkeen päätinkin, että suurin kriteerini valinnalle olisi se, että se toinen haluaa juuri minut, eikä niin, että väkisin yritän häntä saada minusta kiinnostumaan ja tuhlaan rakkautta saamatta mitään takaisin.

En ole katunut sitä päätöstä.

 

Olenko mä ainoa jolla särähti pahasti korvaan tuo Rukoilijasirkan "hänen tarpeet aina etusijalla"? Onko jotkut tosiaan noin itsekeskeisiä? Entäs miehet omat tarpeet? Nekö eivät koskaan ole etusijalla?

Mä en ainakaan haluaisi puolisoa joka ei ikinä ajattele itseään vaan sokeasti tekisi kaiken mun eteen vaikka se olisi vain pelkästään mun etuni ja miehen omat tarpeet jäisivät sivuun. Kyllä tuollainen pidemmän päälle syö puolisoa jos hänen tarpeet eivät ole koskaan etusijalla.

Hän itse on valinnut minut, voidakseen asettaa minut etusijalle ja ollakseen minun mies. Minä valitsen, kelpaako se mulle vai ei. On kelvannut.

 

Minä en oikein ymmärrä tätä valitsemista.

En minäkään.

Ei kai kukaan oikeasti valitsemalla valitse miestä itselleen?

eli te ootte ottaneet vaan sen joka on sattunut kohdalle tulemaan ?

Heh, tuo ihmisen ottaminen on vielä käsittämättömämpää

ai, tässä nussitaankin vaan pilkkua. okei.
millä tavalla te olette sitten päätyneet puolisoihinne ( jos sellaisia teillä on ) , jotka ette käsitä valitsemista tai "ottamista" ( huomaatko, laitoin sen ihan sitaatteihin nyt )

 

Minä en oikein ymmärrä tätä valitsemista.

En minäkään.

Ei kai kukaan oikeasti valitsemalla valitse miestä itselleen?

eli te ootte ottaneet vaan sen joka on sattunut kohdalle tulemaan ?

Ei tietenkään, mullahan on paras mahdollinen mies. Mä en vaan mielestäni varsinaisesti valitse kavereitani, kumppaneitani jne. Elämä ohjaa yhteen pikemminkin.

 

Ainahan siinä suorittaa jo valinnan omassa mielessään, kun kiinnostuu jostain. Valitsee, että alkaako yrittämään. Jos molemmat eivät tee valintaa, niin yksin on aika hankala valita toinen ihminen. Tätäkin kyllä yritin, mutta minä en ollut hänen valintansa. Sen jälkeen päätinkin, että suurin kriteerini valinnalle olisi se, että se toinen haluaa juuri minut, eikä niin, että väkisin yritän häntä saada minusta kiinnostumaan ja tuhlaan rakkautta saamatta mitään takaisin.

En ole katunut sitä päätöstä.

Melkein saan kiinni ajatuksestasi, mutta silti siitä jää vähän semmoinen kumpi oli ensin muna vai kana-fiilis.

 

Taitaa suurimmalla osalla syynä vain läheisriippuvuus eli kelpaa kaikki jolla munat ja eikun vauvantekoon että mies nalkissa.

Miten perustelet tuon?

Aivan täältä luettujen juttujen perusteella. "Mies on täysi sika, idiootti, vihaan sitä" ja erotaan...otetaan heti ensimmäisen isäksi jo oleville lapsille. Saadaan heti vauva ja taas erotaan. Lapsia jopa neljälle eri miehelle.

 

Olenko mä ainoa jolla särähti pahasti korvaan tuo Rukoilijasirkan "hänen tarpeet aina etusijalla"? Onko jotkut tosiaan noin itsekeskeisiä? Entäs miehet omat tarpeet? Nekö eivät koskaan ole etusijalla?

Mä en ainakaan haluaisi puolisoa joka ei ikinä ajattele itseään vaan sokeasti tekisi kaiken mun eteen vaikka se olisi vain pelkästään mun etuni ja miehen omat tarpeet jäisivät sivuun. Kyllä tuollainen pidemmän päälle syö puolisoa jos hänen tarpeet eivät ole koskaan etusijalla.

Hän itse on valinnut minut, voidakseen asettaa minut etusijalle ja ollakseen minun mies. Minä valitsen, kelpaako se mulle vai ei. On kelvannut.

Miksi sä et vastaa tähän kysymykseen: entä ne miehen tarpeet? Ovatko ne ikinä etusijalla?

 

Ei tietenkään, mullahan on paras mahdollinen mies. Mä en vaan mielestäni varsinaisesti valitse kavereitani, kumppaneitani jne. Elämä ohjaa yhteen pikemminkin.

ok.
eli sinusta elämä ohjaa ja itse et valinnoillasi sen kulkuun vaikuta.

 

Olenko mä ainoa jolla särähti pahasti korvaan tuo Rukoilijasirkan "hänen tarpeet aina etusijalla"? Onko jotkut tosiaan noin itsekeskeisiä? Entäs miehet omat tarpeet? Nekö eivät koskaan ole etusijalla?

Mä en ainakaan haluaisi puolisoa joka ei ikinä ajattele itseään vaan sokeasti tekisi kaiken mun eteen vaikka se olisi vain pelkästään mun etuni ja miehen omat tarpeet jäisivät sivuun. Kyllä tuollainen pidemmän päälle syö puolisoa jos hänen tarpeet eivät ole koskaan etusijalla.

Hän itse on valinnut minut, voidakseen asettaa minut etusijalle ja ollakseen minun mies. Minä valitsen, kelpaako se mulle vai ei. On kelvannut.

Miksi sä et vastaa tähän kysymykseen: entä ne miehen tarpeet? Ovatko ne ikinä etusijalla?

Miksi minun pitää vastata johonkin lisäkysymyksiin? Sillä hetkellä, kun päätin, että olen hänen kanssa, olen laittanut hänen tarpeet etusijalle, koska hänen tarve on olla minun kanssa ja saada multa rakkautta.

 

Ei tietenkään, mullahan on paras mahdollinen mies. Mä en vaan mielestäni varsinaisesti valitse kavereitani, kumppaneitani jne. Elämä ohjaa yhteen pikemminkin.

ok.
eli sinusta elämä ohjaa ja itse et valinnoillasi sen kulkuun vaikuta.

Tietenkin vaikutan. En mä nyt osaa kirjoittaa ajatuksiani paremmin sanoiksi.

 

Hän itse on valinnut minut, voidakseen asettaa minut etusijalle ja ollakseen minun mies. Minä valitsen, kelpaako se mulle vai ei. On kelvannut.

Nyt kuulostaa jo pelottavalta

 

Ainahan siinä suorittaa jo valinnan omassa mielessään, kun kiinnostuu jostain. Valitsee, että alkaako yrittämään. Jos molemmat eivät tee valintaa, niin yksin on aika hankala valita toinen ihminen. Tätäkin kyllä yritin, mutta minä en ollut hänen valintansa. Sen jälkeen päätinkin, että suurin kriteerini valinnalle olisi se, että se toinen haluaa juuri minut, eikä niin, että väkisin yritän häntä saada minusta kiinnostumaan ja tuhlaan rakkautta saamatta mitään takaisin.

En ole katunut sitä päätöstä.

Melkein saan kiinni ajatuksestasi, mutta silti siitä jää vähän semmoinen kumpi oli ensin muna vai kana-fiilis.

Kyllä miehen rakkaus minuun oli ehdottomasti ensin. Se on synnyttänyt minun rakkauden häneen.

 

Olenko mä ainoa jolla särähti pahasti korvaan tuo Rukoilijasirkan "hänen tarpeet aina etusijalla"? Onko jotkut tosiaan noin itsekeskeisiä? Entäs miehet omat tarpeet? Nekö eivät koskaan ole etusijalla?

Mä en ainakaan haluaisi puolisoa joka ei ikinä ajattele itseään vaan sokeasti tekisi kaiken mun eteen vaikka se olisi vain pelkästään mun etuni ja miehen omat tarpeet jäisivät sivuun. Kyllä tuollainen pidemmän päälle syö puolisoa jos hänen tarpeet eivät ole koskaan etusijalla.

Hän itse on valinnut minut, voidakseen asettaa minut etusijalle ja ollakseen minun mies. Minä valitsen, kelpaako se mulle vai ei. On kelvannut.

Miksi sä et vastaa tähän kysymykseen: entä ne miehen tarpeet? Ovatko ne ikinä etusijalla?

Miksi minun pitää vastata johonkin lisäkysymyksiin? Sillä hetkellä, kun päätin, että olen hänen kanssa, olen laittanut hänen tarpeet etusijalle, koska hänen tarve on olla minun kanssa ja saada multa rakkautta.

Tästä voikin sitten päätellä, että ei ne miehen tarpeet sulle mitään merkitse vaan se on vain minä minä minä. Kunhan minun tarpeet ovat etusijalla niin millään muulla ei ole väliä.

 

Olenko mä ainoa jolla särähti pahasti korvaan tuo Rukoilijasirkan "hänen tarpeet aina etusijalla"? Onko jotkut tosiaan noin itsekeskeisiä? Entäs miehet omat tarpeet? Nekö eivät koskaan ole etusijalla?

Mä en ainakaan haluaisi puolisoa joka ei ikinä ajattele itseään vaan sokeasti tekisi kaiken mun eteen vaikka se olisi vain pelkästään mun etuni ja miehen omat tarpeet jäisivät sivuun. Kyllä tuollainen pidemmän päälle syö puolisoa jos hänen tarpeet eivät ole koskaan etusijalla.

Hän itse on valinnut minut, voidakseen asettaa minut etusijalle ja ollakseen minun mies. Minä valitsen, kelpaako se mulle vai ei. On kelvannut.

Entäs sun miehen tarpeet? Asetatko sä puolestasi ne etusijalle, vai omasi?

 

Hän itse on valinnut minut, voidakseen asettaa minut etusijalle ja ollakseen minun mies. Minä valitsen, kelpaako se mulle vai ei. On kelvannut.

Nyt kuulostaa jo pelottavalta

En saa käyttää sanaa minä ollenkaan?

 

Ei tietenkään, mullahan on paras mahdollinen mies. Mä en vaan mielestäni varsinaisesti valitse kavereitani, kumppaneitani jne. Elämä ohjaa yhteen pikemminkin.

ok.
eli sinusta elämä ohjaa ja itse et valinnoillasi sen kulkuun vaikuta.

Tietenkin vaikutan. En mä nyt osaa kirjoittaa ajatuksiani paremmin sanoiksi.

Minä ajattelen varmaan kutakuinkin samalla tapaa kuin sinä, mutten myöskään osaa selittää sen kummemmin