Tänään nelosella klo 22.00: Suomi D - Äitivangit.

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Enemmän mua säälitää lapset jotka tossa iässä laitetaan sopeutumaan päiväkotiin pitkiksi päiviksi ilman vanhempiaan.

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Jäin miettimään juurikin sitä romaninaista, jonka lapset kävivät äitiään katsomassa. Hänhän oli kai jo kolmatta kertaa tuolla. Pisti miettimään, että miksi. Lapsiakin kun oli jo ennestään. Saavatko "kotimaiset" vangit enemmän ja helpommin tukea kuin vähemmistöön kuuluvat?

 

huom! sakoistakin napsahtaa kaltereiden taakse, jos niitä on paljon ja jäävät kaikki maksamatta

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Siksi otin esiin nuo tietyt persoonallisuuden piirteet, koska osalla vangeista niitä on, jopa häiriöön asti eli ts. se ns. ajaa tekemään rikoksia. Ne persoonallisuuden häiriöt tai piirteet eivät ole valinta, vaan juontavat juurensa usein lapsuudesta, ympäristöstä.

Niitä piirteitä voi olla esim. huomattava impulsiivisuus, vaikeus kontrolloida käytöstä. Antisosiaalisia on varmasti suht paljon vankilassa.

Ne ei ole valintoja, en silti tarkoita, ettei asia olisi ihmisen vastuulla, eikä asioita voisi valita. Tuossa kuuluisi valita hoito mutta valitettavasti ihminen ei useinkaan itse huomaa niitä piirteitä tai häiriöitä itsessään...

Niin mietin vain, että millähän mallilla on tämä vankien henkisen puolen hoito, ennaltaehkäisy.

Mä en ole vihainen, enkä pettynyt, koska muita en voi muuttaa, itseäni voin, enkä pysty vihaamaan ihmistä, jonka taustoista en juuri mitään tiedä.
Mutta toki siis ymmärrän, että ihan luonnollista tuntea moisia tunteita...

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Jäin miettimään juurikin sitä romaninaista, jonka lapset kävivät äitiään katsomassa. Hänhän oli kai jo kolmatta kertaa tuolla. Pisti miettimään, että miksi. Lapsiakin kun oli jo ennestään. Saavatko "kotimaiset" vangit enemmän ja helpommin tukea kuin vähemmistöön kuuluvat?

Mäkin mietin, että miksiköhän. Samalla tosiaan mietin, että onkohan koskaan selvitelty tarkasti miksi tämä nainen ajautuu näihin rikoksiin ja onko tuki + en.ehkäisy millä mallilla... Se voi olla että vähemmistön tuki on nihkeämpää kuin muiden....

 

Juurihan se nainen tuossa puhui, että valtaosalla vangeista on taustalla perhe- tai parisuhdeväkivaltaa.

 

Juurihan se nainen tuossa puhui, että valtaosalla vangeista on taustalla perhe- tai parisuhdeväkivaltaa.

Toivon, että vangit saavat niihin asioihin tukea, voivat ne käsitellä.
Eihän sekään tietysti aina auta ja kestäähän ne terapiat sun muut suht kauan, vaativat sitoutumista eivätkä kaikki ole henkisesti valmiita siihen...

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Jäin miettimään juurikin sitä romaninaista, jonka lapset kävivät äitiään katsomassa. Hänhän oli kai jo kolmatta kertaa tuolla. Pisti miettimään, että miksi. Lapsiakin kun oli jo ennestään. Saavatko "kotimaiset" vangit enemmän ja helpommin tukea kuin vähemmistöön kuuluvat?

Mäkin mietin, että miksiköhän. Samalla tosiaan mietin, että onkohan koskaan selvitelty tarkasti miksi tämä nainen ajautuu näihin rikoksiin ja onko tuki + en.ehkäisy millä mallilla... Se voi olla että vähemmistön tuki on nihkeämpää kuin muiden....

En kyllä ihmettele vaikka näin olisikin. :/

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Siksi otin esiin nuo tietyt persoonallisuuden piirteet, koska osalla vangeista niitä on, jopa häiriöön asti eli ts. se ns. ajaa tekemään rikoksia. Ne persoonallisuuden häiriöt tai piirteet eivät ole valinta, vaan juontavat juurensa usein lapsuudesta, ympäristöstä.

Niitä piirteitä voi olla esim. huomattava impulsiivisuus, vaikeus kontrolloida käytöstä. Antisosiaalisia on varmasti suht paljon vankilassa.

Ne ei ole valintoja, en silti tarkoita, ettei asia olisi ihmisen vastuulla, eikä asioita voisi valita. Tuossa kuuluisi valita hoito mutta valitettavasti ihminen ei useinkaan itse huomaa niitä piirteitä tai häiriöitä itsessään...

Niin mietin vain, että millähän mallilla on tämä vankien henkisen puolen hoito, ennaltaehkäisy.

Mä en ole vihainen, enkä pettynyt, koska muita en voi muuttaa, itseäni voin, enkä pysty vihaamaan ihmistä, jonka taustoista en juuri mitään tiedä.
Mutta toki siis ymmärrän, että ihan luonnollista tuntea moisia tunteita...

Mun mielestä piirre tai taipumus sinänsä ei tee ihmisestä "täyttä ymmärrystä vailla olevaa" tapausta joka tekee tekoja koska hänellä on jokin piirre tms. joka häntä ohjaa siihen tms.

Erikseen on sitten nämä ihan seinähullut tapaukset.

Ymmärtääkseni (en nähnyt dokkaria ihan alusta saakka) se äiti joka lähti koevapauteen oli käyttänyt päihteitä runsaasti joka taas ilmeisesti oli osasyy rikolliseen käyttäytymiseen. Korkin avaaminen on kuitenkin oma valinta eli tässäkin kohtaa henkilö on tehnyt valinnan.

Mielestäni vanhemman pitäisi ajatella nämä asiat siten, että miten mikäkin teko vaikuttaa lapseen.

Ymmärrän kyllä pointtisi ja olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jotenkin vain on silti vaikeaa niellä se, että miten joku vanhempi voi tehdä noin lapselleen.

 

Juurihan se nainen tuossa puhui, että valtaosalla vangeista on taustalla perhe- tai parisuhdeväkivaltaa.

Toivon, että vangit saavat niihin asioihin tukea, voivat ne käsitellä.
Eihän sekään tietysti aina auta ja kestäähän ne terapiat sun muut suht kauan, vaativat sitoutumista eivätkä kaikki ole henkisesti valmiita siihen...

Sepä juuri, ovatko valmiita. Aikaahan se ottaa. Mutta ainakin kaikille on annettu (toivottavasti) mahdollisuus siihen uuteen elämään, kunpa sitä apua kaikille tarjottaisiin ja kunpa osaisivat ottaa sen avun vastaan.

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Siksi otin esiin nuo tietyt persoonallisuuden piirteet, koska osalla vangeista niitä on, jopa häiriöön asti eli ts. se ns. ajaa tekemään rikoksia. Ne persoonallisuuden häiriöt tai piirteet eivät ole valinta, vaan juontavat juurensa usein lapsuudesta, ympäristöstä.

Niitä piirteitä voi olla esim. huomattava impulsiivisuus, vaikeus kontrolloida käytöstä. Antisosiaalisia on varmasti suht paljon vankilassa.

Ne ei ole valintoja, en silti tarkoita, ettei asia olisi ihmisen vastuulla, eikä asioita voisi valita. Tuossa kuuluisi valita hoito mutta valitettavasti ihminen ei useinkaan itse huomaa niitä piirteitä tai häiriöitä itsessään...

Niin mietin vain, että millähän mallilla on tämä vankien henkisen puolen hoito, ennaltaehkäisy.

Mä en ole vihainen, enkä pettynyt, koska muita en voi muuttaa, itseäni voin, enkä pysty vihaamaan ihmistä, jonka taustoista en juuri mitään tiedä.
Mutta toki siis ymmärrän, että ihan luonnollista tuntea moisia tunteita...

Mun mielestä piirre tai taipumus sinänsä ei tee ihmisestä "täyttä ymmärrystä vailla olevaa" tapausta joka tekee tekoja koska hänellä on jokin piirre tms. joka häntä ohjaa siihen tms.

Erikseen on sitten nämä ihan seinähullut tapaukset.

Ymmärtääkseni (en nähnyt dokkaria ihan alusta saakka) se äiti joka lähti koevapauteen oli käyttänyt päihteitä runsaasti joka taas ilmeisesti oli osasyy rikolliseen käyttäytymiseen. Korkin avaaminen on kuitenkin oma valinta eli tässäkin kohtaa henkilö on tehnyt valinnan.

Mielestäni vanhemman pitäisi ajatella nämä asiat siten, että miten mikäkin teko vaikuttaa lapseen.

Ymmärrän kyllä pointtisi ja olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jotenkin vain on silti vaikeaa niellä se, että miten joku vanhempi voi tehdä noin lapselleen.

Mulla oli tämä "piirre" ennen lapsen syntymää.
Käräjillä olin viidennellä kuulla raskaana jonka ansiosta en saanut ehdollista vaan sakot. Rikosten teko loppui siihen kun aloin odottamaan.
Kyllä joskus tulee vieläkin kaipuu vanhoihin aikoihin mutta lasten takia en ole sortunut.

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Siksi otin esiin nuo tietyt persoonallisuuden piirteet, koska osalla vangeista niitä on, jopa häiriöön asti eli ts. se ns. ajaa tekemään rikoksia. Ne persoonallisuuden häiriöt tai piirteet eivät ole valinta, vaan juontavat juurensa usein lapsuudesta, ympäristöstä.

Niitä piirteitä voi olla esim. huomattava impulsiivisuus, vaikeus kontrolloida käytöstä. Antisosiaalisia on varmasti suht paljon vankilassa.

Ne ei ole valintoja, en silti tarkoita, ettei asia olisi ihmisen vastuulla, eikä asioita voisi valita. Tuossa kuuluisi valita hoito mutta valitettavasti ihminen ei useinkaan itse huomaa niitä piirteitä tai häiriöitä itsessään...

Niin mietin vain, että millähän mallilla on tämä vankien henkisen puolen hoito, ennaltaehkäisy.

Mä en ole vihainen, enkä pettynyt, koska muita en voi muuttaa, itseäni voin, enkä pysty vihaamaan ihmistä, jonka taustoista en juuri mitään tiedä.
Mutta toki siis ymmärrän, että ihan luonnollista tuntea moisia tunteita...

Mun mielestä piirre tai taipumus sinänsä ei tee ihmisestä "täyttä ymmärrystä vailla olevaa" tapausta joka tekee tekoja koska hänellä on jokin piirre tms. joka häntä ohjaa siihen tms.

Erikseen on sitten nämä ihan seinähullut tapaukset.

Ymmärtääkseni (en nähnyt dokkaria ihan alusta saakka) se äiti joka lähti koevapauteen oli käyttänyt päihteitä runsaasti joka taas ilmeisesti oli osasyy rikolliseen käyttäytymiseen. Korkin avaaminen on kuitenkin oma valinta eli tässäkin kohtaa henkilö on tehnyt valinnan.

Mielestäni vanhemman pitäisi ajatella nämä asiat siten, että miten mikäkin teko vaikuttaa lapseen.

Ymmärrän kyllä pointtisi ja olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jotenkin vain on silti vaikeaa niellä se, että miten joku vanhempi voi tehdä noin lapselleen.

Ei kyseessä olekaan "täyttä ymmärrystä vailla". Vaan esim. voimakas impulsiivisuus tai yleensäkin häiriöt kontrollissa tietyn käytöksen suhteen voi johtaa moneen kuten ahmimiseen, alkoholin liikakäyttöön, huumeiden käyttöön, väkivaltaan jne.

Muita persoonan piirteitä, persoon.häiriön piirteitä voi olla tietyillä (ei missään nimessä kaikilla tietenkään) mm. omatunnon puute tietyissä tilanteissa, vaikeus ymmärtää oikeaa ja väärää.
Lisäksi on mahdollista että ihminen kokee, ettei häntä koske samat säännöt kuin muita.

Nämä ei siis suinkaan ole minun keksiämiäni juttuja, mielipiteitä... että joku ihmisen piirre voi ylläpitää tiettyä käytöstä tai jopa persoon.häiriö.
Faktahan se.

Eikä kaikki tällaiset ole "seinähulluja", enkä tiedä mitä se muutenkaan tarkoittaa.


Äidistä. Niin jos käyttänyt päihteitä, voi olla osasyy rikoksiin, mutta myös päihteiden käytölle voi olla monia syitä kuten juurikin se impulsiivisuus.
Niitä piirteitä harvoin edes välttämättä itse itsessään huomaa ja niitä piirteitä koitetaan oivaltaa terapiassa ja niille voidaan yrittää tietyissä tapauksissa jotakin tehdä.

Vaikeahan se olla "hyvä äiti", jos on itse saanut eri mallin, eikä ole ehyt identiteetti...
Vaikka siis ymmärtäisikin mikä on oikein ja mikä väärin, niin jos ei hallitse käytöstään, ei hallitse ja siihen tarvitaan apua.

 

Aivan luonnollista nyky-yhteiskunnassa, että lapsetkin laitetaan vankilaan. Lakeja ollaan koko ajan kiristämässä ja poliisin valtuuksia lisätään. Poliisi ratsaa mopoja kiihtyvällä vauhdilla ja tekee nuorille henkilötarkastuksia alkoholin löytämiseksi.

Kun moponvirittäjät ja nuoret siiderinmaistelijat laitetaan linnaan, tarvitaan Suomeen 300 uutta vankilaa. Että ihan hyvältähän tuo näyttää lasten tulevaisuus...

 

Sain muuten jotenkin positiivisen kuvan tuosta henkilökunnasta.

 

Mua jäi mietityttää, että miksihän sille lastenhoitajalle ei voida jotain korvausta maksaa.

 

Mua jäi mietityttää, että miksihän sille lastenhoitajalle ei voida jotain korvausta maksaa.

Hän oli SPR:n vapaaehtoistyöntekijä

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Siksi otin esiin nuo tietyt persoonallisuuden piirteet, koska osalla vangeista niitä on, jopa häiriöön asti eli ts. se ns. ajaa tekemään rikoksia. Ne persoonallisuuden häiriöt tai piirteet eivät ole valinta, vaan juontavat juurensa usein lapsuudesta, ympäristöstä.

Niitä piirteitä voi olla esim. huomattava impulsiivisuus, vaikeus kontrolloida käytöstä. Antisosiaalisia on varmasti suht paljon vankilassa.

Ne ei ole valintoja, en silti tarkoita, ettei asia olisi ihmisen vastuulla, eikä asioita voisi valita. Tuossa kuuluisi valita hoito mutta valitettavasti ihminen ei useinkaan itse huomaa niitä piirteitä tai häiriöitä itsessään...

Niin mietin vain, että millähän mallilla on tämä vankien henkisen puolen hoito, ennaltaehkäisy.

Mä en ole vihainen, enkä pettynyt, koska muita en voi muuttaa, itseäni voin, enkä pysty vihaamaan ihmistä, jonka taustoista en juuri mitään tiedä.
Mutta toki siis ymmärrän, että ihan luonnollista tuntea moisia tunteita...

Mun mielestä piirre tai taipumus sinänsä ei tee ihmisestä "täyttä ymmärrystä vailla olevaa" tapausta joka tekee tekoja koska hänellä on jokin piirre tms. joka häntä ohjaa siihen tms.

Erikseen on sitten nämä ihan seinähullut tapaukset.

Ymmärtääkseni (en nähnyt dokkaria ihan alusta saakka) se äiti joka lähti koevapauteen oli käyttänyt päihteitä runsaasti joka taas ilmeisesti oli osasyy rikolliseen käyttäytymiseen. Korkin avaaminen on kuitenkin oma valinta eli tässäkin kohtaa henkilö on tehnyt valinnan.

Mielestäni vanhemman pitäisi ajatella nämä asiat siten, että miten mikäkin teko vaikuttaa lapseen.

Ymmärrän kyllä pointtisi ja olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jotenkin vain on silti vaikeaa niellä se, että miten joku vanhempi voi tehdä noin lapselleen.

Ei kyseessä olekaan "täyttä ymmärrystä vailla". Vaan esim. voimakas impulsiivisuus tai yleensäkin häiriöt kontrollissa tietyn käytöksen suhteen voi johtaa moneen kuten ahmimiseen, alkoholin liikakäyttöön, huumeiden käyttöön, väkivaltaan jne.

Muita persoonan piirteitä, persoon.häiriön piirteitä voi olla tietyillä (ei missään nimessä kaikilla tietenkään) mm. omatunnon puute tietyissä tilanteissa, vaikeus ymmärtää oikeaa ja väärää.
Lisäksi on mahdollista että ihminen kokee, ettei häntä koske samat säännöt kuin muita.

Nämä ei siis suinkaan ole minun keksiämiäni juttuja, mielipiteitä... että joku ihmisen piirre voi ylläpitää tiettyä käytöstä tai jopa persoon.häiriö.
Faktahan se.

Eikä kaikki tällaiset ole "seinähulluja", enkä tiedä mitä se muutenkaan tarkoittaa.


Äidistä. Niin jos käyttänyt päihteitä, voi olla osasyy rikoksiin, mutta myös päihteiden käytölle voi olla monia syitä kuten juurikin se impulsiivisuus.
Niitä piirteitä harvoin edes välttämättä itse itsessään huomaa ja niitä piirteitä koitetaan oivaltaa terapiassa ja niille voidaan yrittää tietyissä tapauksissa jotakin tehdä.

Vaikeahan se olla "hyvä äiti", jos on itse saanut eri mallin, eikä ole ehyt identiteetti...
Vaikka siis ymmärtäisikin mikä on oikein ja mikä väärin, niin jos ei hallitse käytöstään, ei hallitse ja siihen tarvitaan apua.

Mutta kyllähän ne dokkarin äidit ymmärsivät oikean ja väärän. Osa heistä nimenomaan puhui siitä että ei se rikos kannata ja he siis ymmärsivät syy-seurauksen eli että linnaa siitä napsahtaa.

Jos ihmiseltä puuttuu omatunto niin onko hän kykenevä lapsen huoltajaksi? Mielestäni ei misään nimessä.

Seinähullulla tarkoitan nimenomaan sellaista ihmistä joka ei tajua mitä tekee koska hänellä ei ole sitä omaatuntoa, eikä käsitystä oikeasta ja väärästä ja hän kokee olevansa ns. sääntöjen yläpuolella.
Mutta nuo vankilan äidit eivät tällaisilta tapauksilta tuntuneet sillä ihan järkevää tekstiä kykenivät suustaan päästämään.

Edelleen olen sitä mieltä että monessa kohtaa tuo on oma valinta.

Näin väitän siitä syystä että minulla on tästä henkilökohtaisella tasolla kokemusta. Omaan diagnoosin identiteettiin liittyen, olen ollut suljetulla osastolla ja päätäni on tutkittu lukuisia kertoja. En ollut kovinkaan mallikansalainen mutta tein totaalikäännöksen käyttäytymisessä kun sain raskaustestiin plussan.

Taipumukseni ja piirteeni sekä diagnoosini pysyivät samoina sillä sitä se positiivinen raskaustesti ei muuta. Käytöksen se muuttaa, jos äiti sitä itse haluaa.

 

Mua jäi mietityttää, että miksihän sille lastenhoitajalle ei voida jotain korvausta maksaa.

Meillä on paljon "palveluita", jotka ovat olemassa ainoastaan vap.eht.työntekijöiden ansiosta.

Sitä en tiedä miksi, pitäisi kysyä päättäjiltä
Säästösyitä varmaan.

 

Sain muuten jotenkin positiivisen kuvan tuosta henkilökunnasta.

Niin minäkin!

 

Aivan luonnollista nyky-yhteiskunnassa, että lapsetkin laitetaan vankilaan. Lakeja ollaan koko ajan kiristämässä ja poliisin valtuuksia lisätään. Poliisi ratsaa mopoja kiihtyvällä vauhdilla ja tekee nuorille henkilötarkastuksia alkoholin löytämiseksi.

Kun moponvirittäjät ja nuoret siiderinmaistelijat laitetaan linnaan, tarvitaan Suomeen 300 uutta vankilaa. Että ihan hyvältähän tuo näyttää lasten tulevaisuus...

Nyt tulee autoihin gps-paikannus ja seuraava vaihe siitä on kotien kameravalvonta. Se turvallisuus pontimena.

 

huom! sakoistakin napsahtaa kaltereiden taakse, jos niitä on paljon ja jäävät kaikki maksamatta

Siks ne kannattaa maksaa jos ei halua vankilaan. :attn:

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Siksi otin esiin nuo tietyt persoonallisuuden piirteet, koska osalla vangeista niitä on, jopa häiriöön asti eli ts. se ns. ajaa tekemään rikoksia. Ne persoonallisuuden häiriöt tai piirteet eivät ole valinta, vaan juontavat juurensa usein lapsuudesta, ympäristöstä.

Niitä piirteitä voi olla esim. huomattava impulsiivisuus, vaikeus kontrolloida käytöstä. Antisosiaalisia on varmasti suht paljon vankilassa.

Ne ei ole valintoja, en silti tarkoita, ettei asia olisi ihmisen vastuulla, eikä asioita voisi valita. Tuossa kuuluisi valita hoito mutta valitettavasti ihminen ei useinkaan itse huomaa niitä piirteitä tai häiriöitä itsessään...

Niin mietin vain, että millähän mallilla on tämä vankien henkisen puolen hoito, ennaltaehkäisy.

Mä en ole vihainen, enkä pettynyt, koska muita en voi muuttaa, itseäni voin, enkä pysty vihaamaan ihmistä, jonka taustoista en juuri mitään tiedä.
Mutta toki siis ymmärrän, että ihan luonnollista tuntea moisia tunteita...

Mun mielestä piirre tai taipumus sinänsä ei tee ihmisestä "täyttä ymmärrystä vailla olevaa" tapausta joka tekee tekoja koska hänellä on jokin piirre tms. joka häntä ohjaa siihen tms.

Erikseen on sitten nämä ihan seinähullut tapaukset.

Ymmärtääkseni (en nähnyt dokkaria ihan alusta saakka) se äiti joka lähti koevapauteen oli käyttänyt päihteitä runsaasti joka taas ilmeisesti oli osasyy rikolliseen käyttäytymiseen. Korkin avaaminen on kuitenkin oma valinta eli tässäkin kohtaa henkilö on tehnyt valinnan.

Mielestäni vanhemman pitäisi ajatella nämä asiat siten, että miten mikäkin teko vaikuttaa lapseen.

Ymmärrän kyllä pointtisi ja olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jotenkin vain on silti vaikeaa niellä se, että miten joku vanhempi voi tehdä noin lapselleen.

Ei kyseessä olekaan "täyttä ymmärrystä vailla". Vaan esim. voimakas impulsiivisuus tai yleensäkin häiriöt kontrollissa tietyn käytöksen suhteen voi johtaa moneen kuten ahmimiseen, alkoholin liikakäyttöön, huumeiden käyttöön, väkivaltaan jne.

Muita persoonan piirteitä, persoon.häiriön piirteitä voi olla tietyillä (ei missään nimessä kaikilla tietenkään) mm. omatunnon puute tietyissä tilanteissa, vaikeus ymmärtää oikeaa ja väärää.
Lisäksi on mahdollista että ihminen kokee, ettei häntä koske samat säännöt kuin muita.

Nämä ei siis suinkaan ole minun keksiämiäni juttuja, mielipiteitä... että joku ihmisen piirre voi ylläpitää tiettyä käytöstä tai jopa persoon.häiriö.
Faktahan se.

Eikä kaikki tällaiset ole "seinähulluja", enkä tiedä mitä se muutenkaan tarkoittaa.


Äidistä. Niin jos käyttänyt päihteitä, voi olla osasyy rikoksiin, mutta myös päihteiden käytölle voi olla monia syitä kuten juurikin se impulsiivisuus.
Niitä piirteitä harvoin edes välttämättä itse itsessään huomaa ja niitä piirteitä koitetaan oivaltaa terapiassa ja niille voidaan yrittää tietyissä tapauksissa jotakin tehdä.

Vaikeahan se olla "hyvä äiti", jos on itse saanut eri mallin, eikä ole ehyt identiteetti...
Vaikka siis ymmärtäisikin mikä on oikein ja mikä väärin, niin jos ei hallitse käytöstään, ei hallitse ja siihen tarvitaan apua.

Mutta kyllähän ne dokkarin äidit ymmärsivät oikean ja väärän. Osa heistä nimenomaan puhui siitä että ei se rikos kannata ja he siis ymmärsivät syy-seurauksen eli että linnaa siitä napsahtaa.

Jos ihmiseltä puuttuu omatunto niin onko hän kykenevä lapsen huoltajaksi? Mielestäni ei misään nimessä.

Seinähullulla tarkoitan nimenomaan sellaista ihmistä joka ei tajua mitä tekee koska hänellä ei ole sitä omaatuntoa, eikä käsitystä oikeasta ja väärästä ja hän kokee olevansa ns. sääntöjen yläpuolella.
Mutta nuo vankilan äidit eivät tällaisilta tapauksilta tuntuneet sillä ihan järkevää tekstiä kykenivät suustaan päästämään.

Edelleen olen sitä mieltä että monessa kohtaa tuo on oma valinta.

Näin väitän siitä syystä että minulla on tästä henkilökohtaisella tasolla kokemusta. Omaan diagnoosin identiteettiin liittyen, olen ollut suljetulla osastolla ja päätäni on tutkittu lukuisia kertoja. En ollut kovinkaan mallikansalainen mutta tein totaalikäännöksen käyttäytymisessä kun sain raskaustestiin plussan.

Taipumukseni ja piirteeni sekä diagnoosini pysyivät samoina sillä sitä se positiivinen raskaustesti ei muuta. Käytöksen se muuttaa, jos äiti sitä itse haluaa.

Mutta olihan tuossakin osalla niin pieniä lapsia että varmasti rikos josta on tuomittu on tehty ennen kun plussan on tullu testiin. Jos puhut siitä romani naisesta niin sitten mutta jos esim. siitä joka lähti koe vapauteen niin hänhän oli rikkeensä tehnyt ennen raskautumista.

 

huom! sakoistakin napsahtaa kaltereiden taakse, jos niitä on paljon ja jäävät kaikki maksamatta

Siks ne kannattaa maksaa jos ei halua vankilaan. :attn:

niin!

 

Mua ahdistaa. En mä oikeen tiedä että miksi. Lapsillahan oli ihan kivat oltavat sinänsä :/

Jotenkin vaan ahdistaa silti...ja suututtaa sekä surettaa.

Munkin mielestä oli surullista katsottavaa. :| Etenkin ne isommat lapset, jotka näkevät äitiään vähemmän.

Näinpä. :|

Onhan se surullista mutta sellaista tapahtuu mm. niissäkin tilanteissa, joissa äiti on esimerkiksi sairastunut, hoidossa sairaalassa, eikä voi tavata yhtä usein kuin tavallisesti lastaan/lapsiaan.

Tähän voisi joku todeta, että rikos on valinta, sairaus ei mutta lapsen kannalta asia on aika "sama" eli siis se kokemus mikä tulee kun ei ole vanhemman lähellä niin paljon kuin voisi olla.

Useinhan rikollisilla on tiettyjä piirteitä persoonallisuudessa, jotka voi ajaa rikoksiin yhä uudelleen ja uudelleen; minusta olisi tärkeää että ne henkilöt saisivat näiden laitosten ja vapauden menetysten lisäksi suurta henkistä tukea eri muodoissa.

En ihan tiedä missä jamassa on tämä henkisen puolen hoito, rikoksiin ajavien piirteiden/ominaisuuksien tutkiminen eli syiden selvittely, siis henk.koht tasolla, jokaisen kohdalla ja miten näitä ihmisiä tuetaan...

Mä olen nimenomaan surullinen/vihainen/hämmentynyt siitä syystä että ihminen joka on vanhempi, menee ja tekee jotakin jonka vuoksi lapsi joutuu sopeutumaan tuollaiseen johon ei olisi ilman sitä vanhemman tekoa pakko sopeutua.

Täten sairastuminen on tosiaankin asia aivan erikseen. Sille ei mitään voi, mutta rikolliselle teolle voi.

Vaikka lopputulos lapsen näkökulmasta katsottuna on sama (sillä lapsi ei ymmärrä että teko oli vanhemman valinta) niin ajatukseni tällaista vanhempaa kohtaan ovat silti vihaiset/pettyneet.

Siksi otin esiin nuo tietyt persoonallisuuden piirteet, koska osalla vangeista niitä on, jopa häiriöön asti eli ts. se ns. ajaa tekemään rikoksia. Ne persoonallisuuden häiriöt tai piirteet eivät ole valinta, vaan juontavat juurensa usein lapsuudesta, ympäristöstä.

Niitä piirteitä voi olla esim. huomattava impulsiivisuus, vaikeus kontrolloida käytöstä. Antisosiaalisia on varmasti suht paljon vankilassa.

Ne ei ole valintoja, en silti tarkoita, ettei asia olisi ihmisen vastuulla, eikä asioita voisi valita. Tuossa kuuluisi valita hoito mutta valitettavasti ihminen ei useinkaan itse huomaa niitä piirteitä tai häiriöitä itsessään...

Niin mietin vain, että millähän mallilla on tämä vankien henkisen puolen hoito, ennaltaehkäisy.

Mä en ole vihainen, enkä pettynyt, koska muita en voi muuttaa, itseäni voin, enkä pysty vihaamaan ihmistä, jonka taustoista en juuri mitään tiedä.
Mutta toki siis ymmärrän, että ihan luonnollista tuntea moisia tunteita...

Mun mielestä piirre tai taipumus sinänsä ei tee ihmisestä "täyttä ymmärrystä vailla olevaa" tapausta joka tekee tekoja koska hänellä on jokin piirre tms. joka häntä ohjaa siihen tms.

Erikseen on sitten nämä ihan seinähullut tapaukset.

Ymmärtääkseni (en nähnyt dokkaria ihan alusta saakka) se äiti joka lähti koevapauteen oli käyttänyt päihteitä runsaasti joka taas ilmeisesti oli osasyy rikolliseen käyttäytymiseen. Korkin avaaminen on kuitenkin oma valinta eli tässäkin kohtaa henkilö on tehnyt valinnan.

Mielestäni vanhemman pitäisi ajatella nämä asiat siten, että miten mikäkin teko vaikuttaa lapseen.

Ymmärrän kyllä pointtisi ja olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jotenkin vain on silti vaikeaa niellä se, että miten joku vanhempi voi tehdä noin lapselleen.

Ei kyseessä olekaan "täyttä ymmärrystä vailla". Vaan esim. voimakas impulsiivisuus tai yleensäkin häiriöt kontrollissa tietyn käytöksen suhteen voi johtaa moneen kuten ahmimiseen, alkoholin liikakäyttöön, huumeiden käyttöön, väkivaltaan jne.

Muita persoonan piirteitä, persoon.häiriön piirteitä voi olla tietyillä (ei missään nimessä kaikilla tietenkään) mm. omatunnon puute tietyissä tilanteissa, vaikeus ymmärtää oikeaa ja väärää.
Lisäksi on mahdollista että ihminen kokee, ettei häntä koske samat säännöt kuin muita.

Nämä ei siis suinkaan ole minun keksiämiäni juttuja, mielipiteitä... että joku ihmisen piirre voi ylläpitää tiettyä käytöstä tai jopa persoon.häiriö.
Faktahan se.

Eikä kaikki tällaiset ole "seinähulluja", enkä tiedä mitä se muutenkaan tarkoittaa.


Äidistä. Niin jos käyttänyt päihteitä, voi olla osasyy rikoksiin, mutta myös päihteiden käytölle voi olla monia syitä kuten juurikin se impulsiivisuus.
Niitä piirteitä harvoin edes välttämättä itse itsessään huomaa ja niitä piirteitä koitetaan oivaltaa terapiassa ja niille voidaan yrittää tietyissä tapauksissa jotakin tehdä.

Vaikeahan se olla "hyvä äiti", jos on itse saanut eri mallin, eikä ole ehyt identiteetti...
Vaikka siis ymmärtäisikin mikä on oikein ja mikä väärin, niin jos ei hallitse käytöstään, ei hallitse ja siihen tarvitaan apua.

Mutta kyllähän ne dokkarin äidit ymmärsivät oikean ja väärän. Osa heistä nimenomaan puhui siitä että ei se rikos kannata ja he siis ymmärsivät syy-seurauksen eli että linnaa siitä napsahtaa.

Jos ihmiseltä puuttuu omatunto niin onko hän kykenevä lapsen huoltajaksi? Mielestäni ei misään nimessä.

Seinähullulla tarkoitan nimenomaan sellaista ihmistä joka ei tajua mitä tekee koska hänellä ei ole sitä omaatuntoa, eikä käsitystä oikeasta ja väärästä ja hän kokee olevansa ns. sääntöjen yläpuolella.
Mutta nuo vankilan äidit eivät tällaisilta tapauksilta tuntuneet sillä ihan järkevää tekstiä kykenivät suustaan päästämään.

Edelleen olen sitä mieltä että monessa kohtaa tuo on oma valinta.

Näin väitän siitä syystä että minulla on tästä henkilökohtaisella tasolla kokemusta. Omaan diagnoosin identiteettiin liittyen, olen ollut suljetulla osastolla ja päätäni on tutkittu lukuisia kertoja. En ollut kovinkaan mallikansalainen mutta tein totaalikäännöksen käyttäytymisessä kun sain raskaustestiin plussan.

Taipumukseni ja piirteeni sekä diagnoosini pysyivät samoina sillä sitä se positiivinen raskaustesti ei muuta. Käytöksen se muuttaa, jos äiti sitä itse haluaa.

Niin, kuten yllä kirjoitin, OSA ihmisistä ei ymmärrä oikeaa ja väärää.
Osa ymmärtää muttei välttämättä siltikään pysty kontrolloimaan käytöstään.
Mm. epävakaa ymmärtää ns. oikean ja väärän mutta impulsiivinen sellainen voi ajautua lukuisista syistä esim. vahingoittamaan itseään joko ihan itsemurhalla tai vaikkapa juomalla liikaa alkoholia.
(Sekin riippuu ihmisestä... eikä koske kaikkia epävakaita).

Omatunto, niinpä, tiedän henkilön jolla asosiaalinen persoonallisuus, eikä koe siis normaalia huonoa omatuntoa tilanteissa joissa tasapainoinen ihminen kokee mutta valitettavasti hän on erittäin pätevä manipuloimaan ja antamaan itsestään sos.suotavamman kuvan. Hänellä lapsia mutta vaikeahan niitä pois "viedä", koska ihminen ei ole minkään hoidon piirissä, eikä sinne halua, eikä koe olevansa millään tavalla vahingollinen kenellekään. Vaikea noita tapauksia myöskään aina todistaa ja vaitiolokin rajoittaa.
Ja tosiaan hänestä voi saada ihan terveen kuvan, vaikkei sitä ole =/


Sä voit olla itsestäsi ylpeä. Sulla on sellainen vahva pohja, että olet pystynyt muuttumaan käytöstäsi, koska olet halunnut.
Kaikilla sitä kykyä ei ole, vaikka haluakin löytyisi. Valitettavasti, yksilöitä olemme...

Itse olen pystynyt muuttamaan tietyt käytösmallini mutta tiettyjä en.
Tosin nämä mitä jäljellä, niin eivät liity muiden vahingoittamiseen, korkeintaan itseni eivätkä siis nekään suoranaisesti vahingoita minua, ylläpitävät vaan tiettyjä oireita...

 

pystyyköhän tätä katsomaan jälkikäteen netistä...?

Muistaakseni pystyy, minusta nuo dokkarit on aina siellä sen viikon verran.

MISSÄ+ en nähnyt+

Ei ole varmaan vielä tullut sinne, yritä myöhemmin uudelleen. Onkohan se ruutu.fi se nelosen netti.tv.