Tänään meni hermo päiväkodin hoitajien toimintaan! Ja muutenkin hoidon aloituksesta

Meillä poika 2 v aloitti puolitoista kuukautta sitten päiväkodissa pienten ryhmässä ja ei oo ollu helppo aloitus, ei!

No, poika ei ole tottunut vielä hoitoon lähtöön aamuisin vaan itku alkaa jo kotona, kun puhunkin päiväkotiin lähdöstä. Ja tarhan pihalla huuto lisääntyy ja sisällä se on äidistä jo ihan kamalaa kuunneltavaa, epätoivoista itkua ja nyyhkytystä ja pyyntöä " mennään kotiin". Jätä lapsi sitten sinne, huhhuh!

Sitten, ei mennyt kuin kaks päivää hoidon aloituksesta niin alkoi nuha. Ja sitten tuli korvatulehdus ja lääkekuuri. Siitä kun parani tuli heti uusi nuha ja uusi korvatulehdus. Ja poika poissa hoidosta ja taas parannuttua aloita hoitoon totuttautuminen alusta. Ja sitten sairastui jo äiti flunssaan ja isä silmätulehdukseen.

Ja tänään otti aivoon sitten lujasti. Mies haki pojan hoidosta ja kun tulin töistä kotiin niin mies selitti miten poika valitti hoidosta tullessa, että kylmää. Olivat siis ulkona kun mies kävi hakemassa ja pojalle ei oltu laitettu välikausihaalarin alle villapukua, vaikka se on ollut käytössä jo pitkään, tänäänkin lämmintä oli 5 astetta. Onpa ollu kiire lähtö ulkoilemaan, kun ei oo hoitajilla aika huolehtia lapsille tarpeeksi päälle. Perhana mitä sähellystä!

Ja sitten: kun kotiin tultuani kyselin, että miten vaipaton päivä oli onnistunut hoidossa( poika on aika hyvin päiväkuiva kotona ja aamulla sovin yhden hoitajan kanssa että jätetään vaippa pois tarhassakin ja pyysin vielä näyttämään pojalle mistä potta löytyy ja kyselemään aika ajoin, onko hätä)
niin mies sanoi, että pojalla oli ollu vaippa koko päivän eikä muut hoitajat olleet tietoisia vaipattomuudesta. Just! Tieto kulkee siis aika huonosti. Että ottaa päähän, huomenna meinaan kyllä sanoa tästä vaateasiasta ja myös vaippa-asiasta.

En tiedä ylireagoinko???? Olen kyllä tarkka pitämään huolen, että poika saa hyvää hoitoa ja vaadin hoitajilta hyvää hoitoa. On kai se äidin oikeus ja velvollisuus. Välillä tuntuu, että otan pojan hoidosta pois, etenkin jos sairaselukierre jatkuu.

Minkälaisia päiväkotialoituksia muilla on, kertokaa kokemuksia!!!

 

Muuten ymmärrän närkästyksesi, mutta sairastelu nyt tuskin on hoitajien vika... Tähän aikaan vuodesta lapset sairastelevat ja varsinkaan pienten ryhmissä sairasteluilta ei voi oikein välttyä. Alle 3-vuotiaat lapset kun vielä laittavat leluja suuhun, aivastelevat mihin sattuu yms. Kaikki mahdolliset yleensä vaan tulee kun uuteen paikkaan menee eikä vastustuskykyä vielä ole. Ja toiset sairastuvat helpommin kuin toiset, mutta eiköhän ne taudit pikkuhiljaa hellitä.

2-vuotiaiden on myös monesti vaikea erota vanhemmistaan jos eivät ennestään ole tottuneet olemaan ulkopuolisten hoidossa. Joku ruotsalaistutkimus joskus tehty, jonka mukaan hoidon aloittaminen 2-vuotiaana on kaikkein vaikeinta. Mutta eiköhän kaikki lapset kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ole tottuneet hoidossa olemaan Ja enemmän huolissani olisin lapsesta, joka ei mitenkään reagoi vanhemmista erossa olemiseen. Protesti kuuluu asiaan. Ja hyvin usein lapset lopettavat itkun heti kun vanhemmat häviävät näkyvistä. Pitäähän sitä pienen ihmisen jollain protestoida, kun hänet on hoitoon "hylätty".

Tuosta pukeutumisesta ja vaipattomuudesta keskustelisin minäkin hoitajien kanssa. Toivottavasti jatkossa menee kaikki tarpeelliset vaatteet päälle ja vaipattomuuskin alkaa sujua =)

 

Suosittelen sanomaan heti mieltä kaihertavista asioista. Olen minä jotain joskus sanonut, mutta en pidä sitä minään ihmeellisenä asiana. Jos sinä haluat, että villaa laitetaan, niin sitä sitten laitetaan (eikä esim sukkikset + collarit). Meillä on vaippojen suhteen lappu oikein seinällä, jossa kaikkien vaipallisten/osittaisten nyanssit on luetteloitu. Meillä ollaan nyt sisällä vaipatta, aamupäivällä ulkona vaipatta, jos pissa tullut pottaan, jne... Toisella lapsella taas on asiat ehkä erilailla.

Sanotaan, että lapset reagoivat myös vanhempien olotiloihin. Jos et pidä päivähoidosta, se näkyy ja tuntuu myös lapselle...

 

Kannattaa ehdottomasti sanoa pukemisasiasta ja vaippa-asiasta myös. Mitä tulee sairasteluun, niin kannattaa syöttää maitohappobakteereja ja pestä kädet aina kun vie ja hakee hoidosta. Sitten oon kuullu myös sellaisen, että lapsella stressi hoidossa olemisesta laukaisee korvatulehduskierteen. Tsemppiä ja jaksamista hoitoon viemiseen, muista itse olla positiivisella ja kannustavalla tuulella kaikesta huolimatta, niin se auttaa myös lasta jäämään hoitoon! :hug:

 

Ensimäinen vuosi ulkopuolisessa hoidossa tarkoittaa sairaskierrettä. Lapsesi ei ole vielä saanut vastustuskykyä, joten nyt se hankitaan. Oma poikani kävi läpi 3 korvatulehdusta, keuhkoputkentulehduksen, silmätulehduksen ja rota-ripulin. Kaikki nämä tulivat silloin, kun poika oli varahoidossa isommassa ryhmässä. Omassa pienessä perhepäivähoitoryhmässä ei tullut sairauksia. Kävin itsekin kaikki nämä läpi. Lääkärini sanoi, että lastentaudit ovat noin kolmekertaa voimakkaimpia, kuin normaalit aikuisten taudit. Syy on siinä, että bakteerit pääsevät jylläämään lapsesta toiseen ilman vastustuskyvyn tuomaa hidastetta.
Gefilustuotteiden syöminen päivittäin lopetti meillä korvatulehdukset. Kuulemma 90% bakteereista asuu mahalaukussa, joten sen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää.

Oma poikani on 2v ja hänellä on hirvittävä eroahdistus. Vaikka hoitoonmeno ei ole itkemistä aamuisin, niin ovella äidin lähtiessä menee suu myttyyn. Lisäksi hokee vähänväliä sekä kotona että hoidossa että "äiti hakee". Ihan kuin haluaisi varmuuden, että hänet haetaan. Varahoitoon menessä onkin sitten niin hysteerinen kohtaus päällä, että ajattelin pojan kerran oksentavan.

Minulla pomo alkoi ryttyillä, kun olin jatkuvasti päivästä kolmeen poissa pojan sairastelun takia. On edelleen epäilevä, jos lapsella on jotain.

Nyt olen itse kotona kauhean ripulin takia. Tuli oikeasti paskat housuun töissä. Pesin alkkarit ja lähdin apteekin kautta kotiin. Katsotaas onko pojallakin ripuli. Kotiin tullessa koiran linkkasi tassua ja tärisi yhdessä nurkassa. Joten sillä kahdelta lääkärin aika, johan siltäkin sulfakuuri loppui, kun sairasti virtsatietulehduksen.

Joskus tuntuu, et tarttis yhden sairaanhoitajan kotiin |O

 

Kyllähän minä olin valmistautunut siihen, että lapsi sairastelee, en tietenkään syytä siitä hoitajia. Tuota maitohappobakteereiden syömistä voisi tietysti kokeilla, eipä siitä haittaakaan ole, kiitos vinkistä. Ja tuo vaipattomuusasia on kyllä nyt korjaantunut, silloin vain yhtenä päivänä ei ollut tieto oikein kulkenut yhdeltä hoitajalta muille hoitajille. Äiti vain täällä otti silloin vähän kierroksia...

Tuo sairastelu on vain tietusti hyväksyttävä, vaikka se harmittaa toisi paljon lapsen puolesta. Tosiaan miettii on tässä järkeä, mutta kyllä se siiitä ajan kanssa.

Vadelma71, meillä myös poika hokee itku kurkussa jo kotona ja päiväkodissa että " äiti hakee " ja se on niiiiiin rankkaa kuunneltavaa. Kai sitä itsekin vähän kovettuu jossain vaiheessa....

 

Et millään tasolla ylireagoi. Sairasteluunkin sanoisin, että on tosi säälil, että ihmiset tuovat sairaita lapsia hoitoon ja sitä kautta sitten taudit leviävät. Myös päiväkodin pitäisi ottaa sairasteluun tiukka kanta, kotiin sairaat lapset. Mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että kunnallisessa hoidossa hoitajat viis veisaavat mitä siellä tapahtuu. Aina on hyvä mennä sen taakse, että ei ole resursseja, ei ehditty jne. Voi kun 2v on niin pieni vielä ettei osaa itse kertoa jos joku on hätänä, mutta kannattaa miettiä mistä itku voi johtua-. tunteeko lapsi olonsa turvalliseksi? itse olin ekoina viikkoina seuraamassa sitä tarhan touhua ja sain aika hyvän kuvan. Otin lopulta lapseni pois tarhasta kun kiusaamiseen ei osattu puuttua...nyt ollaan yksityisessä tarhassa ja voin sanoa, että meno on aivan eri. Asioihin puututaan ja niihin yritetään saada parannusta. Lapsia jopa valvotaan ulkona eikä tädit vain puhu keskenään siellä. Johtaja ihan oikeasti ottaa kantaa asioihin. Valita asiasta eikä vain hoitajille vaan johtajalle ja jos se ei auta ota yhteyttä sosiaalilautakuntaan. Jos kukaan ei valita, mitään parannusta ei tapahdu! Olet kunnon vanhempi kun välität...niin harvat nykypäivänä ihan aidosti välittää, mitä päiväkodissa tapahtuu. ja siellä tapahtuu enemmän kuin uskommekaan....

 

Aika rankasti yleistetty että kunnallisessa hoidossa hoitajat viis veisaavat ja yksityisellä ovat hyviä. Eiköhän hoitajia ole sekä yksityisellä puolella että kunnalla ihan joka lähtöön.

 

Minusta on aika törkeää lähteä yleistämään tuollatavoin kunnallisen ja yksityisen perhepäivähoidon eroja..

Meillä on 1v 4kk poika ollut nyt 3kk kunnallisessa päivähoidossa. Hoitopaikka on 12 paikkainen 1-2vuotiaan lapsen päiväkotiryhmä. Hoitajat ovat ihania, ymmärtäväisiä ja huolehtivaisia. Koskaan en ole nähnyt että "tädit juoruilisivat"/laiminlöisivät lapsia millään tavoin. Hoitajat jakavat lapset aina pieniin 2-4 lapsen ryhmiin (tilanteesta riippuen) ja ulkolevat/touhuavat pienryhmien kanssa aktiivisesti. Hoitajat ottavat aina huomioon toiveet (toki joskus käy sattuu sekaannuksi esim. kestovaippoja on mennyt vääriin vaippapusseihin ja joskus tulee poika kotiin väärissä villasukissa ). Päiväkodissa meidän ainut lapsukaisemme oppii jakamista ja sosiaalisia taitoja.

Itse olin pienenä kalliissa yksityisessä perhepäivähoidossa. Hoitajani oli koulutukseltaan lastentarhanopettaja. Vasta aikuisiällä olen alkanut muistaa kaikenlaisia juttuja tuosta ajasta (olin hoidossa ks. paikassa 3-5 vuotiaana). Tämä ihana yksityinen hoitotätinioli hyvin sarkastinen,ankara ja kylmänkiskoinen.Esim. minulla oli pienenä kala-allergia (joka sitten kunnolla todettiin vasta 5-6 vuotiaana) ja oksensin usein syömäni kalaruoan lautaselle. Hoitotäti istutti minua ruokapöydässä pitkiä aikoja jos en sustunut syömään kalaruokaa ja jos söin ja oksensi hän uhkaili, että minun pitäisi syödä oma oksennukseni jos siis vielä oksentaisin.

Ei ollut vissiin ihan terve täti. Ja oli sielllä kaikke muutakin kummaa toimintaa. Toki on vaikea arvioida kuinka usein tuo toistui tai esim. kuinka pitkiä aikoja pöydän ääressä kökötin, kun olin silloin niin pieni. Mukavalta ei tuntunut, enkä kyllä oman lapsen osalle tuollaista kohtelua haluaisi.

Tuollaiset on minun kokemukset.

Sairastelusta vielä, että meidän poika on ollut vain kerran kipeänä(kopkop) kun hänellä oli vauvarokko joka oli ilmeisesti saatu ystävämme lapselta kyläreissun yhteydessä. Mutta kai se vaan niin on, että jotkut lapset vaan sairastelee enemmän.

Minäkin olin lukevinani jostain, että n. 1-vuotta on hyvä ikä viedä lapsi hoitoon kun hän vielä pystyy kiintymään hoitajiin tai jotain sellaista se oli.. Toki minua välillä harmittaa kun meidän poika antaa ihkuja pusuja päikkärihoitajien poskille ja suorastaan hyppää hoitotätien syliin. Mutta on kyllä toisalta aina iloinen minut nähdessään kun menen hakemaan ja pusuja riittää äitille ja isillekkin. Ja joo meillä itkettiin ensimmäinen kuukausi JOKA aamu kun äiti tai isi lähti!Itku kyllä kuulemma loppui aina parin minuutin jälkeen.

 

Mun mielestä on ihan turha suuttua tuollaisista vaate- ja vaippa-asioista. Lapset puetaan hyvin eri tavalla, toiset ottaa toppapuvun käyttöön jo lokakuussa ja toiset ei käytä villasukkia koko talvena, eikä hoitajat ehkä osaa sanomatta pukea mieliselläsi tavalla. Jos virhe tapahtuu, niin siitä voi sanoa ihan nätisti, kierroksia ottamatta. Itsekin sanoin syksyllä, että voitteko laittaa hatun alle vielä kypärämyssyn, kun hattu ei ihan täysin peitä korvia. Hoitaja ei todellakaan ottanut itseensä ja kypärämyssy on ollut siitä asti päässä joka kerta. Ja jos te olette just aloittaneet hoidon, niin ei noi vaippa-asiat ehkä mene vielä ihan rutiinilla. Toki siitä pitää sanoa, mutta ei pidä heti ajatella että kyse olisi laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä.

 

Hei...


Mitä tulee tuohon sairastelukierteeseen, niin valitettava tosiasia on, ett päiväkodissa ensimmäisenä vuonna hankitaan sairastelemaala se vastustuskyky. Itselläni esikoisen ensimmäinen pk-vuosi oli täynnä nuhakuumeita, niiden jälkitautina korvatulehdusta ja räkä vuosi nenästä käytännössä ensimmäiset puoli vuotta, mutta kyllä se helpottaa, usko pois...

Mitä tulee vaippa ja pukemisasioihin niin, keksustele tätien kanssa asiasta rakentavadsti ja ystävällisesti. voihan olla, että tiedonkulussa on käynyt pieni vahinko, hoitavathan hoitajat montaa lasta ja perhettä siinä samalla. Kun asia otetaan kivalla tavalla puheeski, jää siitä varmasti molemmille hyvä mieli. Voi olla, että tilanne korjaantuu samantien. On totta, että ikäiselläsi lapsellasi tulisi olla välikausihaalarin alla jo villapuku ellei toppapukua ole käytössä. Mutta voihan olla kyse ihan inhimillisestä virheestä ja siitä, että ryhmässä on saattanut olla juuri sillä hetkellä auttamssa pukemisessa joku ryhmän ulkopuolinen henkilö, jolle tieto ei ole kulkenut.

Päiväkodissa tädeillä riittää pienten pukemisessa erittäin paljon kiirettä, enkä usko, että kukaan on tahallisesti jättänyt villahaalaria pukematta.

Mitä tulee yksityisen ja kunnalliseen hoitoon ja laatuun puuttumisesta, niin täytyy sanoa, että älkää pitäkö yksityistä mitenkään laadukkaampana vaihtoehtona. Siellä ei ole varaa palkata esim., sijaisia samalla tavalla hoitajien sairastuessa, vaan sitten mennään alimiehistöllä ja henkilökunta kuormittuu ja hoidon laatu huononee samalla... Ja kokemuksesta puhun, sillä olen työskennellyt sekä yksityisellä että kunnallisella sektorilla. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, joten kumpikaan ei mielestäni ole se parempi vaihtoehto, vaan molemmat tasapuolisia....


Ja mitä tuohon itkuisuuteen tulee, niin se on tempperamenttikysymys... Toisille sopeutuminen on helpoimapaa ja toisille ei. Kyllä minäkin täällä pelonsekaisin tuntein olen tammikuussa viemässä lastani kunnaliseen päiväkotiin, mutta luotan hoitajiin ja päiväkotiin. Ammattilaisiahan siellä aina töissä on.