taas uusi "vanhus" kuumeilee

Ensin jaksmista koko pikkumyyn perheelle,kikki kääntyy vielä parhain päin,vaikka surussa sitä ei niin ajattelekkaan.Itsellä asiat hakevat pikkuhiljaa omaa paikkaansa,ja kyllähän tässä iloisiakin uutisia on raskaus testi näytti nyt sitten plussaa,jotenkin vaan ei todeksi tahdo uskoa,ja tietysti miettii että onko kaikki hyvin,no,hyvillä mielin kohti viikonloppua,vielä :hug: kaikille.Eletään myyn mukana :hug:
 
Onnea :flower:
Toivottavasti kaikki menee loistavasti loppuun saakka.

Itse en näköjään osaa täältä palstalta enään ulos vaikka
jo olenkin kaikein toivon heittänyt että tulisin äidiksi. Jotenkin
vaan sitä tahtoo elää teidän iloissa ja valitettavasti myös suruissa mukana. Saa sanoa jos häiritsee, en loukkaanu.

Oikein hyvää viikonloppua kaikkille ja Rva Pikkumyylle erityisesti voimia.

t. Mari
 
Toivottavasti jaksat säilyttää valoisan elämänasenteesi ison surun keskellä. Minä uskon siihen, että elämä kantaa, vaikka kuinka välillä potkiikin. Jostakin löytyy aina uusi toivo. Onneksi tänne palstalle tulee myös iloisia uutisia, kuten Annastiinalta. Oikein paljon onnea sinulle!

Minä olen samassa tilanteessa kuin Taryna. Kävin eilen ultrassa ja sikiön (niitä oli kaksi!) kehitys oli pysähtynyt, ei löytynyt sydänääniä. Nyt odottelen kutsua sairaalaan, jos ei keskenmeno ala pian itsekseen. Pettymys on tietysti kova, mutta lääkäri lohdutti kovasti, että mahdollisuuden uuteen raskauteen ovat hyvät. (Marraskuussa lääkäri ei kyllä uskonut minun raskautuvan ollenkaan) Hormoniarvot ovat kohdallaan ja keltarauhanenkin toimii hienosti. Pian tulee vaan 45 v. täyteen, aikaa ei paljon ole ja onko kunnollisia munasolujakaan. Ei auta muuta kuin uskoa, toivoa ja yrittää edelleen. Onhan tällä palstalla onneksi monta esimerkkiä onnistumisesta. Ei heitetä vielä kirvestä kaivoon.

Valoa viikonloppuun teille kaikille ja edes pientä iloa sinne surun keskelle!

Uuvi
 
Meillekään ei tule nyt vauvaa. Np-ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Elämää ei ole kohdussani ollut luultavasti pitkään aikaan. Ensi viikolla menen taas tuttuun paikkaan viime syksyltä - edessä joko lääkkeellinen tyhjennys tai kaavinta. Elämä tuntuu nyt kovin rankalta ja ikää kun on jo paljon, niin en jaksa ainakaan nyt oikein ajatella uutta raskautta. En oikein keksi muuta syytä näihin keskenmenoihin kuin tuo ikä. Nuorempana kaikki kolme raskautta sujuivat kuin oppikirjoista.
terveisin Mimuli
 
voi mikä harmi!
ja kaikille muille surua kokeneille myös osanottoni vaikka se ei mitään autakaan...
täällä itsekin odottelen josko alkaisi itsekseen kuten on aina ennen alkanut... nyt ei vaan tunnu alkavan... toivon sitä kuitenkin. Tuntuisi joku tässä edes jonkin verran luonnolliselta.
Itse olen myös aina ollut 'vahva' - ainakin ulospäin (viitaten Kenzien kirjoitukseen) mutta nyt tuntuu, että liikaa on tullut vastoinkäymisiä ja liikaa keskenmenoja. Näköjään suru ottaa joskus valtaansa jos vaan vuosikaudet porskuttaa itkemättä ja näennäisesti hymyillen vaikka vähän väliä on keskenmenoja ja haaveet särkyvät. Minua ei edes ole tutkittu mitenkään km:jen jälkeen koska on kuitenkin yksi raskaus siinä välissä onnistuneesti -ja onneksi- hyvin mennyt. Luojalle nöyrin kiitokseni siitä!

Onnea kaikille onnistuneille täydestä sydämestäni! Ihanaa, että kuitenkin välillä joku onnistuukin.

Nyt taidan väistyä takavasemmalle täältä häiritsemästä valituksellani... johonkin on kuitenkin ollut hyvä purkaa sisintään. Kenellekään kun en voi näistä puhua.

Taryna
 
:hug: :hug: :hug: Taryna,uuvi,mimuli pahoittelen suuresti,ikävää todella kauheaa.
Voimia teille kovasti koitoksiinne.Ite vielä keskenmenon kourissa vaikka siitä jo pian kuukausi,henkisesti täytyy sanoa että aika rikki.
Tiedän teidän tunteen,ei tahdo löytyä sanoja auttamaan teidän tuskassanne.
On minulla kans käynyt mielessä josko tää ikä vain vaikuttaa,tiedä sitten.Toisilla vaan se silti onnistuu.Kait elämällä sitten joku tarkoitus en tiedä.
Et sinä taryna ollenkaan häiritse pysy ihmeessä vain täällä.
Itekin vaan silloin tällöin poikkeilen vaikken oikein tiedä miksi,täällä ihan kivoja ihmisiä,tästäkin saa jonkinlaista voimaa,
 
Meitä kaikkia koetellaan, eikä aina sillä tavalla kuin meille itsellemme sopisi. Niinpä vahvuus tulee esiin toisissa asioissa, kun taas toiset koettelemukset tuntuvat repivän vereslihalle.

Itselläni ikää on 43, lapsia kuusi (yhdestä kuuteentoista on ikäjakauma). Seitsemättäkin meinasin, mutta raskaus päättyi alkuviikoilla joulukuussa. Vaikea on tyytyä siihen, että enää en lasta saisi, vaikka se tuntuu aika todennäköiseltä.

Typerää haluta vielä vauvaa tässä iässä ja tässä tilanteessa, jossa oma terveys ei enää ole rautaa ja parisuhdekin on jo näyttänyt puoliaan, mutta en tiedä ihanampaa kuin olla raskaana ja synnyttää. Jostain syystä en osaa nähdä vaihdevuosien jälkeistä elämää muuna kuin pitkänä alamäkenä.

Minulla taitaa olla vähän läksyä tehtävänä itseni kanssa.
 
Todella surullista kaikkien keskenmenon saaneiden puolesta, mutta ainoa mahdollisuus on kuitenkin uskaltaa ja yrittää jos lasta haluaa. minulla ne 6 keskenmenoa on koulinut kovemman kautta ja sain nyt tämän toisen mahdollisuuden vanhemmalla iällä mutta kyllä minäkin tämän jälkeen vauvan syntymän yhteydessä meinaan steriloida itseni ei minun psyykeni kestä enää seitsemättä keskenmenoa, olen onnellinen jo näistä kahdesta sitten kun en edes yhtä uskonut saavani ja hänkin todella ihme on mikä tuossa sohvalla nyt nukkuu. siksi tiedän miltä esim. rosaehistä tuntuu kun hänelle ei lapsia aiemmin ole ja nyt tuon lahjan saa. surullista keskenmeno aina on mutta vielä hirveämpää jos ei lasta ole yhden yhtä eikä onnistu. Taasen on siinä oikeassa että kyllä se ikä tässä vaikuttaa, 70 % meidän yli 40 v. raskauksista menee kesken eli se on kyllä joululahja kun näin pitkälle pääsee ja mahtuu siihen 30% joukkoon. rosaehille muuten terkkuja että voi olla että synnytys pikkuhiljaa alkaa oireista päätellen tosin se limatulppa voi tulla viikonkin sieltä silleen pikkuhiljaa limana ulos kun taas toisilla tulee koko klönttinä. mutta sinähän olet jo siinä loppusuoralla :heart: Tsemppiä kaikille ja muistakaa kultainen sääntö, jollakin on asiat vielä huonommin aina. Kyllä se siitä ajan kanssa. :hug:
 
Pahoittelut ikävistä uutisista! :hug:
Onnittelut plussasta :heart:

Oma napa synnytys kesti eilen 8tuntia ja senkin jälkeen vielä ongelmia istukan kanssa, joten tänään vasta 14jälkeen kotiudun!

Mies oli koko ajan eilen mukana, :heart:

Pienen pieni kullannpumme oli todella kaunis, kun hänet näimme synnyttyä! :heart:

Nyt lepäilemään! Palaan kun fyysisesti voin vähän paremmin taas!


Voikaamme kaikki silti hyvin iloista/suruista johtuen, elämä on sellaista välillä ala ja sitten ylämäkiä, kaikella on tarkoituksensa :heart:

Rva Pikkumyy :wave: :heart:
 
Päivitystä 11.02.2008




Rosaeh...............rv 38+6..............la 19.2./1. lapsi, 1. raskaus, 41 v
kenzie64.............rv38+5..........la 20.02.-08/3.lapsi/1.yht
Sabaka...............rv33+4...........la..2.4.08 /2. lapsi
serufiia...............rv24+5...........la..31.5.-08/5.lapsi
kriisi...................rv24+3.......... la 31.5.08/5. lapsi /2.yht.
Karpalo-67........ rv 22+1............la.16.06.08/3. lapsi, 1. yht
Lutuliini..............rv 22+0...........la 16.6. / 2. lapsi / 1. yht.
Ullukka...............rv16+5 ..........la 23.7.08/5.lapsi/1.yhteinen.
Rosamunde........rv 13+3................la 15.8/3.lapsi,1. yht
äiti-66................rv 12+5................la 20.8/4.lapsi
annastiina.........rv ...............la





Edistyslista:

Kysymysmerkkilista, ehkä...



haaveissa:

Minni-07........../2.lapsi
Hillevi............../1. lapsi
 
Kiitos kaikille vielä myötäelämisestänne! :hug: :flower:

Toivottavasti kukaan ei tykännyt pahaa, kun poistin uuvin, mimulin ja itseni listalta?
:hug: :flower:

Haluaako, joku että lisätään esim sellainen siihen keskenmenon kokeneet, ja nimet. Vai miten olisi kiva/hyvä?

Tänään ajattelin mennä ensimmäisen kerran kävelemään, vähän rauhallisemmin kuin ennen mutta kuitenkin saamaan raikasta ilmaa. :saint:

Ihanaa viikkoa kaikille, vaikkakin suruja nyt monessa kodissa on myös! :hug:

Saattaahan olla , että tällä viikolla pinossa syntyy vauva/vauvoja?

Rakkain terveisin Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
Täs nyt eletään jännittäviä aikoja,ensimmäinen neuvola 27.2 joten silloin tiedän viikotkin varmemmin,jotain lokakuun puoliväliä eletään kun on laskettuaika.Mutta katsotaan nyt rauhassa miten kaikki sujuu :heart:Kaikille joilla suuria suruja :hug: ,sateen jälkeen paistaa aina aurinko :flower:
 
Minullakin nyt sitten vihdostaviimein hcg laski niin alas että kiertokin käynnistyi, 3 kuukautta meni km:stä, että menkat alkoivat....rupesi jo vähän tuskastuttaan homma.

No nyt olis ovulaatiokin kohta tiedossa, joten positiivisella mielellä.

Tsemmppiä kaikille tasapuolisesti!!
 
Annastiina ihania jännityksen ja onnellisen odotuksen aikoja sinulle :hug: :flower: , on se ihanaa , kun sait plussan raskaustestiin, vaikka melkein jo luovuit! :heart:

Minnille Onnittelut menkoista, harvoin niistä onnitellaan, mutta tässä tapauksessa kyllä, 3kk on pitkä aika odottaa vaan, että ne alkaisivat! :hug: :flower:
Nyt vaan paljon Onnea myös ovulaatiota edeltävään ja ovulaatioaikaan! :hug: :flower:

Oma napa: Tänä aamuna otin viimeisen kohtua supistavan lääkkeen. Kävelyllä ajattelin myös käydä, kuluu aika paremmin ja saa raitista ilmaa! :heart:
Eilen aloin myös kutomaan itselleni palmikkosukkia, 3 palmikkoa kiertää ympäri sukkaa, onpa muuta ajateltavaa, kun niitä kutoo! :D

Ihanaa tiistai päivää kaikille ja mitäs muille pinolaisille kuuluu?

Voikaamme jokainen hyvin! :heart:

Rouva Pikkumyy :heart: :wave:
 
Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä! Mielialat vaan menee laidasta laitaan aamun sokerirasituskokeen paastoarvo kertoi taas heti, että dieetille joutuu ja samantien kun palasin töihin oli työkaverin 50v kakku pöydässä, plääh. Ehkä jo huomenna aloitan. Pitäisi vissiin hakea läjäpäin appelsiineja ja omenoita, jos niillä selviäisi pahimman yli.

kriisi ja typsy 25+3
 
Hienoa, kun jaksat päivittää listaa, vaikka käyt rankkoja kokemuksia läpi. Sinä olet mahtava esimerkki meille kaikille. Monet kiitokset kaikille mieltä lämmittävistä kommenteista. Tällä palstalla tuntee ihan selvästi, että ei ole kokemustensa kanssa yksin. Kaikkia meitä koetellaan, mutta kyllä se aurinkokin taas paistaa (tänään paistoi ihan oikeastikin!) Minä yritän nyt keräillä voimia ja odottelen kutsua lääkkeelliseen tyhjennykseen. Jospa vielä tänä vuonna saadaan Uuvi (ja moni muu) uudestaan plussanneiden listaan. Siihen tähdätään!
 
Tälle palstalle kun kirjautuu niin aina tulee luettua muutama sivu taaksepäin suru puserossa teidän kaikkien puolesta jotka olette joutuneet kohtaamaan surullisia asioita :heart:
Ja pieni varovainen toivonliekki kytee että te kaikki saisitte vielä uuden mahdollisuuden. Kuin myös te, joilla tämä haaveilu on vasta aluillaan :hug:
Vaikka tässä itse olen jo loppusuoralla niin koko ajan on sellainen pelko mielessä että jos vielä jokin menee vikaan... Ihailen teitä jotka uskallatte elää niin täysillä että murehditte vasta kun murehtimisen aika on ettekä etukäteen kaikkea mahdollista niin kuin minä...
Omaa napaa. Sitä limaa tuli torstaista sunnuntaihin, sen jälkeen en ole sitä huomannut. Massua ja selkää jomottelee ja alhaalla on sellaista painontunnetta, kivuttomia supistuksia hiljakseltaan. Verenpaine keikkuu ylös ja alas lääkityksestä huolimatta ja päänsärky vaivaa. Huomenna on kontrolliaika Oulaisissa. Olo on "turvonnut" mutta pissassa ei ole proteiinia ollut. Pikkunen liikkuu pääasiassa iltaisin ja öisin mutta on kyllä heräteltävissä päiväsaikaankin kun masua hieroo ja silittelee :heart: On varmaan jo raukka hermostunut kun äiti aina herättää =)
Kaikille tasapuolisesti myötätuulta ja jarrusukkia ja toivonkipinöitä :hug:
t. Rosaeh ja Pikkunen 39+1
 
Terveisiä pyöräilyreissulta, ihana auringonpaiste täällä päin Suomea , ei lunta, ei tuulta! B)
Vähän alkoi supistamaan kun pyöräilin 12km, mutta saahan se vielä supistaakkin kun on vuotoakin!

Onko kukaan koskaan kuullut , että 3:n sektion jälkeen vielä voisi synnyttää alakautta?3:nnen olisin saanut synnyttää, mutta hän ei ol´lut yhteistyöhaluinen ja kun maksa-arvoni nousivat ja hänen liikkeensä vähenivät oli sektio edessä!

Kammoksuin aina ennen , jos minulle olisi sanottu nyt rouva synnyttää normaalisti, mutta siinäkin on mieli muuttunut, sanoin pe miehelleni sairaalassa, että kun saamme vauvan, saankohan silloin synnyttää normaalisti!? Niin se mieli muuttuu :saint:

Mielialan vaihteluita surusta - iloon, itkusta-nauruun, niitä nyt eletään, mutta niin se luonto meistä huolehtii, auttaa kestämään! :ashamed:

Kaikille ihania päiviä tässä pinossa! Murheista huolimatta! :hug: :flower:

SUDENPENTU



Selviytyjä on se joka elää läpi ne päivät,

jotka on annettu.

Sudenpentu ei luovuta luonnonvoimien edessä.

Se päättää suunnan ja opettelee suunnistamaan.

Turkkiin voi tulla takkuja ja

tassuihin haavoja,

mutta se on päättänyt jatkaa eteenpäin.


Rakkaudella Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
Kyllä minä uskon että saa synnyttää kolmannen sektion jälkeen alakautta, kun minulle sanottiin vaan näin että enempää sektioita ei saisi olla kuin kolme, riskien takia, minulle sanottiin nyt synnytys suunnittelussa että 3 sektiokin on jo suurempi riskinen eli ei enempää sitten. Minäkin synnyttäisin alakautta mutta ei vaan onnistu, lantion lihakset on kehittyny liikaa eli silleen ettei onnistu kun olen ratsastanut koko ikäni ja se kehittää kuulemma liikaa niitä lihaksia. nuo mielialan vaihtelut on kyllä ihan asiaan kuuluvia ja hyväksi surutyöllekkin. kaikki ottaa aikansa. kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin :hug: :heart:
 
Kait se on tuo sektioitten määrä varmaan riippuvainen myös ihmisestä. ei kaikille sovi samat jutut, mutta ainakin alapää synnytystä suositeltiin jos vaan käy sektioista huolimatta kun niissä kuitenkin vähemmän riskejä kun leikkauksessa aina. se suositus on kait jostain arpeutumisesta tai jostain sellaiseta riippuva luulisin kun kohtuhan siinä arpeutuu ja niistä ongelmista sitten usein puhutaan. voin kyllä kysäistä siltä mun lääkäriltä. ja onhan se kiva muutenkin jos ei tarvi leikata joskus vaan ei muuten onnistu :D mutta minun kohdalla sanottiin max rajaksi kolme. Kaikille oikeen hyvää ystävänpäivää :heart: :flower:
 

Yhteistyössä