"Voi kuinka onnekas sä olet kun sulla on varaa jäädä kotiäidiksi, mulla ei ikinä olisi!"

["marianne"]

Hoitovapaalle jääminen on todellakin taloudellisesti iso uhraus. Eipä tässä paljon shoppailla, kirpputorit ovat tulleet tutuiksi nyt kun hoitovapaalla olen. Eikä muutenkaan tarvi paljon shoppailla. Onneksi on nettikaupat niin sieltä saa tarvittavat tilattua niin ei tarvi lähteä isohin kauppoihin eikä tule sitten heräteostoja. Melkein kaikki pitää miettiä mitä ostaa. Silti en vaihtaisi pois tätä rahaköyhyyttä, koen saavani tuplasti enempi kun voin olla lasten kanssa kotona.

Elämä on valintoja täynnä. Toiset tykkää olla hienoina ja kalliissa vaatteissa, matkustella yms, toisille riitää vähempi materiaali.

Minultakin koko ajan kysytään milloin lähdet töihin takas... Olen jo oppinut sanomaan ilman selittelyjä sit kun lapsi on kolme.

 

[yläpää tulessa]

Onneksi joillakin ihmisillä on sen verran selkärankaa että käyvät töissä eivätkä jää lapsiverukkeella kotiin räkimään kattoon lisäämään yhteiskunnan painolastia.

 

[tääääh]

Siis onko niillä varaa tuollaisiin siinä vaiheessa kun ovat töihin palkoille palanneet? Mitä siinä on ihmeellistä? Hehän saavat sitä palkkaa silloin joten toki on varaa???

 

["Vierailija"]

Niin no, ehkä heillä on sellainen elintaso ja hänellä ei ole varaa jäädä kotiin sen takia ja se tuntuu hänestä pahalta. Iloistako hänen pitäisi esittää?

Tuskin minäkään alkaisin taloa, autoa jne. myymään ja vaihtamaan pienempään, että pystyisin olemaan kotona. Haluan lapsellekin elintasoa. Matkusteleminen on tietysti toinen juttu, mutta jokainen tavallaan.

 

[vvvieras]

Mä en todellakaan ymmärrä, ettei osata varautua vanhempainvapaan jälkeiseen aikaan niin, että edes muutaman kuukauden voisi olla kotona kotihoidontuella. Lapsi kasvaa ja kehittyy ihan hirveästi siitä 9-10kk ikäisestä verrattuna vaikka hiukan päälle vuoden ikäiseen.

Lainoihin saa lyhennysvapaata, ja yleensä on mahdollista elellä vaikka puoli vuotta niin ettei kuluta rahaa kuin välttämättömyksiin. Ja säästääkin voi. Kun oikeasti pieni lapsi ei paljoa tarvitse ruoan, puhtaanapidon ja perusvaatetuksen lisäksi.

 

[viisikymppinen isoäiti]

jokaisen oma asiahan se on viekö hoitoon vai ei. joillakin ei ole varaa yksinkertaisesti jäädä kotiin. ja joku on valmis kiristämään nälkävyötä, jotta voi hoitaa lapset kotona. ja sitten sitä sormella osoittelua on puolin ja toisin. mikä on ihan tyhmää.

 

[gulddnn]

Mä en todellakaan ymmärrä, ettei osata varautua vanhempainvapaan jälkeiseen aikaan niin, että edes muutaman kuukauden voisi olla kotona kotihoidontuella. Lapsi kasvaa ja kehittyy ihan hirveästi siitä 9-10kk ikäisestä verrattuna vaikka hiukan päälle vuoden ikäiseen.

Lainoihin saa lyhennysvapaata, ja yleensä on mahdollista elellä vaikka puoli vuotta niin ettei kuluta rahaa kuin välttämättömyksiin. Ja säästääkin voi. Kun oikeasti pieni lapsi ei paljoa tarvitse ruoan, puhtaanapidon ja perusvaatetuksen lisäksi.

Ei saatu lyhennysvapaata, eli älä puhu paskaa. Jäin kyllä 1,5v kotiin, mutta en pidemmäksi ajaksi kun en yksinkertaisesti halunnut.

 

[vieras#]

Siis onko niillä varaa tuollaisiin siinä vaiheessa kun ovat töihin palkoille palanneet? Mitä siinä on ihmeellistä? Hehän saavat sitä palkkaa silloin joten toki on varaa???

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta jos on tuollaiseen leveämpään elämäntyyliin varaa, niin olisi varmasti ollut varaa myös ennen vauvan syntymää säästää, jotta säästöjen turvin voisi halutessaan olla kotona vähän kauemmin.

 

[Älä yleistä]

niin ja sitten valitettava tosiasia että 8v ei edes muista niiden ihanien hoitotätien nimiä joihin se erityinen suhde syntyi. Oma tyttöni piti todella kovasti tietyistä hoitajista mutta nykyisin ei todellakaane edes muista nimiä.

Sen inhottavan hoitotädin Teijan kyllä muistaa.

Erityinen suhde on kuitenkin syntynyt äidin ja lapsen välille, riippumatta siitä että pienenä meni todella aikaisin hoitoon. Niiden perheen valintojen vuoksi...

Jos sun tyttösi ei muista hoitotätiensä nimiä, niin se ei todellakaan tarkoita etteikö joku muu voisi muistaa. Tiedän esim. monta 70-80 luvulla syntynyttä itseni mukaan lukien, jotka erityisellä lämmöllä muistelee omia mukavia hoitotätejä .

 

["henni"]

Nii... heh..vallan presidenttime tuossa kerran kommentoi hyvin suomalaista osaamista ja miten sitä "voi viedä" muille. Vaikka itse näkee, että toinen toimii huonosti (shoppailee, reissaa, tuhlaa jne.), niin ei silti auta mennä sanomaan että tehkää tekin näin, tai tee sinäkin niin ku minäkin teen.
Vaan voi vain kertoa miten meillä asiat tehdään, miten paljon työtä se vaatii ja mitä tuloksia sillä meillä on saatu. Ja jos toinen on halukas, niin hän ehkä ottaa näistä jonkin asian omaan elämäänsä.

Toki asia erikseen miten ärsyttävä luonne tollanen kaverisi kaltainen ihminen on.
Eikä ole ollenkaan väärin "valottaa" hänelle mitä uhrauksia kotona oleminen (ylernsä kaikilta) vaatii.

 

[jaaah]

Mulla on tuollainen kaveri, tosin lapseton. Kokoajan ostaa uusia vaatteita/kenkiä, turhia kahvinkeittimiä ja muista vempaimia ja sitten valittaa kun ei ole rahaa?! Toisilla vaan on liian kallis elämäntapa varoihinsa verrattuna.

Toinen kaveri on nyt äitiyslomalla ja on yksinhuoltaja joten hänen on pakko laittaa vauva hoitoon, kun putoo niin pienille tuille, ettei tule sillä pärjäämään. Minusta se on parempi vaihtoehto kun kituuttaa ja elää kädestä suuhun, pitäähän se lapsi pystyä ruokkimaan.

Itse laitan lapsen hoitoon kun näen siihen tarpeen, oli se sitten taloudellinen syy tai ei, se on siinä vaiheessa minun päätös. 2 vuotta tuskin tulen kotona olemaan vaikka olisi varaa, tulen mökkihöperöksi..

 

[vs]

[QUOTE="Vieraana";29223914]Minä en haluaisi olla kotona, en vaikka olisin miljönääri.[/QUOTE]

Paljon helpommalla pääsee, kun palaa nopeasti työhön. Siis jos ajattelee vain itseään. Pitkä työelämä historia itsellä ja samoin muutamat vuodet kotona lasten kanssa. Töissä ollessani olen päässyt paljon, paljon helpommalla. Itse olen tehnyt kuitenkin valintani lapsiani ajatellen ja hoitanut heidät itse. Olen kuitenkin nauttinut näistä vuosista, vaikka työmäärä yms ovat olleet paljon suuremmat, kuin että olisin ollut työssä. Teen fyysistä ja ajattelua vaativaa työtä, mutta silti arki on paljon helpompaa ja kevyempää töissä ollessani.

 

["juupas"]

Onneksi joillakin ihmisillä on sen verran selkärankaa että käyvät töissä eivätkä jää lapsiverukkeella kotiin räkimään kattoon lisäämään yhteiskunnan painolastia.

Outo käsitys kotihoidosta, että kattoon räkitään. Näköjään jotkut tekevät niin omassa kodissaan, kun moisia kirjoittelevat. Kaikki eivät ole samasta puusta.

 

[joulupuu]

Ei saatu lyhennysvapaata, eli älä puhu paskaa. Jäin kyllä 1,5v kotiin, mutta en pidemmäksi ajaksi kun en yksinkertaisesti halunnut.

Kannattaa opetella puhumaan kauniisti, ehkäpä sitä vapaata olisi siinä tilanteessa järjestynyt erilailla.

 

[Ap.]

[QUOTE="Vierailija";29224069]Niin no, ehkä heillä on sellainen elintaso ja hänellä ei ole varaa jäädä kotiin sen takia ja se tuntuu hänestä pahalta. Iloistako hänen pitäisi esittää?

Tuskin minäkään alkaisin taloa, autoa jne. myymään ja vaihtamaan pienempään, että pystyisin olemaan kotona. Haluan lapsellekin elintasoa. Matkusteleminen on tietysti toinen juttu, mutta jokainen tavallaan.[/QUOTE]

Ei tarvi esittää iloista, mutta tarviiko samalla hokea toiselle että tämä on niin onnekas kun on varaa jäädä kotiin kun kuitenkin näkee että toiset elää paljon tiukemmalla?

En mä edellytä mitään asuntojen ja autojen myymisiä, ei mekään tollasta tehty ja siksi joudutaan elelemään pienemmillä kulutusrahoilla hoitovapaa. Ollaan elelty jo pidempään siksi että saataisiin säästettyä varastoon seuraavia vuosia varten, sama olisi onnistunut heiltäkin. Eikä heidän tarvitsisi edes elää yhtä niukasti, riittäisi jo pitkälle jos jättäisi nuo kalliit kaukomatkat, huvikseen uusitut sisustukset, jokaviikkoiset merkkivaateostokset ja kalliissa ravintoloissa syömiset pois seuraaviksi vuosiksi tai edes kuukausiksi. Jos oikeasti haluaa jäädä kotiin niin pakkohan sitä on jostain luopua.

Mä ymmärrän senkin ettei kaikki halua luopua vaan mielummin säilyttää sen oman elintason ja vie lapsen hoitoon jo pienenä.

 

[juuri näin]

olla pikkumainen kukkahattutäti, mutta usein ihmetyttää toi, miten joillain ei ole "varaa" jäädä kotiin. Ymmärrän sen, että haluaa töihin ja sen, että joskus ei oikeasti ole varaa. Mutta me ollaan oltu miehen kanssa molemmat vuorotellen yli vuoden hoitovapaalla a) tilanteessa, jossa molemmilla oli todella pieni palkka b) tilanteessa, jossa molemmilla oli keskipalkka mutta isompi asuntolaina ja c) nyt ollaan molemmat jäämässä tilanteessa, mikä tuntuu monilla täysin estävän miehen jäämisen kotiin, eli miehellä on reilusti isompi palkka kuin minulla. Eräs miehen työkavereista jopa ihmetteli kun miehen ylennys ja palkankorotus olivat ajankohtaisia samaan aikaan kun odotin kolmatta, että "miten teillä nyt on varaa sinun kotiinjäämiseen, kun saat tuon palkankorotuksen?" Öö mulle ei tulisi ekana mieleen, että talouden tulojen lisääntyminen heikentäisi meidän taloudellista tilannetta.

Eli vaikea ymmärtää, miksi hyvin erilaiset olosuhteet tuntuvat estävän ihmisten hoitovapaalle jäännin, kun me olemme hyvin helposti pystyneet jäämään hyvin erilaisissa tilanteissa.

Sitä en myöskään käsitä lainkaan, että jos nainen on vaikka vuoden kotona eikä halua olla kauempaa, niin mies ei voi jäädä edes muutamaksi kuukaudeksi kotiin.

 

["kahden äiti"]

Mä ymmärtäisin jos perhe oikeasti tarvisi sen palkan elämiseen, mutta nytkin esitellään fb:ssa todella kallista kaukomatkaa mille lähdetään talvella, toinen auto ollaan juuri vaihdettu uudempaan, ollaan pistetty sisustusta uusiksi ilman mitään tarvetta, ostellaan kokoajan kalliita vaatteita, syödään ulkona kalliissa ravintoloissa yms. Paljon sellaisia juttuja mihin mulla ei olisi varaa nytkään ja kotiäitiyden aikana tingitään lisää.

Mun tekisi välillä mieli sanoa suorat sanat tosta. Jos jättäisivät noi luksusjutut pois niin kyllä hänelläkin olisi varaa jäädä lapsen kanssa kotiin.

Tämä on monesti totta. Ne on ne valinnat, mikä on toiselle tärkeämpää, materia vai lasten saama hyvä hoito pikkulapsiaikana (mitenkään varhaiskasvatusta tuomitsematta, mutta kyllä alle 2-vuotiaan (jopa 3v:n) paras paikka on oma koti)...Itsekin karsin ylimääräisistä kulutuksista ja aion hoitaa lapseni kotona, kunnes kuopuskin vähintään 2-vuotta.

 

["henni"]

Nii... heh..vallan presidenttime tuossa kerran kommentoi hyvin suomalaista osaamista ja miten sitä "voi viedä" muille. Vaikka itse näkee, että toinen toimii huonosti (shoppailee, reissaa, tuhlaa jne.), niin ei silti auta mennä sanomaan että tehkää tekin näin, tai tee sinäkin niin ku minäkin teen.
Vaan voi vain kertoa miten meillä asiat tehdään, miten paljon työtä se vaatii ja mitä tuloksia sillä meillä on saatu. Ja jos toinen on halukas, niin hän ehkä ottaa näistä jonkin asian omaan elämäänsä.

Toki asia erikseen miten ärsyttävä luonne tollanen kaverisi kaltainen ihminen on.
Eikä ole ollenkaan väärin "valottaa" hänelle mitä uhrauksia kotona oleminen (ylernsä kaikilta) vaatii.

 

[valintakysymys]

Tuo on ihan riippuvainen siihen, että mihin on tottunut. Mitä kellekkäkin tarkoittaa se, ettei ole varaa? Tarkoittaako se sitä, ettei ole rahaa ostaa esim. vaatteita muualta kuin kirpparilta, kunnolla ruokaa, ei ole varaa pitää yhtäkään autoa jne? Vai tarkoittaako se sitä, ettei ole varaa tehdä ulkomaan matkoja 3kk välein, vaihtaa autoa parin vuoden välein, shoppailla vaatteita päivittäin jne?
Tottumiskysymys. Kyllä suomessa on kaikilla periaatteessa mahdollisuus olla kotona sen 3v. Jos on esim. kovat velat uudesta talosta, herää kysymys, miksi pitää ajoittaa laspen hankinta ja uuden talon rakennus samaan syssyyn, onko uusi talo tärkeämpi kuin lapsen kotona olo 3v?
Meillä hoidettu lapset itse ja tarkoittaa meillä sitä, että ei rahaa ostella uusia vaatteita, jos auto hajoaa, on jouduttu laittamaan auto seisontaan, ruokaa on jouduttu tarkkailemaan, mitä syödään jne. Mutta pärjätty on kuintenkin ja hengissä selvitty. Itse ollaan jääty vähemmälle, lapset saaneet suurin piirtein sen, mitä ovat tarvinneet. Tai sen ovat saaneet, mitä tarvinneet, ja paljon sellaista mitä ovat halunneet.

 

["noo"]

[QUOTE="Kumikameli";29224041]Minä ainakin jätän sanomatta ettei tarvii alkaa vääntämään asiasta. Kyseinen ihminen voi olla muuten ihan kiva ja mukava viettää aikaa, mutta sitten rahan käyttö voi olla jotain ihan muuta kuin oma linjani, niin turha alkaa tekemään asiasta sen isompaa ongelmaa.[/QUOTE]

Ymmärän, ettei muuten vaan halua vääntää asiasta. Mutta tosta ap:n tekstistä tulee kuva, että ko kaveri sanoo aika usein noin. Jos joku nyt koko ajan tollasta hokee, niin ehkä sille kannattais sanoa, että onhan tässä nyt sit jouduttu jostain luopumaankin.

Mulla on kaveri, joka aina jossain välissä jaksoi muistuttaa, että on mulla asiat hyvin kun voin matkustella. Että ei hänellä olisi varaa. Aikani sitä kuuntelin, mutta kun se vaan toistui ja toistui, niin joku kerta rohkeasti sanoin, mitä ajattelin. Että joo, on varaa matkustella. Mutta itseasiassa ostan vaatteeni kirpparilta, käytän pitkään samoja, käyn kampaajalla kerran vuodessa, en käy kosmetologilla ym, harrastan halpaa liikuntaa, en syö ulkona kovin usein jne. Että näillä järjestelyillä mulla on tosiaan varaa matkustella. Kaveri ei suuttunut, mutta ei sittemmin ole jatkanut aiheesta. Ehkä tajusi, että hän tosiaan shoppailee ne rahat, joilla minä matkustan.

 

["wieras"]

Tuo on ihan riippuvainen siihen, että mihin on tottunut. Mitä kellekkäkin tarkoittaa se, ettei ole varaa? Tarkoittaako se sitä, ettei ole rahaa ostaa esim. vaatteita muualta kuin kirpparilta, kunnolla ruokaa, ei ole varaa pitää yhtäkään autoa jne? Vai tarkoittaako se sitä, ettei ole varaa tehdä ulkomaan matkoja 3kk välein, vaihtaa autoa parin vuoden välein, shoppailla vaatteita päivittäin jne?
Tottumiskysymys. Kyllä suomessa on kaikilla periaatteessa mahdollisuus olla kotona sen 3v. Jos on esim. kovat velat uudesta talosta, herää kysymys, miksi pitää ajoittaa laspen hankinta ja uuden talon rakennus samaan syssyyn, onko uusi talo tärkeämpi kuin lapsen kotona olo 3v?
Meillä hoidettu lapset itse ja tarkoittaa meillä sitä, että ei rahaa ostella uusia vaatteita, jos auto hajoaa, on jouduttu laittamaan auto seisontaan, ruokaa on jouduttu tarkkailemaan, mitä syödään jne. Mutta pärjätty on kuintenkin ja hengissä selvitty. Itse ollaan jääty vähemmälle, lapset saaneet suurin piirtein sen, mitä ovat tarvinneet. Tai sen ovat saaneet, mitä tarvinneet, ja paljon sellaista mitä ovat halunneet.

Aina sitä lapsen hankintaa ja taloa ei "ajoiteta". Ehdin olla 5 kertaa raskaana ennenkuin raskaus lopulta kesti loppuun saakka. Tuosta ainoasta onnistuneesta kerrasta olin yli 2kk sairaalassa vuodelevossa ennenaikaisen synnytyksen uhkan takia.

Jos sinulle on helppoa tulla raskaaksi sama ei koske kaikkia. Työttömyyskin voi tulla yllättäen ja pyytämättä. Asioita sattuu ja tapahtuu vaikka olisi yrittänyt varautua.

Olin kotona noin 4kk äitiysloman jälkeen mutta sitten palasin töihin koska puoliso oli jäänyt työttömäksi ja alkoi opiskella. Jostain oli pakko saada rahaa jolla maksetaan elämisen kulut.

Palstalla on tosi stereotyyppinen ajattelu siitä miten molemmat ovat palkkatyössä ja nainen jää sieltä 3 vuodeksi hoitovapaalle ja sen jälkeen on työpaikka minne palata. Kaikilla ei ole asiat niin hyvin.

 

[Käppers]

On kyllä aika kova ja kohtuuton vaatimus se, että kaikesta (ruuasta, vaatteista, autosta, asumisesta) olisi tingittävä siksi, että lapsi hoidetaan kotona.

 

["kaffe"]

On kyllä aika kova ja kohtuuton vaatimus se, että kaikesta (ruuasta, vaatteista, autosta, asumisesta) olisi tingittävä siksi, että lapsi hoidetaan kotona.

niin, mutta kun se ei ole vaatimus vaan valinta. ja valitkoon kuka kumpaan suuntaan vaan, ymmärrän hyvin apn vitutuksen, jos joku jaksaa omaa elämänsä epäreiluutta jatkuvasti valittaa ja selittää, kuinka tällä toisella on asiat niin paljon paremmin, kultalusikkaa ja muuta. jos oikeasti tilanne on tasan taikka toisinpäin ja kaveri itse on vaan valinnut toisin ja siitä kantaa sitten seurauksia. harva kai kakkunsa voi sekä pitää että syödä.

 

[madan]

Aion olla hoitovapaalla siihen asti, että lapsi on 2,5 v. Rahaa on ollu koko ajan jonkin verran, koska aina on totuttu "tinkimään" eli elämään normaalin säästäväisesti. Toisesta autosta on luovuttu mun kotona olon ajaksi, asennekysymys. Toinen auto on 10 vuotta vanha, velaton. Syödään paljon ja monipuolisesti, mutta ruuat tehdään itse halvalla. Ei syödä kalliissa ravintoloissa eikä shoppailla huvin vuoksi. Vaatteet on aina ennenkin ostettu kirppareilta tai aleista. Ompelen myös itse lapsille vaatteita ja kotiin sisustusjuttuja. Lyhennetään kuitenkin asuntolainaa saman verran kuin ennenkin, mies on luvannut jossain vaiheessa lyhentään minunkin puolta lainasta, jos mulla rahat loppuu.

 

[Heinekeeni]

Miksiihmiset ylipäätään miettivät / kadehtivat sitä mitä muilla on, oli se sitten pitkä hoitovapaa, ulkomaanmatkat, merkkivaatteet tms. Suomessa jokainen pystyy tekemään elämästään juuri sellaisen mihin omat kyvyt ja tahto riittävät.