Taas pettynyt miehen toimintaan

[rv 38]

Suhde veteli viimeisiä kunnes huomasin olevani raskaana. Päätettiin vielä yrittää vauvan vuoksi (kolmas lapsi). Mies lupasi ja vannoi, että nyt on perhe etusijalla ja alkuraskaus menkikin hienosti. Mies huomioi minua ja lapsia, suunnitteli vauvalle kaikkea, auttoi kotitöissä jne. Eipä enää. Taas venyy työpäivät, kotitöitä ei jaksa tehdä, lapsille tiuskii, mä en pääse mihinkään koska miehen pitää saada levätä eikä jaksa olla lasten kanssa, omat menot vaan lisääntyy ja nyt sokerina pohjalla, ilmoitti menevänsä baariin 4 päivää ennen mun laskettua aikaa. Ei siinä mitään, siinähän menee, en aio aikuista ihmistä kieltää, mutta anteeksi se ei saa jos mulla synnytys sattuu juuri silloin käynnistymään. Mun mielestä miehen pitäisi nyt kaikin keinoin todistaa, että perhe on ykkönen eikä hänen omat mielihalut. Ei se ole yhtään sitäkään ajatellut, että miten mä edes pääsen sitten sinne sairaalaan. Lapset menee mummolaan, mutta ne pitää sinne viedä, mummo ei pääse tänne. Itsekö mä ne sinne sitten ajan? Vai taksilla mennään?

Huomaa vaan, että ei sitä aidosti kiinnosta. Hetken aina jaksaa panostaa kun ero uhkaa, mutta pian palaa vanhaan rutiiniin. Vituttaa vaan, että taas menin uskomaan.

 

[...]

Kyllä olisin pettynyt minäkin :/

 

[dee]

ymmärrän hyvin tilantees, meillä samantapaista toimintaa ja huomaa aina tyhmyyttään uskovansa että toinen muuttuu kunnes taas tulee jotain uutta...jos järjellä ajattelis niin lähtis meneen mutta sydän sanoo muuta eikä haluais lastenkaan takia erota ns. hepposin perustein..

 

[s]

Miksi aikuista ei saa kieltää? Onhan kyse synnytyksestä ja jonkun pitää olla varalla hoitelemaan teidän lapsiakin jos itse ole sairaalassa. Selkeesti miehesi ei osaa ajatella kuin itseään. Tällaiselle maailman tärkeimmälle ihmiselle tekee hyvää muistuttaa että maailmassa on muitankin kuin hänen korkeutensa.

 

[mievaan]

Meilläkin ollut vähän samanlaista toimintaa.. Nytkin kerran isukki sano että ois niin kiva saada vauva(ennestään kaksi lasta). Mut tiedän että eipä se osaa sitä pidemmälle ajatella. Meillä on mun puolesta lapsiluku täynnä, vaikka jos mies olisi toisenlainen, niin ei haittais vaikka yksi olisi tullutkin. Koita jaksaa, kun lapset ovat pieniä niin onhan se rankkaa, mutta parin vuoden päästä se helpottaa ja palkitsee(tietysti aiemminkin).

 

[surullista]

Yhden tutun mies ei päässyt toisen lapsen synnytykseen ,koska oli kännissä. Tiesi synnytyksen mahdollisuudesta, mutta lähti silti kaverinsa kanssa baariin (ihan vaan koska halusi, ei ollut edes synttäreitä tai muita kissanristiäisiä). Sama meno jatkuu tänäkin päivänä "poikamiesperheenisänä". Perhe on edelleen kasassa, mutta mies on onneton, vaimo on onneton ja lapset oireilevat. Surullista.

Mieti tarkkaan, mitä haluat ja onko nykyisissä olosuhteissa mahdollisuutta riittävään määrään onnellisuutta. Koska teillä on lapsia, suosittelisin erittäin lämpimästi parisuhdeterapiaa, mikäli miehesi siihen vaan löytää motivaatiota.

 

[surullista]

Toi hymiö ei arvatenkaan kuulu tuonne...