Taapero yökylässä

  • Viestiketjun aloittaja Huonoko
  • Ensimmäinen viesti
Meidän poitsu on nyt 1v 2kk ja on ollut pisimmillään kotoa pois KAKSI viikkoa yhtä mittaa ja silloinkin joutui vaihtamaan hoitopaikkaa pariin otteeseen ilman vanhempiaan.
Syynä tähän oli autokolari, jossa lapsen isä ja minä jouduimme sairaalaan. Onneksi poika oli ollut lyhempiä aikoja hoidossa yötä myöten, joten mitään ongelmia ei syntynyt.
Mietin tässä, miten olisi mahtanut käydä, jos poika ei olisi ollut erossa vanhemmistaan aikaisemmin...
Nyt hän palasi kotiin tyytyväisenä ja eikä sopeutumisongelmia kotiin ollut. Ja tämän rumban jälkeen hän 'joutui' vielä kuukauden ajaksi päiviksi perhepäivähoitoon, kun emme jaksaneet häntä kokopäiväisesti hoitaa (minä pyörätuolissä, isä kädet paketissa ja kylkiluut poikki).
ONNEKSI meillä oli tuttuja hoitopaikkoja, johon pojan sai aina muutamaksi päiväksi kerrallaan, mitenköhän tilanne olisi muuten hoitunut?
 
väsynyt äiti
Hohhoi.. syyllistämistä syyllistämisen perään..

Siinä mielessä mä oon samoilla linjoilla et kovin pientä ei kannata viedä hoitoon kovin pitkäks aikaa. Mutta yks yö sillon tälön ei todellakaan tee haittaa. Se ei todellakaan perusturvallisuutta horjuta!! Perusturvallisuus muodostuu ensimmäisen vuoden aikana, ihan normaalissa arkielämässä. Ja sitä ei yhden yön yökyläily tutussa mummolassa kaada!

Mä olisin ikionnellinen jos olis lähellä tuttu mummola johon voisin tytön viedä yhdeks yöks hoitoon. Mun suku asuu satojen kilometrien päässä ja tytön isän suku ei oo pahemmin tytön kans ollu. Isoäitinsä kans tyttö kyllä viihtyy ja tykkää olla mut hän on niin sairas ihminen etten häntä voi edes pyytää.. vaikka apuansa tarjoaa..

Koko tämän vuoden on tyttö nukkunut todella huonosti. Alkuvuodesta liikkumisessa ja kaikessa kauhea kehityspyrähdys, tammikuussa 7 hammasta, uhman alkaminen jne... joten yöt on ollu tosi hankalia. Saattanut jopa tunteja valvoa yöllä.. Mies on yötyössä joten hänen auttamisensa on aika rajallista, jonkun on rahaakin perheeseen tuotava.. Itse olen kuolemanväsynyt tällä hetkellä ja antaisin vaikka vasemman käteni jos saisin lähelle tutun mummun. Ja todellakaan, lapsesta en eroon halua, hän on mitä ihanin pikkutyttö ja 8 vuoden lapsettomuus kyllä pistää asioita hieman eri perspektiiviin. Mutta väsyn se minäkin. Ja silloin olisi mahtavaa jos vain yhdeksi yöksi saisi tytön hoitoon ja saisi vaan NUKKUA!!

Mutta kun tuttua hoitajaa ei täällä ole niin sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Tyttö on 1 v 8 kk eikä oo yhtään yötä ollu hoidossa.

Aina ei ehkä kannattaisi kovin kärkkäästi olla kritisoimassa kun ei kaikkien ihmisten tilanteita tiedä. Itse olen vierestä nähnyt yhden äidin loppuun palamisen. Hän kun ei osannut apua pyytää ajoissa, oli vaan kahden lapsen kanssa kotona. Hän päätyi psykiatriselle osastolle..

Loppupeleissä, lapselle on varmasti parempi että on silloin tällöin tutussa mummolassa yökylässä jotta vanhemmat saavat levätä kuin että vanhemmat väkisin yrittävät kärvistellä ja lopputuloksena on loppuun palaminen. Vanhemmankin täytyy kuunnella omaa kroppaansa ja tunnustaa jos on liian väsynyt. Samoten parisuhteen hoitoa kannattaa välillä harrastaa ihan rauhassa, se kun helposti jää aika heikoille pienten lasten kanssa. Ja miten käy jos sitä ei ollenkaan hoida? Kaikki sen tietävät..

Tähän asiaan sopii hyvin sanonta, kohtuus kaikessa.. Kumpikin äärilaita on pahasta..
Anyway, toivottavasti suunnilleen selvää saitte et mitä mä tarkotan. Väsyneenä ei meinaa ajatukset pysyä kasassa.. Taidanpa mennä päikkäreille ku tyttö just nukahti =)
 
Itsekään en ymmärrä sitä jos viedään parikuinen vauva hoitoon, mutta tässä ei mielestäni ollut siitä kyse, koska palstahan on jo taaperoiden vanhemmille. Meillä on viety sitten yökylään, kun on saatu korvatulehdukset pois päiväjärjestyksestä eli parivuotiaana. En halunnut viedä lasta tulehduksen pelossa yökylään, koska kaikki korvakierrelasten vanhemmat tietää minkälaista se on kun herätään yöllä itkemään täyttä kurkkua :x
 
Ava
NO johan pompsahti nämä keskustelut.....olen sitä mieltä että HYVÄT isovanhemmat ovat rikkaus.ja jos kaikki mummolassa sujuu niin miksi ei voisi siellä välillä kyläillä!!??meillä poika 1v3kk ja ollut yö kylässä tutussa mummolassa 6kertaa..ekan kerran 3kk vanhana..syksyllä ja talvella käymme harvoin ulkona mut tämä kesäaika on täynnä kivoja juhlia esim.ystävien häitä joihin menemme ihan miehen kanssa kaksistaan.ja poika nautiskelee olostaan mummolassa.ja kyllä jokainen äippä näkee lapsestaan että viihtyykö vai ei.kummitkin kovasti kyselevät poikaa yökylään,mutta heille olen sanonut, että sitten vähän myöhemmin katotaan uudestaan.mummola on tuttu paikka ja turvallinen.ja mikä tärkeintä luotan heihin täysin joten en illan aikana soittele sataa kertaa perään. vaan nautin ystävistäni.niin ja niille jotka täällä nyt paasaa siitä että kuinka tärkeetä on lapsen olla äiti JA VAIN äitin helmoissa haluaisin muistuttaa että lapset tehdään maailmaa varten ja kasvatetaan pärjäämään omillaan. EI ITSEÄÄN VARTEN!näen työssäni päivittäin niitä surullisia tapauksia joilla ei tosiaan ole vielä 15-20 vuotiaanakaan muuta kuin äiti.minusta se on todella VÄÄRIN JA TUOMITTAVAA äidiltä toimia täysin itsekkäästi.
 
Juulis
Minä olen sitä mieltä ettei mummut ja pappat ole mitään lastenhoitajia. Eiköhän he ole oman elämänsä ansainneet kun ovat omat lapsensa aikaihmisiksi saaneet. Jokainen hoitakoon ja huolehtikoon omat lapsensa. En minä ainakaan ole lapsiani tehnyt muille huoleksi ja riesaksi. Ja jos joku sanoo että mummu mielellään lapset ottaa, niin ei kai kukaan mummo kehtaa sanoa lapselleen ettei lapsenlapsiaan ota. Heidän on vain nöyrryttävä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.06.2006 klo 14:43 Juulis kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä ettei mummut ja pappat ole mitään lastenhoitajia. Eiköhän he ole oman elämänsä ansainneet kun ovat omat lapsensa aikaihmisiksi saaneet. Jokainen hoitakoon ja huolehtikoon omat lapsensa. En minä ainakaan ole lapsiani tehnyt muille huoleksi ja riesaksi. Ja jos joku sanoo että mummu mielellään lapset ottaa, niin ei kai kukaan mummo kehtaa sanoa lapselleen ettei lapsenlapsiaan ota. Heidän on vain nöyrryttävä.
Meillä kyllä kummankin puolen isovanhemmat oikein laskevat että kumman vuoro on saada tyttömme hoitoon. Tosin on ainokainen lapsenlapsi kummallakin puolella ja ovat vielä 50-60 vuotiaita iältään. Eli me ei olla väkisin tuputtamassa vaan he kyllä yleensä aina kysyvät että saisivatko tyttömme hoitoon.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.06.2006 klo 14:43 Juulis kirjoitti:
Ja jos joku sanoo että mummu mielellään lapset ottaa, niin ei kai kukaan mummo kehtaa sanoa lapselleen ettei lapsenlapsiaan ota. Heidän on vain nöyrryttävä.
kyllä kehtaa. Rakas anoppi ainakin :D Oma äitini ei sano ettei ottaisi, koska ei olla pyydettykään. Itse on ehottanut ne muutamat kerrat kun poika siellä on ollut. Jos itse halutaan varta vasten hoitaja niin hankitaan maksullinen sellainen. Eli mun pikkusisko :D
 
Kaukomaija harmaana
Meillä typy(1v7kk) on erittäin innokas yökyläilijä. Tyttö on anoppilassani vaihtelevasti yötä neljästä kahdeksaan yötä kuukaudessa. On siellä oma sänky ja lelut yms. Johtuen omista työvuoroistani ja päiväkotien myöhäisistä aukeamisajoista. Meille mummo on pelastus arkipäiväämme ja hän tietää sen itsekin. Muutoin emme olisi muuttaneet suurkaupungista tänne luonnonhelmaan. Vuorotyöläisten perheessä kaikki apu otetaan vastaan ja anoppi rakastaa lapsenlastaan ja nauttii hänen seurastaan. Tietty ihannetilanne olisi päivätyö 8.30-16.00, jolloin typy voisi käydä päivähoidossa tavalliseen tapaan.

Aika aikansa kutakin. Nyt on näin ja huomenna tyttö menee taas mummolaan, kun äippä lähtee yötyöhön ;) Kyllä ne mummot ja papat osaavat ainakin täällä kieltäytyä, jos tarvis on. Itse he sanovat tekevänsä tärkeää työtä auttaessaan ja saavat samalla seuraa ja virikkeitä lapsenlapseltaan =) Murheellista, jos isovanhemmat kokevat olevansa orjatyövoimaa. Meillä ei onneksi näin :wave:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.06.2006 klo 14:43 Juulis kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä ettei mummut ja pappat ole mitään lastenhoitajia. Eiköhän he ole oman elämänsä ansainneet kun ovat omat lapsensa aikaihmisiksi saaneet. Jokainen hoitakoon ja huolehtikoon omat lapsensa. En minä ainakaan ole lapsiani tehnyt muille huoleksi ja riesaksi. Ja jos joku sanoo että mummu mielellään lapset ottaa, niin ei kai kukaan mummo kehtaa sanoa lapselleen ettei lapsenlapsiaan ota. Heidän on vain nöyrryttävä.
Kuule kyyllä meidänkin ihanainen anoppimme kehtasi vaan sanoa ettei ota poikaa hoitoon, kun joutuu lapsia työkseen muutenkin katsomaan (lastenhoitaja p-kodissa). Ja kysymys olisi ollut yhdestä illasta MEIDÄN luona, kun jouduin keikkaluontoisesti töihin. No, peruinpa senkin keikan sitten. Oma äitini ottaa lapsen hoitoon kyllä mennen tullen ja palatessa - nytkin tänään soitteli ja kyseli koska tullaan kylään että näkisi poikaa.. Välimatkaa valitettavat 100km, niin ihan aina se ei onnistu :( Aikonut kyllä sitten tulla meille lapsenammaksi kun olen itse taas laitoksella, kunhan aika koittaa.... Mitenkähän sitä sitten täällä pärjäävät, vaikka mieskin on paikan päällä (töissäkäyvänä tosin)?? Apua? Teenköhän nyt hirmuisen väärin? Poikamme varmaan traumatisoituu ja hyppää nuoresta iästä huolimatta parvekkeelta alas kun ei kestä sitä tosiasiaa että myös mummu on häntä täällä leikittämässä!! :kieh: :kieh: :kieh:
Tosta traumahommasta muuten, itse olen hyvinkin onnellisesta perheestä mutta niinpä vaan kävi kaiken maailman luokkareissuilla jne. kun yöksi piti jäädä että itku ja ahdistus pääsi, kun en ennen kouluikää ollut ollut yötä MISSÄÄN muualla kuin kotona. Niin että jos saa pyytää, kaiken maailman jeesustelut toisten lastenhoitoavun tarpeesta/tarpeettomuudesta ja taaperoitten yökyläilyistä sikseen, vallankin jos ei niistä mitään tiedä kun ei itse koskaan lapsiaan hoitoon vie!!
 
pipana


Tosta traumahommasta muuten, itse olen hyvinkin onnellisesta perheestä mutta niinpä vaan kävi kaiken maailman luokkareissuilla jne. kun yöksi piti jäädä että itku ja ahdistus pääsi, kun en ennen kouluikää ollut ollut yötä MISSÄÄN muualla kuin kotona. Niin että jos saa pyytää, kaiken maailman jeesustelut toisten lastenhoitoavun tarpeesta/tarpeettomuudesta ja taaperoitten yökyläilyistä sikseen, vallankin jos ei niistä mitään tiedä kun ei itse koskaan lapsiaan hoitoon vie!!
[/quote


PEESI!!!!JUURI NÄIN!! :wave:
 
Ihanaa jos vaan on mummolla lähempänä kun 2h lentokoneella...

Isovanhemmat jotka auttavat on rikkaus.
Itsellä henk koht ei ole ollut mahdollisuutta koskaan jättää lasta isovanhemmilleen ja hän ei ole yöpynyt koskaan poissa luotamme.

Henk koht tuntisin että olisin tuli p-alla kokoajan jos lapsi on poissa luotamme...en yksinkertasesti luota kehenkään muuhun kun itteeni ja isukkiin. Se on paha mutta minkäs teet. Lapsen ainoo turva olen minä ja isä. Koska Mummoja ja pappoja hän ei näe niin usein on kun jättäisin lapsen vieraille ihmisille.
B) terkut +34 Slovakiasta....
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.06.2006 klo 14:43 Juulis kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä ettei mummut ja pappat ole mitään lastenhoitajia. Eiköhän he ole oman elämänsä ansainneet kun ovat omat lapsensa aikaihmisiksi saaneet. Jokainen hoitakoon ja huolehtikoon omat lapsensa. En minä ainakaan ole lapsiani tehnyt muille huoleksi ja riesaksi. Ja jos joku sanoo että mummu mielellään lapset ottaa, niin ei kai kukaan mummo kehtaa sanoa lapselleen ettei lapsenlapsiaan ota. Heidän on vain nöyrryttävä.
Että ihan itselles vaan huoleksi ja riesaksi, ei sentään muille... Kiva ajattelutapa omista lapsista.
 
Huh huh
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.06.2006 klo 22:20 Kaukomaija harmaana kirjoitti:
Meillä typy(1v7kk) on erittäin innokas yökyläilijä. Tyttö on anoppilassani vaihtelevasti yötä neljästä kahdeksaan yötä kuukaudessa. On siellä oma sänky ja lelut yms. Johtuen omista työvuoroistani ja päiväkotien myöhäisistä aukeamisajoista. Meille mummo on pelastus arkipäiväämme ja hän tietää sen itsekin. Muutoin emme olisi muuttaneet suurkaupungista tänne luonnonhelmaan. Vuorotyöläisten perheessä kaikki apu otetaan vastaan ja anoppi rakastaa lapsenlastaan ja nauttii hänen seurastaan. Tietty ihannetilanne olisi päivätyö 8.30-16.00, jolloin typy voisi käydä päivähoidossa tavalliseen tapaan.

Aika aikansa kutakin. Nyt on näin ja huomenna tyttö menee taas mummolaan, kun äippä lähtee yötyöhön ;) Kyllä ne mummot ja papat osaavat ainakin täällä kieltäytyä, jos tarvis on. Itse he sanovat tekevänsä tärkeää työtä auttaessaan ja saavat samalla seuraa ja virikkeitä lapsenlapseltaan =) Murheellista, jos isovanhemmat kokevat olevansa orjatyövoimaa. Meillä ei onneksi näin :wave:
Vai että jotkut kehtaavat jopa muuttaa maalle, että saisivat hoidattaa lapsensa isovanhemmilla! Miksi sälytätte isovanhemmille jatkuvan lastenhoitovastuun? Oletteko ajatelleet, että lapsi tarvitsee äitiä, isää, mahdollisia sisaruksia ja ikäistään leikkiseuraa? Lapselle ei ole eduksi, että hän on jatkuvasti mummojen ja vaarien hoidossa. Itse en haluaisi olla jatkuvasti anoppilan avun varassa. Entäpä jos Teillä menee sukset ristiin mummojen ja vaarien kanssa, miten järjestätte lapsellenne päivä/yöhoidon?

En usko, että 1 v 7 kk ikäisen kehitykselle tekee hyvää olla 4-8 yötä kuukaudessa pois kotoa. Lapsi kärsii äidin ja isän pitkistä poissaoloista. Pieni lapsi ei osaa kertoa, miten hän kokee erot vanhemmista. Kun lapsi on isompi, voi olla, ettei hän viihdy kotonaan, vaan pitää mummoloita kotinaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.07.2006 klo 23:44 Huh huh kirjoitti:
\Vai että jotkut kehtaavat jopa muuttaa maalle, että saisivat hoidattaa lapsensa isovanhemmilla! Miksi sälytätte isovanhemmille jatkuvan lastenhoitovastuun? Oletteko ajatelleet, että lapsi tarvitsee äitiä, isää, mahdollisia sisaruksia ja ikäistään leikkiseuraa? Lapselle ei ole eduksi, että hän on jatkuvasti mummojen ja vaarien hoidossa. Itse en haluaisi olla jatkuvasti anoppilan avun varassa. Entäpä jos Teillä menee sukset ristiin mummojen ja vaarien kanssa, miten järjestätte lapsellenne päivä/yöhoidon?

En usko, että 1 v 7 kk ikäisen kehitykselle tekee hyvää olla 4-8 yötä kuukaudessa pois kotoa. Lapsi kärsii äidin ja isän pitkistä poissaoloista. Pieni lapsi ei osaa kertoa, miten hän kokee erot vanhemmista. Kun lapsi on isompi, voi olla, ettei hän viihdy kotonaan, vaan pitää mummoloita kotinaan.
Huh huh, kumpi parempi, lapsi hoidossa yöt mummolla vai vaihtoehtoisesti vuoropäiväkodissa??? Luitko ollenkaan mitä kaukomaija kirjoitti? Oikein ärsyttää tuollaiset toisten kirjoitusten vääristelijät \|O
 
minun kokemukseni


Joo, ymmärän myös yökyläilyt, jos vanhemmat ovat ns. univelkaisia ja tarvitsevat nukkua ne pois!

Mutta, mitä nyt lueskelin, niin tästä ei kaikilla ole ollut siitä kyse, vaan aivan kuten minua pienenä on viety "toisten nurkkiin pyörimään, tätien tai mummon luo", koska äiti oli niin väsynyt (josta olen nyt äitinä erimieltä!) Ja voin sanoa että traumat jäi!

Ja sitä paitsi, vauvat ei osaa vielä sanoa, haluavansa jäädä muiden hoidettavaksi. Eivätkä edes ymmärä mistä on kyse. Äiti ja isi jätti! (mulla meni itse lapsena luottamus äitiini, koska hän jätti minut usein 'hoitoon'. Lapsena en siitä niin kärsinyt, mitä nyt itkin ikävääni, ja olin todella ujo ja arka, mutta nyt aikuisena, kaivaa ja syvältä!!!)

Itse en mielelläni vie lastani mummolaan, edes tätin luo hoitoon (on pari kertaa kyllä pakonsanelemana ollut!). Ja olen sitä mieltä, että jos ei lastansa jaksa hoitaa, niin se on jo myöhäistä! Sitä olisi pitänyt miettiä, ennen kuin ne hankkii!!!

Ammatti-ihmiset sanoo, että lapsen saa jättää toisen hoidettavaksi; yö/ikävuosi, eli vuosikkaana yhden yön, kaksi vuotiaana kahdeksi yöksi jne. (eli vauvana= ei yhtään yötä...)

Kärkäs on osanottoni, mutta jokainen saa olla omaa mieltä asioista, ja minä olen tätä mieltä!!!


t: vauvana ja lapsena muiden hoidossa ollut katkera äiti

:/
 
Mykky-Lyyli
[quote title="05.07.2006 klo 11:36 minun kokemukseni kirjoitti"]


Joo, ymmärän myös yökyläilyt, jos vanhemmat ovat ns. univelkaisia ja tarvitsevat nukkua ne pois!

Mutta, mitä nyt lueskelin, niin tästä ei kaikilla ole ollut siitä kyse, vaan aivan kuten minua pienenä on viety "toisten nurkkiin pyörimään, tätien tai mummon luo", koska äiti oli niin väsynyt (josta olen nyt äitinä erimieltä!) Ja voin sanoa että traumat jäi!

Ja sitä paitsi, vauvat ei osaa vielä sanoa, haluavansa jäädä muiden hoidettavaksi. Eivätkä edes ymmärä mistä on kyse. Äiti ja isi jätti! (mulla meni itse lapsena luottamus äitiini, koska hän jätti minut usein 'hoitoon'. Lapsena en siitä niin kärsinyt, mitä nyt itkin ikävääni, ja olin todella ujo ja arka, mutta nyt aikuisena, kaivaa ja syvältä!!!)

Itse en mielelläni vie lastani mummolaan, edes tätin luo hoitoon (on pari kertaa kyllä pakonsanelemana ollut!). Ja olen sitä mieltä, että jos ei lastansa jaksa hoitaa, niin se on jo myöhäistä! Sitä olisi pitänyt miettiä, ennen kuin ne hankkii!!!

Ammatti-ihmiset sanoo, että lapsen saa jättää toisen hoidettavaksi; yö/ikävuosi, eli vuosikkaana yhden yön, kaksi vuotiaana kahdeksi yöksi jne. (eli vauvana= ei yhtään yötä...)

Kärkäs on osanottoni, mutta jokainen saa olla omaa mieltä asioista, ja minä olen tätä mieltä!!!


t: vauvana ja lapsena muiden hoidossa ollut katkera äiti

:/
[/quote]


Kun tuota psykologia-osastoakin on jo kaiveltu...lasten luonne-erot on mielestäni se asia mikä tulisi ottaa huomioon. Meillä esikoinen on ollut aina todella reipas ja kaikin puolin aktiivinen kaveri. Hän on ollut aina välillä (5krt/ vuosi) isovanhemilla yökylässä puolivuotiaasta alkaen ja nauttinut kyläilystä. Nyt hän jo itse kyselee koska taas pääsee isovanhemmille yökylään jne. MUTTA meidän kuopus on taas täysin toista maata, 1-vuotiaan eroahdistus on aivan käsittämätön (varsinkin kun esikoisella sellaista EI ollut). Eli eipä ole meidän kuopus yökyläilyä harrastanut.

Pointtina siis se että toiset lapset tosiaan (psykologia hevonkuuseen...) nauttivat seurasta ja kyläilystä luotettavien ja rakkaiden isovanhempien luona. Kun taas toiset lapset tarvitsevat sen yhden tai kaksi tärkeää aikuista koko ajan lähelleen ja ahdistuvat jos isi tai äiti ei ole lähellä.

T: Omiaan suurella ihmetyksellä seuraava äiti
 
Perheen tavat
Minusta yökyläilyt ovat aikuisten keksintöä. Ja on myös perheen perinteistä kiinni, käyvätkö lapset yökylässä vai eivät ja kuinka pieniä lapsia äidit ja isät yökylään vievät. Itse en ole ollut lapsena yökylässä mummoloissa, koska en halunnut mennä yöksi. Muutamilla kavereilla olin kouluiässä 1 yön kerrallaan. Ja muutamalla 3-5 päivän kesäleirillä olen ollut kouluikäisenä myös.

Mieheni vanhemmat ovat hoidattaneet lapsiaan mummoloissa ahkerasti. 1960- ja 70-luvulla mieheni ja hänen siskonsa ovat asuneet kuukaudenkin mummolassa yhteen menoon!

Anoppini ei ole ollut uraäiti, vaan yllätys- yllätys, kotiäiti! Minua on miniänä ihmetyttänyt, miksi 2 lapsen kotiäiti ei ole viitsinyt hoitaa lapsiaan, kun se on ollut hänelle mahdollista. Lapset on kuskattu jo hyvinkin pienenä pois jaloista aina, kun hoitopaikka on vaan jostain löytynyt.

Meillä ei jatketa mieheni kodin perinnettä. Hoidamme lapset itse, isovanhemmat eivät ole päivä/yöhoitajia ja mummolat eivät ole lasten kakkoskoteja. Sukulaisiin voi pitää yhteyttä, vaikka lapset eivät käy yökylässä.

Taaperoikäisten yökyläilyjä en kannata. Mielestäni lasten ei tarvitse olla yksinään yökylässä ennen kouluikää. Omat lapset eivät ole halunneet yökylään mennäkään alle koukuikäisenä. Koulun luokkaretket, leirikoulut (3-5 vrk) ja parin päivän kesäleirit ovat sujuneet lapsiltamme hyvin. Retkillä on ollut hauskaa eikä ole tullut koti-ikävä.
 
Aleksin 1v9kk äiti
Meillä ainaskin tykätään puolin ja toisin,että poju on joskus (varmaan about noin kahden kk:n välein suunnilleen) mummulla yökylässä!! Tosin ei ole vielä koskaan ollut muuta kuin yhden yön ja seuraavana päivänä ollaan haettu!! Me tykätään ukon kanssa välillä "romantisoida" ja mummu tykkää olla pojan kanssa...ja on sen sanonutkin,että haluaa viettää lapsenlapsensa kanssa aikaa!! Joten huonoa omaatuntoa en tunne koska kaikilla on hyvä mieli ja poika jää mummulaan hyvillä mielin!! =)
 
Mä ainakin rohkeasti myönnän että kaipaan/tarvin omaa aikaa&aikaa miehen kanssa ihan kahdestaan :heart: Jos kerran kahdessa kuukaudessa päästään kahdestaan johonkin,niin ihanaa on ja jaksaa taas arkea paremmin.
Meillä tyttö 1 v ja2 viikkoa ja oli ekan kerran mummillansa 2 kuukauden iässä yökylässä.Mummista on ollut kyllä iso apu,kerrankin olimme olemmat tosi kovassa mahataudissa,niin parempi oli mennä mummille hoitoon tytön.Ja mummi hoitaa tosi mielellään,saavat toivottavasti yhtä ihanan suhteen (kun saavat viettää aikaa kahdestaan)mitä minulla oli mummiini =)

Jokainen toimii niinkuin parhaakseen näkee,mulle parasta on että pääsen joskus johonkin ilman tyttöäni,vaikka hän kaikkein rakkain ja arvokkain onkin =)
 
mademoiselle Chevre
Meillä ollut napero yökylässä mummolassa ihan vauvasta asti. Ensiksi ihan vain illalla jätetty ja heti aamusta haettu mutta nyt kun hän on 2,5vee niin hän viettää siellä jo viikonloppujakin.

Ihanaa :
* minun ja miehen suhde pysyy lämpimänä ja innovatiivisena kun yhä voi harrastaa ja olla

* lapsi saa TOSI läheiset suhteet mummoon/vaariin sekä täteihin, monta rakastavaa ja läheistä ihmistä EI voi olla pahaksi

* lapseni on ihana,iloinen ja onnellinen kun hänellä on turvallinen olo tekipä mitä tahansa ja voimme matkustella eikä hän oudoksu uutta koska on tottunut siihen että on muitakin/muutakin kun äiti

Me elämme onnellisesti näin. Meillä lapsi yökylässä 0-2krt/kk, ja hyvin toimii.
Oudoksun tollasta ajattelua että vain ja ainoastaan äiti on THE ONE.
Ihan senkin takia että JOS jotain tapahtuu (onnettomuus yms)on hyvä että lapsellani on muita hänelle rakkaita ihmisiä.Kauhistuttaa ajatuskin että jos minulle jotain tapahtuisi(tai isille,tai molemille)niin lapseni joutuisi olemaan ihan"yksin"tässä maailmassa...

Eipä ollut entisajan äideilläkään mahdollisuutta olla 24/7 lapsensa kanssa ja hyvin on pärjätty.
Esim. ranskassa äippälomakin on vain 3kk, sen jälkeen lähtee lapsi hoitoon, imetysruokatuntia(jees,sellanen on) lukuunottamatta.
Että näin! :heart:
 
harmaana
No voi hyvä tavaton tätä ketjua! :headwall:
Ihmeellisiin asioihin verrataan puolin ja toisin, ja haukutaan minkä keritään.
Tässä pari asiaa mitä itselleni tuli mieleen:

-itse en välttämättä olisi "ylpeä" jos vuoden ikäinen lapseni voisi olla vanhempiensa luota pois viikon, ilman mitään ongelmia. Lienee silloin kuitenkin (EHKÄ) kiintymyssuhteissa jotain vikaa. Kyllä itselleni ainakin tulee ikävä jos olen rakkaistani viikon erossa, ja olen sentään aikuinen

-lapsi tuskin mitään traumoja saa vaikka on yökylässä silloin tällöin mummolassa, mutta ihan oikeesti, tuskin saa vaikkei olisikaan. Vähän karua yleistää, että yökyläilemättömät lapset eivät olisi sosiaalisia, vaan ainoastaan äidin helmoissa pyöriviä... Eiköhän nämä asiat ole enempi ihmisen (siis lapsen) luonteesta kiinni. Voisihan sitä ajatella niinkin, että paljon yökyläilevät takertuvat äitiinsä enemmän, koska ovat niin paljon hoidossa (ja tiedän että esim ap:lla ei ole tästä kyse, elkää suuttuko ;) )
Kaverillani ainakin on lapsi, joka on paljon mummolassa yökylässä, ja lapsi on todella "huolestunut" siitä, että kyllähän varmasti tykkäätte hänestä. Ja kaipaattehan te minua kun olen pois, sekä kokoajan äitinsä vieressä kun on kotona (nyt 5v)

-ja sitten tämä, että lause, että parempi olla hoidossa, jos äiti vaikka kuolee niin onpa tuttua olla muualla. Siihen en voi sanoa kuin 'huh huh'. Eiköhän se äidin kuolema ole kaiken kaikkiaan niin kamalaa, että ihan sama siinä vaiheessa onko ollut pari yötä hoidossa vai ei. Ja tuolla periaatteellahan vois jättää ne lapset sitten kokonaan hankkimatta, jos vaikka sattuu kuolemaan, niin eivätpä jäis orvoksi. Aika outo pointti minun mielestäni
 
mademoiselle
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.07.2006 klo 18:11 harmaana kirjoitti:
-ja sitten tämä, että lause, että parempi olla hoidossa, jos äiti vaikka kuolee niin onpa tuttua olla muualla. Siihen en voi sanoa kuin 'huh huh'. Eiköhän se äidin kuolema ole kaiken kaikkiaan niin kamalaa, että ihan sama siinä vaiheessa onko ollut pari yötä hoidossa vai ei. Ja tuolla periaatteellahan vois jättää ne lapset sitten kokonaan hankkimatta, jos vaikka sattuu kuolemaan, niin eivätpä jäis orvoksi. Aika outo pointti minun mielestäni
[/quote

älähän nyt viitsi.ei se nyt ihan noinkaan ole.kai nyt jokainen äiti lapsiaan rakastaa ja haluaa olla heidän kanssa niin paljon kun mahd. !
mielestäni tässä nyt puhutaan lähinnä siitä että on ihanaa jos lapsella on monta aikuista johon luottaa...
eteenkin nykyään kun individualismi ainakin suur-kaupungeissa johtaa siihen että yksinäisiä lapsia on - ja paljon!
Eli the more the merrier :hug:
 
AIVAN OIKEIN!!! Otetaanhan sitä kaiken maailman vakuutuksiakin siltä varalta JOS jotain sattuisi...eihän se sitä tarkoita,että jotain sattuu...vaan,että tosiaan JOS!!! Minunkin mielestäni on hyvä olla lapsen elämässä muitakin rakastavia ihmisiä kun vaan äiti ja isä!!! Mitä pahaa siinä on ja keneltä se on pois??? :heart:
 

Yhteistyössä