Taaperon käytös - huolestuako vai ei?

[vierailija]

Taaperomme on erittäin vilkas. Kun hän leikkii hän lähinnä vain juoksee ympäriinsä. Muut keskittyvät leikkeihin ja taaperomme on aina ensin ottamassa muilta leluja käsistä vaikka kielletty. Tuntuu ettei kuuntele ollenkaan mitä vanhemmat sanovat tai käskevät.

Illalla nukkumaanmeno on vaikeaa, poika heiluu ja riehuu vähintään tunnin ennen nukuttamista. Nukahtaa vasta kun aivot simahtaa mutta ei osaa maata hiljaa paikallaan. Ei osaa keskittyä leikkihin. Leikitämme joskus mm. kuviopalikoilla ja isoilla legoilla, poika yrittää pari sekuntia ja sitten heittelee kaikki tavarat ympäriinsä. Olen nähnyt että muut lapset keskittyvät leikkeihin ja tutkivat, meidän poika tutkii vain hetken ja heittelee sitten lelut lattialle ja mielellään paikkoihin josta kuuluu suurin meteli (asumme kerrostalossa, kyllä tämä rassaa hermoja).

Muuten on terve, syö hyvin mutta ei puhu sanaakaan (kohta 2-vuotias). Sylissä ei viihdy hetkeäkään vaan rimpuilee heti pois. Fyysisesti todella levoton poika. Pitäisikö olla huolissaan vaan onko meillä vaan normaali vilkas lapsi?

 

[vierailija]

Meillä on muuten samanlainen poika, mutta ikää 3v ja hän haluaa itse sänkyyn illalla kahdeksalta ja nukahtaa minuuteissa.
Nyt vasta on alkanut tulemaan sanoja.

Normaaliksi tuo on tarkastuksissa todettu. Mitä nyt on vilkas ja tykkää liikkua. Käydään paljon uimassa, juoksemassa, tehdään kävelylenkkejä metsässä, leikkipuistoissa kulutetaan aikaa, pelataan jalkapalloa jne. Kaikki fyysinen toiminta on pojan mieleen.

Kaikki vaan ei jaksa nysvätä paikoillaan ja rakennella palikoilla.

 

[Nelda]

Kyllä 2-vuotiaalla pitäisi olla jo sanoja. Tuntuuko ymmärtävän puhetta? Entä kuulo? "Tuntuu ettei kuuntele ollenkaan mitä vanhemmat sanovat tai käskevät." Ei kuuntele vai ei kuule?

 

[vierailija]

Kyllä 2-vuotiaalla pitäisi olla jo sanoja. Tuntuuko ymmärtävän puhetta? Entä kuulo? "Tuntuu ettei kuuntele ollenkaan mitä vanhemmat sanovat tai käskevät." Ei kuuntele vai ei kuule?

Puheen kanssakin kehitys on yksilöllistä. Meillä on molemmat lapset oppineet ekoja sanoja 2,5-3-vuotiaina.
Suvussa monta muutakin myöhäistä puhujaa.

Ei näihin neuvolassa ole sen kummemmin puututtu kun kuulo normaali ja ymmärtäneet ovat puhetta hyvin.

Sitten tietysti jos kuulossa häikkää, niin eri asia ja vaatii toimenpiteitä.

 

[vierailija]

Kyllä 2-vuotiaalla pitäisi olla jo sanoja. Tuntuuko ymmärtävän puhetta? Entä kuulo? "Tuntuu ettei kuuntele ollenkaan mitä vanhemmat sanovat tai käskevät." Ei kuuntele vai ei kuule?

Ei ole sanoja, ynisee vaan kun jotain haluaa ja osoittaa sormella. Ymmärtää puhetta valikoivasti, kun on mieleinen asia jota mennään tekemään niin kinttuihin tulee kyllä vauhtia. Kuulo todettu normaaliksi. Mutta kun äiti kieltää niin korvat on koristeena.

 

[vierailija]

Kaikki lapset ovat erillaisia. Toinen juoksee ja hyppii, toinen istuu paikoillaan ja leikki. Monesti rauhallisemmat lapset alkavat muodostamaan sanoja ja lauseita aikaisemmin, kuin enemmän liikunnan ja toiminnan kautta itseään kehittävä lapsi. Lapsenne ovat fine.

Myös 2-3 vuotisille on äärimmäisen tavanomaista, kun ei osata vielä sanoa ja käsitellä omia tunnetiloja että sitä sitten hermostutaan, heitellään Legot ja pikkuautot ympäriinsä ja jopa lyödään muita. Kyllä se siitä pikkuhiljaa, kun lapsi oppii omat juttunsa ja osaa paremmin jäsennellä, että hei, nyt mua ei jaksa huvittaa nämä leikit ja äiti ei annakaan huomiota, niin sen sijaan että lapsi heittäisi äitiänsä leluilla, purisi ja löisi, hän osaakin kaivata erillaista puuhaa ja läheisyyttä. Kuuntele lastasi äläkä yritä etsiä hänestä "vikoja" muitten lasten erkanevat käytöksen kautta. Ohjaa häntä, mutta älä yritä muovata hänestä jotain mitä hän ei luonteenpiirteittensä kautta todella ole.

 

[feger]

Ihan normaalia, ettei tuon ikäinen vielä puhu sanoilla.
Kuulostaa kylläkin aika vilkkaalta tapaukselta. Pahimmassa tapauksessa voi tulla jokin ylivilkkauteen liittyvä diagnoosi.

 

[vierailija]

Ei ole sanoja, ynisee vaan kun jotain haluaa ja osoittaa sormella. Ymmärtää puhetta valikoivasti, kun on mieleinen asia jota mennään tekemään niin kinttuihin tulee kyllä vauhtia. Kuulo todettu normaaliksi. Mutta kun äiti kieltää niin korvat on koristeena.

Miten kuulo on tutkittu? Jos tuntuu, että kuulo on valikoiva ja kun lapsella ei ole sanojakaan, niin voisi olla syytä varmistaa, että lapsi oikeasti kuulee. Omalla lapsellani oli valikoiva kuulo. Kielenkehitys oli niin viiveistä, että aloitettiin puheterapia. Kuulo oli todettu normaaliksi sairaalan tutkimuksissa. Kuitenkin myöhemmin ilmeni, että lapsella on keskivaikea kuulovamma. Tietyt äänet hän kuuli suht hyvin, mutta osaa äänistä hän ei kuullut oikeastaan lainkaan.

 

[vierailija]

Pojasta saattaa hyvinkin tulla vielä Suomen pääministeri.

 

[vierailija]

Miten kuulo on tutkittu? Jos tuntuu, että kuulo on valikoiva ja kun lapsella ei ole sanojakaan, niin voisi olla syytä varmistaa, että lapsi oikeasti kuulee. Omalla lapsellani oli valikoiva kuulo. Kielenkehitys oli niin viiveistä, että aloitettiin puheterapia. Kuulo oli todettu normaaliksi sairaalan tutkimuksissa. Kuitenkin myöhemmin ilmeni, että lapsella on keskivaikea kuulovamma. Tietyt äänet hän kuuli suht hyvin, mutta osaa äänistä hän ei kuullut oikeastaan lainkaan.

Kokemus on että lapsi kuulee kyllä puhetta. Reagoi heti kun sanon että "syömään" tai "kylpyyn". Osasi sanoa äiti kun oli päälle vuoden mutta mihin hävisi sekin sana en tiedä. Isällään on eri äidinkieli siksi neuvola ei ole vielä puuttunut puheen kehittymisen hitauteen. Voisiko kuitenkin olla ongelma... vilkkauden kera? Eikö kielen viivästys haittaa asioiden hahmottamista eli tuleeko lapsestamme se joka tarvitsee kaikessa tukiopetusta eikä ole erityisen välkky... =(

 

[9mmm]

Taaperomme on erittäin vilkas. Kun hän leikkii hän lähinnä vain juoksee ympäriinsä. Muut keskittyvät leikkeihin ja taaperomme on aina ensin ottamassa muilta leluja käsistä vaikka kielletty. Tuntuu ettei kuuntele ollenkaan mitä vanhemmat sanovat tai käskevät.

Illalla nukkumaanmeno on vaikeaa, poika heiluu ja riehuu vähintään tunnin ennen nukuttamista. Nukahtaa vasta kun aivot simahtaa mutta ei osaa maata hiljaa paikallaan. Ei osaa keskittyä leikkihin. Leikitämme joskus mm. kuviopalikoilla ja isoilla legoilla, poika yrittää pari sekuntia ja sitten heittelee kaikki tavarat ympäriinsä. Olen nähnyt että muut lapset keskittyvät leikkeihin ja tutkivat, meidän poika tutkii vain hetken ja heittelee sitten lelut lattialle ja mielellään paikkoihin josta kuuluu suurin meteli (asumme kerrostalossa, kyllä tämä rassaa hermoja).

Muuten on terve, syö hyvin mutta ei puhu sanaakaan (kohta 2-vuotias). Sylissä ei viihdy hetkeäkään vaan rimpuilee heti pois. Fyysisesti todella levoton poika. Pitäisikö olla huolissaan vaan onko meillä vaan normaali vilkas lapsi?

vai oisko tylsät leikit ja enempi jotain haasteita? ootko huomannut mistä jutuista tykkää? mietiskeleekö paljon iltaseella? meilläkin tyttö saattaa mietiskellä paljon ja paljon riippuu se et mitä miettii jos jotain ilosii juttui ni ei malta mennää millään nukkuu nvaan kehittelee kaiken laista. voi tosiaan olla kyse et kaipaa enemmän haasteita leikeiltä kaikki ei vaan tykkää samoista jutuista ku muut lapset. ootko kokeillut surun kautta tota tavaran pöllimistä että miten siitä toiselta tuntuu vai onko kellään muulla lapsella tullut paha mieli jos lapses pöllinyt muilta tavaroita ?.. siis välittääkö muiden surusta ja tulee se pahamieli?.. toki tuon ikäset kokeilee ja vedättää. ootteko paljon valhdellut lapselle siis tarkoitan et pääsette jossain vaiheessa helpomalla jossain selityksessä?.

esim itse sanoin kun oli kerran tumma taivas et kohta sataa. tyttö sanoi et ei sada ja noh illalla kun katottiin ikkunasta niin ei ollut satanut. hyvä pointti ol ise että sanoin et kato tyttö sää olit oikeessa ja mä väärässä. tyttö innostu ja rupes pomppimaan et iskä oli väärässä ja mä oikeessa. mä näin sen tilanteen silalin opettavaisena et pystytään myöntään väärässä oleminen mut tyttö tais nähä se nsillai net onkohan ne muutkin jutut sitten vääriä mitä iskä sanonut. koitin siis sanoa et se on aikamoista jos valehtelee ja lapsi huomaa sen niin sen jälkeen alkaa monissa asioissa se kyseenalalistaminen. se on sekä hyvä ajattelee jo pinestä pitäen itse mut ei aina jaksa venkoilla

 

[vierailija äiti]

Heippa Meidän esikoinen oppi puhumaan lauseita puolitoistavuotiaans, alusta asti ollut rauhallinen ja harkitseva.. järkytys oli suuri kun toinen lapsi vielä 2v neuvolassakin sanoi vain pari oikeaa sanaa ja muuten ns. Jodlasi. Kuulosti siltä kuin laulaisi ruotsiin taittavalla murteella jotain lappalais lauluja. no, kohta hän täyttää 3 eikä osaa olla enää puhumatta, kiirekin hänellä on yhtä kova kuin ennenkin. Toisinaan tilanne täytyy "pysäyttää" että hän kuuntelee mitä puhutaan, nimenomaan jos tilanne ei ole se mieluisin mahdollinen. Älä huolestu, sitten kun hän puhuu, hän ei enää koskaan ole hiljaa.

 

[vierailija]

Kokemus on että lapsi kuulee kyllä puhetta. Reagoi heti kun sanon että "syömään" tai "kylpyyn". Osasi sanoa äiti kun oli päälle vuoden mutta mihin hävisi sekin sana en tiedä. Isällään on eri äidinkieli siksi neuvola ei ole vielä puuttunut puheen kehittymisen hitauteen. Voisiko kuitenkin olla ongelma... vilkkauden kera? Eikö kielen viivästys haittaa asioiden hahmottamista eli tuleeko lapsestamme se joka tarvitsee kaikessa tukiopetusta eikä ole erityisen välkky... =(

Sanojen katoaminen voi viitata kuulovammaan. Meillä lapsi rauhottui selkeästi saatuaan kuulolaitteet. Siihen saakka hän oli joutunut koko ajan varmistelemaan, mitä milloinkin oli menossa, koska kuulonvarainen toiminta puuttui.

Jos kuulossa on ongelmaa, niin se ei korjaannu odottelemalla. Lapsi kylläkin oppii lukemaan puheen huulilta. Me luultiin, että lapsi keskittyi leikkeihinsä, eikä sen vuoksi kuullut mitään. Tosiasiassa hän "kuuli" vain, jos hänellä oli katsekontakti ja pystyi lukemaan puheen huulilta. Puhumaan hän oppi vasta saatuaan kuulolaitteet.

 

[vierailija]

Sanojen katoaminen voi viitata kuulovammaan. Meillä lapsi rauhottui selkeästi saatuaan kuulolaitteet. Siihen saakka hän oli joutunut koko ajan varmistelemaan, mitä milloinkin oli menossa, koska kuulonvarainen toiminta puuttui.

Jos kuulossa on ongelmaa, niin se ei korjaannu odottelemalla. Lapsi kylläkin oppii lukemaan puheen huulilta. Me luultiin, että lapsi keskittyi leikkeihinsä, eikä sen vuoksi kuullut mitään. Tosiasiassa hän "kuuli" vain, jos hänellä oli katsekontakti ja pystyi lukemaan puheen huulilta. Puhumaan hän oppi vasta saatuaan kuulolaitteet.

Uskoisin että kuulovamman kyllä huomaa. Eikä meidän vilkkaalla pojalla (ap) ole kuulovammaa. Äskenkim napsauttelin sormia pään takana niin heti kääntyi hymyillen katsomaan. Tai nauraa kun hölskytän vesipulloa viereisessä huoneessa kun se ääni on niin hauska. Hylkäisin nyt tuon kuulovamman mahdollisuuden kyllä siitä saisin selkeämpiä viitteitä jos sellainen olisi.

Enemmän on kyse siitä että leikit ovat levottomia ja yhtä mylläämistä. Ei vaan tykkää legoista ja kirjoista? Kun näkee että lähdetään ulos jalkapallon kanssa menee hymy korviin ja alkaa juosta innoissaan ees taas. Ryntää ovesta ulos. Maalla käydessämme ei olisi tullut sisätiloihin ollenkaan ja karkasi pihalle useita kertoja. Kai se on hyväksyttävä ettei poikamme ole pohdiskelija ja tarkkailija kuten vanhempansa...

 

[vierailija]

Uskoisin että kuulovamman kyllä huomaa. Eikä meidän vilkkaalla pojalla (ap) ole kuulovammaa. Äskenkim napsauttelin sormia pään takana niin heti kääntyi hymyillen katsomaan. Tai nauraa kun hölskytän vesipulloa viereisessä huoneessa kun se ääni on niin hauska. Hylkäisin nyt tuon kuulovamman mahdollisuuden kyllä siitä saisin selkeämpiä viitteitä jos sellainen olisi.

Enemmän on kyse siitä että leikit ovat levottomia ja yhtä mylläämistä. Ei vaan tykkää legoista ja kirjoista? Kun näkee että lähdetään ulos jalkapallon kanssa menee hymy korviin ja alkaa juosta innoissaan ees taas. Ryntää ovesta ulos. Maalla käydessämme ei olisi tullut sisätiloihin ollenkaan ja karkasi pihalle useita kertoja. Kai se on hyväksyttävä ettei poikamme ole pohdiskelija ja tarkkailija kuten vanhempansa...

Meidän poika oli 2-vuotiaana JUURI tuollainen; koko ajan liikkeessä ja tekemässä jotain. Nautti suunnattomasti jo tuolloin kaikesta fyysisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa epäilin jo adhd:tä mutta kasvun mukana on oppinut rauhoittumaan ja keskittymään. Nyt alakoululaisena on vilkas, iloinen, kaveripiirissään suosittu liikunnallisesti lahjakas lapsi jolla koulukin menee hyvin. Pointti on siis se että tunnistan huolesi täysin ap. Meillä auttoi aika ja se että tarjottiin lapselle paljon mahdollisuuksia purkaa tarmoaan järkevillä tavoilla. Eli käytiin metsäretkillä, uimassa, leikittiin ulkona vauhdikkaita leikkejä jne. En vaihtaisi lasta paikallaan nysväävään pilttiin, vaikka sellaisen kanssa helpommalla pääsisikin.

 

[vierailija]

Kummilapseni oli samankaltainen ja kouluiässä todettiin keskittymishäiriö ja ad/hd.
Mutta kannattaa toki muistaa, että jokainen lapsi on erilainen ja yksilö. Toisinaan lapsen vilkkaus voi olla vain luonteenpiirre ja puhe saattaa viivästyä, jos lapsen motoriset taidot, kuten kävely/liikkuminen tulevat aiemmin. Jokainen, kun kehittyy omaan tahtiinsa.
Ota kuitenkin rohkeasti yhteyttä perheneuvolaan, jos sinua kamalasti huolettaa lapsesi vilkkaus. Perheneuvolassa osataan auttaa vilkkauden määrittelemisessä enemmän, kuin lasten neuvolassa.

 

[vierailija]

Uskoisin että kuulovamman kyllä huomaa. Eikä meidän vilkkaalla pojalla (ap) ole kuulovammaa. Äskenkim napsauttelin sormia pään takana niin heti kääntyi hymyillen katsomaan. Tai nauraa kun hölskytän vesipulloa viereisessä huoneessa kun se ääni on niin hauska. Hylkäisin nyt tuon kuulovamman mahdollisuuden kyllä siitä saisin selkeämpiä viitteitä jos sellainen olisi.

Enemmän on kyse siitä että leikit ovat levottomia ja yhtä mylläämistä. Ei vaan tykkää legoista ja kirjoista? Kun näkee että lähdetään ulos jalkapallon kanssa menee hymy korviin ja alkaa juosta innoissaan ees taas. Ryntää ovesta ulos. Maalla käydessämme ei olisi tullut sisätiloihin ollenkaan ja karkasi pihalle useita kertoja. Kai se on hyväksyttävä ettei poikamme ole pohdiskelija ja tarkkailija kuten vanhempansa...

No niin. Eli teillä on lapsi joka tykkää liikkua ja mennä touhottaa. Sitten te teette niin.
Sekin jo rauhoittaa poikaa kun saa purkaa sitä energiaa pihalla. Ja luultavasti se nukahtaminen iltaisin helpottuu tuon myötä.

Unohdatte nyt ne palapelit ja kirjat hetkeksi. Tai katselette/teette niitä sitten kun olette ensin myllänneet pihalla.
Ja tosiaan, poikanne ei ole pohdiskelija ja tarkkailija, vaan pieni touhukas vilperi!

 

[vierailija]

Kummilapseni oli samankaltainen ja kouluiässä todettiin keskittymishäiriö ja ad/hd.
Mutta kannattaa toki muistaa että jokainen lapsi on erilainen ja yksilö. Toisinaan lapsen vilkkaus voi olla vain luonteenpiirre ja puhe saattaa viivästyä, jos lapsen motoriset taidot, kuten kävely/liikkuminen tulevat aiemmin. Jokainen, kun kehittyy omaan tahtiinsa.
Ota kuitenkin rohkeasti yhteyttä perheneuvolaan, jos sinua kamalasti huolettaa lapsesi vilkkaus. Perheneuvolassa osataan auttaa vilkkauden määrittelemisessä enemmän, kuin lasten neuvolassa.

Enpä nyt usko että ap:n tarvitsee tässä huolestua
mistään keskittymishäiriöistä ym.

Tässä on nyt tarkkailija ja pohdiskelija äiti yrittänyt pakottaa fyysistä touhua tarvitsevan lapsen samaan muottiin itsensä kanssa.


Ei muutakun pihalle kesästä nauttimaan ja energiaa purkamaan!

 

[vierailija]

Uskoisin että kuulovamman kyllä huomaa. Eikä meidän vilkkaalla pojalla (ap) ole kuulovammaa. Äskenkim napsauttelin sormia pään takana niin heti kääntyi hymyillen katsomaan. Tai nauraa kun hölskytän vesipulloa viereisessä huoneessa kun se ääni on niin hauska. Hylkäisin nyt tuon kuulovamman mahdollisuuden kyllä siitä saisin selkeämpiä viitteitä jos sellainen olisi.

Vesipullon hölskytys toisessa huoneessa on hyvä testi. Sormien napsautus pään takana ei toimi luotettava testinä, koska lähietäisyydeltä kuulee huonollakin kuulolla. Testaa vielä joku korkea ääni kauempaa.

 

[vierailija]

Meidän poika oli 2-vuotiaana JUURI tuollainen; koko ajan liikkeessä ja tekemässä jotain. Nautti suunnattomasti jo tuolloin kaikesta fyysisestä tekemisestä. Jossain vaiheessa epäilin jo adhd:tä mutta kasvun mukana on oppinut rauhoittumaan ja keskittymään. Nyt alakoululaisena on vilkas, iloinen, kaveripiirissään suosittu liikunnallisesti lahjakas lapsi jolla koulukin menee hyvin. Pointti on siis se että tunnistan huolesi täysin ap. Meillä auttoi aika ja se että tarjottiin lapselle paljon mahdollisuuksia purkaa tarmoaan järkevillä tavoilla. Eli käytiin metsäretkillä, uimassa, leikittiin ulkona vauhdikkaita leikkejä jne. En vaihtaisi lasta paikallaan nysväävään pilttiin, vaikka sellaisen kanssa helpommalla pääsisikin.

Olipa kiva kuulla! Minua vaivaa eniten nukuttamiset ja se miten poika tempoo jatkuvasti nukuttaessa. Tosi herkkä, äiti ei saa lähteä viereltä minnekään. Asentoa vaihdetaan 10 sek välein. Hytkytetään pyllyä ja heilutetaan käsiä. Vasta itse nukahtaminen saa pojan pysymään paikallaan. Heräilee yhä öisin. Naureskelee jos huomaa että mulla menee nukuttamiseen hermot. Onko lapset aina näin levottomia kun menevät nukkumaan?

 

[vierailija]

Olipa kiva kuulla! Minua vaivaa eniten nukuttamiset ja se miten poika tempoo jatkuvasti nukuttaessa. Tosi herkkä, äiti ei saa lähteä viereltä minnekään. Asentoa vaihdetaan 10 sek välein. Hytkytetään pyllyä ja heilutetaan käsiä. Vasta itse nukahtaminen saa pojan pysymään paikallaan. Heräilee yhä öisin. Naureskelee jos huomaa että mulla menee nukuttamiseen hermot. Onko lapset aina näin levottomia kun menevät nukkumaan?

Nukuttaminen voi tosiaan käydä hermoille. Meillä auttoi mahdollisimman paljon mukavaa fyysistä tekemistä päiväsaikana, Iltaa kohti sitten rauhoittumista hyvissä ajoin, iltakylpyä (meillä lapsi rakasti sitä), sit satua syliä ja nukkumaan. Ja minä oon aina ajatellut että lapsen ei tarvitse osata nukahtaa yksinään kovin pienenä (tässähän palsta jakautuu rajusti eri koulukuntiin.)

Tsemppiä! Niin muistan kun puistossa muut äidit keinutti lapsiaan ties kuinka kauan samalla keskenään rupatellen. Itsehän juoksentelin 2-vuotiaani kanssa samaan aikaan puiston metsässä, hypittiin kiveltä toiselle, tutkittiin joka ikinen paikka ja kiivettiin puihin. No, omakin kunto oli kyllä hyvä.

 

[vierailija]

Nukuttaminen voi tosiaan käydä hermoille. Meillä auttoi mahdollisimman paljon mukavaa fyysistä tekemistä päiväsaikana, Iltaa kohti sitten rauhoittumista hyvissä ajoin, iltakylpyä (meillä lapsi rakasti sitä), sit satua syliä ja nukkumaan. Ja minä oon aina ajatellut että lapsen ei tarvitse osata nukahtaa yksinään kovin pienenä (tässähän palsta jakautuu rajusti eri koulukuntiin.)

Tsemppiä! Niin muistan kun puistossa muut äidit keinutti lapsiaan ties kuinka kauan samalla keskenään rupatellen. Itsehän juoksentelin 2-vuotiaani kanssa samaan aikaan puiston metsässä, hypittiin kiveltä toiselle, tutkittiin joka ikinen paikka ja kiivettiin puihin. No, omakin kunto oli kyllä hyvä.

Kuulostaa kyllä niin tutulle!! Täälläkin rakastetaan kylpyä joten se on ollut pakko ottaa päivittäiseksi rutiiniksi. Sitäkin kauhisteltiin neuvolassa mutta miksi jättäisin sen satunnaiseksi kun lapsen iho ei kuivu liikaa.

Ulkoilut ja vierailut puistoissa sekä lasten paikoissa menee tosiaan perässä juoksemiseksi. Ei onnistu seurustelu muiden vanhempien kanssa!

 

[vierailija]

Nopeilla neuvolakäynneilä ei ihan heti huolestuta, mutta jos lapsi olisi päiväkodissa, niin varmasti otettaisiin puheeksi se, ettei sano sanaakaan. Ja se, että ei osaa yhtään asettua aloilleen. Eri asia on sitten mistä nuo johtuvat eikä noin pienen lapsen kanssa mitään testejä ym tehdä, joten aika vaan näyttää.

Se on toisaalta tosi, että lasten puheenkehitys on jostain syystä oikeinkin viivästynyttä aika laajalti. Sen takia niihin ei neuvolassakaan pystytä puuttumaan. Lasten ensimmäiset sanat tulivat jossain vaiheessa lähes poikkeuksetta yksi vuotiaina.

 

[vierailija]

Olipa kiva kuulla! Minua vaivaa eniten nukuttamiset ja se miten poika tempoo jatkuvasti nukuttaessa. Tosi herkkä, äiti ei saa lähteä viereltä minnekään. Asentoa vaihdetaan 10 sek välein. Hytkytetään pyllyä ja heilutetaan käsiä. Vasta itse nukahtaminen saa pojan pysymään paikallaan. Heräilee yhä öisin. Naureskelee jos huomaa että mulla menee nukuttamiseen hermot. Onko lapset aina näin levottomia kun menevät nukkumaan?

Suora vastaus kysymykseen: eivät tosiaankaan ole läheskään aina noin levottomia.

 

[.....]

Taaperomme on erittäin vilkas. Kun hän leikkii hän lähinnä vain juoksee ympäriinsä. Muut keskittyvät leikkeihin ja taaperomme on aina ensin ottamassa muilta leluja käsistä vaikka kielletty. Tuntuu ettei kuuntele ollenkaan mitä vanhemmat sanovat tai käskevät.

Illalla nukkumaanmeno on vaikeaa, poika heiluu ja riehuu vähintään tunnin ennen nukuttamista. Nukahtaa vasta kun aivot simahtaa mutta ei osaa maata hiljaa paikallaan. Ei osaa keskittyä leikkihin. Leikitämme joskus mm. kuviopalikoilla ja isoilla legoilla, poika yrittää pari sekuntia ja sitten heittelee kaikki tavarat ympäriinsä. Olen nähnyt että muut lapset keskittyvät leikkeihin ja tutkivat, meidän poika tutkii vain hetken ja heittelee sitten lelut lattialle ja mielellään paikkoihin josta kuuluu suurin meteli (asumme kerrostalossa, kyllä tämä rassaa hermoja).

Muuten on terve, syö hyvin mutta ei puhu sanaakaan (kohta 2-vuotias). Sylissä ei viihdy hetkeäkään vaan rimpuilee heti pois. Fyysisesti todella levoton poika. Pitäisikö olla huolissaan vaan onko meillä vaan normaali vilkas lapsi?

Ystävälläni on kaksikin tuollaista lasta, mutta itse uskoisin, että jossain määrin kasvatuksesta kiinni. Jos lapsi on temperamentiltaan vilkkaampi ja fyysisempi, olisi erityisen tärkeää panostaa opettamaan lapsi keskittymään ja rauhoittumaan, eikä vain tyytyä selittämään, kuinka "meidän lapsi nyt on niin voimakastahtoinen" yms. Rauhoittuminen ja tehtävään keskittyminen ovat taitoja siinä missä kaikki muutkin toiminnot, joten niitä on harjoiteltava ja vanhempien on niitä opetettava. Mitä vähemmän lapsella on luontaista taipumusta siihen, sen enemmän tietysti vaaditaan vanhemmilta.