Tää on kauheeta - muutamme ja mua vaan itkettää

["vieras"]

Eilen illalla jo uudessa kodissa purin tavaroista poru kurkussa ja viime yön näin painajaisia kaikesta mahdollisesta miten huonekalut ei sovi uuteen kotiin mitenkään järkevästi ja kaikki on kauheaa ja mikään ei suju.

Olen yliväsynyt ja stressaantunut remppaamisen takia. Olemme odottaneet kovasti tuota muuttoa uuteen kotiin. Se on ihan tässä lähellä, lasten ei vaihdu koulu tai mitään. Matkaa uuteen kotiin on 300 metriä. Ollaan etsitty tuota taloa yli vuosi, kun tarvittiin lisää huoneita ja lisää tilaa. Eli tämä on kaikkien unelmien täyttymys niin sanotusti siis.

Mutta nytkin on ihan itkuinen olo. Ollaan asuttu tässä 10 vuotta. Muutimme tähän nuorina ja onnellisina täynnä odotusta siitä mitä elämä tarjoaa. Esikoinen kasvoi vatsassa raskausviikolla 13 muuttaessamme. Koira meillä oli jo ja sama karvapallero muuttaa kanssamme tänään tuonne uuteen kotiinkin. Mutta paljon on tapahtunut tässä asuessa. Lapsia on saatu kolme, minä olen ollut vuosikaudet kotiäitinä, mies sairasti syövän, meinattiin erota, oli kolmansia pyöriä, mutta kaikesta on lopulta selvitty ja nyt ollaan tässä. Perhe yhdessä ja ollaan oikeasti onnellisia. Ja koko perhe odottaa muuttoa.

Mutta mua itkettää!

 

[Björn]

Puolukkapäivät varmaan tuloillaan.

 

[trhrh]

Väsymys ja stressi sen tekee.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";27630808]Eilen illalla jo uudessa kodissa purin tavaroista poru kurkussa ja viime yön näin painajaisia kaikesta mahdollisesta miten huonekalut ei sovi uuteen kotiin mitenkään järkevästi ja kaikki on kauheaa ja mikään ei suju.

Olen yliväsynyt ja stressaantunut remppaamisen takia. Olemme odottaneet kovasti tuota muuttoa uuteen kotiin. Se on ihan tässä lähellä, lasten ei vaihdu koulu tai mitään. Matkaa uuteen kotiin on 300 metriä. Ollaan etsitty tuota taloa yli vuosi, kun tarvittiin lisää huoneita ja lisää tilaa. Eli tämä on kaikkien unelmien täyttymys niin sanotusti siis.

Mutta nytkin on ihan itkuinen olo. Ollaan asuttu tässä 10 vuotta. Muutimme tähän nuorina ja onnellisina täynnä odotusta siitä mitä elämä tarjoaa. Esikoinen kasvoi vatsassa raskausviikolla 13 muuttaessamme. Koira meillä oli jo ja sama karvapallero muuttaa kanssamme tänään tuonne uuteen kotiinkin. Mutta paljon on tapahtunut tässä asuessa. Lapsia on saatu kolme, minä olen ollut vuosikaudet kotiäitinä, mies sairasti syövän, meinattiin erota, oli kolmansia pyöriä, mutta kaikesta on lopulta selvitty ja nyt ollaan tässä. Perhe yhdessä ja ollaan oikeasti onnellisia. Ja koko perhe odottaa muuttoa.

Mutta mua itkettää! [/QUOTE]

Ei ole ja mulla ei ole koskaan ollut mitään syytä selittää tekemisiä ja olojani niillä. Ei vaikuta mun mielialaani ne mitenkään.

 

[vierasss]

Kyllä ne siitä järjestyy. Meillekin muutto tulossa mutta pienempään ja olen kyllä itkenyt. Huonekaluja joudutaan pois laittamaan

 

["alkup"]

Joo ymmärrän mistä tää johtuu, mutta on jotenkin kamala olo silti. :/

 

["mie vaan"]

Mulla on muutosta jo melkein vuosi ja välillä vieläkin tulee itkuinen olo kun miettii "omaa" kotia (muutin siis miehen luo). Haikea olo aina kun näkee entiseen kotiin menevän bussin. Ja silti olen tyytväinen nykyiseen asuntoon ja täällä asumiseen. Eli ihan normaali olet