Toggle sidebar

Taas täällä avautumassa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nuori.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";28916177]En mä tarkoita mitään sossua vaan sitä mielenterveystoimistoa. Sä tarvit apua sun mielenterveyden hoitoon.[/QUOTE]

Sitäkin. Mutta tarviin myös apua omilleni muuttamiseen, täältä paikkakunnalta pois pääsemiseen.. Enkä mä tiedä miten se sit tapahtuu

Mut en tajuu, miten voisitte puolustella täysin sellasiakaan ihmisiä. Joista toinen on alkoholisti ja toinen kans pöpi jotenki omasta päästään, eikä ne oo kasvattanu ja asettanu rajoja vaan olettaneet et lapsi osaa toimia ite ja sit vielä et oot joutunu kuuntelee sitä niiden ainasta riitelyä mitä tapahtuu usein ja elää sellases epätasapainoses kodis...

Niin mitä puolustettavaa tossa on?

Ja joo. Minä itse sotkin paskaan sen mun edellisen kämpän. Mut tarkottaaks se nyt sitä, et mulla on aina mentävä yhtä huonosti ja surkeesti? ja et mun on aina oltava masentunu tai joku mielenterveysongelmainen?

Miks mun elämään ei sais tulla jotakin hyvää!?

Ja miks mun vanhemmat on kiinostunu nyt vasta hankkimaan mulle apua ja aloittamaan kasvatuksen kun olen yli 18v!?

Ei vittu ole mitään järkeä tuossa hommassa..

Ja tosiaan. Mä en tehny tahallani sitä kämpän pilaamista. Mä en oo itteeni haluamalla halunnu tälläseen tilanteeseen, mä haluaisin tosi paljon et mun elämä ois normaalia ja kaikkee muuta kun tällästä...

Niin on tosi törkeetä mun vanhemmilta ees väittää että minä haluun itse elää esimerkiks näin ja ne moni muuki asia mitä tossa sanoin.. Et emmä oo mielestäni paha ihminen, enkä haluis olla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nuori.:
Sitäkin. Mutta tarviin myös apua omilleni muuttamiseen, täältä paikkakunnalta pois pääsemiseen.. Enkä mä tiedä miten se sit tapahtuu

Mut en tajuu, miten voisitte puolustella täysin sellasiakaan ihmisiä. Joista toinen on alkoholisti ja toinen kans pöpi jotenki omasta päästään, eikä ne oo kasvattanu ja asettanu rajoja vaan olettaneet et lapsi osaa toimia ite ja sit vielä et oot joutunu kuuntelee sitä niiden ainasta riitelyä mitä tapahtuu usein ja elää sellases epätasapainoses kodis...

Niin mitä puolustettavaa tossa on?

Ja joo. Minä itse sotkin paskaan sen mun edellisen kämpän. Mut tarkottaaks se nyt sitä, et mulla on aina mentävä yhtä huonosti ja surkeesti? ja et mun on aina oltava masentunu tai joku mielenterveysongelmainen?

Miks mun elämään ei sais tulla jotakin hyvää!?

Ja miks mun vanhemmat on kiinostunu nyt vasta hankkimaan mulle apua ja aloittamaan kasvatuksen kun olen yli 18v!?

Ei vittu ole mitään järkeä tuossa hommassa..

Ja tosiaan. Mä en tehny tahallani sitä kämpän pilaamista. Mä en oo itteeni haluamalla halunnu tälläseen tilanteeseen, mä haluaisin tosi paljon et mun elämä ois normaalia ja kaikkee muuta kun tällästä...

Niin on tosi törkeetä mun vanhemmilta ees väittää että minä haluun itse elää esimerkiks näin ja ne moni muuki asia mitä tossa sanoin.. Et emmä oo mielestäni paha ihminen, enkä haluis olla...
Click to expand...

Ei kukaan sun vanhempia puolustele. Me vain yritetään sanoa, että sun vanhemmillas ei ole paskankaan väliä. Sä olet täysi-ikäinen ihminen, jonka pitää huolehtia itse itsestään ja antaa vanhempien olla paskoja ihan keskenään.

Mitä hyötyä siitä olisi, että me kaikki yhdessä kuorossa haukuttaisiin sun vanhempia? Sä et nyt jostain syystä käsitä sitä, että menneisyyteen ja sun vanhempiin tai kiusaajiin keskittymisellä ei saada mitään positiivista aikaan. Ainoastaan negatiivista. Ei sun tilanne tule mitenkään paranemaan sillä, että me kaikki täällä kuorossa haukutaan sun vanhempia. Sun vanhemmat on paskoja, mutta just nyt sillä ei ole mitään väliä. Ainostaan sillä on väliä, mitä sinä teet, jotta elämäsi olisi tulevaisuudessa parempi.

Sä et halua ottaa vastuutta sun elämästä, sä et halua jättää menneisyyttä taakseen ja keskittyä tulevaisuuteen. On paljon helpompaa homehtua vanhempien nurkkiin ja valittaa palstalla miten paskoja sun vanhemmat ovat.

Ja mä jo tiedänkin miten sä vastaat tähän viestiin, kerrot jotain esimerkkejä siitä miten huonoja sun vanhemmat on ja miten sä olet yrittänyt parantaa elämääsi. Mutta kun ei niillä asioilla ole mitään väliä. Ei menneisyyden vatvominen mitään paranna.

Sä olet toivoton tapaus. Ei susta tule ikinä mitään, koska et ole valmis tekemään asioiden eteen mitään. Sä tulet loppuelämäsi vellomaan siinä kuinka paskoja sun vanhemmat on. Kannattais miettiä kuinka kiva on 60-vuotiaana edelleen homehtua kotinurkissa miettien päivästä päivään, kuinka sun paskat vanhemmat pilas sun elämän. Onnea vaan valitsemallasi tiellä.
 
"En pääse kauppaan kun auto on hajalla. Voi paska. On niin kamalaa, kun auto hajos. Ei ole rahaa korjata sitä ja nyt ei päästä kauppaan. Voi että. Se oli niin hyvä auto. Ja nyt se hajos. Auto hajos . Siis kuvitelkaa mun auto hajos, onko reilua, että auto hajos. Nyt ei pääse kauppaan. Miks just mun auton piti hajota? Ei oo reilua, että mun auto hajos. Ja just kun piti mennä kauppaan. Miks mun auton piti hajota"

Ymmärrätkö sinä, että tuon hokeminen, että auto hajosi ja se ei ole kivaa, ei auta kyseistä ihmistä pääsemään kauppaan? Että sen sijaan, että hän hokee, että auto hajosi, hänen kannattaisi miettiä pääseekö kauppaan bussilla tai pyörällä tai voiko kaupasta tilata ruokaa? Että ongelmaan keskittyminen ai auta mitään, vaan pitää keskittyä ratkaisuun? Että sen murehtiminen, jolle ei enää voi mitään, ei edistä asiaa millään tavalla? Ymmärrätkö?

Ymmärrätkö nyt, että sama pätee sinun tilanteeseesi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Sun listassa on ihan väärä järjestys. Pitäisi olla:

- TERVEYS
- koulutus
- työ
- ystävät
- kaikesta muusta voit huolehtia sitten myöhemmin. Sun ei tarvitse vielä 18- vuotiaana tuskailla miehen ja perheen saamisesta, mietit sitä sitten 15- vuoden päästä.
Mene kouluun jonnekkin toiselle paikkakunnalle. Sitäkautta saat varmasti ystäviä. Opiskelut suoritettuasi työpaikan ja sitäkautta ystäviä. Ja kun elämä alkaa olla mallillaan huomaat ja tajuat, että itseasiassa sä et olis sä, ilman niitä kiusaamisia menneisyydessä. Menneisyys ei jää ikinä taakse, eikä unohdu, mutta sen kanssa on oltava sinut ja opittava elämään. Sitten, kun sulla on muuta tekemistä kuin märehtiä joka päivä kaikkea sitä, mitä sulla ei ole ja mikä meni vikaan, niin sä et enää edes muista, mitä kaikkea sulla ei ole :)
Click to expand...

No emmä tuossa ees tehny tarkkaa järjestystä, luettelin vaan mut tarkka järjestys ois tällänen:

- terveys
- koulu ja työ
- ihmissuhteet
- ja kun nää on kunnos... eikä mikään enää paina ja vaivaa... sen menneisyydenkin pitäs jäädä taakse

ja joo, mä tiiän ettei siitä realistisesti koskaan pääse eroon ja mä tiiän et sen kans pitäs olla realistisesti olla sinut. Niinhän mä myös oonkin, emmä kadu niitä tekstiviesti jupakoita sun muita joita tein ihan kypsymättömänä kakarana, paitsi ne asiat mitkä satutti muita esimerkiks varattuihin sotkeutuminen tai jos särjin jonkun sydämmen oisin voinu jättää tekemättä. Mut se mitä kadun, että HITTO SOIKOON JOUDUIN KIUSATUKSI, näiden asioiden takia.

ja kerro miten oot sellasen menneisyyden kans sinut, jos se alkaa vainoomaan sua uudellakin paikkakunnalla kun oot saanu uuden elämän alkuun, eikä ikinä jää taakse ja rauhotu se tilanne?
 
[QUOTE="vieras";28916202]Vaikuttaa siltä, että kaikki se paska on sun pääsi sisällä etkä pääse siitä eroon, vaikka muuttaisit maapallon toiselle puolelle. Pääsi ja sen sisältö seuraa aina mukanasi. Joten hae apua, ei sulla oikein muuta vaihtoehtoa ole. Ei kukaan normaalijärkinen mieskään ala vakavaan suhteeseen naisen kanssa, jonka pää on sekaisin kuin seinäkello.[/QUOTE]

... Tai sit jolla on huoran maine ja muu jengi pitää sitä huorana...

Kukaan normaalijärkinen mies ei taida seurustella huorien kanssa vakavasti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nuori.:
No emmä tuossa ees tehny tarkkaa järjestystä, luettelin vaan mut tarkka järjestys ois tällänen:

- terveys
- koulu ja työ
- ihmissuhteet
- ja kun nää on kunnos... eikä mikään enää paina ja vaivaa... sen menneisyydenkin pitäs jäädä taakse

ja joo, mä tiiän ettei siitä realistisesti koskaan pääse eroon ja mä tiiän et sen kans pitäs olla realistisesti olla sinut. Niinhän mä myös oonkin, emmä kadu niitä tekstiviesti jupakoita sun muita joita tein ihan kypsymättömänä kakarana, paitsi ne asiat mitkä satutti muita esimerkiks varattuihin sotkeutuminen tai jos särjin jonkun sydämmen oisin voinu jättää tekemättä. Mut se mitä kadun, että HITTO SOIKOON JOUDUIN KIUSATUKSI, näiden asioiden takia.

ja kerro miten oot sellasen menneisyyden kans sinut, jos se alkaa vainoomaan sua uudellakin paikkakunnalla kun oot saanu uuden elämän alkuun, eikä ikinä jää taakse ja rauhotu se tilanne?
Click to expand...

Hah, sä et siis edes kadu sitä, että olet ollut paskiainen, ainostaan sitä, että sua on kiusattu. Ei sä saat tehdä väärin muita kohtaan, mutta sua kohtaan ei saa tehdä väärin. Ota se pää pois perseestä ja opi vihdoin ottamaan vastuuta omista tekemisistäsi.

(Ja sanon noin miljoonannen kerran, kukaan ei tule seuraamaan sua uudelle paikkakunnalle ja pilaaman sun elämää ja sen takia sun pitäis hakea sitä hoitoa sun mielenterveysongelmiin, että ymmärtäisit, että tuo on täysin hullu ja vainoharhainen ajatus.)
 
[QUOTE="vieras";28916204]Voi rakas ei se ikä kerro mitään aikuistumisesta. Ikävä kyllä moni on vielä parikymppisenä ja jopa kolmikymppisenä kaukana aikuistumisesta. Aikuistuminen on sitä, että ottaa vastuun omasta elämästä ja lakkaa syyttelemästä muita. Aikuistuminen on sitä, että on kypsä tekemään omat päätökset. Aikuistuminen on sitä, että pystyy huolehtimaan itsestään ja asunnostaan. Pystyy elättämään itsensä.

Sä et ole lähelläkään aikuista ja siitä kertoo aika paljon sekin, että sä käytät päiväsi todistelemalla meille, täysin tuntemattomille ihmisille, miten sun vanhemmat on paskoja ja sun isovanhemmat on paskoja ja sun kiusaajat on paskoja. Aikuinen ihminen ymmärtäisi, että sillä ei ole mitään helvetin väliä mitä me tiedetään tai ajatellaan sun tilanteesta. Aikuinen ihminen myös ymmärtäisi, että se ei auta sun tilannetta mitenkään, että todistelet kuinka paskaa sun elämäsi on ollut. Aikuinen ihminen ymmärtäisi, että menneisyyden sijaan pitäisi keskittyä tulevaisuuteen. Aikuinen ihminen ymmärtäisi, että tulevaisuudessakin pitää tehdä asioita mitä ei halua (kuten jäädä vielä hetkeksi kotipaikkakunnalle tai mennä laitoshoitoon tai mennä töihin jne), mutta se vaan pitää hyväksyä ja ymmärtää, että niiden avulla asiat muuttuu lopulta paremmaksi.

Sä et ole mikään aikuinen.[/QUOTE]

Entä jos on 40v ja nuo asiat tolleen kuten sanoit? Eikö se silti oo aikuinen?
 
Niin ja mun isän mielestä se järjestys pitäis olla muuten seuraavanlainen:

- Eka koulu/työ ja elanto itselleen
- Sit vasta terveyden hoitaminen kuntoon tai se siinä sivussa jos on mahdollista niin onnistua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nuori.:
Entä jos on 40v ja nuo asiat tolleen kuten sanoit? Eikö se silti oo aikuinen?
Click to expand...

Ei. Ihminen voi olla vaikka 80-vuotiaana lapsellinen kakara. Se, että sä olet 18 ei tarkoita, että olisit aikuistunut ja valmis selviämään yksin elämästä. Se, että sä kuvittelet asian olevan näin, kertoo vain lisää sun lapsellisuudesta ja heikosta mielenterveydestä. Hae sitä apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nuori.:
No emmä tuossa ees tehny tarkkaa järjestystä, luettelin vaan mut tarkka järjestys ois tällänen:

- terveys
- koulu ja työ
- ihmissuhteet
- ja kun nää on kunnos... eikä mikään enää paina ja vaivaa... sen menneisyydenkin pitäs jäädä taakse

ja joo, mä tiiän ettei siitä realistisesti koskaan pääse eroon ja mä tiiän et sen kans pitäs olla realistisesti olla sinut. Niinhän mä myös oonkin, emmä kadu niitä tekstiviesti jupakoita sun muita joita tein ihan kypsymättömänä kakarana, paitsi ne asiat mitkä satutti muita esimerkiks varattuihin sotkeutuminen tai jos särjin jonkun sydämmen oisin voinu jättää tekemättä. Mut se mitä kadun, että HITTO SOIKOON JOUDUIN KIUSATUKSI, näiden asioiden takia.

ja kerro miten oot sellasen menneisyyden kans sinut, jos se alkaa vainoomaan sua uudellakin paikkakunnalla kun oot saanu uuden elämän alkuun, eikä ikinä jää taakse ja rauhotu se tilanne?
Click to expand...

Mitä jos sä ottaisit vastuun tekemisistäs. Et koittais paeta? Toteaisit, että tein kyllä niin paskasti, että ehkä mä ansaitsenkin vähän paskaa niskaan. Sitten sä kasvat taas vähän ja rupeat aikuistumaan.
Jos sä asut pienellä paikkakunnalla ja vehtaat varattujen kanssa, niin mitä sä oletat siitä seuraavan? Ihan varmasti joku sua huorittelee sen jälkeen? Pitääkö sen kaataa koko maailma? - Ei pitäis?
Sun pitää itse antaa tilanteen rauhottua.
 
[QUOTE="vieras";28916264]Ei kukaan sun vanhempia puolustele. Me vain yritetään sanoa, että sun vanhemmillas ei ole paskankaan väliä. Sä olet täysi-ikäinen ihminen, jonka pitää huolehtia itse itsestään ja antaa vanhempien olla paskoja ihan keskenään.

Mitä hyötyä siitä olisi, että me kaikki yhdessä kuorossa haukuttaisiin sun vanhempia? Sä et nyt jostain syystä käsitä sitä, että menneisyyteen ja sun vanhempiin tai kiusaajiin keskittymisellä ei saada mitään positiivista aikaan. Ainoastaan negatiivista. Ei sun tilanne tule mitenkään paranemaan sillä, että me kaikki täällä kuorossa haukutaan sun vanhempia. Sun vanhemmat on paskoja, mutta just nyt sillä ei ole mitään väliä. Ainostaan sillä on väliä, mitä sinä teet, jotta elämäsi olisi tulevaisuudessa parempi.

Sä et halua ottaa vastuutta sun elämästä, sä et halua jättää menneisyyttä taakseen ja keskittyä tulevaisuuteen. On paljon helpompaa homehtua vanhempien nurkkiin ja valittaa palstalla miten paskoja sun vanhemmat ovat.

Ja mä jo tiedänkin miten sä vastaat tähän viestiin, kerrot jotain esimerkkejä siitä miten huonoja sun vanhemmat on ja miten sä olet yrittänyt parantaa elämääsi. Mutta kun ei niillä asioilla ole mitään väliä. Ei menneisyyden vatvominen mitään paranna.

Sä olet toivoton tapaus. Ei susta tule ikinä mitään, koska et ole valmis tekemään asioiden eteen mitään. Sä tulet loppuelämäsi vellomaan siinä kuinka paskoja sun vanhemmat on. Kannattais miettiä kuinka kiva on 60-vuotiaana edelleen homehtua kotinurkissa miettien päivästä päivään, kuinka sun paskat vanhemmat pilas sun elämän. Onnea vaan valitsemallasi tiellä.[/QUOTE]

Mä haluun enemmän tota oikeesti kun mitään muuta mitä sanoit tuossa kolmanneks viimesessä virkkeessä!

Mut kukaan kun ei usko.

Kukaan ei usko et haluun terveyden kuntoon, ystäviä, parisuhteen, joskus lapsia, bileitä, omia menoja, tehdä töitä...

Kaikki vaan ajattelee et se haluu ikänsä olla pummi ja velloo tossa paskassa...

MIKÄ EI OLE TODELLA NIIN!

Jos saisin valita: 10 miljoonaa euroa vai et saan kaikki nuo asiat mitä tuossa luettelin, ei tarviis miettiä. Ottasin kaikki nuo asiat mitä luettelin, eikä tekis helvetti edes vaikeaa..

Mut sekin siinä on, et vaikka oon täys-ikänen ja vaikka saisin lähtee halutessani timbuktuun. Mun vanhemmat tuntuu haluavan pitää mut väkisin täällä, jos ei samassa talossa niin samalla paikkakunnalla niiden kanssa tai seuraavalla... Ja jos lähtisin nyt vaan omin avuin vittuun, nii varmaan ois äiti soittelemassa omille vanhemmilleen et tuuppa auttamaan. Tää tyttö meinaa karata.

Tai jotain vastaavaa paskaa........................................................

Ja sit ne heivais mut jonnekin laitokseen. Niiden on vähän vaikea uskoa ja hyväksyä sitä, et mullakin vois olla oma elämä! Koska mie oon ainut lapsi ja pumpuliin sidottu. Siltä vähän vaikuttaa ja tuntuu saatana... Ettei saa halutessaan ees katkoo noihin välejä, vaikka tuntuu ettei nekään aiheuta mun elämään kun pelkkää paskaa ..
 
[QUOTE="vieras";28916288]"En pääse kauppaan kun auto on hajalla. Voi paska. On niin kamalaa, kun auto hajos. Ei ole rahaa korjata sitä ja nyt ei päästä kauppaan. Voi että. Se oli niin hyvä auto. Ja nyt se hajos. Auto hajos . Siis kuvitelkaa mun auto hajos, onko reilua, että auto hajos. Nyt ei pääse kauppaan. Miks just mun auton piti hajota? Ei oo reilua, että mun auto hajos. Ja just kun piti mennä kauppaan. Miks mun auton piti hajota"

Ymmärrätkö sinä, että tuon hokeminen, että auto hajosi ja se ei ole kivaa, ei auta kyseistä ihmistä pääsemään kauppaan? Että sen sijaan, että hän hokee, että auto hajosi, hänen kannattaisi miettiä pääseekö kauppaan bussilla tai pyörällä tai voiko kaupasta tilata ruokaa? Että ongelmaan keskittyminen ai auta mitään, vaan pitää keskittyä ratkaisuun? Että sen murehtiminen, jolle ei enää voi mitään, ei edistä asiaa millään tavalla? Ymmärrätkö?

Ymmärrätkö nyt, että sama pätee sinun tilanteeseesi?[/QUOTE]

Ymmärrän...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nuori.:
Mä haluun enemmän tota oikeesti kun mitään muuta mitä sanoit tuossa kolmanneks viimesessä virkkeessä!

Mut kukaan kun ei usko.

Kukaan ei usko et haluun terveyden kuntoon, ystäviä, parisuhteen, joskus lapsia, bileitä, omia menoja, tehdä töitä...

Kaikki vaan ajattelee et se haluu ikänsä olla pummi ja velloo tossa paskassa...

MIKÄ EI OLE TODELLA NIIN!

Jos saisin valita: 10 miljoonaa euroa vai et saan kaikki nuo asiat mitä tuossa luettelin, ei tarviis miettiä. Ottasin kaikki nuo asiat mitä luettelin, eikä tekis helvetti edes vaikeaa..

Mut sekin siinä on, et vaikka oon täys-ikänen ja vaikka saisin lähtee halutessani timbuktuun. Mun vanhemmat tuntuu haluavan pitää mut väkisin täällä, jos ei samassa talossa niin samalla paikkakunnalla niiden kanssa tai seuraavalla... Ja jos lähtisin nyt vaan omin avuin vittuun, nii varmaan ois äiti soittelemassa omille vanhemmilleen et tuuppa auttamaan. Tää tyttö meinaa karata.

Tai jotain vastaavaa paskaa........................................................

Ja sit ne heivais mut jonnekin laitokseen. Niiden on vähän vaikea uskoa ja hyväksyä sitä, et mullakin vois olla oma elämä! Koska mie oon ainut lapsi ja pumpuliin sidottu. Siltä vähän vaikuttaa ja tuntuu saatana... Ettei saa halutessaan ees katkoo noihin välejä, vaikka tuntuu ettei nekään aiheuta mun elämään kun pelkkää paskaa ..
Click to expand...

Ilmeisesti sä sitten olet vain niin kakara, että et ymmärrä, että tässä maailmassa täytyy tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen. Sä odotat, että joku (sossu) tiputtaisi taivaasta sun syliin ne asiat mitä haluat. Ei se niin mene, sun pitää ihan itse hakea sitä apua mielenterveysongelmiin, muuttaa käytöstäsi, olla välittämättä vanhemmistasi jne.

Jos sun vanhemmat ei anna sun muuttaa, sä soitat poliisit paikalle. Voit lähteä vaikka turvakotiin kun vanhempasi eivät ole kotona.
 
hae heti mielenterveystoimstosta apua. sulla pakko ajatuksia ja oot ihan sekasin tyttö rukka. tarvitset apua. mikään noista sun listan asioista ei onnistu ennen kun olet hoitanut oman mielenterveytesi kuntoon. nyt heti soittamaan. löydätkö itse netistä numeron?
 
mua jäi toi pesukone naurattamaan. Siinähän on selkeet ohjeet ja näytöt miten sen tehdään senkun vaikka sitten koittaa vipuja vääntelemällä : DD voi vitun uusavuttomat.
 
[QUOTE="vieras";28916310]Hah, sä et siis edes kadu sitä, että olet ollut paskiainen, ainostaan sitä, että sua on kiusattu. Ei sä saat tehdä väärin muita kohtaan, mutta sua kohtaan ei saa tehdä väärin. Ota se pää pois perseestä ja opi vihdoin ottamaan vastuuta omista tekemisistäsi.

(Ja sanon noin miljoonannen kerran, kukaan ei tule seuraamaan sua uudelle paikkakunnalle ja pilaaman sun elämää ja sen takia sun pitäis hakea sitä hoitoa sun mielenterveysongelmiin, että ymmärtäisit, että tuo on täysin hullu ja vainoharhainen ajatus.)[/QUOTE]

Miepä selvennän nyt sitä että mitä kadun:

Asioita joita tein: Seurustelin useiden poikien kanssa, tekstiviestittelin useiden poikien kanssa pervoja, otin heru kuvia itsestäni nettiin, ihastuin varattuihin poikiin joskus ja epäsuorannaisesti toivoin että kumpa saisin tuon namun itselleni ja en oo ees kovin usein pussannu ja halannu... ja sit en ollu aina niin luottamuksen arvonen, kai olin niin kakara että en osannut turpaani aina muiden asioista kiinni pitää ja kipu ja kärsimys vasta on kasvattanut muhun sekin puolen

Asioita joita en tehnyt: En ole pannut kertaakaan, en pilluun, en perseeseen, en antanut blowjobia, enkä yhtikäs mitään sellasta...

Iät jolloinka noita asioita pahiten tein 11-12v.

13-15vuotiaana vielä jotenkin, mutta kiusaaminen jo alkanut, meno rauhottunut, kipu jollain tavalla kasvattanut ja ehkä se kun tullut ikää vähän taas lisää.

Asiat joita kadun: Sotkeuduin varattuihin poikiin, halusin ne epäsuorannaisesti itselleni, enkä ollut aina niin luottamuksen arvonen ihminen... särin sähläyksilläni ehkä joidenkin poikien sydämmiä ja että jouduin noin pikkujuttujen, niin pidän niitä loppujen lopuksi pieninä koska ei ollut esimerkiksi mitään sukupuoliyhdyntää ikinä suuntaan tai toiseen niin sen takia piti sitten päätyä kuitenkin paikkakuntansa pahimpaan huoran maineeseen ja jutut oli sitä tasoa että olen pannut jo 13-vuotiaana parikymppisen Mikon kanssa kirjastonvessoissa. Oikein?

Asiat joita en kadu: Kaikkia säätöjäni, sun ynnä muuta mitä tossa listassa sitten oli. Koska olin niin kakara ja puollan esimerkiks sitä, että aikuinen ihminen saa nauttia seksistä niin paljon kun haluaa tai läväyttää vaikka tyylikkään alastonkuvan facebookkiin. Se ei kenestäkään HUORAA tee.

Toivottavasti tämä selvensi sulle kaiken, mitä kadun ja mitä en koe että mulla on tarvetta katua.
 
[QUOTE="vieras";28916403]Ilmeisesti sä sitten olet vain niin kakara, että et ymmärrä, että tässä maailmassa täytyy tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen. Sä odotat, että joku (sossu) tiputtaisi taivaasta sun syliin ne asiat mitä haluat. Ei se niin mene, sun pitää ihan itse hakea sitä apua mielenterveysongelmiin, muuttaa käytöstäsi, olla välittämättä vanhemmistasi jne.

Jos sun vanhemmat ei anna sun muuttaa, sä soitat poliisit paikalle. Voit lähteä vaikka turvakotiin kun vanhempasi eivät ole kotona.[/QUOTE]

Samaa mieltä, ap vaan odottaa että joku muu tekee sen puolesta, sossu hommaa kämpät ja muuton, isi opettaa pyykkäämään, tulee neuvomaan kaikessa ja tekee kämpästä viihtyisän, vuokranantajan pitäs tulla tarkastamaan asunto jne.jne.
Otapa nyt ne asiat itse haltuun, ei se auta mitään vaikka muuttaisit jos oot noin saatanan avuton, ryssit sen uudenkin kämpän. Ala hoitaa itse asioitasi äläkä odota että aina joku toinen auttaa!!

Ei ikä liity mitenkään siihen ettei osaa pitää kämppää kuosissa, et sä voi selitellä et no en voi osata ku oon vast 18. Mä olin 15 kun muutin omilleni ja vaikka vedin kaksin käsin huumeita ja alkoholia niin ei mulla ole yhtään kämppää mennyt alta omasta syystä tai tullut vesivahinkoja tms. OTA NYT HALTUUN SE OMA ELÄMÄSI äläkä aina selittele ja syyttele muita!
 
Mä kyllä tunnen empatiaa tätä nuorta kohtaan, tavallaan on surullistakin että tämä taitaa olla ainoa paikka jonne hän pystyy avautumaan ja vastaanotto täällä ei ole kovin ystävällistä. Ensinnäkin ei katso ikää, laspi etsii ikuisesti vanhempiensa hyväksyntää erityisesti jos sitä ei ole kovin helpolla saanut aiemmin. Tämä olisi ensimmäinen asia mikä sinun nuori, pitäisi ymmärtää. Eli elää elämäsi ilman vanhempian hyväksyntää sillä kyseessä on sinun elämäsi etkä elä miellyttääksesi heitä. Oletko jo varannut ajan lääkärille, siitä oli viime keskustelussa puhetta että koettaisit päästä hoitoon. Vanhoja asioita ei pitäisi pyöritellä päässä enää sillä ne vetävät pois tulevaisuuden. Ja niinkuin itse sanot, olet vielä nuori ja sulla on kaikki edessäsi. SULLA TOSIAAN ON KAIKKI VIELÄ EDESSÄSI :) Sä olet saanut täältä hyviä ohjeita niin koeta noudattaa niitä. Jos nyt sossusta saisit jotain apua, ethän ole ottamassa vanhempiasi sinne mukaan, ethän? Olin itsekin ihan pihalla tuossa iässä ja elämä oli todella veitsenterällä jatkuuko vaiko eikö. Se jatkui, olin siivoojana töissä vuoden ja sitten menin opiskelemaan. Sitten asiat alkoivat korjaantua. Mä uskon että sullekin käy vielä hyvin, mutta tiedosta nyt että onnellisuus on enää sinun omissa käsissäsi ja sinulla on kaikki mahdollisuudet tulla onnelliseksi. Se on vain sinusta itsestäsi kiinni, sun vanhemmat eivät kykene siihen, sehän on jo nähty.
 
Tossakin syyttelet muita että ne kiusas sua vaikka sä oot itekin tehnyt tollasta mitä sulle on tehty, esim. levitellyt toisten asioita ja ollut kusipää. Omia tekemisiäisi selittelet lapsellisuudella mutta muilla ei tästä millään voi olla kyse vaan ne on sairaita psykoja joiden elämäntehtävä on pilata sun elämäs...? Hei haloo.
 
Miten voi olla joku noin rasittava, ho hoijaa. Ei sua jaksais kuunnella kahta minuttia kauempaa. Vika on kaikissa muissa paitsi sinussa. Katoppa peiliin, sielläs se syyllinen on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fjsi:
Samaa mieltä, ap vaan odottaa että joku muu tekee sen puolesta, sossu hommaa kämpät ja muuton, isi opettaa pyykkäämään, tulee neuvomaan kaikessa ja tekee kämpästä viihtyisän, vuokranantajan pitäs tulla tarkastamaan asunto jne.jne.
Otapa nyt ne asiat itse haltuun, ei se auta mitään vaikka muuttaisit jos oot noin saatanan avuton, ryssit sen uudenkin kämpän. Ala hoitaa itse asioitasi äläkä odota että aina joku toinen auttaa!!

Ei ikä liity mitenkään siihen ettei osaa pitää kämppää kuosissa, et sä voi selitellä et no en voi osata ku oon vast 18. Mä olin 15 kun muutin omilleni ja vaikka vedin kaksin käsin huumeita ja alkoholia niin ei mulla ole yhtään kämppää mennyt alta omasta syystä tai tullut vesivahinkoja tms. OTA NYT HALTUUN SE OMA ELÄMÄSI äläkä aina selittele ja syyttele muita!
Click to expand...

Viime ketjussahan ap oli vielä sitä mieltä, että jonkun pitäis sossusta tulla kerran viikossa huolehtimaan siitä, että hän on pitänyt kämppänsä kunnossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fjsi:
Tossakin syyttelet muita että ne kiusas sua vaikka sä oot itekin tehnyt tollasta mitä sulle on tehty, esim. levitellyt toisten asioita ja ollut kusipää. Omia tekemisiäisi selittelet lapsellisuudella mutta muilla ei tästä millään voi olla kyse vaan ne on sairaita psykoja joiden elämäntehtävä on pilata sun elämäs...? Hei haloo.
Click to expand...

No kuka siitä minun kiusaamisesta ottaa vastuun?

Huutelusta, haukkumisesta, tönimisestä, lyömisestä, uhkailusta, naureskelusta, mulkkaamisesta, pano juorujen levittämisestä, kotiin tehdyistä pilasoitoista, nettiherjaamisesta ja siitä että on noloa olla minun ystävä tai seurustella mun kanssa koska olen kaikkia paneva limavittuinen huora, oikea saasta...

Niin kuka?

Minä en oo koskaan heille moista tehnyt ja mun mielestä mun kusipäisyys on ollut aika pientä tuohon verrattuna, jos olen nyt sattunut ihastumaan joskus varattuun ja en 12-vuotiaana aina osannut pitää turpaani kaikesta... minkä opin sitten kivun ja kasvun kautta kovin keinoin ylä-asteella. Ihastumiselle ei esimerkiks mitään voi ja eikö se oo vähän normaalia toivoo et kumpa tuo ois miun kans? koskaan en ees sille pojalle kertonut kunnolla että mä tykkään siitä. Mutta kaverille kerroin ja hän kertoi tälle sen tyttöystävälle ja alkoi mun kiusaus. Ulospäin jollain tavalla näky varmasti se mun ihastuminen, mutta eipä mahda mitään kun oli hirveä synti.

Just tuossa sanoin, et mistä teoista en itessäni oo tykänny ja valmis kantaa niistä vastuun. Mut onko ne ollu todella niin pahoja, että mun pitää olla tässä pisteessä nyt ja terveyskin mennyt... ? Onko?

Oliko sen arvoista?

Ei jumalauta jos sä voit tulla väittämään että mun hakkaaminen ja nää nauraa ympärillä, oli jotenkin mulle esimerkiks ansaittua yhtään sen vähempää tai enempää kun henkinen väkivaltakaan. Niin ehkä sinun pitäis kahtoo kanssa peiliin.

40-vuotias tajuaa mitä tollanen 12-vuotias ja ylä-aste ikänen on. Se tajuu onko se aikuinen vai ei. Ja jos ei toimi aikuismaisesti ja oikein tuossa iässä, niin sallitaanko se vielä vai ei.
 

Similar threads

V
Toivottavasti ootte nyt sitten tyytyväisiä...
Viestiä
47
Luettu
4K
Aihe vapaa
"vieras"
V
N
Mun kimpussa ollaan täällä kotona jatkuvasti...
Viestiä
112
Luettu
5K
Aihe vapaa
Professional Griefer
P
S
Onkohan mun ex narsisti, kun se ei millään lähde mielestä?
Viestiä
8
Luettu
1K
Aihe vapaa
"vieras"
V
V
Tarvitsen apua
Viestiä
1
Luettu
376
Aihe vapaa
vierailija
V
B
mua vähän hirvittää... :(
Viestiä
7
Luettu
264
Aihe vapaa
pelottavaa
P

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa