Tähän ketjuun ei ylimääräisiä vihapuheita KIITOS!

Minkä mä sille voin jos mun mielipiteet asiasta kuin asiasta herättää niin voimakasta VIHAA mua kohtaan muissa ihmisissä.

Sitä saa mitä tilaa! Sanoit itse vihaavasi niitä' jotka pitävät ulkomaalaisista, et ole kovin rakastettava siis itsekkään : )

 

Tää ei sitten ole mikään vihapuhe. Mutta mä en jotenkin jaksa ymmärtää sitä että ihmiset muka niin kovasti välittävät tuntemattomista kadonneista tai kuolleista. Tai ehkä mä en lähinnä usko koko paskaan. Oman sädekehän kiillottamista se on ja yritetään olla niin helvetin hyviä ihmisiä.

Se vähän riippuu
Itseäni koskettaa erityisesti jos omien lasten ikäisille lapsille tapahtuu jotain pahaa. Myös se Tampereella loppu kesästä kadonnut karoliina herätti tunteita, ei kyllä hajuakaan miksi tapaus kosketti minua.
Mutta ei minua kaikki tapaukset kosketa kovinkaan syvällisesti. lasten kokema väkivalta saa surulliseksi.

Itse voisin lähettää sydämiä kahdelle edesmenneelle ystävälle, vaikka tuskin he missään pilven reunalla istustelevatkaan. Ikävä on suuri edelleen :heart:

 

[QUOTE="vieras";25279503]Sitä saa mitä tilaa! Sanoit itse vihaavasi niitä' jotka pitävät ulkomaalaisista, et ole kovin rakastettava siis itsekkään : )[/QUOTE]

Ei se mua haittaa. Ihmettelen vaan kun kuitenkin kaikki kokoajan sanoo sitten mulle että en voi olla onnellinen jos tunnen vihaa ja että ketään ei saisi vihata.

 

Ei se mua haittaa. Ihmettelen vaan kun kuitenkin kaikki kokoajan sanoo sitten mulle että en voi olla onnellinen jos tunnen vihaa ja että ketään ei saisi vihata.

Katkera ja vihaava ihminen ei voi olla kovin onnellinen. Viha vie energiaa onnellisuudelta

 

Ei se mua haittaa. Ihmettelen vaan kun kuitenkin kaikki kokoajan sanoo sitten mulle että en voi olla onnellinen jos tunnen vihaa ja että ketään ei saisi vihata.

Viha itsessään on kamalan kuluttava tunne. Mä en oikeasti edes ymmärrä miten ihmiset jaksaa VIHATA asioita ja toisia ihmisiä niin paljon. Jos jostakin ei tykkää, niin helpompi olla vaan välittämättä kun käyttää kamlasti energiaa asian vihaamiseen. Senkin energian voi käyttää esim oman onneelisuuden etsimiseen

 

kyllä mullekkin kuolleet on enkeleitä vaikken jumalaan uskokaan. uskon uudelleen syntymiseen ja siihen että enkelit ovat vähän kuin sieluja jotka odottaa että voi tulla takas uudestaan

 

[QUOTE="vieras";25279536]Katkera ja vihaava ihminen ei voi olla kovin onnellinen. Viha vie energiaa onnellisuudelta[/QUOTE]

Miksi veisi? En mä käytä energiaa siihen jos vihaan jotain asiaa tai ihmisiä. Se on vaan ajatus.

 

Tottakai se on surullista että sellasta tapahtuu. Mutta jos joka kerta joutuu suremaan ja tuntemaan kamalasti sympatiaa kun jotain pahaa tapahtuu ja siitä uutisissa kerrotaan niin eihän sillon ehdi tekemään muuta? Esimerkiksi elämään omaa elämäänsä.
Ja mä en ole sellainen, mä en edes esitä mitenkään kovasti välittäväni niistä tuntemattomista lapsista jotka eilen kuoli vaikka olin tuolloin ihan muutaman sadan metrin päässä siitä talosta. Tottakai se on surullista ja väärin ja kamalaa mutta en mä niitä lapsia tuntenut enkä siis tuhlaa aikaani sen murehtimiseen.
Samaan sarjaan kuuluu kaikki facebook-yhteisöt joita perustetaan jonkun ihmisen muistolle jonka kuolema on ollut julkisuudessa ja sitten sinne menevät kirjoittelemaan täysin tuntemattomat ihmiset jotka tietävät vain sen mitä uutisissa kerrotaan ja ollaan niin kamalan surullisia ja pahoillaan ja otetaan osaa.

Jos oot välinpitämättömänä onnellinen, niin siitä vaan, mutta anna meidän muiden olla vähän sympaattisempia.

Minä en voi katsa edes Pampersin mainosta töllöstä vollottamatta ja se Greyn Anatomian osa, missä se Meredith ja Derek menetti sen adoptiolapsensa huuto-itkin puolet jaksosta. Otan LIIAN rankasti kaiken, mikä koskee lapsia, koska heti tulee mieleen, että jos se olisikin sattunut omalle kohdalle. Ja kyllä todella koskettaa tuikituntemattomienkin lasten kuolemat, kuristaa kurkkua. Mutta sen kanssa on vain osattava elää. Ei muista ihmisistä välittäminen ole minulta mitenkään pois eikä lamaannuta toimintakyvyttömäksi.

 

Tottakai se on surullista että sellasta tapahtuu. Mutta jos joka kerta joutuu suremaan ja tuntemaan kamalasti sympatiaa kun jotain pahaa tapahtuu ja siitä uutisissa kerrotaan niin eihän sillon ehdi tekemään muuta? Esimerkiksi elämään omaa elämäänsä.
Ja mä en ole sellainen, mä en edes esitä mitenkään kovasti välittäväni niistä tuntemattomista lapsista jotka eilen kuoli vaikka olin tuolloin ihan muutaman sadan metrin päässä siitä talosta. Tottakai se on surullista ja väärin ja kamalaa mutta en mä niitä lapsia tuntenut enkä siis tuhlaa aikaani sen murehtimiseen.
Samaan sarjaan kuuluu kaikki facebook-yhteisöt joita perustetaan jonkun ihmisen muistolle jonka kuolema on ollut julkisuudessa ja sitten sinne menevät kirjoittelemaan täysin tuntemattomat ihmiset jotka tietävät vain sen mitä uutisissa kerrotaan ja ollaan niin kamalan surullisia ja pahoillaan ja otetaan osaa.

Asutko siis Hakunilassa? Alan ymmärtää sua, siis en sun mielipiteitä vaan miksi käyttäydyt noin...

 

Asutko siis Hakunilassa? Alan ymmärtää sua, siis en sun mielipiteitä vaan miksi käyttäydyt noin...

En todellakaan asu Hakunilassa enkä siellä päinkään.

 

Jos oot välinpitämättömänä onnellinen, niin siitä vaan, mutta anna meidän muiden olla vähän sympaattisempia.

Minä en voi katsa edes Pampersin mainosta töllöstä vollottamatta ja se Greyn Anatomian osa, missä se Meredith ja Derek menetti sen adoptiolapsensa huuto-itkin puolet jaksosta. Otan LIIAN rankasti kaiken, mikä koskee lapsia, koska heti tulee mieleen, että jos se olisikin sattunut omalle kohdalle. Ja kyllä todella koskettaa tuikituntemattomienkin lasten kuolemat, kuristaa kurkkua. Mutta sen kanssa on vain osattava elää. Ei muista ihmisistä välittäminen ole minulta mitenkään pois eikä lamaannuta toimintakyvyttömäksi.

Siinä vaiheessa kun mamacita oletettavasti mainitsi että asuu Hakunilassa niin aloin tajuamaan miksi hän tuollainen. Siskoni on sosiaalityöntekijä ja hän kertoi että Suomessa kasvaa huolestuttava ryhmä; nimittäin sellaiset ihmiset jotka ovat jo kolmatta sukupolvea suossa. Heillä ei ole mitään hajuakaan paremmasta, he ovat pysyvästi kuin tulisilla hiilillä, rauhattomia, onnettomia ja aggressiivisia. Heille ei ole koskaan muodostunut normaalin perheen turvallisuuden tunnetta ja tasapainoa. Toki moni lähtee lätkimään aikuisena moisista kuvioista eikä toista äitien ja isoäitien (-isien) virheitä mutta valitettavan usein kuitenkin toimitaan samoin kun ei olla saatu minkään muunlaista mallia elämälle. Teiniäitien lapset saavat usein itse teininä lapsen, peruskoulu jätetään kesken. Päihteet ja väkivalta ovat arkipäivää eikä ymmärretä että elämää ilman niitäkin voi olla.
Sosiaalityöntekijät ovat korkeasti koulutettuja ja heidät koetaan olevan kuin eri planeetalta, heidät koetaan vihamiehiksi. Koko yhteiskunta koetaan paskaksi. Ei ymmärretä että kuitenkin jokainen on oman onnensa seppä. Onni lähtee omasta itsestään. Elämäntapavihaajat ovat tämä tän päivän kasvava porukka.
Ja anteeksi nyt että itse lähdin tähän väittelyyn mukaan vaikka niin otsikossakin jo toivoin ettei tähän tulisi ikäviä asioita. Mutta lopetan ikävät jutut tähän; toivon että empaattiset ihmiset tai he joilla on ikävä joitain ihmisiä/tuntevat surua tuntemattomienkin vuoksi, kirjoittavat tänne.

 

En todellakaan asu Hakunilassa enkä siellä päinkään.

Jaa sanoit vaan olleesi parin sadan metrin päässä silloin kuin nuo jutut tapahtuivat.

 

Siinä vaiheessa kun mamacita oletettavasti mainitsi että asuu Hakunilassa niin aloin tajuamaan miksi hän tuollainen. Siskoni on sosiaalityöntekijä ja hän kertoi että Suomessa kasvaa huolestuttava ryhmä; nimittäin sellaiset ihmiset jotka ovat jo kolmatta sukupolvea suossa. Heillä ei ole mitään hajuakaan paremmasta, he ovat pysyvästi kuin tulisilla hiilillä, rauhattomia, onnettomia ja aggressiivisia. Heille ei ole koskaan muodostunut normaalin perheen turvallisuuden tunnetta ja tasapainoa. Toki moni lähtee lätkimään aikuisena moisista kuvioista eikä toista äitien ja isoäitien (-isien) virheitä mutta valitettavan usein kuitenkin toimitaan samoin kun ei olla saatu minkään muunlaista mallia elämälle. Teiniäitien lapset saavat usein itse teininä lapsen, peruskoulu jätetään kesken. Päihteet ja väkivalta ovat arkipäivää eikä ymmärretä että elämää ilman niitäkin voi olla.
Sosiaalityöntekijät ovat korkeasti koulutettuja ja heidät koetaan olevan kuin eri planeetalta, heidät koetaan vihamiehiksi. Koko yhteiskunta koetaan paskaksi. Ei ymmärretä että kuitenkin jokainen on oman onnensa seppä. Onni lähtee omasta itsestään. Elämäntapavihaajat ovat tämä tän päivän kasvava porukka.
Ja anteeksi nyt että itse lähdin tähän väittelyyn mukaan vaikka niin otsikossakin jo toivoin ettei tähän tulisi ikäviä asioita. Mutta lopetan ikävät jutut tähän; toivon että empaattiset ihmiset tai he joilla on ikävä joitain ihmisiä/tuntevat surua tuntemattomienkin vuoksi, kirjoittavat tänne.

Ensinnäkin edellisessä viestissä jo sanoin että en asu Hakunilassa. Ja tiedän kyllä oikein hyvin millaisia ihmisiä siellä asuu. En kuulu heihin.

Ja mä olen hyvästä perheestä, syntynyt maalla ja kasvanut kaupungissa. Aina ollut molemmat vanhemmat lähellä ja ovat korkeasti koulutettuja ja hyvässä työssä. Kukaan ei ole mua tähän kasvattanut. En käytä alkoholia ollenkaan eivätkä ole mun vanhemmatkaan sillä lätränneet. Mua ei ole saatu teininä vaan kolmekymppisiä olivat kummatkin. Itsekin olen kouluja käynyt vielä peruskoulun jälkeenkin. En siis ilmeisesti kuulu tähän elämäntapavihaaja-porukkaan.
Ja en ole myöskään rauhaton, onneton tai agressiivinen vaikka mulla on vahvat mielipiteet joistain asioista ja kerron ne jos niistä tulee puhetta.

 

Jaa sanoit vaan olleesi parin sadan metrin päässä silloin kuin nuo jutut tapahtuivat.

Etkö koskaan poistu oman kotisi läheltä mihinkään muualle? Kyllä, olin muutaman sadan metrin päässä. En silti asu siellä.

 

Etkö koskaan poistu oman kotisi läheltä mihinkään muualle? Kyllä, olin muutaman sadan metrin päässä. En silti asu siellä.

No en poistu. Tai siis hengaan minä metroasemalla halailemassa somaleita :heart:

 

Tottakai se on surullista että sellasta tapahtuu. Mutta jos joka kerta joutuu suremaan ja tuntemaan kamalasti sympatiaa kun jotain pahaa tapahtuu ja siitä uutisissa kerrotaan niin eihän sillon ehdi tekemään muuta? Esimerkiksi elämään omaa elämäänsä.
Ja mä en ole sellainen, mä en edes esitä mitenkään kovasti välittäväni niistä tuntemattomista lapsista jotka eilen kuoli vaikka olin tuolloin ihan muutaman sadan metrin päässä siitä talosta. Tottakai se on surullista ja väärin ja kamalaa mutta en mä niitä lapsia tuntenut enkä siis tuhlaa aikaani sen murehtimiseen.
Samaan sarjaan kuuluu kaikki facebook-yhteisöt joita perustetaan jonkun ihmisen muistolle jonka kuolema on ollut julkisuudessa ja sitten sinne menevät kirjoittelemaan täysin tuntemattomat ihmiset jotka tietävät vain sen mitä uutisissa kerrotaan ja ollaan niin kamalan surullisia ja pahoillaan ja otetaan osaa.

Melkein jopa kadehdin kykyäsi.

Itse vuodan verta vähän kaikkialle ja se on kyllä raskasta.

 

Siinä vaiheessa kun mamacita oletettavasti mainitsi että asuu Hakunilassa niin aloin tajuamaan miksi hän tuollainen. Siskoni on sosiaalityöntekijä ja hän kertoi että Suomessa kasvaa huolestuttava ryhmä; nimittäin sellaiset ihmiset jotka ovat jo kolmatta sukupolvea suossa. Heillä ei ole mitään hajuakaan paremmasta, he ovat pysyvästi kuin tulisilla hiilillä, rauhattomia, onnettomia ja aggressiivisia. Heille ei ole koskaan muodostunut normaalin perheen turvallisuuden tunnetta ja tasapainoa. Toki moni lähtee lätkimään aikuisena moisista kuvioista eikä toista äitien ja isoäitien (-isien) virheitä mutta valitettavan usein kuitenkin toimitaan samoin kun ei olla saatu minkään muunlaista mallia elämälle. Teiniäitien lapset saavat usein itse teininä lapsen, peruskoulu jätetään kesken. Päihteet ja väkivalta ovat arkipäivää eikä ymmärretä että elämää ilman niitäkin voi olla.
Sosiaalityöntekijät ovat korkeasti koulutettuja ja heidät koetaan olevan kuin eri planeetalta, heidät koetaan vihamiehiksi. Koko yhteiskunta koetaan paskaksi. Ei ymmärretä että kuitenkin jokainen on oman onnensa seppä. Onni lähtee omasta itsestään. Elämäntapavihaajat ovat tämä tän päivän kasvava porukka.
Ja anteeksi nyt että itse lähdin tähän väittelyyn mukaan vaikka niin otsikossakin jo toivoin ettei tähän tulisi ikäviä asioita. Mutta lopetan ikävät jutut tähän; toivon että empaattiset ihmiset tai he joilla on ikävä joitain ihmisiä/tuntevat surua tuntemattomienkin vuoksi, kirjoittavat tänne.

Kauhee aluerasisti oot! Ei kannata leimata kaikkia Hakunilassa asuvia jonkinlaisiksi.

 

Asutko siis Hakunilassa? Alan ymmärtää sua, siis en sun mielipiteitä vaan miksi käyttäydyt noin...

Siis miten tää mamacita nyt käyttäytyy?

(En oo ihan perehtynyt)

 

Siis miten tää mamacita nyt käyttäytyy?

(En oo ihan perehtynyt)

Lue sen kommentit tästä ja varsinkin tuosta eräästä Hakunilan surmia käsittelevästä ketjusta niin ehkä valkenee. En nyt leimannut kaikkia hakunilalaisia vaan väitän että nimenomaan ns. köyhemmillä alueilla vaan on enemmän moniongelmaisia perheitä.

 

Lue sen kommentit tästä ja varsinkin tuosta eräästä Hakunilan surmia käsittelevästä ketjusta niin ehkä valkenee. En nyt leimannut kaikkia hakunilalaisia vaan väitän että nimenomaan ns. köyhemmillä alueilla vaan on enemmän moniongelmaisia perheitä.

No mutta faktaahan on se, että on olemassa mielenterveys-, päihde-, raha-, peliriippuvuus jne. jne. ongelmaisia ihmisiä ja useinkin nämä sijoittuvat kaupungin asuntoihin, joita ei ihan joka paikassa ole, mutta lähes kuitenkin. Jokaisella asuinalueella asuu monenlaista väkeä, eli koko alueen leimaaminen on typerää. Ja mitä sitten siitä eteenpäin? Leimaatko ne hulluiksi? Tyhmiksi? Vaarallisiksi vai miksi ne leimaat? Joksikin kuitenkin. Huonommiksi koska ovat köyhempiä? Miten se poikkeaa somaleiden leimaamisesta jos oma kokemus heistä on huono kuten mamacitalla?

 

Lähetän sydämmen kaikille äideille ja isille, joiden lapset ovat enkeleitä.

 

minä lähetän sydämen kaikille eläinystävilleni, jotka ovat jo taivaanrannan tuolla puolen. Uskon ja tiedän että parhaassa paikassa <3

 

No mutta faktaahan on se, että on olemassa mielenterveys-, päihde-, raha-, peliriippuvuus jne. jne. ongelmaisia ihmisiä ja useinkin nämä sijoittuvat kaupungin asuntoihin, joita ei ihan joka paikassa ole, mutta lähes kuitenkin. Jokaisella asuinalueella asuu monenlaista väkeä, eli koko alueen leimaaminen on typerää. Ja mitä sitten siitä eteenpäin? Leimaatko ne hulluiksi? Tyhmiksi? Vaarallisiksi vai miksi ne leimaat? Joksikin kuitenkin. Huonommiksi koska ovat köyhempiä? Miten se poikkeaa somaleiden leimaamisesta jos oma kokemus heistä on huono kuten mamacitalla?

No en nyt ole leimaamassa ketään, sanoin vain faktan että sossun asiakkaita on enemmän köyhemmillä alueilla kuin kalliimmilla. Sen enempää ei kiinnosta alkaa ihmisiä ruotimaan kun tiedän kyllä että jokainen ihminen on yksilö asuinpaikasta riippumatta.

 

Lähetän sydämet kahdelle enkelilapselleni. Äidillä on ikävä teitä!

 

Itsekin olen kouluja käynyt vielä peruskoulun jälkeenkin.

Ooh, oikein Korkeakoulutettu siis ?