Ja ekana anteeks, että TAAS valitan ja TAAS samasta aiheesta.
Mutta elämä tuntuu kyllä aika helvetiltä nykyään. Mä herään joka aamu siihen, että pojat herää sika-aikaisin ja aloittaa välittömästi kinastelun ja riitelyn. Ja ne saa kinan, uskokaa tai älkää, aikaan vaikka kynänpätkästä (siltikin vaikka kyniä olis laatikollinen vieressä). Ei auta järkipuheet, ei lahjomiset, ei huoneeseen laitetut herätyskellot, jotka ilmoittaa milloin saa nousta sängystä. Ei. Tämä toistuu mulle joka hemmetin aamu. Ja mähän herään sit joka aamu pahalla päällä, huuto alkaa välittömästi. Mä en vaan jaksa tätä yhtään enää. Ei lohduta ajatus siitä, että tämä ehkä joskus muuttuu parempaan...
Tänäkin aamuna alkoi se sama kuvio: itkua, riitelyä, tavaroiden paiskomista, toistensa mätkimistä, jne. Ei auttanu puhe, ei komentaminen. Hyllyn päältä pudottivat lattialle sähkörakentelusarjan, sänkyyn oli nakattu muovailuvahaa joka tietenkin oli siellä murusina. Aloita siinä sit imuroimaan heti sängystä noustua :headwall: Suorastaan ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäis laittaa aamupalaa pöytään, kun tietää mitä siitäkin tulee.
Ei edes lohduta se, että pian on viikonloppu. Mies lähtee TAAS harrastusjuttuihin eli soittelemaan. Kuulemma on poissa perjantai-illan, lauantain ja sunnuntainkin :| Onneks ens viikolla pojat on taas tarhassa ja tää helvetin pakkosyysloma ohi...
Mutta elämä tuntuu kyllä aika helvetiltä nykyään. Mä herään joka aamu siihen, että pojat herää sika-aikaisin ja aloittaa välittömästi kinastelun ja riitelyn. Ja ne saa kinan, uskokaa tai älkää, aikaan vaikka kynänpätkästä (siltikin vaikka kyniä olis laatikollinen vieressä). Ei auta järkipuheet, ei lahjomiset, ei huoneeseen laitetut herätyskellot, jotka ilmoittaa milloin saa nousta sängystä. Ei. Tämä toistuu mulle joka hemmetin aamu. Ja mähän herään sit joka aamu pahalla päällä, huuto alkaa välittömästi. Mä en vaan jaksa tätä yhtään enää. Ei lohduta ajatus siitä, että tämä ehkä joskus muuttuu parempaan...
Tänäkin aamuna alkoi se sama kuvio: itkua, riitelyä, tavaroiden paiskomista, toistensa mätkimistä, jne. Ei auttanu puhe, ei komentaminen. Hyllyn päältä pudottivat lattialle sähkörakentelusarjan, sänkyyn oli nakattu muovailuvahaa joka tietenkin oli siellä murusina. Aloita siinä sit imuroimaan heti sängystä noustua :headwall: Suorastaan ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäis laittaa aamupalaa pöytään, kun tietää mitä siitäkin tulee.
Ei edes lohduta se, että pian on viikonloppu. Mies lähtee TAAS harrastusjuttuihin eli soittelemaan. Kuulemma on poissa perjantai-illan, lauantain ja sunnuntainkin :| Onneks ens viikolla pojat on taas tarhassa ja tää helvetin pakkosyysloma ohi...