Taas tätä...Kotiäitiydestä.

[Keittiönoita]

[QUOTE="kkk";23302276]Niin, koska asenteet ovat vielä siinä määrin kielteisiä miehen kotiin jäämiselle. Yhteiskunnastamme löytyy vielä aika paljon sitä ajatusmallia, että "äiti on se pääasiallinen hoitaja ja vain äiti voi ja osaa hoitaa sitä lasta oikein. Aika moni isä jää jo heti alusta ulkopuoliseksi, kun naiset tavallaan ottavat sen vauvan omakseen, ja isät saavat vain toimia avustajina. Tällainen asenneilmapiiri ei todellakaan kannusta miestä jäämään kotiin.[/QUOTE]
No tuo asenne on varsin hyvin nähtävissä täällä palstallakin. Jos äiti menee baariin, hyi hyi. Mutta jos isä menee baariin, niin täytyyhän sen päästä tuulettumaan. Jos äiti ei imetä pitkään, hyi hyi. Isältä nyt ei imetystä kukaan odotakaan. Jos äiti tarvitsee hoitoapua vanhemmiltaan, hyi hyi. Jos isä tarvitsee hoitoapua omilta vanhemmiltaan, niin toki se hänelle suodaan. Jos äiti haluaa palata äitiysloman jälkeen töihin, hyi hyi. Isän taas kuuluukin käydä töissä. Jos avioerossa lapset jäävät isälleen, äidissä on pakko olla jotain vikaa. Ainakaan ei rakasta lapsiaan. Jos äiti miettii, onko taloudellisesti järkevää hankkia lasta juuri nyt, häntä pidetään rahanahneena ja käytetään vanhaa fraasia "lapsi tuo leivän tullessaan". Isä taas saa aivan vapaasti miettiä perheen taloudellistakin tilannetta. Lista on loputon. Valitettavasti nuo asenteet ovat useimmiten juuri naisten aikaansaamia...he haluavat kynsin hampain pitää kiinni oikeudestaan olla "parempi vanhempi".

 

[-]

Edelleen toistan itseäni, että onhan tämä mahdollista nytkin, mutta tulosta ei vaan näytä tulevan.

Tuolla logiikalla yhteiskunnan ei pitäisi kannustaa millään erityisellä tavalla toivottuun käytökseen. Eli puistoihin ei aiia pidä laittaa roskiksia, koska ihmisten on jo nytkin mahdollista kantaa koirankakkapussi taskussa kotiin jos ovat niitä kakkoja kerätäkseen

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="kkk";23302294]Tilastojen mukaan kotiin jäävät vanhempainvapaalle myös korkeammin koulutetut äidit ja jopa ne harvat äidit, jotka tienaavat miestä enemmän, vaikka tähän ei ole mitään järkevää syytä.[/QUOTE]
Vanhempainvapaa onkin eri asia kuin hoitovapaa. Korkeasti koulutetut äidit monesti imettävätkin lapsiaan sinne vuoden ikään asti ja siten on pelkästään järkevää, että ovat lapsen kanssa kotona. Moni heistä kuitenkin palaa takaisin töihin lapsen ollessa 1,5 - 2 v eivätkä he ole yhtäjaksoisesti useita vuosia kotona.

 

[Lilyh]

Joku ohimennen mietti, mitä yrittävät äidit tekee näissä tilanteissa, kun nimenomaan yrittäjää ei tueta varsinaisesti mitenkään. Eikä varsinkaan yksinyrittäjää... No yrittäjät menee töihin. Minäkin menin. Ja menen nyt. muutama hassu viikko raskautta jäljellä. Käyn synnyttämässä, toivon, että kaikki menee putkeen ja palaan töihin melkein heti. Vaihtoehdot on kovinkin vähissä. Lapsi kulkee mukana töihin niin kauan kuin mahdollista ja sitten siirtyy ensin mummille hoitoon, sitten perhepäivähoitajalle. Hoitopaikka on varattuna ollut jo pitkään. Minkäs teet. Se on mun elämäntyöni saan siitä äitiyden ulkopuolella haastetta ja iloa niin paljon, ettei mieleeni tulisi missään tapauksessa sulkea firman ovia lasten takia.

Äitiys ei ole kasvattanut minua huomaamaan, miten tärkeää työtä toiset äidit ovat kotona tehneet, tai arvostamaan sitä elämänkokemusta, mitä kotiäitiys tarjoaa. Tämä yhteiskunnan vaatima tilanne on kasvattanut minut huomaamaan, että niiden äitien määrä on huikea, jotka oikeasti välttelevät töitä käyttäen verukkeena lapsia. Tavallaan minusta on väärin työnantajaa kohtaan ehdottamanne tasa-arvo. Ketä tässä enää voi töihin palkata, jos miehetkin jäisivät kotiin hyvin suurella todennäköisyydellä? En minä tahdo maksaa kenenkään lomia. Se kaikki on suoraan yrittäjän lompakosta pois. Ei kannattamatonta työntekijää voi pitää. Harmi sinänsä.

 

["kkk"]

Vanhempainvapaa onkin eri asia kuin hoitovapaa. Korkeasti koulutetut äidit monesti imettävätkin lapsiaan sinne vuoden ikään asti ja siten on pelkästään järkevää, että ovat lapsen kanssa kotona. Moni heistä kuitenkin palaa takaisin töihin lapsen ollessa 1,5 - 2 v eivätkä he ole yhtäjaksoisesti useita vuosia kotona.

Muistaakseni 80 % suomalaisista äideistä jää kotihoidon tuelle. En usko, että vain 20 suomen äidiksi tulevista naisista olisi korkeasti koulutettuja.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="kkk";23302491]Muistaakseni 80 % suomalaisista äideistä jää kotihoidon tuelle. En usko, että vain 20 suomen äidiksi tulevista naisista olisi korkeasti koulutettuja.[/QUOTE]
Mutta läheskään kaikki heistä eivät ole sitä 3:a vuotta kotona vaan palaavat jo aikaisemmin takaisin töihin. Korkea koulutus ei myöskään aina tarkoita sitä, että naisella olisi hyvä palkka tai merkittävä ura tiedossa. Lastentarhan opettajaksikin opiskellaan yliopistossa ja jos sinulla on päiväkodissa vakkaripaikka, voit varsin hyvin palata sinne takaisin, vaikka olisitkin ollut pidempään kotona.

Mun pointtini oikeastaan on se, että naiset, jotka hankkivat esim kolme lasta ja ovat 7-9 vuotta yhtäjaksoisesti kotona - jotkut pidempäänkin - , harvemmin ovat niitä korkeastikoulutettuja, hyväpalkkaisia uranaisia, joille kotiin jääminen olisi ammatillinen itsemurha. Tai jos ovatkin, he ovat luultavasti jo toisen lapsen kohdalla tehneet päätöksensä luopua perheen hyväksi omasta urastaan. Nykyinen järjestelmä kannustaa pitkään kotiäitiyteen ensisijaisesti niitä naisia, joilla ei ole ammatillisessa mielessä kovinkaan paljoa menetettävää. Joko sen vuoksi, että mitään varsinaista uraa ei ole, tai sen vuoksi, että työtehtävät heidän ammateissaan eivät muutu niin radikaalisti, etteikö niitä pian oppisi uudestaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="kotimamma";23299248]Kotihoidontuki voi olla naiselle ansa | Taloussanomat

Hohhoijaa. Eli töihin ilmeisesti pitäisi mennä ja pieni vauva/taapero hoitoon. Kuka ajattelee lapsen etua?[/QUOTE]

Sanos muuta. Kukaan ei oikein halua sitä lapsen etua tuoda esille.Kuitenkin Suomessa laki joka tätä edellyttää.Lapsen etu kaikin tavoin on sen kaltainen tuki varhaislapsuudessa joka lapsen kehityksen kannalta riittävän hyvä. Siis kaikki nämä tutkimukset ja asiantuntijoiden lausunnat jotka painottavat alle kolmevuotiaiden erityistarpeita pistetään syrjään, eikä niitä haluta ottaa todesta. Alle kolmevuotiaiden ryhmähoito pystyy harvoin vastaamaan tämän ikäisten lasten kehitystarpeisiin. Jos äiti ei pysty tai ei halua syystä tai toisesta lapselleen tätä tukea tarjota tulee hänen kuitenkin varmistaa lapselle joku toinen läheinen välittävä aikuinen sen aikana kun on lapsen luolta poissa.

 

["niinpä"]

Ne vanhemmat ajattelevat lapsen etua, jotka haluaisivat olla kotona, mutta eivät taloudellisesti siihen pysty (kotihoidontuki on niin olematon). Minä esimerkiksi. Haluaisin hoitaa kuopukseni sinne parin ikävuoden paremmalle puolelle, mutta taloudellisesti siihen ei ole mahdollisuutta.

Itse olin 7 vuotta kotona yhteen menoon ja ei tuo aika mua syrjäyttänyt työelämästä. Päinvastoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä on sen jälkeen ollut koko ajan.

Ja tuo köyhyyteen ajautuminen... Puppua. Se työssäkäyväkin voi olla köyhä. Raha tulee ja raha menee samantien.

 

[misStar]

Miten mulle tulee semmoinen olo, ettet sä ole työelämässä ikinä suuremmin viihtynyt. Ihan tiedoksi vaan, että monella alalla kuudessa vuodessa tipahtaa kelkasta. Siksi(kin) olisi järkevää jakaa lastenhoitovastuuta vaikkapa sen toisen vanhemman kanssa.

No niitä aloja missä ei tipahda kelkasta on varmasti ihan yhtä paljon..

 

["vieras"]

Minä saavuin keskusteluun siinä vaiheessa, kun sinä paraikaa kutsuit erästä keskustelukumppaniasi "asennevammaiseksi". Muutenkin sinä olet kiitettävästi syyllistynyt ad hominem -tyyppisiin kommentteihin.

Jokaisella perheellä Suomessa käsittääkseni on mahdollisuus jo nyt järjestää lastensa hoito niin kuin he parhaaksi näkevät. (jos nyt suljetaan selkeät sosiaalitapaukset pois) Enemmänkin tarvittaisiin suvaitsevaisuutta, jotta se uran ja perheen yhdistävä äiti ei aina olisi "lapsellinen" tai "ylimielinen" niin kuin noissa sinun kommenteissasi. Ja toki myös yhteiskunnan puolelta tukea: mahdollisuuksia osa-aikatyöhön ja laadukkaita lastenhoitopalveluita.

Kyllä minusta on asennevamma, jos ei jotakuta voi palkata vain sen takia että se joku on ollut muutaman vuoden kotona. Vaikka muuten olisi täysin pätevä hommaansa.
Kyllä, tällä hetkellä jokaisella perheellä on mahdollisuus järjestää lastensa hoito niin kuin parhaaksi näkevät. Kysymys onkin siitä, että nyt jotkut tutkijat ja poliitikot ovat alkaneet hyökätä tätä oikeutta vastaan. Enkä ole todellakaan sitä mieltä että uraäiti olisi aina lapsellinen tai ylimielinen.Älä pistä sanoja suuhuni. Sanoin jo aikaisemmin siitä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus valita, eli ei minulla ole mitään uraäitejä vastaan, kunhan kukaan ei myöskään pakota kotiäitejä töihin, vaikka näkisi lapsensa parhaaksi kotihoidon.
Tosi usein hyökätään kotiäitejä vastaan ja nyt myös julkisuudessa on oikein hyökätty kotiäitiyttä vastaan. Mutta ilmeisesti sitten lasten kotihoitoa ei saa puolustaa, vaan pitää nöyränä nyökytellä ja myötäillä?
No pointtina minulla on kuitenkin kokoajan ollut että päätösvalta lasten hoidon järjestelyistä pitää säilyttää perheillä.

 

["vieras"]

[QUOTE="niinpä";23305725]Ne vanhemmat ajattelevat lapsen etua, jotka haluaisivat olla kotona, mutta eivät taloudellisesti siihen pysty (kotihoidontuki on niin olematon). Minä esimerkiksi. Haluaisin hoitaa kuopukseni sinne parin ikävuoden paremmalle puolelle, mutta taloudellisesti siihen ei ole mahdollisuutta.

Itse olin 7 vuotta kotona yhteen menoon ja ei tuo aika mua syrjäyttänyt työelämästä. Päinvastoin, opiskelin uuden ammatin ja töitä on sen jälkeen ollut koko ajan.

Ja tuo köyhyyteen ajautuminen... Puppua. Se työssäkäyväkin voi olla köyhä. Raha tulee ja raha menee samantien.[/QUOTE]

Älytäntä tämä selittely puolin ja toisin. Eikö olisi jo aika myöntää että kaikki eivät yksinkertaisesti halua taaperoaan kotona hoitaa, koska kokevat sen liian rankaksi. Niin moni meistä on itse kasvanut varhaiset vuodet päiväkodissa ja oman lapsemme hoitaminen tuntuu siksi ahdistavalta kun ei ole mallia omasta hyvästä äidin hoivasta. Vanhemmuuskin on asia johon saamme eväät omista kokemuksistamme suhteessa läheisiin aikuisiin. Turha sitä on kantaa omista rajoituksista syyllisyyttä. Kunhan tämän pystymme myöntämään on varmasti helpompaa myöntää että taaperolla on omat ikävaihekohtaiset tarpeensa ja että vastuullinen vanhempi pyrkii löytämään apua omalle vanhemmuudelleen hoitomuodosta joka parhaiten tukee pienen kasvua ja kehitystä, ja tämä hoito ei ole päiväkodin ryhmähoito.

 

[...]

[QUOTE="vieras";23308553]Älytäntä tämä selittely puolin ja toisin. Eikö olisi jo aika myöntää että kaikki eivät yksinkertaisesti halua taaperoaan kotona hoitaa, koska kokevat sen liian rankaksi. Niin moni meistä on itse kasvanut varhaiset vuodet päiväkodissa ja oman lapsemme hoitaminen tuntuu siksi ahdistavalta kun ei ole mallia omasta hyvästä äidin hoivasta. Vanhemmuuskin on asia johon saamme eväät omista kokemuksistamme suhteessa läheisiin aikuisiin. Turha sitä on kantaa omista rajoituksista syyllisyyttä. Kunhan tämän pystymme myöntämään on varmasti helpompaa myöntää että taaperolla on omat ikävaihekohtaiset tarpeensa ja että vastuullinen vanhempi pyrkii löytämään apua omalle vanhemmuudelleen hoitomuodosta joka parhaiten tukee pienen kasvua ja kehitystä, ja tämä hoito ei ole päiväkodin ryhmähoito.[/QUOTE]

En tajua, miten joillekin tuo oman lapsen hoitaminen voi olla niin rankkaa. Miksi ihmeessä jäätte kotiin hoitamaan niitä lapsia, jos se on niin kamalaa ja rankkaa. tuskin lapsellekaan on kivaa olla kotona sellaisen äidin kanssa, joka selkeästi tilanteesta kärsii.

Itse en kokenut lasten kanssa kotona olemista mitenkään erityisen rankaksi, päinvastoin, työelämään verrattuna oikeasti melkoista lomailua. Tylsäksi tosin kävi, ja siksi palasinkin töihin jo ennen kun lapset olivat 3 vuotta.

 

[Lilyh]

Minähän se asennevammainen sitten olen. Mutta näin on, että alallani ei voi olla niin kauan pois. Ei mitenkään. En voisi riskeerata yritykseni mainetta ottamalla töihin jonkun puolipehmeän kotiäidin, jonka ajatukset ovat siellä kotona, eikä satasella töissä. Ja tällä puolipehmeydellä nyt tarkoitan nimenomaan sitä, että jos kotiäiti kokee saavansa "näkemystä, kokemusta" ja vaikka mitä niinä kotivuosina. Höpöhöpö. Varmasti, jos työskentelee päiväkodissa, siitä VOI olla jotain hyötyä, mutta muuten kyllä en usko hetkeäkään sen edesauttavan työelämässä.

 

["alma"]

Minä ole varmaan ihan hirveä äiti, kun aion laittaa lapsen hoitoon, kun hän on 1,5v, vaikka voisin jäädä kotiinkin. En jaksa uskoa olevani ainoa, joka tekee näin. En oikein edes ymmärrä, miten joku jaksaa olla kotona vuosikaudet, mutta ehkä he nayttivat kotitöistä enemmän kuin minä. Työaikoihini pystyn onneksi vaikuttamaan itse, eli luulisin lapsen olevan hoidossa n 20h/vko.

 

[mun mielestä kans]

En tajua, miten joillekin tuo oman lapsen hoitaminen voi olla niin rankkaa. Miksi ihmeessä jäätte kotiin hoitamaan niitä lapsia, jos se on niin kamalaa ja rankkaa. tuskin lapsellekaan on kivaa olla kotona sellaisen äidin kanssa, joka selkeästi tilanteesta kärsii.

Itse en kokenut lasten kanssa kotona olemista mitenkään erityisen rankaksi, päinvastoin, työelämään verrattuna oikeasti melkoista lomailua. Tylsäksi tosin kävi, ja siksi palasinkin töihin jo ennen kun lapset olivat 3 vuotta.

Kun mä olin kotiäiti, meillä oli aina siistiä ja "pullantuoksuista". Ei töiden jälkeen jaksa. No, mies jäi vuorostaan koti-isäksi ja sen koordinaatio ei riittäny SEKÄ siivoomaan ETTÄ hoitamaan lapsia. Kauhee sotku odotti kun tulin töistä. Ei hermot kestäny, pistin lapset päiväkotiin vaikkei miehellä ollutkaan siinä kohtaa työpaikkaa mihin palata, kun oli ilmoittanut töihin olevansa pois kunnes kuopus täyttää 3. Ainaki saatiin lasten kanssa tulla siistiin kotiin kun mä pääsin töistä

Ja tässä muuten pureskeltavaa niille joitten mielestä miehen (jos se on se työssä käyvä) kuuluu tehdä sitä sun tätä vielä kotonakin. Mä en ainakaan jaksanut (etenkään jos toinen on kotona, tietty eri asia jos molemmat töissä)

 

[5+2+lemmikit]

Kun mä olin kotiäiti, meillä oli aina siistiä ja "pullantuoksuista". Ei töiden jälkeen jaksa. No, mies jäi vuorostaan koti-isäksi ja sen koordinaatio ei riittäny SEKÄ siivoomaan ETTÄ hoitamaan lapsia. Kauhee sotku odotti kun tulin töistä. Ei hermot kestäny, pistin lapset päiväkotiin vaikkei miehellä ollutkaan siinä kohtaa työpaikkaa mihin palata, kun oli ilmoittanut töihin olevansa pois kunnes kuopus täyttää 3. Ainaki saatiin lasten kanssa tulla siistiin kotiin kun mä pääsin töistä

Ja tässä muuten pureskeltavaa niille joitten mielestä miehen (jos se on se työssä käyvä) kuuluu tehdä sitä sun tätä vielä kotonakin. Mä en ainakaan jaksanut (etenkään jos toinen on kotona, tietty eri asia jos molemmat töissä)

JUURI TÄTÄ TARKOITAN. Ihme jeesustelua siitä, että MIKSEI mies voi jäädä kotiin ja että naiset ei edes anna miesten jäädä kotiin. Osa varmasti pystyy hoitamaan kotihommat, mutta myös meillä oli niin että kun mies oli yhden lähes 2v kanssa kotona, niin koti oli tosiaan sotkussa, kaikki hommat tekemättä ja kun itse tulin töistä niin kotona odotti järjetön työmäärä, isompien lasten harrastukset, lähes kaikki kotityöt ja aikaa piti jäädä myös lapsen huomioimiseen. Mies on ihana ja varmasti perusukkoa parempi kotitöissä ja lasten kanssa olemisessa, mutta ei tosiaan osannut tehdä montaa hommaa samaan aikaan. (meillä iso talo maalla joten hommia siinäkin eritavalla kun jossain kerrostalossa)

Itse olen nyt kotona, mulla on kaksi pientä ja koululaisia, hoidan 90% kotitöistä, sen lisäksi lapset hyvin. Illalla jaksan hoitaa harrastusrumbaa yms. Mies pääsee helpommalla ja on tyytyväinen, itse pääsen helpommalla kun sillon kun mies oli kotona ja olen tilanteeseen tyytyväinen.

Se ajatus että miehet kotiin ja naiset töihin ei automaattisesti toimi. Osalla miehistä on ne putkiaivot eivätkö osaa tehdä montaa asiaa yhtàikaa, saati sitten että näkisivät mitä kaikkea voi (ja pitää) kotona tehdä.