Tälläkin on väliä: Kuinka päin lapsesi istuu rattaissa?

Kuinka päin pidät lastasi rattaissa?

Sunnuntai 26.9.2010 klo 14.10

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro neuvoo pitämään lasta rattaissa vain yhdellä tavalla, kertoo Kotimaa24-uutispalvelu.

Sauro toivoo myös, että lastenrattaiden valmistajat tekisivät rattaita ja vaunuja, jotka mahdollistavat aikuisen ja lapsen katsekontaktin. Hänen mukaansa katsekontakti on elintärkeää lapsen kehitykselle.

- Tätä vaihetta ei kannattaisi hukata. Kasvokontakti luo mahdollisuuden kiintymykselle ja tuo perusrauhallisuuden ja turvan. Olen vakuuttunut siitä, että lapsi olisi hyvä kääntää vanhempaan päin, Sauro sanoo Kotimaa24-uutispalvelun verkkosivuilla.

IL

 

Asiantuntija: Moni lapsi rattaissa väärinpäin

Johannes Ijäs 26.09.2010 09:45

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro kehottaa valmistajia tekemään ja vanhempia käyttämään etenkin alle 2-vuotiailla lastenvaunuja ja -rattaita, jotka mahdollistavat lapsen ja aikuisen suoran kasvokontaktin. Hän huomauttaa, että katsekontakti on elintärkeä lapsen kehitykselle.

Sauro on huolissaan siitä, että nykyisin näkee usein vaunuja ja rattaita, joissa lapsen kasvot ovat poispäin häntä kuljettavasta vanhemmasta.

– Pieni lapsi pyörii rattaissa kuin väkkärä ja koettaa saada kiinni jostain mitä ei saa eli rattaita työntävän isän tai äidin kasvoista, Sauro kuvaa Kotimaa24:lle.

Hän muistuttaa, että kasvokontakti on lapsen kehittymisen kannalta "a ja o".

– Tätä vaihetta ei kannattaisi hukata. Kasvokontakti luo mahdollisuuden varhaiselle kiintymykselle ja tuo perusrauhallisuuden ja turvan. Olen vakuuttunut siitä, että lapsi olisi hyvä kääntää vanhempaan päin.

Hän kehottaa lastenvaunuvalmistajia ja vanhempia ottamaan asian huomioon.

– Lasten kuljettaminen rattaissa ei ole vain tekninen tilanne, jossa lasta viedään paikasta toiseen ja ulkoilutetaan. Se on vuorovaikutustilanne, jossa voi antaa puolin ja toisin paljon.

– Ei ole kyse siitä, että vain me aikuiset annamme kasvomme lapselle, vaan lapsi antaa kasvonsa myös meille. Kun lapsi katsoo sinua ja hymy leviää hänen kasvoilleen, siinä isonkin miehen polvet notkahtavat. Tässä asiassa toistoja ei tule koskaan liikaa.

Sauron mielestä noin 2-3-vuotiaasta alkaen lasta voi jo pitää rattaissa kasvot eteenpäin, koska ”maailma eri hahmoissaan” kiinnostaa lasta jo niin paljon.

– Alle 2-vuotiaskin kuikuilee vanhempansa yli ja ohi, mutta hänelle on turvallista, jos vanhemman kasvot ovat samassa sektorissa.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/448-moni-lapsi-istuu-vaunuissa-vaarinpain

 

Ok. Luulisi, että jonkinlainen perusturvallisuus ja kiintymys syntyy jo ennen kuin lapsi edes istuu.

 

Hmmm... vaatiiko hän myös turvaistuimet laitettavaksi etuistuimelle, jotta kasvokontakti säilyy autolla matkustettaessa? Miten musta jotenkin tuntuu, että tässä maailmassa on joillain liian vähän oikeita ongelmia ratkaistavaksi. Eiköhän siihen kiintymyssuhteeseen vaikuta monet muut asiat paaaaljon enemmän. Eihän tuosta haittaakaan ole, että kääntää rattaat toisin päin, mutten siitä mitään ongelmaa tekisi, tai lähettäisi valmistajille suosituksia. Ja varmaan monet ihan omalla vaistolla ovat laittaneet pienet lapset kasvot työntäjään päin, koska lapsi viihtyy paremmin ja on valvonnan alaisena.

 

"Väärinpäinhän" nuo ovat pääasiassa olleet, kuopus jo 4kk iästä asti. Mutta minkäs teet kun ne meille parhaat mahdolliset rattaat eivät ole muuta vaihtoehtoa tarjonneet .

 

Pää ylöspäin.

 

Tekisi mieli vastata pää ylöspäin kuten edellinen, mutta ei meidän poika ole edes noin aina, kun pitää välillä temppuilla.

Mutta joo, taitaa olla tosiaan vähän liikaa setä lukenut teorioita. Meillä on käytössä yhdistelmät, joissa heittoaisa ja selkeästi paremmin 1,5 v viihtyy niissä "väärinpäin". Jos työntää kasvot itseensä päin, jossain vaiheessa alkaa reunan yli roikkuminen, kun yrittää nähdä kulkusuuntaan.

Katsekontaktin puuttuessa lapsi taas on yleensä ihan tyytyväinen, eikä pyöri katselemaan minua, paitsi jos on jotain asiaa. Asiaa näyttää olevan aika harvoin.

 

Esikoinen viihtyi paremmin kasvot pois päin työntäjästä ja kuopus taas viihtyy kasvot työntäjään päin.

 

Mä luin joskus jonkun brittiläisen asiantuntijan haastattelun, jossa se sanoi, että etenkin pienemmät vauvat (vissiin alle 1-vuotiaat) hyötyvät siitä, että ovat vaunuissa/rattaissa kasvot työntäjään päin. Nää nimenomaan siksi, että tällöin vanhemmat todennäköisemmin puhuvat lapselle kuin jos lapsi on "väärinpäin". Tämä asiantuntija näki asian niin, että on lapsen kehitykselle hyväksi kuulla mahdollisimman paljon vanhemman/työntäjän puhetta. Ei kai se katsekontaktikaan pahaksi ole.

Mutta yritäpä pitää sellasta 1-vuotiasta ja sitä vanhempaa (tai nuorempaakin, riippuu lapsesta) rattaissa kasvot työntäjään päin. Eihän sieltä näe mitään jännittävää ja sit pitää venkoilla ja pyöriä kuin häkkärä.

 

Tästä sain päivän parhaat naurut. Sedällä taitaa tosiaan olla liikaa aikaa miettiä. Lapsihan tosiaan viettää tuntikaupalla niissä vaunuissa katsellen muuta maailmaa. Täytyy alkaa miettiä, miten hoidan ruuanlaiton, pyykkäyksen ym. kotiaskareet siten, että katsekontakti säilyy koko ajan tuohon jälkikasvuun. Mitenkä monikkolasten vanhemmat hoitavat tuon katsekontaktiasian? Tuleeko muksuista häiriintyneitä, kun äiti ei voi katsoa kahta lasta yhtä aikaa? Silmät harhailee muksusta toiseen, ja lapselle tulee stressi. Ei ei, kyllä se on niin, että kummankin vanhemman on jäätävä pois töistä, että voidaan varmistaa riittävä katsekontaktin määrä.

 

Eihän tuota pysty autossakaan aina toteuttamaan.

 

Poika se kyl viisveisaa noista suosituksista ja vääntäytyy aina naama menosuuntaan. Ei tykkäää mennä selkäedellä. Heti se kärrissäkin alko kääntyä kun osas ja matkusti sitte tyytyväisenä etuperin. Empä oo aatellu siitä haittaa olevan kun muuten paljon istuu sylissäkin naamakkain ja hakee kontaktia,kunhan ei liikuta. On pahoinvoivaa sorttia ja taitaa olla saman kun mullakin että takaperin ei oo hyvä olla liikkeessä.

 

Mä luin joskus jonkun brittiläisen asiantuntijan haastattelun, jossa se sanoi, että etenkin pienemmät vauvat (vissiin alle 1-vuotiaat) hyötyvät siitä, että ovat vaunuissa/rattaissa kasvot työntäjään päin. Nää nimenomaan siksi, että tällöin vanhemmat todennäköisemmin puhuvat lapselle kuin jos lapsi on "väärinpäin". Tämä asiantuntija näki asian niin, että on lapsen kehitykselle hyväksi kuulla mahdollisimman paljon vanhemman/työntäjän puhetta. Ei kai se katsekontaktikaan pahaksi ole.

Mutta yritäpä pitää sellasta 1-vuotiasta ja sitä vanhempaa (tai nuorempaakin, riippuu lapsesta) rattaissa kasvot työntäjään päin. Eihän sieltä näe mitään jännittävää ja sit pitää venkoilla ja pyöriä kuin häkkärä.

niimpä niin. Ja ei kyl puhelua oo estäny istumasuunta.

 

Mä jäin vaan miettimään, että kuinka sitä pystyy kävelemään niiden rattaiden kanssa jos pitää koko ajan katsella lapsen hymyileviä kasvoja?

seuraavaksi on lööpeissä uutisia "rattaita työntänyt äiti käveli auton alle" tai "ennätysmäärä lastenrattaita ojassa!"

 

[QUOTE="Heh";22138906]Mä jäin vaan miettimään, että kuinka sitä pystyy kävelemään niiden rattaiden kanssa jos pitää koko ajan katsella lapsen hymyileviä kasvoja?

seuraavaksi on lööpeissä uutisia "rattaita työntänyt äiti käveli auton alle" tai "ennätysmäärä lastenrattaita ojassa!"[/QUOTE]
Niin ei sillä, että olisi hauskaa, jos noin kävisi.

 

Pää ylöspäin.

Nojoo, mutta olen hämmästynyt että tälle kommentille ollaan noin nuivia. Ehkä setä on ls-piireissä oltuaan ihan ymmärrettävästi herkkänä tällaiselle asialle. On lapsia, jotka eivät kontaktia aikuiseen saa, ja rattaissa työntely voisi olla yksi harvoista tilanteista, kun lapsi voi katsella vanhempansa naamataulua. Se kun on ihan uskomattoman tärkeää pienelle. Vaikka aihe miten tuntuisi joidenkin mielestä typerältä "ja oikeitakin ongelmia varmasti olisi".

Näköjään on ihan hyvä tuoda tätä asiaa esille, jos ei katsekontaktin vähyyttä ymmärretä pitää ongelmana.

Itsekin olen ihmetellyt samaa, miksi lapsia lykitään just toistepäin. Miettikääs ite. Koko shoppailupäivä menisi niin, ettei sulla ole "juttukaveria" tai sitä ystävällistä naamaa. Selkäsi takana on kaksi kaverusta jotka juttelevat kyllä keskenään mutta sinä et näe etkä voi osallistua juttuihin. Olisko kiva shoppailureissu?

 

Kaksostenrattaissa aina ovat vauvat/taaperot olleet kasvot minuun päin ja vaikka se onkin ollut kivaa kun on voinut seurustella vaunuja työnnellessä lasten kanssa niin en usko että henkiselle kehitykselle on ollut ratkaisevaa.

 

Olihan tästä se britti(?)tutkimus reilu vuosi sitten..että kasvot vanhempaa päin kuljetetut lapset hymyilevät enemmän Ylläri, mutta meillä näin päin onkin kuljettu alusta asti, eikä lapsi mihinkään päin yritä venkoilla tai nähdä menosuuntaan.

 

Mutta nyt tulee sellanen olo ett on väärin pitää lasta kasvot menosuuntaan.. Tuon miehen olis kannattanu mainita ett se kasvokontakti yleensäkin lapseen on tärkeää. Se ei tee vanhemmasta huonompaa heti jos lasta pidetään kasvot menosuuntaan.. Toki onhan se ihan pienelle lapselle tärkeää nähdä äiti tai isä.

Nyt pitää alkaa varmaan pelkäämään kaikenmaailman mummoja kun kuljen nuilla meidän kaksostenrattailla kaupungilla. Niitä nimittäin ei saa kasvot itseen päin ollenkaan!..Vai pitääkö rattaat vaihtaa? Harmi kun niin tykkäsin noista..

 

Aika vaikea on työntää lasta naamakkain, kun ei rattaita löydy. Yritin aikanaan meidän lapselle etsiä matkarattaita, joissa lapsen ja aikuisen naamat olisivat vastakkain, mutta en sellaisia löytänyt. Yhdistelmissä naamat on vastakkain, mutta ne ovat reissussa aika kömpelöt. Meillä lapsi viihtyisi paremmin nyt yli kaksvuotiaanakin kasvot työntäjään päin.

 

Meillä lapsi istui kasvot työntäjään päin noin 1-vuotiaaksi. Sitten oli turvasyistä jo pakko vaihtaa kasvot menosuuntaan. Alkoi olla sellaista roikkumista ja rimpuilua (vöissä oli kyllä). Nyt kaikki taas tyytyväisiä.

Ei meillä kyllä harrasteta mitään päivän mittaisia maratonshoppailuja taapero rattaissa. En usko, että normaalin perheen lapsi traumatisoituu, jos on lähikauppareissun tai puistomatkan ajan vähän äidin tai isän naama etäämpänä.

 

Nojoo, mutta olen hämmästynyt että tälle kommentille ollaan noin nuivia. Ehkä setä on ls-piireissä oltuaan ihan ymmärrettävästi herkkänä tällaiselle asialle. On lapsia, jotka eivät kontaktia aikuiseen saa, ja rattaissa työntely voisi olla yksi harvoista tilanteista, kun lapsi voi katsella vanhempansa naamataulua. Se kun on ihan uskomattoman tärkeää pienelle. Vaikka aihe miten tuntuisi joidenkin mielestä typerältä "ja oikeitakin ongelmia varmasti olisi".

Näköjään on ihan hyvä tuoda tätä asiaa esille, jos ei katsekontaktin vähyyttä ymmärretä pitää ongelmana.

Itsekin olen ihmetellyt samaa, miksi lapsia lykitään just toistepäin. Miettikääs ite. Koko shoppailupäivä menisi niin, ettei sulla ole "juttukaveria" tai sitä ystävällistä naamaa. Selkäsi takana on kaksi kaverusta jotka juttelevat kyllä keskenään mutta sinä et näe etkä voi osallistua juttuihin. Olisko kiva shoppailureissu?

Se onkin eriasia jos laps on rattaassa tuntikausia jossain ostarilla. Mut se että kävelen asemalle 2km lapsi etuperin ja junaa ootellessa ehitään olemaan naamakkainkin ei liene kovin haitallista? Aina pitää miettiä tilanteet erikseen. Mikään asia ei oo yksioikoinen.

 

[QUOTE="vieras";22139031]Meillä lapsi istui kasvot työntäjään päin noin 1-vuotiaaksi. Sitten oli turvasyistä jo pakko vaihtaa kasvot menosuuntaan. Alkoi olla sellaista roikkumista ja rimpuilua (vöissä oli kyllä). Nyt kaikki taas tyytyväisiä.

Ei meillä kyllä harrasteta mitään päivän mittaisia maratonshoppailuja taapero rattaissa. En usko, että normaalin perheen lapsi traumatisoituu, jos on lähikauppareissun tai puistomatkan ajan vähän äidin tai isän naama etäämpänä.[/QUOTE]

Niimpä. Sekö on sitte hyvä että rimpuaa kokoajan toisinpäin? Kun muuten saa kyllikseen katsekontaktia niin ei sitä kaada joku kärrymatka toisinpäin.

 

Se onkin eriasia jos laps on rattaassa tuntikausia jossain ostarilla. Mut se että kävelen asemalle 2km lapsi etuperin ja junaa ootellessa ehitään olemaan naamakkainkin ei liene kovin haitallista? Aina pitää miettiä tilanteet erikseen. Mikään asia ei oo yksioikoinen.

Joo ei ole yksoikoista. Eikä kukaan ole jotain yksittäistä äitiä tai tilannetta syyttänyt.

--

Täällä ihan suotta monikin äiti hyppää heti puolustuskannalle, että ei meillä, ja ei ainakaan meidän taapero.

Ei oo kuulkaa aina just teidän taaperosta kyse. Kun ls-puolen ihminen ottaa tämmöisen asian puheeksi, niin ehkä jonkun toisen taapero on se, joka sitä edes vähäistä katsekontaktia kaipaa.

--

Lapset jotka eivät muuten kontaktia saa, saisivat sen sitten edes näissä lyhyissä siirtymisissä paikasta toiseen. Katsekontaktin puuttuminen ei ole mikään hulttiovanhempien ongelma, vaan sitä esiintyy ihan joka yhteiskuntaluokassa... välttelevää suhtautumista vauvaan. Että ymmärrän kyllä aloituksen uutisen pointin. Voitaisiin auttaa niiden lasten kehitystä, edes tällaisella hieman keinotekoisella tavalla.

Hullumpiinkin asioihin puututaan kaikenlaisella ohjeistuksella.

 

Eihän tämä mikä uusi juttu ole, vaan samasta aiheesta on tehty ihan brittitutkimuskin. Ei se pointti ole se, että lapsen ja vanhemman pitää tuijottaa toisiaan vaan se, että lapsi haluaa nähdä vanhempansa samalla kun tutustuu vieraaseen ympäristöön eikä nähdä vain pelkästään vieraan ympäristön johon vanhempi häntä työntää. Kotona ollaan tutussa ympäristössä ja samoin autossa alle 2- vuotias harvoin näkee edes ulos.

Olen ihan ehdottomasti samaa mieltä Sauron kanssa siitä, että valmistajat voisi valmistaa RATTAITA (ei yhdistelmiä) joissa työntösuunnan voisi valita. Minulla tosin on jo yli 2- vuotias, mutta jo ihan siksi, jotta lasta voisi työntää sateessa ja tuulessa pois pahimmasta tuiskusta.