Tää elämä on niin perseestä!!

Se vaan on :headwall:
Voiko ihmistä ahdistaa, vaikka kaikki on niinsanotusti hyvin...
Rakastan miestä, lapsiani, raha ok, ihana koti, työtä, ystäviä, vihamiehiä, ihanat vanhemmat, ihanat sisarukset jne jne...
Ja silti vaan ahdistaa :headwall: :'(

 

Ihan samat tuntemukset mulla aika ajoin. Silloinhan just tulee tommosta, kun kaiken pitäis olla hyvin :hug:

 

Ihan samat tuntemukset mulla aika ajoin. Silloinhan just tulee tommosta, kun kaiken pitäis olla hyvin :hug:

Oot sä selvittäny mistä se johtuu?? :ashamed:
Onko ihminen niin sadisti et kaipaa jtn paniikkia elämään?
Mulla se yleensä menee siihen, että mä mokaan jtn tosi pahasti ja mun elämä menee hetken päin puita ja sit mä taas osaan arvostaa sitä "normaalia" olotilaa... :ashamed:
:hug:

 

Se vaan on :headwall:
Voiko ihmistä ahdistaa, vaikka kaikki on niinsanotusti hyvin...
Rakastan miestä, lapsiani, raha ok, ihana koti, työtä, ystäviä, vihamiehiä, ihanat vanhemmat, ihanat sisarukset jne jne...
Ja silti vaan ahdistaa :headwall: :'(

Voi, tuttua on. Mullakin kaikki hyvin, on perhe, vauva tulossa, koiria, rahaa, talo jne. Mutta välillä ahdistaa. Seinät kaatuu päälle. Pitäis päästä pois, mutta ei pääse. Mutta onneksi menee aina sit ohikin tämä ahdistus

 

Ihan normi elämää näitä kausia tulee ja menee

 

"Kiva" et muillakin samoja fiiliksiä :/ :hug:

 

Kyllä mä käyn psykologilla juttelemassa, mutta ei mitään tietoa, että mistä johtuu. Kait me ollaan niin sadisteja, että kun menee hyvin, niin tuntuu, että menee liian hyvin ja pitää saada jotain kakkaa elämään. Kyllä mä arvostan todellakin normaalia olotilaa.

 

Kyllä mä käyn psykologilla juttelemassa, mutta ei mitään tietoa, että mistä johtuu. Kait me ollaan niin sadisteja, että kun menee hyvin, niin tuntuu, että menee liian hyvin ja pitää saada jotain kakkaa elämään. Kyllä mä arvostan todellakin normaalia olotilaa.

Niin minäkin arvostan, mutta se ei vaan riitä... Näköjään!
Mun äiti kerran mulle sanokin, että se on aina tiennyt pienestä asti, että mikään ei riitä minulle :|

 

Ei riitä, ei. Mutta kun ahdistus on loppu, niin se olo sen jälkeen on maailman ihanin, mutta toisaalta sitä sitten koko ajan odottaa ja pelkää, et milloin taas alkaa ahdistaa. noin ei sais aatella, mutta minkäs teet, kun se inhottava olo vaan pyörii mielessä.