Tädillä syöpä

Tsemppiä. Meilläkin syöpätapauksia perheessä. Syövästä selviää moni, vaikeistakin. Ihmiset reagoi tosi eri tavalla asioihin - yrittäkää tukea toisianne. Sano vaikka suoraan, ettei nyt huvita riidellä turhanpäiväisyyksistä, kun on vakavasta asiasta kyse. Voimia raskaaseen aikaan.
 
Äidillä todettiin kohtusyöpä jokunen vuosi sitten. Ei sen jälkeen ole jaksanut stressata mistään "turhanpäiväisyyksistä". Muistaa aina sen kauhun mikä kävi mielessä kun asiasta kuuli. Ei olis kyllä siinä vaiheessa tullut mieleen ottaa nokkiinsa että kuka kuuli ja koska. Eikö kuitenkin kaikki halua teistäkin pitää tädin lähellään? Joten riita ja suuttumukset seis ja yhteisesti tukemaan tätiä.
 
Ole tukena ja kuuntelijana tarvittaessa - jos tulee tilanteita, että tarvii konkreettista apua, niin sitten sitä.
Turhat kiukuttelut kannattas jättää sikseen... Mutta toisaalta se on varmaan mummun tapa reagoida tohon uutiseen. Että purkaa sen pelkonsa ja pahan mielen siihen kiukkuun.
 
Minulle tuli syöpäepäily reilu vuosi sitten (seuranta jatkuu) . Luin silloin pari kirjaa aiheesta. Suurin oppi niistä oli se, että syöpä itsessään ei monestikaan aiheuta niin suuria ongelmia kuin pelko ja muut lieveilmiöt mitä syöpä tuo mukanaan. Olen yrittänyt pitää tämän mielessä.
 
Ymmärrän pelon ja kaikki muutkin asiaan liittyvät tunteet. Äidilläni parhaillaan syöpähoidot päällä, kolmas kerta kun hänellä syöpä on, mutta onneksi ennuste on hyvä. Kahdella edellisellä kerralla kyseessä oli imukudossyöpä, ja ennusteet olivat silloin huonot, nyt sitten kuuden terveen vuoden jälkeen tuli rintasyöpä. Rinta leikattiin ja nyt sitten päällä sytostaatit, ja hormonihoito. Onneksi rintasyövissä usein hyvät ennusteet.
Tukena olet parhaiten kun kyselet kuulumisia, käyt kylässä, autat siivoamisessa ja kysyt suoraan kuinka voit auttaa.
Äidilläni vointi on sinänsä hyvä, ja paras "hoitokeino" on hänen mukaansa lapsenlapsen seura, joten käydään siellä usein.
Voimia teille kovasti, ja uskoa tulevaan ja paranemiseen!!!
 
Meillä tää on ensimmäinen syöpä suvussa, joten hiukan outoa kaikki. Vaikea suhtautua mitenkään järkevästi. Mulle hankaluutta tuottaa etten ole mummun ja tädin kanssa tekemisissä kuin kaks kertaa vuodessa, mutta koen tädin kuitenkin niin läheiseksi että menettäminen pelottaa.

Itseasiassa tädin kanssa lähennyttiin juuri viimeaikoina kovasti, koska heidän elämäntilanteensa muuttui hiljattain samaksi kuin meidän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Mä vaan yritän ajatella kuinka rintasyövällä on yleensä hyvä ennuste ja tää huomattiin kaiketi melko varhaisessa vaiheessa tai ainakin se on kuulemma pieni.

Se on hieno asia. Toivotaan ettei ole laadultaan ärhäkkä ja ehtinyt tekemään etäpesäkkeitä. Täytyy toivoa parasta, mutta varautua pahimpaan.
 

Yhteistyössä