Toggle sidebar

Puheen keskeyttäminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lilli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lilli

Vieras

Eli en tiedä miten ratkaisisin minua suunnattomasti ärsyttävän asian. Sekä siskoni että äitini puhuu AINA PÄÄLLE. En ymmärrä, miten joku kehtaa sellaista tehdä. Se tuntuu minusta tosi loukkaavalta, aivan kuin jutuillani ei olisi mitään merkitystä. Ja yleensäkin heidän kanssa puhuminen on sitä, että minä kuuntelen ja he puhuvat, suurimmaksi osaksi kaikkea turhaa, jota kuitenkin kuuntelen muka mielenkiinnolla. Sitten kun aloitan oman jutun, niin yht äkkiä aihe vaihtuu heidän päällepuhumisella. Ihan kuin olisivat jotenkin sosiaalisesti todella lahjattomia. Viitsiikö siitä suoraan sanoa?

tässä vielä esimerkki keskustelusta:
Minä: Löysin tänään paljon ihania vaatteita ellokselta
sisko/äiti: joo, ja sit mä lähin teatteriin ja kävin tädillä ja luin uuden Annan

siis jutut on ihan käsittämättömiä ja jään aina kita auki, että mitä helvettiä just tapahtui. Sainhan tämän sanottua edes jollekin :(
 

Suomessa tuo mielletään erittäin epäkohteliaaksi, monissa muissa kulttuureissa ihan suotavaa (ja pakollista, jos meinaa saada äänensä kuuluviin). Itse jos olen tekemisissä tuollaisten suomalaisten kanssa, olen mieluiten hiljaa enkä kertoile omista jutuistani.
 
Olisin yhtä tolla, kun päälle puhuminen alkaa, ottaisin vaikka lehden ja syventyisin siihen. Tai kaivaisin kännykän ja alkaisin naputella tekstaria. Väliin voisin huudella, jaa mitäs sanoit?
 
Minä teen niin jos jatkuvasti joku puhuu päälle, et kovennan vaan ääntäni :D Tiiän et se on typerää, mut se on myös kivaa! Tai toinen on se, et lopettaa vaan juttunsa seinään.. siinäpähän toinen sit miettii et mitähän se oli sanomassa :)
 
Kyllä minä äidilleni sanoisin tuosta. (varmaan siskollenikin jos minulla sellainen olisi) Kysyisin, että mistä minä äsken puhuin tai eikö minun asiani kiinnosta.

Vähemmän tutuille en viitsisi puhua omia asioitani lainkaan tuossa tapauksessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Suomessa tuo mielletään erittäin epäkohteliaaksi, monissa muissa kulttuureissa ihan suotavaa (ja pakollista, jos meinaa saada äänensä kuuluviin). Itse jos olen tekemisissä tuollaisten suomalaisten kanssa, olen mieluiten hiljaa enkä kertoile omista jutuistani.
Click to expand...

Niin oon mäkin nykyään. Eikö niillä käy koskaan mielessä, et miks mä en puhu mitään? Eikö niitä edes kiinnosta mitä meidän perheen elämään tai mulle kuuluu? Heitä kiinnostaa vaan mun jutut, jos ne on jotain tosi ISOJA, kuten joku on menny naimisiin, saanu lapsen ja muut juorut. Mä en taas tykkää juoruta enkä puhua paskaa ihmisistä.

Välillä satun soittamaan jommalle kummalle, ni lopuks mulla tulee tosi pahamieli, kun laskua on menny 25 minuuttia ja mä oon saanu sillä hinnalla sanoo joo 100 000 kertaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä minä äidilleni sanoisin tuosta. (varmaan siskollenikin jos minulla sellainen olisi) Kysyisin, että mistä minä äsken puhuin tai eikö minun asiani kiinnosta.

Vähemmän tutuille en viitsisi puhua omia asioitani lainkaan tuossa tapauksessa.
Click to expand...

Oon ajatellu monta kertaa sanoa, mutta oon sellanen ihminen, että jos joudun sanoo jotain negatiivista tai vähän ilkeetä, ni meinaan alkaa itkeä, ja se jos mikä on noloa
 
:ashamed:
Yleensä kun innostun kovasti(melkein aina) puhun päällekkäin keskustelijoidenkanssa.
Omalta osaltani voin sanoa, että se kertoo minun olevan kiinnostunut hänen asiastaan...(noh..en kyllä puhu omiani tai asian vierestä...mutta päälle puhun)

Jos istun hiljaa, teeskentelen kuuntelevani..silloin jutut ei kiinnosta todellakaan... :/

Siksi hyvä keskustelu on mielestäni epäsuomalainen, jossa kädet huitovat ja ääni raikaa, samoin nauru ja joskus itkukin.

Mutta olen pahoillani, ettet tule kuulluksi..kyseinen tilanne ei vaikuta tasapuoliselta ja millään tasolla kunnioittavalta keskustelulta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lilli:
Eli en tiedä miten ratkaisisin minua suunnattomasti ärsyttävän asian. Sekä siskoni että äitini puhuu AINA PÄÄLLE. En ymmärrä, miten joku kehtaa sellaista tehdä. Se tuntuu minusta tosi loukkaavalta, aivan kuin jutuillani ei olisi mitään merkitystä. Ja yleensäkin heidän kanssa puhuminen on sitä, että minä kuuntelen ja he puhuvat, suurimmaksi osaksi kaikkea turhaa, jota kuitenkin kuuntelen muka mielenkiinnolla. Sitten kun aloitan oman jutun, niin yht äkkiä aihe vaihtuu heidän päällepuhumisella. Ihan kuin olisivat jotenkin sosiaalisesti todella lahjattomia. Viitsiikö siitä suoraan sanoa?

tässä vielä esimerkki keskustelusta:
Minä: Löysin tänään paljon ihania vaatteita ellokselta
sisko/äiti: joo, ja sit mä lähin teatteriin ja kävin tädillä ja luin uuden Annan

siis jutut on ihan käsittämättömiä ja jään aina kita auki, että mitä helvettiä just tapahtui. Sainhan tämän sanottua edes jollekin :(
Click to expand...

Mulla on veli joka harvoin kuuntelee jos yritän puhua, yleensä mä kuuntelen sitä. Usein käy just noin että kun oon aloittamassa omaa juttua, veli vaan puhuu päälle omia asioitaan!!
Joskus hiljenee kun huomaa mun puhuvan.
Tuossa sun jutussa huomasin että sulle kuitenkin vastattiin "joo".
Yksi ystävä myös ei aina kuuntele, sitten aikojen päästä ihmettelee miksi
en oo kertonut. No, ei se kuuntele. Lopettaa puhelun heti alkuunsa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Suomessa tuo mielletään erittäin epäkohteliaaksi, monissa muissa kulttuureissa ihan suotavaa (ja pakollista, jos meinaa saada äänensä kuuluviin). Itse jos olen tekemisissä tuollaisten suomalaisten kanssa, olen mieluiten hiljaa enkä kertoile omista jutuistani.
Click to expand...

Niin oon mäkin nykyään. Eikö niillä käy koskaan mielessä, et miks mä en puhu mitään? Eikö niitä edes kiinnosta mitä meidän perheen elämään tai mulle kuuluu? Heitä kiinnostaa vaan mun jutut, jos ne on jotain tosi ISOJA, kuten joku on menny naimisiin, saanu lapsen ja muut juorut. Mä en taas tykkää juoruta enkä puhua paskaa ihmisistä.

Välillä satun soittamaan jommalle kummalle, ni lopuks mulla tulee tosi pahamieli, kun laskua on menny 25 minuuttia ja mä oon saanu sillä hinnalla sanoo joo 100 000 kertaa.
Click to expand...

No mulla itselläni ei ole niin suuri tarve jakaa asioitani, varsinkaan tuollaisten ihmisten kanssa, joten se vaikeneminen ei sillä tavalla harmita. Jos heitä ei kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta. Ne, joita kiinnostaa, kysyvät. Olen oppinut aika hyvin olemaan kuuntelematta kunnolla näiden lörpöttäjien juttuja. Puhelimessa on helppo vaikka olla koneella samaan aikaan ja "joojotella". :)

En minäkään jaksa juoruilla.
 
kaikki on kiinni sinusta huokuvasta auktoriteetista. Ei ketään kiinnosta loukkaannutko jos he puhuvat päälle, jos juttusi on sellaista sokerihumalaista tiipertaaperrusta etkä oikein saa mitään vahvaa sanotuksi. Eikö näin? tissit http://www.livesexcam.fi/tissit.php
 
Mun äiti ihan samanlainen. Ja yksinkertasesti en jaksa enää edes sanoa asiasta. Joskus ärähdän jos oikeasti mulla on tärkeää asiaa ja äiti keskeyttää.
Tosi rasittavaa.

No..se olikin isä joka opetti käytöstavat. Omille lapsille paukutan samaa kuin isä minulle aikoinaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kätevä emäntä:
:ashamed:
Yleensä kun innostun kovasti(melkein aina) puhun päällekkäin keskustelijoidenkanssa.
Omalta osaltani voin sanoa, että se kertoo minun olevan kiinnostunut hänen asiastaan...(noh..en kyllä puhu omiani tai asian vierestä...mutta päälle puhun)

Jos istun hiljaa, teeskentelen kuuntelevani..silloin jutut ei kiinnosta todellakaan... :/

Siksi hyvä keskustelu on mielestäni epäsuomalainen, jossa kädet huitovat ja ääni raikaa, samoin nauru ja joskus itkukin.

Mutta olen pahoillani, ettet tule kuulluksi..kyseinen tilanne ei vaikuta tasapuoliselta ja millään tasolla kunnioittavalta keskustelulta.
Click to expand...

Taidat tajuta tasan miltä musta tuntuu, kiva että joku tajuaa. ja pahinta tässä on se, että oon ollu aviomieheni kanssa 8 vuotta yhdessä ja mun vanhemmat eivät tunne häntä, koska ei heitä ilmeisesti kiinnosta tutustua. Kuitenkin siskoni miehen kanssa ovat aina hyvää pataa, koska hänen mies on sellainen tuuliviiri, tekonaureskelija, että oksat pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mulish:
Mun äiti ihan samanlainen. Ja yksinkertasesti en jaksa enää edes sanoa asiasta. Joskus ärähdän jos oikeasti mulla on tärkeää asiaa ja äiti keskeyttää.
Tosi rasittavaa.

No..se olikin isä joka opetti käytöstavat. Omille lapsille paukutan samaa kuin isä minulle aikoinaan.
Click to expand...

Mä oon joutunu aikuisena opettelemaan käytöstavat suurin pirtein itse. Ihme, että en ole samanlainen kun äitini. Tai oon saattanu joskus ollakin, mutta sitten tajusin, että ei tollanen käyttäytyminen oo oikein ketään kohtaa ja että saa olla aika nopeesti yksin, jos niin paskamainen on kaikille.
 
Tunnustan, mä puhun välillä päälle:( Mutta samasta asiasta kun se toinenkin, olen niin innoissani enkä saa hillittyä itseäni.
Tiedostan tän ja koitan parantaa tapani
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä:
Tunnustan, mä puhun välillä päälle:( Mutta samasta asiasta kun se toinenkin, olen niin innoissani enkä saa hillittyä itseäni.
Tiedostan tän ja koitan parantaa tapani
Click to expand...

Mutta mun mielestä päälle puhuminen on toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta hellyyttävää jos puhut samasta aiheesta kuin vastapuoli. Jos puhuu päälle ihan omia juttujaan kesken toisen puheen, se on törkeetä!
Intohimoiset puhujat on kiinnostavia
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mulish:
Mun äiti ihan samanlainen. Ja yksinkertasesti en jaksa enää edes sanoa asiasta. Joskus ärähdän jos oikeasti mulla on tärkeää asiaa ja äiti keskeyttää.
Tosi rasittavaa.

No..se olikin isä joka opetti käytöstavat. Omille lapsille paukutan samaa kuin isä minulle aikoinaan.
Click to expand...

Mä oon joutunu aikuisena opettelemaan käytöstavat suurin pirtein itse. Ihme, että en ole samanlainen kun äitini. Tai oon saattanu joskus ollakin, mutta sitten tajusin, että ei tollanen käyttäytyminen oo oikein ketään kohtaa ja että saa olla aika nopeesti yksin, jos niin paskamainen on kaikille.
Click to expand...

Kun se osuu omalle kohdalle niin tajuaa miltä se tuntuu. Mä oon miehelle narissu moneeen otteseen samasta asiasta.. tai se ei puhu päälle, se ei kuuntele tai jatkaa vaan omia touhujaan. Loukkaavaa.
 
Mä oon kans kokenu perheessäni tätä samaa. Keskustellaa jostain asiasta ja mä alotan puhumisen, niin eikös vaan äiti tai joku muu ala puhumaan päälle. Saanu just yhden tavun sanottua, hyvä jos sitäkään. Nykyään en jää kuunetelemaan mistä he keskustelevat.
 
Se voi johtua kyvyttömyydestä seurata keskustelua. Itse olen sellainen. Oma asia pitää sanoa tasan sillä sekunnilla kun se on mielessä tai se katoaa! Sen jälkeen jää yleensä ärsyttämään kun hyvä ajatus ja muotoilu katosi taivaantuuliin. Minulla keskeyttäminen ei ole tahallista. En vain osaa sanoa asioita oikeisiin kohtiin. Hirveän stressaavaa on koko ajan vahdata sopivaa rakosta jos sellaista ei tule. Olen tottunut lapsuuden kodissani siihen, että kaikki perheenjäsenet puhuvat yhtäaikaa, koska kaikilla on koko ajan asioita mielessä ja niitä suolletaan hirveällä vimmalla! Perheeni jäsenet ovat hyvin luovia ihmisiä. Kaavamaisemmat persoonat ovat oudoksuneet perheemme kommunikointitapaa.
 
Ihminen, joka on jatkuvasti intoa ja paatosta täynnä rönsyilee loputtomasti! On mahdotonta pidätellä sellaista intopuuskaa. Toppuuttelevat ihmiset ikäänkuin salpaavat ja masentavat allensa intoilijoiden tulvan. Minulle on täysin luonnollista, että kaikki puheripuloivat yhtäaikaa intopinkeenä! Ei muiden tarvitsekaan ymmärtää meitä.
 
Päällekkäin puhuminen on ok siihen saakka kuin kaikki keskustelijat ovat samanlaisia, mutta jos joukossa on ko. tapaa vieroksuva osapuoli niin tottakai asetelma on hänen osaltaan hyvin epäreilu.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa