J
A
a.p.
Vieras
No niin. Avauduin sitten miehelle tästä asiasta. Lopputulelma oli se, että mies sanoi, että "ok, mä kutistun sun silmissä ja tää on mun vika ja me eletään sitten näin loppuelämä". Sanoin siis, että en tiedä pääsenkö tästä ajatuksesta helpolla eroon, että mun mies on tehnyt idiotismin multihuipentuman.
Mies sanoi, että oikeesti toivoi saavansa helpotuksen niihin nenäntukkoisuusongelmiin. Siksi halusi yrittää ja ostaa tuollaisen "superimurin".
Mies sanoi, että oikeesti toivoi saavansa helpotuksen niihin nenäntukkoisuusongelmiin. Siksi halusi yrittää ja ostaa tuollaisen "superimurin".
V
"vieras"
Vieras
:hug: Puhu miehelle, asiallisesti. Mutta sitä ennen mieti kuitenkin mille pohjimmiltasi olet vihainen. Oletkohan vihainen imurista vai miehestä yleensä? Ettet vain itsellesi?
A
a.p.
Vieras
[QUOTE="vieras";24789576]:hug: Puhu miehelle, asiallisesti. Mutta sitä ennen mieti kuitenkin mille pohjimmiltasi olet vihainen. Oletkohan vihainen imurista vai miehestä yleensä? Ettet vain itsellesi?[/QUOTE]
Sanoin miehelle, että kyllähän se mut tuntee. Oon kamalan ankara itsellenikin, jos teen virheitä. Muistelen niitäkin joskus vielä vuosien jälkeen. En ole kovin armelias. Oon koittanut kyllä työstää tätä asiaa, siis armeliaisuutta yleensä. En haluaisi olla kauhea natsi. Mä olen kasvanut perheessä, jossa epäonnistuminen ei ole ollut sallittua, ja olenkin omaksunut tän ajattelutavan aika "hyvin". Mies on joskus sanonut, että eihän täällä mitään uskalla tehdä, jos sattuis vaikka tekemään väärin... No pikkuasioista en mielestäni oo enää jaksanu ääneen sanoa, vaikka ehkä mun naamalta sitten aina näkee... Mutta olen siis itsekin tehnyt aivan idioottimaisia mokia elämässäni, siitä ei ole kyse, että pitäisin itseäni jotenkin parempana.
Vaikka siitä on turha kiistellä, etteikö tämä miehen ostopäätös olisi ollut ääliömäisyyden huippu, mä olen melko huono antamaan tuollaista anteeksi, unohtamaan.
Mies myönsi, että ehkä häntä itseäänkin kadutti tuo ostos, mutta ei sisu antanut periksi myöntää sitä. Eli ennemmin sitten katselee tuota imuria ja maksaa sitä kuukausikaupalla, kun olisi myöntänyt mokansa ja palauttanut sen, kun se vielä oli mahdollista.
Ja olen myös vihainen itselleni siitä, miksi en estänyt tuota virhettä tapahtumasta. Siinä mielessä olen ihan yhtä syyllinen...
Nyt kysymys kuuluukin, että mitenkä tässä nyt sitten oltais taas yhdessä ja onnellisesti. Ei niin typerä asia kun imuri voi pilata tätä. Ongelma on nyt se, että tän imuriasian sanominen ääneen toi esiin sen faktan, että sitä kunnioitusta ja arvostusta ei nyt oo ihan kamalasti. Muissa asioissa on, mutta tää pilas kaiken. Ja mies kokee jääneensä mun jyrän alle. Mä arvostelin sitä, sanoin taas mikä on tyhmää ja mikä fiksua, miten täällä pitää asiat tehdä...
Sanoin miehelle, että kyllähän se mut tuntee. Oon kamalan ankara itsellenikin, jos teen virheitä. Muistelen niitäkin joskus vielä vuosien jälkeen. En ole kovin armelias. Oon koittanut kyllä työstää tätä asiaa, siis armeliaisuutta yleensä. En haluaisi olla kauhea natsi. Mä olen kasvanut perheessä, jossa epäonnistuminen ei ole ollut sallittua, ja olenkin omaksunut tän ajattelutavan aika "hyvin". Mies on joskus sanonut, että eihän täällä mitään uskalla tehdä, jos sattuis vaikka tekemään väärin... No pikkuasioista en mielestäni oo enää jaksanu ääneen sanoa, vaikka ehkä mun naamalta sitten aina näkee... Mutta olen siis itsekin tehnyt aivan idioottimaisia mokia elämässäni, siitä ei ole kyse, että pitäisin itseäni jotenkin parempana.
Vaikka siitä on turha kiistellä, etteikö tämä miehen ostopäätös olisi ollut ääliömäisyyden huippu, mä olen melko huono antamaan tuollaista anteeksi, unohtamaan.
Mies myönsi, että ehkä häntä itseäänkin kadutti tuo ostos, mutta ei sisu antanut periksi myöntää sitä. Eli ennemmin sitten katselee tuota imuria ja maksaa sitä kuukausikaupalla, kun olisi myöntänyt mokansa ja palauttanut sen, kun se vielä oli mahdollista.
Ja olen myös vihainen itselleni siitä, miksi en estänyt tuota virhettä tapahtumasta. Siinä mielessä olen ihan yhtä syyllinen...
Nyt kysymys kuuluukin, että mitenkä tässä nyt sitten oltais taas yhdessä ja onnellisesti. Ei niin typerä asia kun imuri voi pilata tätä. Ongelma on nyt se, että tän imuriasian sanominen ääneen toi esiin sen faktan, että sitä kunnioitusta ja arvostusta ei nyt oo ihan kamalasti. Muissa asioissa on, mutta tää pilas kaiken. Ja mies kokee jääneensä mun jyrän alle. Mä arvostelin sitä, sanoin taas mikä on tyhmää ja mikä fiksua, miten täällä pitää asiat tehdä...
A
a.p.
Vieras
Nöyryytän itseäni vielä vähän lisää ja nostan ketjua.
Niin, pyysin mieheltäni anteeksi, että olin aluksi niin armoton tän asian suhteen. Mies sanoi, että mitäpä mä anteeksi pyytelen, että eikös mun lähinnä pitäisi antaa anteeksi. Sanoin, että toki annan anteeksi.
Mutta myöhäistä on näemmä. Mies sanoi aika ivalliseen sävyyn, että "minäpä maksan sulle henkilökohtaisesti joka ikisen euron, niin ei tarvitse sun anteeksiantojasi anella". Tai jotain vastaavaa.
Mä olen ollut lapsuudesta asti ylivoimainen pitkävihaisuudessa ja toisten anteeksipyytöjen hylkäämisessä. Mies on yleensä tosi hillitty tyyppi, minä se riidankylväjä.
Hienoa. Mies lähtee ensi viikoksi työmatkalle. Näissä tunnelmissa sitten ilmeisesti viivytään aika pitkään.
Ei hyvää päivää. Tää on kaikessa tragikoomisuudessaan melko järkyttävää.
Niin, pyysin mieheltäni anteeksi, että olin aluksi niin armoton tän asian suhteen. Mies sanoi, että mitäpä mä anteeksi pyytelen, että eikös mun lähinnä pitäisi antaa anteeksi. Sanoin, että toki annan anteeksi.
Mutta myöhäistä on näemmä. Mies sanoi aika ivalliseen sävyyn, että "minäpä maksan sulle henkilökohtaisesti joka ikisen euron, niin ei tarvitse sun anteeksiantojasi anella". Tai jotain vastaavaa.
Mä olen ollut lapsuudesta asti ylivoimainen pitkävihaisuudessa ja toisten anteeksipyytöjen hylkäämisessä. Mies on yleensä tosi hillitty tyyppi, minä se riidankylväjä.
Hienoa. Mies lähtee ensi viikoksi työmatkalle. Näissä tunnelmissa sitten ilmeisesti viivytään aika pitkään.
Ei hyvää päivää. Tää on kaikessa tragikoomisuudessaan melko järkyttävää.
O
ok
Vieras
Kyllä se siitä. Kymmenen vuoden päästä te jo nauratte tuolle, tai ainakin vähän hymyilette.Se imuri kun on niin kätevä, niin voisit askarrella imurin avustuksella anteeksipyynnön, jolla miehen olisi pakko leppyä. Esim. maaliruiskulla ruiskutat "anteeksi" seinään, pari sydäntäkin, annat hieronnan miehelle (imurilla -ai niin, se osa puuttui) . Tai ehkä sä voit teipata siihen imuriin vaikka söpön näkösen naaman ja puhekuplan "can we be friends?" .
Similar threads
- imuriton
- Aihe vapaa
