Täällä kun on nyt vähän erilaisia ihmisiä kuten yleensäkin maailmassa. Ei varmaan ole suotavaa viedä lasta isovanhemmille hoitoon jos he eivät sitä itse tahdo tai lapsi ei halua. Kyllä sen jo ainakin meidän 1v8kk ikäisestä näkee että haluaako jäädä vai ei. Ja kuten joku muukin sanoi että saahan niitä rakastavia ihmisiä olla ympärillä muitakin kuin vain omat vanhemmat ja ei, eivät ne rakastavat ihmiset ole vain niitä, joiden luona ollaan yökylässä, mutta minusta ainakin on kiva kun isovanhemmat haluavat viettää lapsemme kanssa laatuaikaa ja kun kerran lapsemmekin näyttää selvästikin siitä nauttivan niin miksei hän saisi? Minä myös nautin pienenä kun pääsin mummulaan yöksi, meillä oli aina kivaa ja vielä nykyäänkin minulla on erittäin lämpimät ja läheiset välit isovanhempiini. Ja se ei tarkoita että minulla olisi vähemmän lämpimät välit omiin vanhempiini. Päinvastoin, äitini on minulle hyvinkin rakas ja soittelemme päivittäin.
Meillä lapsen rytmit eivät mene mummilassa sekaisin koska isovanhemmat itse ovat pyytäneet tarkat ohjeet ruoka- ja nukkumaanmenoajoista tms, jotta voivat tarjota lapsellemme mahdollisimman tutun ja turvallisen rytmin. Kaikilla ei valitettavasti ole noin loistavia vanhempia/isovanhempia, mutta meillä kun on niin nautimme kyllä niistä hetkistä, jotka miehemme kanssa saamme olla ihan kahden.
Näihin asioihin liittyy niin monia asioita, ensinnäkin meistä on niin moneksi (ja hyvä niin). On äitejä jotka rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään, mutta haluavat myös panostaa uraansa (en tarkoita nyt että ovat töissä kellon ympäri vaan ihan normaalityöaikoja). On äitejä, jotka eivät voisi kuvitellakaan menevänsä töihin ennenkuin on pakko ja haluavat olla lapsensa kanssa kotona mahdollisimman pitkään. On äitejä, jotka tulevat yhden lapsen perheestä (kuten minä, ja yhä kaipaan tuota omaa aikaani ja sitä että saan olla ihan yksin omien ajatuksieni kanssa) ja sittne on äitejä jotka tulevat perheistä joissa on ollut monta sisarusta ja ovat näin ehkä tottuneempia jatkuvaan "menoon ja meininkiin".
Lisäksi lapsia on niin monenlaisia, jotkut ovat hyvinkin pienestä pitäen hyvin omatoimisia ja on niitä jotka viihtyvät paremmin vanhhempiensa kanssa (en tarkoita etteivätkö nuo omatoimiset viihtyisi vanhempiensa kanssa, he vain viihtyvät paremmin myös muiden seurassa), on ujoja lapsia, on sisäänpäinkääntyineitä lapsia, ulospäinsuuntautuneita lapsia jne. Eiköhän jokainen äiti kuitenkin suht hyvin tunne sen oman lapsensa ja perheensä ja toimi sen mukaan, toki surullisia poikkeuksiakin on mutta noin niinkuin pääasiassa. Jokainen perhe toimikoon siis sen mukaan mikä omalle lapselle ja perheelle sopii parhaiten, eikös?
