Taapero joka aamu pahalla päällä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vasynytaiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vasynytaiti

Vieras
Taapero 2v on joka aamu pahalla päällä. Aamulla herättää hymyillen mutta siihen päättyykin se iloisuus. Joka ainoa aamu alkaa kitinä ja valitus. Aamiainen ei kelpaa ja heittelee leluja pitkin lattioita. Känisee jaloissa ja valittaa. On samanlainen jos mennään päiväkotiin, aamulla mikään ei sovi eikä mikään onnistu, pukeminen tai syöminen. Alkaa väsyttää jatkuva kitinä ja valitus. Onko teillä ollut joka aamuista kitinää ja milloin se on alkanut helpottaa? Ymmärtäisin jos lapsi herätettäisiin ja olisi väsynyt, mutta herää itse ja sitten ei olekaan mikään hyvin. Olen alkanut vihata aamuja lapsen takia.
 
Joo oli meillä samanlainen. Helpotti iän myötä. Ei vaan kerta kaikkiaan ole aamuihminen, ennen aamukymmentä voi olla herännyt vaan ei hereillä.
Aamut meni siihen että lapsi veti kilareita ihan kaikesta.

Aamut on meillä pelastettu tabletilla olemisella. Kun saa heti aamusta pelata tai katsoa videoita, se aamukärtty menee siinä sivussa. Kun peliaika loppuu, on muksukin herännyt ja hyvällä tuulella.
Ja näinhän tietenkään ei saa tehdä koska se on liian helppoa eikä ollenkaan kasvattavaa. :) Ei, vaan ongelman ratkaisemiseksi on tehtävä syväanalyysi perheen pyskologis-sosiaalisesta ilmapiiristä, perhedynamiikasta, lapsen verensokeriarvoista, mietittävä jonkinlaisen neurologisen oireyhtymän mahdollisuutta ja kymmenkertaistettava ulkoilu ja d-vitamiinin syönti. Vahempien on seisottava päällään ja purtava hammasta.
Tai sitten voi vaan antaa sen kännykän/tabletin kätöseen ja odottaa, että lapsen aivot ovat valmiita vastaanottamaan maailman pettymyksineen ja ärsykkeineen. Taaperokin voi jo katsoa teletappeja, sen aikaa kun äiti juo aamukahvinsa ja valmistautuu hänkin vastaanottamaan uuden päivän.
 
Kuuluu ikään ja uhmaan. Helpottaa kyllä. Näillä lapsilla nyt on tälläisiä vaiheita kehityksessä. Vanhemmista kiinni kuinka tilanteet haltsaa ja kestää ne.
 
Jotkut vaan ovat tuollaisia luonteeltaan. Meidän tyttö oli melkoinen sisukiukkupussi pienenä. Onneksi se oli ohimenevää. Edelleenkin omaa hyvin vahvan tahdon, mutta osaa jo reagoida asioihin muullakin tavalla, kun kiukulla.
 
Meillä on molemmilla ollut tuollainen vaihe, ja tulkitsin sen niin että oli joku ylikierrosvaihe kehityksessä ja piti pompata pystyyn heti ekaan aamuhavahtumiseen sen sijaan että jatkaisi unta tarpeeksi. Toisella auttoi nukkumaanmenon aikaistaminen, toisella aikaistui aamut entisestään. Tällä jälkimmäisellä auttoi sit banaani naamaan heti herättyä ettei nälkäkin ehdi liian kovaksi, ja sit hetki yksin leikkimistä. Siis niin että lapsi ohjataan sinne leikkihuoneeseen omaan rauhaan, jopa käsketään. Menee kyllä sovinnolla, mutta jos ei ohjattaisi niin jäisi seuraan kitisemään. Itsekseen puuhaillessa leikki kuulostaa ihan hyväntuuliselta. Esikoisen kanssa tää taas ei olisi toiminut, eli en esitä patenttiratkaisuna.
 

Yhteistyössä