Kylläpäs toi meidän kolmivuotias neiti tuntui tänään isolta tytöltä, kun ihan yksin jäi kolmeksi tunniksi kerhoon leikkimään. Minä kuljin kyllä tiukasta kännykän kanssa, jos vaik tulee jotain ongelmaa, että pitäis mennä aikaisemmin hakemaan. Ja taisi pikkuvelikin nauttia omasta rauhasta. Tyttö itse puhuu, että menee ensin isojen kerhoon harjoittelemaan ja sitten tarhaan, kait tää oikeesti on puolin ja toisin harjoittelua sitä hoitoon menoa varten. Nuorempi meillä on vasta reilun vuoden joten vielä ei ole päivää tiedossa, jolloin sellainen arki meille koittaa, aikaisintaan olen vuoden vaihteessa ajatellut osittaista tekemään mennä, mutta katsellaan nyt tää syksy...Välillä vaan tuntuu, että voishan sitä itse palata aikuisten pariin, mutta toisaalta jo melkein huono omatunto moisista mietteistä.