Taapero huono syömään, miten toimia "oikein"

Mä olen välillä myös kokeillut tarjota kahta eri vaihtoehtoa, kumpaa näistä otat ? Ja lapset ovat ihastuneet myös siihen,että saavat itse laittaa/annostella ruuan lautaselle. Ja kun lautanen tyhjä niin on myös mahdollista saada jälkkäriä ( jos tarjolla ), esim. pannukakkua, kiisseliä.. salaattivaihtoehtoina tuoresalaatti tai porkkanaraaste, yleensä valitsevat raasteen ( ja siinä mukana vaihtelevasti ananasta, appelsiinia, rusinoita ym. ) ...

 

meillä auttaa käänteispsykologia et varmaan syö, ni sit poika sanoo ihan varmasti syön kaikki ja kohta lautanen on tyhjä. poika on 3v 4kk.

 

täällä huonosti syövä 7 vuotias.

 

Meillä kaikki syö samaa, jos ei tykkää niin pitää kuitenkin pikkuisen syödä kun aina ei voi olla sitä herkkuruokaa. Leivällä eikä maidolla korvata ruokaa ruoka syödään ensin . Jos ei syö niin ei syö, mutta herkuilla ja välipalalla ei korvata ruokaa.
Tiukka linja mutta kun pienestä pitäen oppineet tuohon niin toimii ainakin meillä.

 

Meillä tuli moinen ongelma nyt ihan vasta. Keväällä 3v täyttävä neiti vietti parisen viikkoa sairaalassa, jolloin toipumisvaiheessa sai sitten sipsiä, jäätelöä, limpparia, mehua, mitä vain suostui syömään että joisi ja söisi edes jotain.
Nythän tuo neiti sitten kotonakin kirkuu limsaa ja herkkuja |O
Nyt tuolla nököttää aamupuuro lautasella, eilen jäi perunat jne jne. Jotka ennen söi mukisematta. Tässä tuntee olevansa ihan kädetön kun tasan varmaan en sipsilinjaa kotona jatka. Jospa se tästä ajan myötä.. aion lämmittää ton puuron uudelleen jahka neiti ilmoittaa että haluaisi jotain syödä.
Sama homma tulevan lounaan kanssa.

En ala ainakaan eri ruokia tekemään.

 

Meillä syöminen kolmevuotiaalla niin huonoa että ollut sairaalassa sen takia. Uusiin makuihin totuttelussa on otettu käyttöön lahjominen. Jokaista syötyä kolmea lusikallista kohti saa pienen määrän limpparia tai karkin. Tällä tavalla oppi syömään mm. pihviä jota ei koskaan ennen suostunut edes maistamaan. Muutaman lahjomiskerran jälkeen ei itsekään pyydä herkkuja kun on jo tottunut syömään. Myös reipas ulkoilu ennen ruokailua on tärkeää. Usein käymme ennen iltapalaakin nopeasti pihalla.

 

Mikä ihmeen taapero? Teillä on 4v lapsi. Minusta taapero on korkeintaan joku 1-2v.

 

No jep jep vaan, kuten jo kahteen otteeseen totesin, taapero otsikkoon oli lipsahdus että sori nyt vaan, koittakaa päästä sen yli. Ja kiitokset asiallisista ja asian vierestä menneistä vastauksista, homma selvä.

Miten usean lapsen äiti voi lipsauttaa tuollaista?
ja ei, en kiinnittäisi syömisiin mitäänhuomiota.

 

Olin just lasten syömishäiriökoulutuksessa ruokarajoitteista. Vastaan vaan nopeasti (lapsia nukutetaan):
- maistamaan ei saa pakottaa kovin "ruokahäiriöistä" eli siis pakottamalla ("tavallisille" lapsille maistamissääntö ok)
- pikkuhiljaa houkuttelemalla voi ruokarajoitteita yrittää purkaa, esim. haistaminen riittää, pelkkä porkkanat keitosta tms.
- ei pelkkää suosikkiruokaa
-mukaan ruoanlaittoon
Kun tuo paino on noin alhaalla, rasvaa lisää (hyvää rasvaa). Tarvittaessa kysy neuvolasta lisää.

Jaahas. Että uusia diagnooseja taas. "ruokahäiriöinen". höpönhöpn. kaikille sama kohtelu. Jos yhden ei tarvitse maistaaa ei tarvitse kenenkään. törkeää taas.

 

Tärkein ohje äärimmäisten nirsojen lasten kanssa on: antakaa lapsen syödä sitä mitä hän haluaa.

Just tuli telkusta hyvä dokumentti aiheesta, siinä oli lapsia jotka pelkäsivät ruokaa, yksi söi esim pelkkää jugurttia ja toinen vaan suklaata. Kolmas eli pelkällä mäkkärin ruualla. Kaikkien dokkarin lasten ongelmia saatiin helpotettua kun lapset saivat syödä sitä mikä heille maistui ja vähitellen lisättiin uusia ruokia. Kaikkien uusien suokien maistaminen tapahtui lasten tahtiin. Pakkosyöminen/maistaminen ei auta näitä lapsia, vaan pahentaa tilannetta.

Erityisesti jos lapsi on alipianoinen, niin antakaa ne kalorit siinä muodossa mitä lapsi suostuu ottamaan, tärkeintä on turvata energian saanti ja sitä kautta lapsen kasvu.

 

Tärkein ohje äärimmäisten nirsojen lasten kanssa on: antakaa lapsen syödä sitä mitä hän haluaa.

Just tuli telkusta hyvä dokumentti aiheesta, siinä oli lapsia jotka pelkäsivät ruokaa, yksi söi esim pelkkää jugurttia ja toinen vaan suklaata. Kolmas eli pelkällä mäkkärin ruualla. Kaikkien dokkarin lasten ongelmia saatiin helpotettua kun lapset saivat syödä sitä mikä heille maistui ja vähitellen lisättiin uusia ruokia. Kaikkien uusien suokien maistaminen tapahtui lasten tahtiin. Pakkosyöminen/maistaminen ei auta näitä lapsia, vaan pahentaa tilannetta.

Erityisesti jos lapsi on alipianoinen, niin antakaa ne kalorit siinä muodossa mitä lapsi suostuu ottamaan, tärkeintä on turvata energian saanti ja sitä kautta lapsen kasvu.

Ei jumankauta !!!!! Tätä mä odotinkun kun katsoin sen dokkarin
Noi oli äärimmäisiä tilanteita. Todella uusaivottomia aikuisia jotka päästää tilanteen tohon .

 

Tärkein ohje äärimmäisten nirsojen lasten kanssa on: antakaa lapsen syödä sitä mitä hän haluaa.

Just tuli telkusta hyvä dokumentti aiheesta, siinä oli lapsia jotka pelkäsivät ruokaa, yksi söi esim pelkkää jugurttia ja toinen vaan suklaata. Kolmas eli pelkällä mäkkärin ruualla. Kaikkien dokkarin lasten ongelmia saatiin helpotettua kun lapset saivat syödä sitä mikä heille maistui ja vähitellen lisättiin uusia ruokia. Kaikkien uusien suokien maistaminen tapahtui lasten tahtiin. Pakkosyöminen/maistaminen ei auta näitä lapsia, vaan pahentaa tilannetta.

Erityisesti jos lapsi on alipianoinen, niin antakaa ne kalorit siinä muodossa mitä lapsi suostuu ottamaan, tärkeintä on turvata energian saanti ja sitä kautta lapsen kasvu.

Ei jumankauta !!!!! Tätä mä odotinkun kun katsoin sen dokkarin
Noi oli äärimmäisiä tilanteita. Todella uusaivottomia aikuisia jotka päästää tilanteen tohon .

Niin. No. Toisilla lapsilla äärimmäinen nirsoilu ihan oikeasti johtuu jostakin sairaudesta, esim. aistiyliherkkyys voi vaikeuttaa syömistä, koska ruoka tuntuu kauhealta lapsen suussa. Tällaista lasta eivät normaaleihin lapsiin sovellettavat nirsoilukeinot auta, sillä tällainen lapsi ei nirsoile tahallaan.

Näissä syömisongelmissa on hyvä osata erottaa se, milloin lapsi vain temppuilee ja se, milloin on oikeasti kyse isommasta ongelmasta. Jos syömisessä on isoja, esim. suutuntuman herkkyydestä johtuvia ongelmia, lapsen energian saannin turvaaminen on tärkeintä. Tällaisissa tapauksissa nirsoilu ei myöskään johdu vanhempien uusavuttomuudesta, vaan lapsen sairaudesta.

 

on kyllä aika tärkeä juttu tässä, itse pitkän ja painonsa puolesta 0-käyrällä olevan lapsen äitinä voin todella helposti noudattaa ohjenuoraa, että sitä ruokaa syödään, mitä tarjotaan ja jos ei maistu, niin sitten odotetaan seuraavaa ateriaa.
Kun lapsi on noinkin reilusti painokäyrällä miinuksella, kuin aloittajalla niin yrittäisin päästä ravitsemusterapeutin juttusille.
Minusta parhaiten on aina toiminut se, ettei syömisestä tehdä mitään isoa numeroa ja myös nuo ehdottomat ohjeet, kaikkea on maistettava vaikka ei tykkää eivät ole sen mukaisia, koska äkkiä päädytään tilanteeseen, jossa syömisestä tulee periaatteellinen taistelu..

 

Tärkein ohje äärimmäisten nirsojen lasten kanssa on: antakaa lapsen syödä sitä mitä hän haluaa.

Just tuli telkusta hyvä dokumentti aiheesta, siinä oli lapsia jotka pelkäsivät ruokaa, yksi söi esim pelkkää jugurttia ja toinen vaan suklaata. Kolmas eli pelkällä mäkkärin ruualla. Kaikkien dokkarin lasten ongelmia saatiin helpotettua kun lapset saivat syödä sitä mikä heille maistui ja vähitellen lisättiin uusia ruokia. Kaikkien uusien suokien maistaminen tapahtui lasten tahtiin. Pakkosyöminen/maistaminen ei auta näitä lapsia, vaan pahentaa tilannetta.

Erityisesti jos lapsi on alipianoinen, niin antakaa ne kalorit siinä muodossa mitä lapsi suostuu ottamaan, tärkeintä on turvata energian saanti ja sitä kautta lapsen kasvu.

Ei jumankauta !!!!! Tätä mä odotinkun kun katsoin sen dokkarin
Noi oli äärimmäisiä tilanteita. Todella uusaivottomia aikuisia jotka päästää tilanteen tohon .

Niin. No. Toisilla lapsilla äärimmäinen nirsoilu ihan oikeasti johtuu jostakin sairaudesta, esim. aistiyliherkkyys voi vaikeuttaa syömistä, koska ruoka tuntuu kauhealta lapsen suussa. Tällaista lasta eivät normaaleihin lapsiin sovellettavat nirsoilukeinot auta, sillä tällainen lapsi ei nirsoile tahallaan.

Näissä syömisongelmissa on hyvä osata erottaa se, milloin lapsi vain temppuilee ja se, milloin on oikeasti kyse isommasta ongelmasta. Jos syömisessä on isoja, esim. suutuntuman herkkyydestä johtuvia ongelmia, lapsen energian saannin turvaaminen on tärkeintä. Tällaisissa tapauksissa nirsoilu ei myöskään johdu vanhempien uusavuttomuudesta, vaan lapsen sairaudesta.

Harvalla lapsella on kuitenkaan kyse sairaudesta vaan lapsi on pienestä pitäen "oppinut" nirsoilemaan ja se on hyväksytty. Isompana onkin sitten vaikeampi päästä irti totutuista tavoista.