V
vierailija
Vieras
Olisin yhteydessä neuvolaan. Keskittymisen vaikeus viittaisi adhd:n ja jotain autistisiakin piirteitä kirjoittamasi perusteella tulkitsisin.
V
vierailija
Vieras
Tässäkin on toisaalta se, että jos lapsi kaipaa fyysistä toimintaa, niin hankala se on mihinkään keskittyä jos on virtaa täynnä ja koko päivä möllötelty sisällä.
Oma vilperi ainakin jaksaa keskittyä palapeleihin, palikoilla rakenteluun ym. rauhalliseen toimintaan jos on ensin päässyt purkamaan liikkumalla sen "ylimääräisen" energian.
V
vierailija
Vieras
"Opettaa lapsi keskittymään." Kerropa kaikille miten tuo tapahtuu niin sinusta tulee rikas. Itse kuvittelisin että siihen voi luoda vain tilaisuuksia, lapset ei ole tyhjiä tauluja.
Sulla on vaan rauhallisia lapsia ja jotenkin kuvittelet, että se on sinun kasvattajantaitojesi hedelmää. Olen aika varma että olen oikeassa.
Sitä yritinkin selittää, että niitä fyysisempiä ja vilkkaampia lapsia pitää opettaa monin verroin enemmän kun luonteeltaan rauhallisempia.
Ei tuon pitäisi kellekään mikään salaisuus olla,meinsillä valitettavasti pääse rikastumaan. Ensimmäinen askel on rauhoittua itse, sen sijaan, että hermostuu noin helposti...
Kyse on ihan vain siitä, että opettaa ja totuttaa lasta keskittymään. Ja mitä pienempänä harjoittelun aloittaa, sen helpompaa. Eli sen sijaan että juoksee sen taaperon perässä joka paikkaan, hakee välillä sen lapsen takaisin ja jatkaa sitä hommaa, mitä oltiin tekemässä. Niin yksinkertaista se oikeasti on.
V
vierailija
Vieras
Mä en näe sitä opettamisena jos tajuaa, että lapsi kaipaa liikuntaa ennen kuin jaksaa keskittyä muuhun. Sehän on vaan lapsen luonteen mukaista toimintaa.
V
vierailija
Vieras
Jos näin on se selittää miksi lapsen hoito on tuntunut koko tämän ajan helvetin raskaalta. Toisaalta mummoni on hoitanut paljon lapsia elämässään ja kun hoiti poikaa muutaman kerran sanoi että ihan normaali vilkas lapsi on.
Mutta kokemus näin huonosti nukkuvasta ja vilkkaasta lapsesta on että olen ihan poikki näiden vajaan 2 vuoden jälkeen. Koko päivä pitäisi keksiä virikkeitä, en minäkään jaksa jatkuvasti juosta puistoissa tai jalkapallon perässä. Jos selviäisi että lapsella on adhd tai joku autismi niin saisin ainakin synninpäästön siitä miksi on uupunut ja vituttanutkin usein kun lasta tarvitsee hoitaa niin intensiivisesti ja raskaasti. Ajatus toisesta lapsesta on haudattu tämän esikoisen myötä.
Ehkä sinun pitäisikin tajuta, että lapsesi kaipaa sitä, että joku opettaa häntä keskittymään ja toimimaan pitkäjänteisemmin.
V
vierailija
Vieras
Onpas teillä outoja lapsia, jos eivät oikeasti kaipaa ja tarvitse elämäänsä ja kehittymiseensä mitään muuta kuin liikuntaa
V
vierailija
Vieras
Onpas teillä outoja lapsia, jos eivät oikeasti kaipaa ja tarvitse elämäänsä ja kehittymiseensä mitään muuta kuin liikuntaa
Missä näin sanottiin?
Mä ainakin mielestäni sanoin, että lapsen on helpompi keskittyä rauhalliseen toimintaan, jos on ensin päässyt purkamaan energiaa liikkumalla.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Myötätunto ap;lle, koska on rankkaa, jos lapsi ei osaa keskittyä. eikä puhua mitään kaksi vuotiaana.
No jos lapsi kerran keskittyy rauhallisesti, saatuaan purkaa energiaa, niin missä ongelma?
Kärjistän nyt tietoisesti, mutta oikeasti ärsyttää tuollainen asenne, että lapsen pitäisi jotenkin tyhjästä ykskaks itsekseen oppia rauhoittumaan, keskittymään tehtäviin ja oppia tekemään asioita loppuun saakka. Se on opeteltava, kuten kaikki muutkin taidot.
Jos mamma juoksee lapsen perässä koko ajan aktiviteetiltä toiseen, sen sijaan, että opettaa, että yksi asia tehdään loppuun ennen seuraavaa, on selvää, että lapsesta kehittyy ylivilkas touhuilija.
V
vierailija
Vieras
Ei meillä mitään ongelmaa olekaan, en ole ap.
Meillä on melko tarkat rutiinit päivässä, aamupalan jälkeen pihalle, sitten pieni lepohetki ja lounas, taas pihalle ja sen jälkeen rauhallista touhua, päivällinen, pieni happihyppy, iltapala ja iltapesut, iltasatu ja nukkumaan.
Ja mä en oo missään kohtaa ollut sitä mieltä, että lapsen pitäisi yksin oppia keskittymään ja touhuamaan rauhassa.
Ap se ihmetteli, onko heidän lapsessaan jotain vikaa kun mennä viipottaa eikä keskity. Ei kai keskitykään jos äiti on kuvitellut että lapsesta tulee rauhallinen pohdiskelija kuten vanhempansakin. Ei ole siis panostanut riittävästi liikkumiseen vaikka lapsi sitä selvästi kaipaa ja siitä nauttii aina kun pääsee liikkumaan.
Pitäisi siis enemmän kiinnittää huomiota siihen mitä se lapsi tarvitsee kuin mennä äidin unelmakuvan mukaan
V
vierailija
Vieras
Allekirjoitan. Sähläreiden lapset sähläävät usein, vaikka heillä olisi edellytyksiä käyttäytyä rauhallisemmin.
V
vierailija
Vieras
Ap, tässä on jutun juurta.
Näin meillä ainakin.
Meillä on "normaali", erittäin lyhyellä pinnalla varustettu lapsi. Joka Ei tarvitse riehumista, riekkumista ja pallonperässä juoksemista, vaan rauhottumista!
Kyllä varmaan 95% lapsista osaa riehua ulkona, mutta se rauhottuminen!!
Aktiviteetin taso, aktiivisuus, kylissä ja puistoissa juokseminen on rajoitettava että lapsi saa yliaktiivisen vireystilansa rauhoittumaan.
Meillä siihen rauhoittumiseen on mennyt joskus viikkokin. Silloin ollaan oltu ihan vaan kotona, tehty ihan rauhassa kotiaskareita, oltu omassa pihassa, käyty ehkä vielä illallakin kärrykävelyllä(fyysinen rauhoittuminen lapselle), illalla pitkiä kylpyjä, rauhassa syömistä, lukemista, satuja, ja(!) yksin leikkimistä-ei jatkuvaa viihdyttämistä ja aina uuden aktiviteetin keksimistä!
Meillä meidän normaali ylivilkas lapsi ei todellakaan rauhoitu jos isi tai äiti on huoneessa, vaan hyörii ja pyörii.
Meillä opeteltiin sängyssä yksin oleminen jämptein ottein (itkuun ja kitinään ja hellytty), lapsi sai sadun, sen jälkeen sai yksin lukea kirjaa, aikuinen oli hetken aikaa tuolilla vieressä 5-10min, puhuttu ei kuitenkaan enää, sit hyvää yötä ja pois huoneesta.
Meillä lapsi saa katsella sitä kirjaa vielä yksinään, koska hän tarvitsee fyysisen rauhoittumisen että mieli pystyy alkaa rauhoittumaan.
...Ja sanoit että 2-vuotiaasi kyllä ymmärtää puhetta? Hyvä! Sillä nyt voit sanoa hänelle, että menee hiekkalaatikolle leikkimään, äiti nyt juttelee naapurin tädin kanssa muista asioista.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Täällä monet vaan sanovat että ihan normaali, vilkas lapsi ja äiti ei osaa opettaa keskittymään...
Kyllä mä olisin vähän huolissani ap:n tilanteessa. Juuri tuo vilkkaus, keskittymisen puuteja puhumattomuus on oireita, jotka voi yhdistää ADHD:n tai autismin kirjoon. Meillä on nyt 5 vuotias, joka on aina ollut vilkas ja jolla vaikeuksia keskittyä. Puheen kanssa ei koskaan mitään ongelmaa ja puhuu kahta kieltä hyvin. Muutenkin tykkää puhua ja eikä ujostele. Mutta vaikka olisi ollut koko päivän ulkona riehumassa ja tullaan illalla kotiin, niin vieläkin vaan juoksee sisällä sinne tänne. Päiväkodissa on kiinnitetty huomiota keskittymisvaikeuksiin ja ylivilkkauteen. Me vanhemmat yritetään aina opettaa että yksi leikki loppuun ja niin edelleen, mutta tällaisen lapsen kanssa se ei tosiaankaan ole vain vanhempien opeista kiinni, eikä siitä onko käyty puistossa vai ei. Meillä rutiinit tärkeitä, ja illalla ei mitään sokerista eikä telkkaa tai videoita. Nyt käydään toimintaterapiassa ja siitä on kyllä ollut jotain hyötyä. Mitään diagnoosia ei siis vielä ole. Toivon, että tämä olisi vain kypsymättömyyttä, mutta tiedän kuitenkin, että joku diagnoosi (ADHD tai autismin kirjo) voi tulla parin vuoden kuluttua. Varsinkin jos koulussa tulee vaikeuksia.
Kyllä mä olisin vähän huolissani ap:n tilanteessa. Juuri tuo vilkkaus, keskittymisen puuteja puhumattomuus on oireita, jotka voi yhdistää ADHD:n tai autismin kirjoon. Meillä on nyt 5 vuotias, joka on aina ollut vilkas ja jolla vaikeuksia keskittyä. Puheen kanssa ei koskaan mitään ongelmaa ja puhuu kahta kieltä hyvin. Muutenkin tykkää puhua ja eikä ujostele. Mutta vaikka olisi ollut koko päivän ulkona riehumassa ja tullaan illalla kotiin, niin vieläkin vaan juoksee sisällä sinne tänne. Päiväkodissa on kiinnitetty huomiota keskittymisvaikeuksiin ja ylivilkkauteen. Me vanhemmat yritetään aina opettaa että yksi leikki loppuun ja niin edelleen, mutta tällaisen lapsen kanssa se ei tosiaankaan ole vain vanhempien opeista kiinni, eikä siitä onko käyty puistossa vai ei. Meillä rutiinit tärkeitä, ja illalla ei mitään sokerista eikä telkkaa tai videoita. Nyt käydään toimintaterapiassa ja siitä on kyllä ollut jotain hyötyä. Mitään diagnoosia ei siis vielä ole. Toivon, että tämä olisi vain kypsymättömyyttä, mutta tiedän kuitenkin, että joku diagnoosi (ADHD tai autismin kirjo) voi tulla parin vuoden kuluttua. Varsinkin jos koulussa tulee vaikeuksia.
V
vierailija
Vieras
Kuulostaa samanlaiselta kuin meidän poika samassa iässä. Hänellä todettiin myöhemmin dysfasia, lievänä.
V
vierailija
Vieras
Aina jos itseä askarruttaa jokin asia lapsessa, niin ottakaa puheeksi ja selvittäkää. Neuvolakäynnit on niin lyhyitä, harvakseltaan ja erilaisia tilanteita kuin kotona tai tutussa kyläpaikassa käyminen, että kaikki tarpeellinen ei aina tule esiin. Lapsi voi käyttäytyä ihan eri tavoin tällaisissa tilanteissa. Ei aina, mutta voi. Myös kerrottuna asiat saattavat vaikuttaa erilaisilta kuin nähtynä. Useimmiten vanhemman vaisto on oikeassa, joten pitäkää lastenne puolia!
Ap: suosittelisin käyttämään lapsen kuuloasemalla kuulotesteissä, jotta se asia varmistuu. Kaverini lapsen kuulovamma huomattiin 3-vuotiaana, kun alettiin tutkia miksi ei puhu. Oli myös tosi vilkas tapaus. Oman lapseni kuulovammaa epäiltiin testin pohjalta jo parin kuukauden ikäisestä, kojeet sai alle vuoden vanhana. Silti meillä vanhemmilla oli toisinaan olo, ettei kuulossa ole vikaa, koska vamma on lievä ja eri äänet kuulee eri tavoin. Lisäksi lapsi on todella taitava lukemaan huulilta ja tulkitsemaan eleitä ja tilanteita. Joten käykää ihmeessä varmistamassa tilanne tiedän lapsen kohdalla!
Ja tuo on totta myös, mitä edellä joku kirjoitti, että vilkas lapsi tarvitsee tekemistä, mutta myös paljon apua rauhoittumiseen. Liiat virikkeet tosiaankin lisäävät vilkkautta. Täytyy olla myös paljon rauhallisia hetkiä ilman joka puolelta tulvivaa aistiärsykettä.
Ap: suosittelisin käyttämään lapsen kuuloasemalla kuulotesteissä, jotta se asia varmistuu. Kaverini lapsen kuulovamma huomattiin 3-vuotiaana, kun alettiin tutkia miksi ei puhu. Oli myös tosi vilkas tapaus. Oman lapseni kuulovammaa epäiltiin testin pohjalta jo parin kuukauden ikäisestä, kojeet sai alle vuoden vanhana. Silti meillä vanhemmilla oli toisinaan olo, ettei kuulossa ole vikaa, koska vamma on lievä ja eri äänet kuulee eri tavoin. Lisäksi lapsi on todella taitava lukemaan huulilta ja tulkitsemaan eleitä ja tilanteita. Joten käykää ihmeessä varmistamassa tilanne tiedän lapsen kohdalla!
Ja tuo on totta myös, mitä edellä joku kirjoitti, että vilkas lapsi tarvitsee tekemistä, mutta myös paljon apua rauhoittumiseen. Liiat virikkeet tosiaankin lisäävät vilkkautta. Täytyy olla myös paljon rauhallisia hetkiä ilman joka puolelta tulvivaa aistiärsykettä.
V
vierailija
Vieras
Lisään vielä, että puhumattomuus sinänsä tuon ikäisellä ei välttämättä kerro ongelmista. Mutta kokonaiskuva, mikä ap:n kirjoituksista syntyy, laittaisi ainakin minut selvittelemään asioita tarkemmin.
