Tämän takia vastustan aborttia

  • Viestiketjun aloittaja adelessa
  • Ensimmäinen viesti
Tsemp
Miten se näkökulma nyt yhäkkiä kääntyi ehkäisyn kannalle? Jatketaan nyt keskustelua lapsesta ja siitä missä vaiheessa siitä solurykelmästä tulee lapsi. Eli jos nyt kommentoisit tuota minun edellistä kysymystä niin päästään taas asiaan.
Voi kuule Timppa, juuri tästä irrationaalisesta Suuren Katylinan määrittelemästä Ehdottomasta Rajasta yritin täällä yksi ilta hänen kanssaan vääntää, ja aivan samalla tavalla kävi.

Ei joko halua tajuta tai - kuten pahoin pelkään - oikeasti vaan tajua. Pakenee tuohon ehkäisystä puhumiseen, vaikka siitähän ei ole kyse.

Toisin kuin terveydenhuollon ja lainsäädännön tahot, Hän on kyllä pätevä määrittelemään, milloin ehkäistävästä solumöykystä tulee ihminen, jonka poistaminen kehosta onkin sitten jo MURHA (ja sen aiheuttaja jätettä joka puolestaan tulee tuhota jne).

Ai niin, silloin pari päivää sitten raja oli muuten tasan 72 tuntia hedelmöittymisestä.

Tuo nainen on hullu ja - anteeksi vain - aivan käsittämättömän tyhmä.
 
Voi kuule Timppa, juuri tästä irrationaalisesta Suuren Katylinan määrittelemästä Ehdottomasta Rajasta yritin täällä yksi ilta hänen kanssaan vääntää, ja aivan samalla tavalla kävi.

Ei joko halua tajuta tai - kuten pahoin pelkään - oikeasti vaan tajua. Pakenee tuohon ehkäisystä puhumiseen, vaikka siitähän ei ole kyse.

Toisin kuin terveydenhuollon ja lainsäädännön tahot, Hän on kyllä pätevä määrittelemään, milloin ehkäistävästä solumöykystä tulee ihminen, jonka poistaminen kehosta onkin sitten jo MURHA (ja sen aiheuttaja jätettä joka puolestaan tulee tuhota jne).

Ai niin, silloin pari päivää sitten raja oli muuten tasan 72 tuntia hedelmöittymisestä.

Tuo nainen on hullu ja - anteeksi vain - aivan käsittämättömän tyhmä.
Meneehän siihe munasolun hedelmöittymiseenkin aikaa, ei se sekunnissa tapahdu. Jälkiehkäisyn viimeinen ottiaika on se 72 tuntia. Näinpä tämäkin on määritelty kätevästi ehkäisyllä.
 
Kuten sanoin, mä määrittelen mun näkökulman siten, että kun hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt, siitä tulee lapsi. Hyväksyn ehkäisyn, joten voin ajatella sen niin, ettei se olisi lapsi ennen kiinnittymistä. Koska en käytä hormonaalista ehkäisyä, minulle henkilökohtaisesti lapsi on jo hedelmöitysvaiheessa, mutta joustan ajattelutavassani muiden ihmisten kohdalla sen hormonaalisen ehkäisyn verran.
Kerro nyt mikä ero sillä kiinnittyneellä ja kiinnittymättömällä solurykelmällä on? Miten lopputulos, elävä/kuollut lapsi eroaa?

Elä nyt jauha ehkäisystä vaan pysytään siinä mistä on puhe ja mitä sinä pidät tärkeimpänä: lapsessa!

Vielä kerran: miten se lopputulos eroaa siinä, estetäänkö hedelmöittynyt ja jo jakautumaan alkanut munasolun kiinnittyminen vai irroitetaanko juuri kiinnittynyt solurykelmä kohdusta?
 
Kerro nyt mikä ero sillä kiinnittyneellä ja kiinnittymättömällä solurykelmällä on? Miten lopputulos, elävä/kuollut lapsi eroaa?

Elä nyt jauha ehkäisystä vaan pysytään siinä mistä on puhe ja mitä sinä pidät tärkeimpänä: lapsessa!

Vielä kerran: miten se lopputulos eroaa siinä, estetäänkö hedelmöittynyt ja jo jakautumaan alkanut munasolun kiinnittyminen vai irroitetaanko juuri kiinnittynyt solurykelmä kohdusta?
Mulle sillä ei ole mitään eroa, mutta määrittelen oman hyväksyntäni ehkäisyn kautta.

Lopputulos eroaa siinä siten, että estettäessä yleensä käytetään ehkäisyä, kun taas irrotetaan, suoritetaan abortti eli murhataan se vauvan alku.
 
Tsemp
Murhattu lapsi on eriasia kun vanhuuteen kuollut mummo. Eipä ole suvussa lapsia kuollut.
Tää on itse asiassa aika paljastava kommentti.

Että koska sinun suvussasi on kuollut vain mummoja, eikä siitä ole numeroa tehty, ei läheisen (esim. sen nelikymppisen äidin) menettäminen voi muillekaan mikään iso juttu olla?

Empatiakyvytön? Kyvytön näkemään asioita muuta kuin kapeasti omalta sektoriltaan? Täysin kyvytön asettumaan toisen asemaan?

Kyllä.

En oikeasti (todellakaan) tarkoita tätä, mutta _melkein_ toivoisin sinun menettävän jonkun läheisesi. Vaikka nyt stten siihen synnytykseen, jonka on noilla näkemyksillä pakko tapahtua, vaikka vauva olisi elinkyvyttömäksi todettu ja abortti pelastaisi äidin hengen.

Saattaisit joutua hieman heräämään tähän todellisuuteen.
 
Mulle sillä ei ole mitään eroa, mutta määrittelen oman hyväksyntäni ehkäisyn kautta.

Lopputulos eroaa siinä siten, että estettäessä yleensä käytetään ehkäisyä, kun taas irrotetaan, suoritetaan abortti eli murhataan se vauvan alku.
Ja taas puhut ehkäisystä! Se "vauvan alku" murhataan ihan samalla tavalla ennen sitä kiinnittymistä kuin kiinnittymisen jälkeen. Ei se "vauvan alku" ole yhtään enenpää tai vähempää ihminen ennen sitä kiinnittymistä kuin sen jälkeenkään. Eli sinun hyväksyntäsi lapsen murhaankin on aika joustava. Vai näetkö tässä oikeasti jotain eroa?
Nyt sinäkin alat pikkuhiljaa puhumaan vauvan ALUSTA, kohta jo puhut solurykelmästä kuten kuuluukin.
 
....
Nyt molemmilta puolilta, sekä abortinvastustajista ja puolustajista vähän rauhoittumista. Molemmat puolet sanovat inhottavia kommentteja. Ei tuo "solu/limaklöntti"- sanakaan mikään oikein mukava sanonta ole alkiosta..
 
Tää on itse asiassa aika paljastava kommentti.

Että koska sinun suvussasi on kuollut vain mummoja, eikä siitä ole numeroa tehty, ei läheisen (esim. sen nelikymppisen äidin) menettäminen voi muillekaan mikään iso juttu olla?

Empatiakyvytön? Kyvytön näkemään asioita muuta kuin kapeasti omalta sektoriltaan? Täysin kyvytön asettumaan toisen asemaan?

Kyllä.

En oikeasti (todellakaan) tarkoita tätä, mutta _melkein_ toivoisin sinun menettävän jonkun läheisesi. Vaikka nyt stten siihen synnytykseen, jonka on noilla näkemyksillä pakko tapahtua, vaikka vauva olisi elinkyvyttömäksi todettu ja abortti pelastaisi äidin hengen.

Saattaisit joutua hieman heräämään tähän todellisuuteen.
Voihan se ollakkin. On meillä kait joku äitini serkku itsemurhankin tehnyt, mutta sen lähenpänä ei kait. Ollaan melko pitkäikäistä porukkaa.

Vähän veikkaan että lähipiirissäni seuraavan 15 vuoden aikana se on lähinnä minä joka lapsia tulee saamaan, joten itseni voisin siinä kyllä menettää. Olen antanut sukulaisille ja miehelle aika tarkat ohjeet useaan tilanteeseen mitä tehdään, jos jotain käy. Raskaana ollessa oma henki ei todellakaan ole se, joka tullaan ensimmäisenä pelastamaan. Ennemmin olen vaikka koneissa kunnes lapsi on niin iso että selviää elämään.

Jos joku tuttavani kuolisi synnytykseen, se olisi ikävää. Mutta toisaalta sitä elämä on, kuolemaa. Kaikki ihmiset syntyvät kuolemaan, voisin ainoastaan toivoa, että olisi saanut miellyttävän elämän. Kunnioittaisin ihmistä.
 
Tsemp
Voihan se ollakkin. On meillä kait joku äitini serkku itsemurhankin tehnyt, mutta sen lähenpänä ei kait. Ollaan melko pitkäikäistä porukkaa.

Vähän veikkaan että lähipiirissäni seuraavan 15 vuoden aikana se on lähinnä minä joka lapsia tulee saamaan, joten itseni voisin siinä kyllä menettää. Olen antanut sukulaisille ja miehelle aika tarkat ohjeet useaan tilanteeseen mitä tehdään, jos jotain käy. Raskaana ollessa oma henki ei todellakaan ole se, joka tullaan ensimmäisenä pelastamaan. Ennemmin olen vaikka koneissa kunnes lapsi on niin iso että selviää elämään.

Jos joku tuttavani kuolisi synnytykseen, se olisi ikävää. Mutta toisaalta sitä elämä on, kuolemaa. Kaikki ihmiset syntyvät kuolemaan, voisin ainoastaan toivoa, että olisi saanut miellyttävän elämän. Kunnioittaisin ihmistä.
Eli vieläkään et pysty ajattelemaan läheisen menettämistä laajemmin? Yksioikoisesti vain itsesi kautta.

Kuka on sun läheisin ihminen? Sen menttäminen olis sulle vaan "ikävää, mutta elämä nyt vaan on kuolemaa".

Kuule, huolimatta siitä, minkä ikäinen olet, vaikutat olevan liian "lapsi" puhumaan "aikuisten" asioista, anteeksi nyt vain.

Elmänkokemus kasvattaa ja hioo kyllä sinustakin vielä särmän, pari pois. Sitä odotellessa.
 
Eli vieläkään et pysty ajattelemaan läheisen menettämistä laajemmin? Yksioikoisesti vain itsesi kautta.

Kuka on sun läheisin ihminen? Sen menttäminen olis sulle vaan "ikävää, mutta elämä nyt vaan on kuolemaa".

Kuule, huolimatta siitä, minkä ikäinen olet, vaikutat olevan liian "lapsi" puhumaan "aikuisten" asioista, anteeksi nyt vain.

Elmänkokemus kasvattaa ja hioo kyllä sinustakin vielä särmän, pari pois. Sitä odotellessa.
Olen mä menettänyt läheisiäni, isovanhempani olivat erittän läheiset. Mutta siitä pääsee ylitse eikä sitä ajattele samalla tavalla. He olivat aikoinaan läheisimmät ihmiseni. Sairastin 8 vuotta masennusta sen jälkeen, nyttemmin parantunut jo aikaa sitten.
Nykyään läheisin henkilö on tyttäreni. Lapsen menettäminen olisi varmasti elämän rankin kokemus, mutta sille asialle en todennäköisesti voisi mitään tehdä. Se asia olisi käsiteltävä kuten muutkin elämän asiat. Yksinkertaisesti kuolema vain kuuluu elämään, sitä ei voi välttää.
 
"just"
Olen mä menettänyt läheisiäni, isovanhempani olivat erittän läheiset. Mutta siitä pääsee ylitse eikä sitä ajattele samalla tavalla. He olivat aikoinaan läheisimmät ihmiseni. Sairastin 8 vuotta masennusta sen jälkeen, nyttemmin parantunut jo aikaa sitten.
Nykyään läheisin henkilö on tyttäreni. Lapsen menettäminen olisi varmasti elämän rankin kokemus, mutta sille asialle en todennäköisesti voisi mitään tehdä. Se asia olisi käsiteltävä kuten muutkin elämän asiat. Yksinkertaisesti kuolema vain kuuluu elämään, sitä ei voi välttää.
Sullapa mielipiteet muuttuu. Muutama päivä sitten olit sitä mieltä, että jos lapsi kuolee niin ei saa miettiä uuden yrittämistä vaan täytyy jäädä suremaan loppuiäkseen.

Johtopäätös: sinulla ei oikeasti ole mielipiteitä, kirjoittelet vain miltä just sillon sattuu tuntumaan. Sinulla tuskin on paljon muuta elämääkään kun roikut täällä jatkuvasti. Läheisiä/ystäviä varmaankaan ei ole koska olet noin epäempaattinen ja katkera.
 
Tsemp
Olen mä menettänyt läheisiäni, isovanhempani olivat erittän läheiset. Mutta siitä pääsee ylitse eikä sitä ajattele samalla tavalla. He olivat aikoinaan läheisimmät ihmiseni. Sairastin 8 vuotta masennusta sen jälkeen, nyttemmin parantunut jo aikaa sitten.
Nykyään läheisin henkilö on tyttäreni. Lapsen menettäminen olisi varmasti elämän rankin kokemus, mutta sille asialle en todennäköisesti voisi mitään tehdä. Se asia olisi käsiteltävä kuten muutkin elämän asiat. Yksinkertaisesti kuolema vain kuuluu elämään, sitä ei voi välttää.
En minä noilla kommenteillani muuhun pyrkinytkään, kuin toivomaan, että mietit ja suhteutat ennen kuin lauot jollekulle tämän "olleen hanakkana perinnön kimpussa" kun joutui vaikeassa tilanteessa luopumaan nuoresta äidistään. (Niin, että joutui samalla suhteuttamaan tilannetta toivoon, mahdollisuuksiin, äidin toivomuksiin, kenties aiheutuvaan kipuun, henkiseen tuskaan, muihin läheisiin, tiedon rajallisuuteen jne.)

Tuollaiset kommentit tekee entistä mahdottomammaksi suhtautua suhun oikein millään hyvällä tavalla.

Vaikka samahan se, kiitos, anteeksi ja hyvää yötä.
 
Ja taas puhut ehkäisystä! Se "vauvan alku" murhataan ihan samalla tavalla ennen sitä kiinnittymistä kuin kiinnittymisen jälkeen. Ei se "vauvan alku" ole yhtään enenpää tai vähempää ihminen ennen sitä kiinnittymistä kuin sen jälkeenkään. Eli sinun hyväksyntäsi lapsen murhaankin on aika joustava. Vai näetkö tässä oikeasti jotain eroa?
Nyt sinäkin alat pikkuhiljaa puhumaan vauvan ALUSTA, kohta jo puhut solurykelmästä kuten kuuluukin.
En puhu solurykelmästä. Puhun edelleen vauvasta, mielestäni vauva on jo hedelmöittyessä. Itselläni oli samaan aikaan kun lapseni hedelmöittyi, vahva olo että olen raskaana. Ja olinkin. En olisi koskaan kyennyt ottamaan jälkiehkäisypilleriä. Mutta joustan sen verran, että annan jonkun muun sen ottaa. Sen verran vastuunottoa ymmärrän, se on ajoissa vielä. Kun jälkiehkäisypillerin on ottanut, mikään testi ei vielä näytä, onko raskaana vaiko ei. Raskautta ei silloin vielä voi nähdä mitenkään, joten ei voi todistaa vauvan siellä mahassa olevan.
 
[QUOTE="just";25928133]Sullapa mielipiteet muuttuu. Muutama päivä sitten olit sitä mieltä, että jos lapsi kuolee niin ei saa miettiä uuden yrittämistä vaan täytyy jäädä suremaan loppuiäkseen.

Johtopäätös: sinulla ei oikeasti ole mielipiteitä, kirjoittelet vain miltä just sillon sattuu tuntumaan. Sinulla tuskin on paljon muuta elämääkään kun roikut täällä jatkuvasti. Läheisiä/ystäviä varmaankaan ei ole koska olet noin epäempaattinen ja katkera.[/QUOTE]
Sillä naisella oli kuollut 8 lasta.
 
En minä noilla kommenteillani muuhun pyrkinytkään, kuin toivomaan, että mietit ja suhteutat ennen kuin lauot jollekulle tämän "olleen hanakkana perinnön kimpussa" kun joutui vaikeassa tilanteessa luopumaan nuoresta äidistään. (Niin, että joutui samalla suhteuttamaan tilannetta toivoon, mahdollisuuksiin, äidin toivomuksiin, kenties aiheutuvaan kipuun, henkiseen tuskaan, muihin läheisiin, tiedon rajallisuuteen jne.)

Tuollaiset kommentit tekee entistä mahdottomammaksi suhtautua suhun oikein millään hyvällä tavalla.

Vaikka samahan se, kiitos, anteeksi ja hyvää yötä.
En pidä nelikymppistä kovin nuorena äitinä sinänsä. Voin uskoa sen olevan kovaa, mutta en tällä palstalla erityisemmin tunne mitään ketään kohtaan enkä edes pyri olemaan jonkun toisen tilanteessa. Miksi pyrkisin, täällä on enemmänkin metsästys meininki.
 

Yhteistyössä