"Voi kuinka onnekas sä olet kun sulla on varaa jäädä kotiäidiksi, mulla ei ikinä olisi!"

[hmmmmmmm]

Mulla on ystävä, joka jaksaa ihmetellä, miten joku ostaa lapselleen kalliita vaatteita. No, tällä ystävällä itsellään on hevonen! Ostan kyllä muutaman merkkivaatteen sen hevosen kuluilla...

 

[täh]

En ymmärrä miksi et voi kaverille sanoa tuota mitä tässä kirjoitit, jos kerran kaverisi kehtaa sulle sanoa noista kultalusikoista ym että heillä "ei varaa".

 

[öööh]

Just tota! Mulle tuli jotenkin epätodellinen olo kun yhteisellä shoppailureissulla kaverilla oli ne uudet, kalliit rattaat ja hän ja lapsensa olivat merkkivaatteisiin pukeutuneita. Mulla käytettynä ostetut rattaat ja suurin osa vaatteista kirppiksiltä. Mä ostin pari tarjousvaatetta lapselleni ja mietin missä voisi syödä ja kahvitella edullisesti, kaveri osteskeli hintoja katsomatta kaikkea mikä oli ihanaa ja pohti mikä olisi paras ruokailupaikka, samalla huokaili kuinka hänellä ei olisi ikinä varaa elää niin kuin me. Sain purra kieltäni etten olisi vastannut ettei meilläkään olisi varaa tuollaiseen elämään mitä he elävät.

Käykö tämä kaveri täysillä? Ja miksi tykkäät olla hänen kanssa jos on todellisuus hänelle sitä että kaikki pitää saada ja ei näe koko kuvaa.

 

[vieras#]

On kyllä aika kova ja kohtuuton vaatimus se, että kaikesta (ruuasta, vaatteista, autosta, asumisesta) olisi tingittävä siksi, että lapsi hoidetaan kotona.

Eihän kukaan niin vaadi. Ne jotka niin tekee, tekee sen useimmiten vapaaehtoisesti. Mun mielestä elämä ei ole ollenkaan kurjaa, vaikka ostelen vaatteet kirppareilta ja alennusmyynneistä, säästän ruokakuluissa (en kuitenkaan terveellisyyden ja monipuolisuuden kustannuksella) ja asutaan aika vaatimattomasti. Haluan tarjota lapselleni tietyn elintason mutta myös kotihoidon ensimmäisinä vuosina, eikä meillä ole niin suuret tulot jotta tuon kaiken voisi saada kerralla, joten esimerkiksi siihen isompaan ja hienompaan asuntoon panostetaan vasta sitten, kun taaperovuodet on takana ja molemmat vanhemmat työelämässä.

 

[vicy]

Niin se vaan on että ihan jokaisella on mahdollisuud jäädä kotiin, ainakin vuodeksi! Kyse on vaan siitä mitä haluaa laittaa sen lapsen edelle! Onko tärkeää ajaa bemarilla, syödä sisäfilettä tai käydä usein ulkona syömässä vai hoitaa lapsi kotona...

 

["nimetön"]

Mä en oikein usko, että kaikki joilla ei ole varaa jäädä kotiin, olisivat näitä jotka eivät pysty luopumaan hyvästä elintasosta tai sellaisia, jotka olisivat aiemmin mokanneet talousasiansa. Joillekin voi ihan yllätyksenä tulla puolison työttömyys, puolison kuolema, puoliso jättää esim. jo raskausaikana... On niin monta syytä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Mutta itse voi yrittää parantaa perheen tilannetta: lapsi hoitoon ja itse töihin. Vai kuinka moni tuntee yksinhuoltajan, joka on voinut olla lasten kanssa kotona monta vuotta? Itsekkyydestäkö se on sitten töihin mennyt?

 

[astrolabe]

[QUOTE="nimetön";29226897]Mä en oikein usko, että kaikki joilla ei ole varaa jäädä kotiin, olisivat näitä jotka eivät pysty luopumaan hyvästä elintasosta tai sellaisia, jotka olisivat aiemmin mokanneet talousasiansa. Joillekin voi ihan yllätyksenä tulla puolison työttömyys, puolison kuolema, puoliso jättää esim. jo raskausaikana... On niin monta syytä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Mutta itse voi yrittää parantaa perheen tilannetta: lapsi hoitoon ja itse töihin. Vai kuinka moni tuntee yksinhuoltajan, joka on voinut olla lasten kanssa kotona monta vuotta? Itsekkyydestäkö se on sitten töihin mennyt?[/QUOTE]
Epäilen, ettei yyhoon kannata mennä töihin ainakaan pienipalkkaiseen duuniin, jos kotona alle 3v lapsi. En tunne varhaisin hoitoon laittaneita yyhoita.

 

["Moro"]

Mulle piirtyy tällainen skenaario: Voiskohan olla, että kaveri säälii ap:ta, jolla ei ole varaa kaikkeen, mihin heillä, ja yrittää korostaa ap:n tilanteen positiivisia puolia (että hän saa olla kotona)?

 

[vieeras]

Tuttu juttu. Mieheni ystävä kertoo jatkuvasti olevansa kateellisia meille, kun meillä rahat riittää niin hyvin kaikkeen. Mutta tajusi vasta sanottuamme, että turha kadehtia (tai ehkä onkin syytä??) jos toinen osaa tasapainottaa tulonsa ja menonsa.

Heillä menee kaikki rahat joka kuukausi ja enemmänkin, vaikka nettona lainojen yms muiden jälkeen on enemmän käyttörahaa kuin meillä. Meillä taas jää 33pros joka kuukausi tuloista SÄÄSTÖÖN, vaikka tulot on pienemmät. Emmekä köyhäile yhtään missään. En vain ymmärrä monien rahankäyttöä. Pitää ostaa joka kk lapselle kikkea kallista, ravata satoja maksavissa harrastuksissa yms. Eihän siinä mitään, jos rahat riittää, mutta oma vika jos ei tuossa tilanteessa riitä.

Asuinalue, koulutustaso, autojen lkm, tulotaso suunnilleen sama. Silti lähes parin tonnin ero kulutuksessa.

 

[gdfsgfds]

Suomessa kaikilla on.