Taas tätä...Kotiäitiydestä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kotimamma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="bbb";23300563]Olen kyllä samaa mieltä. En tajua, mikesi suomessa oteta käyttöön mallia, jossa tuo hoitovapaa-aika on selkeästi jaettu kahteen, niin että äiti voi käyttää puolet, isä puolet. Tämä olisi ainoa keino tasa-arvoistaa edes vähän naisten ja miesten asemaa työelämässä. Osa isistä varmaan jättäisi tuon oman osuutensa käyttämättä, mutta käsittääkseni esim. ruotsissa isät kyllä käyttävät enemmän noita vapaita kuin suomessa, kun siellä järjestelmä on tuonsuuntainen.[/QUOTE]

En ymmärrä tuota pakottamista, kuten jo edellä kirjoitin niin jokainenhan saa valita kuka sen vapaan käyttää vai käyttääkö kumpikaan. Ruotsissa on nyt kokeiltu paljon muutakin ja kaikki ei ole olleet mitenkään hyviä juttuja. Tällainen väkipakolla tasa-arvoon pyrkiminen on mielestäni typerää ja lyhytkatseista josta loppujen lopuksi tulee todennäköisesti vaan lapset kärsimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23300709:
Mutta naiset, jotka alati muuttuvassa ammatissa työskentelevät, eivät yleensä jääkään vuosiksi kotiin. Lähestulkoon kaikki tuntemani naiset, jotka ovat olleet pitkään lasten kanssa kotona, eivät ole olleet tuollaisessa työssä vaan työssä, jossa hoitovapaalla olemisesta ei ole ollut suurtakaan haittaa. Tavallisimmin hoiva-alalla.

Melko rohkeasti sanottu tuo "hoitovapaalla olemisesta ei ole ollut suurtakaan haittaa".
Jostain syystä nyt kaikkein pienintä eläkettä saavista suurin osa on naisia. Ja moni eläkkellä yhteiskunnan tukien varassa elävä on nainen.
Edelleen laajemmassa mittakaavassa tuo naisten useaksi vuodeksi kotiin jääminen aiheuttaa sen, että yleensäkin nainen nähdään automaattisesti huonompana työntekijänä työhaastatteluissa. Samoin tuo aiheuttaa ongelmia etenkin pienemmille yrittäjille, jotka joutuvat maksamaan näiden naistyöntekijöiden kotonaolon aiheuttamat kustannukset... Eli en nyt lähtsisi kehuskelemaan, että täysin haitatonta tuo kotonaoleminen olisi.
 
[QUOTE="bbb";23300563]Olen kyllä samaa mieltä. En tajua, mikesi suomessa oteta käyttöön mallia, jossa tuo hoitovapaa-aika on selkeästi jaettu kahteen, niin että äiti voi käyttää puolet, isä puolet. Tämä olisi ainoa keino tasa-arvoistaa edes vähän naisten ja miesten asemaa työelämässä. Osa isistä varmaan jättäisi tuon oman osuutensa käyttämättä, mutta käsittääkseni esim. ruotsissa isät kyllä käyttävät enemmän noita vapaita kuin suomessa, kun siellä järjestelmä on tuonsuuntainen.[/QUOTE]
Tuo malli edellyttää, että sillä äidilläkin on työpaikka, mihin palata. Monissa perheissä perheen talous on rakennettu niin, että perheeseen tulee miehen ansiotulot. Jos siirryttäisiin puolet ja puolet -systeemiin, isän saama kotihoidontuki ja äidin saama työttömyyspäiväraha (pahimmillaan vain se minimi) ei riittäisikään enää asuntolainan maksuun ja elämiseen. On siis aika ymmärrettävää, jos äiti on se kotiin jäävä ja isä töissä käyvä.
 
En ymmärrä tuota pakottamista, kuten jo edellä kirjoitin niin jokainenhan saa valita kuka sen vapaan käyttää vai käyttääkö kumpikaan. Ruotsissa on nyt kokeiltu paljon muutakin ja kaikki ei ole olleet mitenkään hyviä juttuja. Tällainen väkipakolla tasa-arvoon pyrkiminen on mielestäni typerää ja lyhytkatseista josta loppujen lopuksi tulee todennäköisesti vaan lapset kärsimään.

Eihän se ole mitään pakottamista, siinä vain suodaan myös isälle paremmat mahdollisuudet luoda kontaktia lapsiinsa. Suomessa pääsääntöisesti äidit käyttävät tuon hoitovapaan, ja käsittääkseni vain joku muutama prosentti isistä jää hoitovapaalle. Eikö tämä kerro mielestäsi siitä, että ei tuo järjestelmä nyt ihan tasa-arvoisesti toimi miestenkään kannalta ja tietynlaista yhteiskunnan ohjaamista tarvitaan, jotta järjestelmä saadaan tasa-arvoisemmaksi.
 
[QUOTE="bbb";23300753]Melko rohkeasti sanottu tuo "hoitovapaalla olemisesta ei ole ollut suurtakaan haittaa".
Jostain syystä nyt kaikkein pienintä eläkettä saavista suurin osa on naisia. Ja moni eläkkellä yhteiskunnan tukien varassa elävä on nainen.
Edelleen laajemmassa mittakaavassa tuo naisten useaksi vuodeksi kotiin jääminen aiheuttaa sen, että yleensäkin nainen nähdään automaattisesti huonompana työntekijänä työhaastatteluissa. Samoin tuo aiheuttaa ongelmia etenkin pienemmille yrittäjille, jotka joutuvat maksamaan näiden naistyöntekijöiden kotonaolon aiheuttamat kustannukset... Eli en nyt lähtsisi kehuskelemaan, että täysin haitatonta tuo kotonaoleminen olisi.[/QUOTE]
Olisi pitänyt esittää täsmällisemmin...tarkoitin sitä, että hoitovapaalla olemisesta ei ole sen töihin paluun kannalta suurtakaan haittaa. Päiväkodissa lapsia, vanhainkodissa vanhuksia jne ei hoideta niin merkittävästi eri tavoin kuin 5 vuotta sitten, että 5:n vuoden kotonaolon jälkeen ei enää osaisi töitään tehdä.
 
Minusta aika outoa puhua siitä että kodinhoidontukijärjestelmä on syypää tähän hommaan. AInakin itse koen, että ne on pääosin vaativimmissa tehtävissä ne muutokset niin suuria ja nopeita että tippuu kelkasta. Ei nyt esim. siivoajalla, luokanopettajalla tms. ole niin paljon kiinni kurottavaa vaikka olis 6 vuotta pois. Aina jonkin verran muttei radikaalisti.

Kuitenkin laajempia kokonaisuuksia hoitavien tehtävissä kiinnikurottavaa on monesti ihan erilailla, toisaalta palkka on niin eri tasoa, että esim. itselle kodinhoidontuki on pieru saharassa eikä merkitse mitään siinä kun mietin kauanko olen kotonalasten kanssa koska kun molemmat perheessä on korkeasti koulutettuja ja ihan hyvin palkattuja niin paitsi säästöjä riittää niin hyvin eletään pelkästään toisenkin palkalla, tosin meillä se on välillä miehen ja välillä minun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23300769:
Tuo malli edellyttää, että sillä äidilläkin on työpaikka, mihin palata. Monissa perheissä perheen talous on rakennettu niin, että perheeseen tulee miehen ansiotulot. Jos siirryttäisiin puolet ja puolet -systeemiin, isän saama kotihoidontuki ja äidin saama työttömyyspäiväraha (pahimmillaan vain se minimi) ei riittäisikään enää asuntolainan maksuun ja elämiseen. On siis aika ymmärrettävää, jos äiti on se kotiin jäävä ja isä töissä käyvä.

En nyt oikein ymmärrä, mihin tuo perustuu. Ennen lapsia käsittääkseni työttömänä on enemmän miehiä kuin naisia. Jos järjestelmä olisi rakennettu siten, että äiti ja isä jakaisivat puoliksi tuon kotonaolovastuun, niin en ymmärrä, miksi näillä naisilla ei olisi tuota työpaikka myös vapaan jälkeen, aivan kuten isillä?
Tuo nykyinen järjestelmä, joka ohjaa siihen, että nainen on vuosikausia pois työelämästä juuri aiheuttaa sen, että naisille ei ole sitä työpaikkaa, mihin enää palata.
 
En ymmärrä tuota pakottamista, kuten jo edellä kirjoitin niin jokainenhan saa valita kuka sen vapaan käyttää vai käyttääkö kumpikaan. Ruotsissa on nyt kokeiltu paljon muutakin ja kaikki ei ole olleet mitenkään hyviä juttuja. Tällainen väkipakolla tasa-arvoon pyrkiminen on mielestäni typerää ja lyhytkatseista josta loppujen lopuksi tulee todennäköisesti vaan lapset kärsimään.

Minä taas en ymmärrä, mitä pakottamista tuossa mallissa on. Mies voi käyttää perhevapaansa tai olla käyttämättä sen. Lapsi voidaan laittaa hoitoon, tai äiti voi hoitaa lasta kotona miehen palkan turvin (niin kuin käytännössä nykyään moni tekee).

Mallin hyvänä puolena olisi se, että perheet ehkä miettisivät avoimemmin mielin eri vaihtoehtoja. Myös miehillä olisi jonkinmoinen taloudellinen porkkana olla kotona lapsiensa kanssa. Nykyään homma luisuu valitettavan helposti siihen, että nainen pitää kaiken ansiosidonnaisen vapaan (pitäisi varmaan isäkuukaudenkin jos voisi) sen suuremmin asiasta keskustelematta, ja miehen vuoro jäädä kotiin tulee sitten hoitorahakaudella. Ja sitten todetaan, että voi ei, miehellähän putoaa tulot ihan hirveästi, ei käy...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23300789:
Olisi pitänyt esittää täsmällisemmin...tarkoitin sitä, että hoitovapaalla olemisesta ei ole sen töihin paluun kannalta suurtakaan haittaa. Päiväkodissa lapsia, vanhainkodissa vanhuksia jne ei hoideta niin merkittävästi eri tavoin kuin 5 vuotta sitten, että 5:n vuoden kotonaolon jälkeen ei enää osaisi töitään tehdä.

Niin kuten jo aiemmin tuolla jossain kirjoitin, niin tietyillä aloilla ei varmaan ole niin väliä, kauanko on poissa. Yhä useammalla alalla nykyään ja etenkin tulevaisuudessa kuitenkin on. Eivät kaikki naiset työskentele hoito, hoiva tai opetusalalla.
 
[QUOTE="bbb";23300753] Edelleen laajemmassa mittakaavassa tuo naisten useaksi vuodeksi kotiin jääminen aiheuttaa sen, että yleensäkin nainen nähdään automaattisesti huonompana työntekijänä työhaastatteluissa. Samoin tuo aiheuttaa ongelmia etenkin pienemmille yrittäjille, jotka joutuvat maksamaan näiden naistyöntekijöiden kotonaolon aiheuttamat kustannukset... Eli en nyt lähtsisi kehuskelemaan, että täysin haitatonta tuo kotonaoleminen olisi.[/QUOTE]

Lisätään vielä listaan naisvaltaisten alojen yleinen huono palkkataso, matala arvostus & pätkätöiden suuri määrä.
 
[QUOTE="bbb";23300787]Eihän se ole mitään pakottamista, siinä vain suodaan myös isälle paremmat mahdollisuudet luoda kontaktia lapsiinsa. Suomessa pääsääntöisesti äidit käyttävät tuon hoitovapaan, ja käsittääkseni vain joku muutama prosentti isistä jää hoitovapaalle. Eikö tämä kerro mielestäsi siitä, että ei tuo järjestelmä nyt ihan tasa-arvoisesti toimi miestenkään kannalta ja tietynlaista yhteiskunnan ohjaamista tarvitaan, jotta järjestelmä saadaan tasa-arvoisemmaksi.[/QUOTE]

Ja miten se että pakotetaan jäämään kotiin toisi sinusta ratkaisun asiaan? Jokainenhan saa valita että jääkö isä hoitamaan lapsia vai äiti, miten pakottaminen tekee asian tasa-arvoisemmaksi? Tällä hetkellähän kukaan ei estä isiä käyttämästä hoitovapaata, eihän? Joten "suodaanhan" sellainen vaihtoehto tälläkin hetkellä, harvempi sitä vaan on kiinnostunut käyttämään.
 
Ja miten se että pakotetaan jäämään kotiin toisi sinusta ratkaisun asiaan? Jokainenhan saa valita että jääkö isä hoitamaan lapsia vai äiti, miten pakottaminen tekee asian tasa-arvoisemmaksi? Tällä hetkellähän kukaan ei estä isiä käyttämästä hoitovapaata, eihän? Joten "suodaanhan" sellainen vaihtoehto tälläkin hetkellä, harvempi sitä vaan on kiinnostunut käyttämään.

Edelleen en ymmärrä tuota "pakottaa"-sanavalintaasi. Ketään ei pakoteta jäämään kotiin, ei nykyisessä eikä tulevassa mallissa. Kunhan jokainen järjestää jonkin keinon, etteivät lapset joudu heitteille.

Minun mielestäni ei voida puhua aidosta valinnanvapaudesta niin kauan kuin vanhempainvapaata kutsutaan yleisesti "äitiyslomaksi". Yllättävän moni mies ei edes tiedä, että hänellä olisi yhtäläinen oikeus vanhempainvapaaseen. Nykysysteemiä puolletaan sillä, että suositellaan vuoden täysimetystä. Ja simsalabim, juuri kun se imetys on päättymäisillään, päättyy myös oikeus ansiosidonnaisiin vanhempainetuuksiin. Käytännössä miehellä ei ole tasa-arvoista mahdollisuutta kotivanhemmuuteen.
 
Kotiäidin palaaminen työhön nähty ja koettu: alla vuoden perustasoisesta sisätyöstään pois ollut, kolmekymppinen nainen, oli pihalla kuin lumiukko ja sanoi suoraan ettei "pää toimi". Perusasiat olivat "unohtuneet" ja suuresti ihmettelin, miten sama ihminen voi vuodessa muuttua niin yksinkertaiseksi...kolme kuukautta(!) katselin touhua, sitten riitti. Sain onneksi puhuttua hänet töihin toiseen yksikköön.
 
Edelleen en ymmärrä tuota "pakottaa"-sanavalintaasi. Ketään ei pakoteta jäämään kotiin, ei nykyisessä eikä tulevassa mallissa. Kunhan jokainen järjestää jonkin keinon, etteivät lapset joudu heitteille.

Minun mielestäni ei voida puhua aidosta valinnanvapaudesta niin kauan kuin vanhempainvapaata kutsutaan yleisesti "äitiyslomaksi". Yllättävän moni mies ei edes tiedä, että hänellä olisi yhtäläinen oikeus vanhempainvapaaseen. Nykysysteemiä puolletaan sillä, että suositellaan vuoden täysimetystä. Ja simsalabim, juuri kun se imetys on päättymäisillään, päättyy myös oikeus ansiosidonnaisiin vanhempainetuuksiin. Käytännössä miehellä ei ole tasa-arvoista mahdollisuutta kotivanhemmuuteen.

Siksi käytän sanaa pakottaminen, koska minusta se on sellaista. Jos vapaita aletaan "korvamerkitä" niin kyllähän se valinnanvapauden vie mennessään.
Mutta näköjään et näe pointtiani tässä, joten ihan turha alkaa enää siitä kummemmin vänkäämään.

Meillä esimerkiksi mies ei ole edes kiinnostunut jäämään kotiin vauvan kanssa, vaikka tällainen vaihtoehto onkin olemassa. Meidän tapauksessa siis (jos otetaan vaikka malliksi esilläkin ollut 6+6+6-vaihtoehto) joutuisi 6 kk vanha vauva päiväkotiin. Tämäkö on sitten se lapsen etu?
 
Siksi käytän sanaa pakottaminen, koska minusta se on sellaista. Jos vapaita aletaan "korvamerkitä" niin kyllähän se valinnanvapauden vie mennessään.
Mutta näköjään et näe pointtiani tässä, joten ihan turha alkaa enää siitä kummemmin vänkäämään.

Meillä esimerkiksi mies ei ole edes kiinnostunut jäämään kotiin vauvan kanssa, vaikka tällainen vaihtoehto onkin olemassa. Meidän tapauksessa siis (jos otetaan vaikka malliksi esilläkin ollut 6+6+6-vaihtoehto) joutuisi 6 kk vanha vauva päiväkotiin. Tämäkö on sitten se lapsen etu?

Jos minä en näe pointtiasi, niin sinä taas et tunne esitettyä mallia. 6+6+6-vaihtoehdossa saisit hoitaa vauvaasi kotona ansiosidonnaisella tuella vuoden vanhaksi, eli pitempään kuin nykyään. Ja toki voisit hoitaa lasta kotona senkin jälkeen, mikäli rahatilanteenne sen sallisi.

Vai sekö on ongelmana, että naapuri saattaisi hyötyä systeemistä enemmän?
 
[QUOTE="bbb";23300826]Niin kuten jo aiemmin tuolla jossain kirjoitin, niin tietyillä aloilla ei varmaan ole niin väliä, kauanko on poissa. Yhä useammalla alalla nykyään ja etenkin tulevaisuudessa kuitenkin on. Eivät kaikki naiset työskentele hoito, hoiva tai opetusalalla.[/QUOTE]
Kaikki eivät tosiaan työskentele hoiva-alalla, mutta hoiva-alalla työskentelevät ovat edelleenkin pääasiassa naisia. Ja alan suosio ei - jos tätä palstaakin seuraa - ole mitenkään laskussa. Monet naiset, jotka haluavat olla pitkään lasten kanssa kotona, eivät valitsekaan sellaista alaa tai työpaikkaa, jossa kolmen vuoden poissaolo olisi ammatillinen itsemurha vaan he valitsevat alan, jossa töihinpaluu ei kotiäitivuosien jälkeen ole kohtuuttoman vaikeaa.
 
Jos minä en näe pointtiasi, niin sinä taas et tunne esitettyä mallia. 6+6+6-vaihtoehdossa saisit hoitaa vauvaasi kotona ansiosidonnaisella tuella vuoden vanhaksi, eli pitempään kuin nykyään. Ja toki voisit hoitaa lasta kotona senkin jälkeen, mikäli rahatilanteenne sen sallisi.

Vai sekö on ongelmana, että naapuri saattaisi hyötyä systeemistä enemmän?

6+6+6-mallissahan 6 ensimmäistä kuukautta on äidille, 6 seuraavaa isälle ja sitten viimeisestä 6 kuukaudesta voidaan sopia.
 
[QUOTE="bbb";23300802]En nyt oikein ymmärrä, mihin tuo perustuu. Ennen lapsia käsittääkseni työttömänä on enemmän miehiä kuin naisia. Jos järjestelmä olisi rakennettu siten, että äiti ja isä jakaisivat puoliksi tuon kotonaolovastuun, niin en ymmärrä, miksi näillä naisilla ei olisi tuota työpaikka myös vapaan jälkeen, aivan kuten isillä?
Tuo nykyinen järjestelmä, joka ohjaa siihen, että nainen on vuosikausia pois työelämästä juuri aiheuttaa sen, että naisille ei ole sitä työpaikkaa, mihin enää palata.[/QUOTE]
Se perustuu siihen, että hyvin moni lapsensa kotona hoitamista haluava nainen on ensinnäkin miehiin verrattuna matalapalkkaisemmassa ammatissa ja toiseksi usein myös ammatissa, joka on pätkätyötä. Jos määräaikainen työsuhteesi päättyy lapsen ollessa vaikkapa 2 kk ikäinen, niin se päättyy silloin eikä sinulta kysellä, haluaisitko mahdollisesti tulla 16 kk:n päästä uudestaan samaan paikkaan töihin, jotta puolisosi voi jäädä vuorostaan hoitovapaalle. Jos silloin 16 kk:n päästä ei töitä löydykään, olet työttömänä.

Sikäli olen kanssasi samaa mieltä, että nykyinen systeemi tekee naisille suhteellisen helpoksi sen, että lapsen voi hankkia, vaikkei olisi vielä sen paremmin koulutusta kuin työpaikkaakaan. Mun nuoruudessani oli vielä toinen tilanne ja ensin hankittiinkin ammatti, sitten vakituinen työpaikka - joita tosin silloin oli suhteellisen helppoa saada alalta kuin alalta - ja vasta sen jälkeen hankittiin lapsia. Toisaalta 90-luvun alun lama opetti myös sen, että mikään työpaikka ei ole enää vakituinen vaan työt voi loppua keneltä tahansa, joten mitä sitä etsimäänkään vakituista työpaikkaa ennen lapsia.
 
Kotiäidin palaaminen työhön nähty ja koettu: alla vuoden perustasoisesta sisätyöstään pois ollut, kolmekymppinen nainen, oli pihalla kuin lumiukko ja sanoi suoraan ettei "pää toimi". Perusasiat olivat "unohtuneet" ja suuresti ihmettelin, miten sama ihminen voi vuodessa muuttua niin yksinkertaiseksi...kolme kuukautta(!) katselin touhua, sitten riitti. Sain onneksi puhuttua hänet töihin toiseen yksikköön.

Joo, kyllä hirvittää. Mun työssä pitää olla matematiikkapäätä ja hallita tuotantolaitoksemme koko prosessi, tietää varastotilanteet, sen hetkiset sopimusehdot eri ketjujen kanssa ja pystyä tekemään kaikki myyntiin liittyvät asiapaperit ohjelmilla. Ensiksikin ainakin minulla matikka on sellainen laji että sitä pitää harjoitella ja laskea ettei unohdu taito päästä. Meillä on uusi rinnakkaistuote, johon pitää perin pohjin tutustua jotta voin sitä myydä, asiakkaidemme sisäänostajat vaihtuvat usein, täytyy ottaa selvää ketkä vanhat ketut ovat vielä kirjoilla, ketkä ovat uusia. Firmamme tietokoneohjelmat, varastokirjanpidot, tilausohjelmat, ylipäätään kaikki ovat uudessa kuosissa. Voi kauhia että pistää jännittämään kun mitään ei oikein pysty etukäteen harjoittelemaan. Meillä on jopa toimituskoot jne. muuttuneet sinä aikana kun olen ollut poissa. Toisin sanottuna menen ihan uunona takaisin. No, ei auta kuin käyttää kaikkia (jäljellä olevia ;)) tietoja ja opetella uusiksi kaikki...
 
Juu, paitsi että jaksojen järjestyksen saapi päättää ihan itse. 6+6 on 12, joten voisit tuon mallin mukaan olla 12 kuukautta yhtäjaksoisesti kotona päivärahalla.

Oikeassa olitkin, olin väärin käsittänyt tuon että automaattisesti menee äiti, isä ja jaettu.

Mutta eipä tuo oikeastaan meidän perheessä muuttaisi tilannetta miksikään, koska joka tapauksessa mies ei haluaisi jäädä kotiin. Eli joko sitten vuoden iässä hoitoon tai äiti jää hoitamaan.
 
[QUOTE="vieras";23299294]???

Ai, että sillä olisi nyt suurta väliä, jos on 3 vuotta pois töistä tai toisetkin 3? Ai kauhee, mun eläkekertymä jää nyt pieneksi!!! Apua![/QUOTE]

Millähän silmälaseilla olet juttua lukenut, pointit olivat.

- myös isät pitäisi saada työnantajalle riskiksi, nyt kaikki liki kaikki vanhemmuuden kustannukset maksavat äitien työnantajat
- lasten äidit jäävät palkkakehityksessä jälkeen, eli eläkekertymää ei pienennä pelkästään kotona vietetty aika vaan palkka jatkossakin on pienempi
- että työnantajat ovat sitä mieltä, että äideillä on vanhentunutta osaamista, että he eivät ole halukkaita palkkaamaan pienten lasten äitejä
- että kotihoidon tuen vuoksi, kouluttamattomat äidit ovat vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta, jäädä pätkätöiden tekijöiksi pienellä palkalla.
 
Tottahan tuo on! Onneksi minulla sellainen työ, että voin keikkailla (sairaanhoitaja ) niin paljon kuin haluan, vaikka lapsi on sen 3v kotona. En putoa kelkasta, joka tapahtuu kyllä hyvin nopeasti tässä työssä kun kotiin jäät. Se on alle puoli vuotta niin alkaa asiat unohtumaan ja se on huono juttu!
 
Siksi käytän sanaa pakottaminen, koska minusta se on sellaista. Jos vapaita aletaan "korvamerkitä" niin kyllähän se valinnanvapauden vie mennessään.
Mutta näköjään et näe pointtiani tässä, joten ihan turha alkaa enää siitä kummemmin vänkäämään.

Meillä esimerkiksi mies ei ole edes kiinnostunut jäämään kotiin vauvan kanssa, vaikka tällainen vaihtoehto onkin olemassa. Meidän tapauksessa siis (jos otetaan vaikka malliksi esilläkin ollut 6+6+6-vaihtoehto) joutuisi 6 kk vanha vauva päiväkotiin. Tämäkö on sitten se lapsen etu?
On tietysti surkeaa, että miestäsi ei kiinnosta lastenne hyvinvointi. Miesten "haluttomuus" jäädä kotiin lasten kanssa johtuu monissa tapauksissa kuitenkin paitsi vanhentuneista asenteista, myös esim. työnantajien ja työkavereiden ym. tuttavien suhtautumisesta siihen, että mies jää kotiin.

Meillä isä on molempien lasten kanssa ollut kotona puolet vanhempainvapaasta ja osan hoitovapaan alkua, ja voin kertoa, että ihmettelyn ja jopa naureskelun määrä on ollut suuri. Samoin hänen työnantajansa on ollut kaikkea muuta kuin myötämielinen näihin järjestelyihin. Eli asenteet ovat vielä varsin vanhanaikaiset, eivätkä ne muutu koskaan, jos asioille ei tehdä jotain.

Jos lakiin selkeästi kirjattaisiin, että osa hoitovapaasta kuuluu miehelle, muuttaisi tämä väistämättä asenteita siihen suuntaan, että hoitovastuu todellakin on myös miesten asia, ei vain äitien.
 

Yhteistyössä