Hei .
....ja kevättuulia kaikille! Kirjoitan vähän omia ja Mitja-vauvan kuulumisia, vähän pidemmin kirjoitin helmivauvojen puolelle. Olen nyt seuraillut taustalla aika passiivisesti, ei ole ollut energiaa kirjoitella. Meillä oli isovanhemmat kylässä muutaman viikon Oregonista ja hieman väsynyt olo jäi tästä vierailusta. Ehkä ensimmäiset viikot olisi ollut hyvä vain toipua synnytyksestä ja olla rauhallisesti oman perheen kesken muutaman viikon. Paljon on kyllä meillä käynyt ystäviäkin Mitjaa ihailemassa ja se on ollut kyllä todella ihanaa! Yritän nukkua aina päiväunet Mitjan kanssa, joten vierailut ovat ajoittuneet iltaan ja hyvin ovat menneet.
Yövalvomisista. Mitja on alusta asti ollut virkeimmillään yöllä, syö muutenkin heräämään aina kolmen tunnin välein. Olen aika zombie valvomisista, mutta toisaalta nämä yön hetket ovat meidän kahden ihania hetkiä, kun koko universumi tuntuu muuten olevan hiljaa ja vain me kaksi....Olen usein tajuttoman väsynyt, mutta samalla liikuttunut, sillä öisin Mitjalla on aina mielettömän hauskaa ja nyt viikon ajan hän on vastannut hymyyni, nauraa ja hihkuu ja ääntelee korkeasti, kädet heiluvat vilkkaasti. Hänen hyväntuulisuutensa alkaa aina yösyötön jälkeen, ehkä hänestä tulee tuleva jazzmuusikko niin kuin isästäänkin...Päivitin profiilin Mitjan naurukuvan, joka on otettu tällä viikolla juuri kahden aikaan yöllä. Monta hymy-yötä oli jo mennyt, kun jaksoin kaivaa kameran esiin....Päivisin poika ei koskaan ole näin eloisa...
Nyt on harvinainen päivä, kun isä on Mitjan kanssa ulkona ja on vähän omaa aikaa. Olen ollut aika yksin vastuussa Mitjan hoidosta ja yövalvomisista, mutta nyt on tajuton flunssa päällä ja onneksi mies ymmärsi kuinka huonossa kunnossa olen...Muuten väsymys on kyllä meille aiheuttanut muutamia riitoja ja olen aika haukkana miehen suhteen, kun hän vauvan kanssa puuhaa...en vielä oikein luota hänen taitoihin. Aamuyöstä olen usein pyytänyt apua, kun olen ollut todella väsynyt, mutta miestä ei ole saanut hereille ja vähän olen pahoittanut siitä mieleni. Kuukauden univelkojen jälkeen suutuin kyllä, kun mies yhtenä aamuna kertoi kuinka on oma syyni, että poika valvoo yöt ja minun olisi pitänyt vain opettaa hänet nukkumaan.... Roolit varmaan vaihtuvat toukokuussa, kun minä palaan töihin ja mies jää koko vanhempainvapaan ajaksi koti-isäksi. Niin symbioottinen on suhde vauvaan, että varmaankin nukun vauvan vieressä silloinkin. Nyt jo sydän on aivan särkynyt, en millään haluaisi mennä vielä töihin. Meillä vain ei ole muuta taloudellista mahdollisuutta ison lainan kanssa....Nyt huomaan, että mies on "herännyt" huomaamaan kuinka väsynyt tosiaan yövalvomisesta olen, väsymys kyllä aiheuttaa ärtymystä....Onneksi kuitenkin meillä on suurimman osan aikaa hyvä olo yhdessä ja perheenä ja äärettömän kiitollinen olo kaikesta!
Muuten Mitja on todella suloinen ja rauhallinen vauva ja olen syvästi liikuttunut joka päivä, että tämä aarre on vielä tässä iässä suotu! Välillä ihan pelkään oman rakkauden määrää, tuleeko minusta aivan ylisuojeleva äiti tätä poikaa kohtaan.....Poika on jotenkin nyt alkuvaiheessa niin sitoutunut minuun ja rauhoittuu heti minun sylissä, kun olo on aika levoton isän tai siskon kanssa. Se on varmaan normaalia alkuvaiheessa, äiti on vauvan kanssa koko ajan ja tuntee vauvan mielenliikkeet parhaiten. Meillä oli viikko sitten pääsiäislauantaina todella koskettavat nimijuhlat Mitjalle. Emme kuulu kirkkoon, mutta juhlimme kuitenkin nimiäisiä näyttävästi kummeineen. Olin varannut todella upean tilan...antiikkihuonekaluja, iso sali ja pieniä loosheja ja vieraita tuli kiitettävästi, lähinnä ihania ystäviä. Tarjottavaa en jaksanut tehdä vaan tilasin lähes kaiken ravintolakoulu Perhosta läheltämme ja tarjoilut olivat loistavia ja edullisia! House-bändinä oli mieheni jazzbändi ja ensimmäinen kappale oli omistettu Mitjalle. Puheitakin pidettiin..Toivotin mieheni kanssa shamppanjalasit koholla ihmiset tervetulleeksi ja pidin ex-tempore aika pitkänkin puheen siitä mitä Mitja meille merkitsee...kummeistakin yksi uskaltautui puhumaan ja sai minut melkein kyyneliin, samoin isoisäkin piti kauniin puheen. Nämä nimijuhlat ovat "omista" juhlista ehdottomasti mieleenpainuvimmat ja muistan varmaan loppuelämäni tunnelman niissä. Hienoja valokuviakin jäi muistoksi. Edellisyön olin valvonut Mitjan kanssa ennätysmäisesti kahdestatoista seitsemään, mutta onneksi sain pehmennettyä zombie-lookiani silmätipoilla ja kauniilla kampauksella.....Mitjan nimet ovat siis Mitja Marius ja kun sukunimikin alkaa M:llä on pojalla nyt komeat nimikirjaimet M. M. M.....
Paljon, paljon onnea plussia odottaville, odottaville ja varmasti kaikki innolla odotamme Sabakan kuulumisia tällä palstalla! Vauva-arki on todella kokonaisvaltaista ja vaativaakin, mutta kyllä omalla kohdallani ainakin kaikki keskenmenokokemukset ja angstit erittäin vaikean raskauden aikana pyyhkiytyy mielestä, kun katsoo tätä hymysuuta...samoin yövalvomisetkin tuntuu jopa mukavilta, kun näkee pienen miehen valloittavia hymyjä!
