"Voi kuinka onnekas sä olet kun sulla on varaa jäädä kotiäidiksi, mulla ei ikinä olisi!"

[Joskus ärsyttää]

Mä en tuomitse vauvojen päivähoitoonlaittamista ja mun mielestä jokainen perhe päättää nämä ihan itse. Silti mua joskus ärsyttää kaveri jonka kanssa meillä on nyt samanikäiset vauvat; kaverin vauva menee päiväkotiin heti kun vanhempainloma päättää ja mä jään kotiin siihen asti kunnes omani on 2v, voi olla että mies jää vielä sen jälkeen vuodeksi.

Ei mua ärsytä se että kaveri vie lapsen hoitoon vaan se kun se kokoajan hokee miten kultalusikka suussa syntynyt mä olen kun mulla on tohonkin mahdollisuus, heillä ei ikinä olisi varaa ja miten väärin on että toiset saavat noin vain viettää lapsen kanssa useamman vuoden kotona kun toisten on pakko palata heti töihin että saa perheen elätettyä. Valittaa miten pahalta tuntuu viedä vauva hoitoon ja toivoisi että voisi jotenkin hoitaa tätä kotona edes siihen asti että täyttää vuoden mutta kun yhtään kuukautta ei pärjätä kht:lla.

Mä ymmärtäisin jos perhe oikeasti tarvisi sen palkan elämiseen, mutta nytkin esitellään fb:ssa todella kallista kaukomatkaa mille lähdetään talvella, toinen auto ollaan juuri vaihdettu uudempaan, ollaan pistetty sisustusta uusiksi ilman mitään tarvetta, ostellaan kokoajan kalliita vaatteita, syödään ulkona kalliissa ravintoloissa yms. Paljon sellaisia juttuja mihin mulla ei olisi varaa nytkään ja kotiäitiyden aikana tingitään lisää.

Mun tekisi välillä mieli sanoa suorat sanat tosta. Jos jättäisivät noi luksusjutut pois niin kyllä hänelläkin olisi varaa jäädä lapsen kanssa kotiin.

 

[Wieruus]

Miksi et sitten sano?

 

["wieras"]

Kaverillasi ilmeisesti riittää rahaa mutta joissakin perheissä se hoitoonlaittopäätös täytyy tehdä oikeasti taloudellisin perustein. Meillä mies jäi työttömäksi kesken mun äitiysloman joten jotta asuntolainan lyhennykset saatiin hoidettua oli järkevää että toinen meni töihin. Mieskin sai opiskelupaikan samana syksynä kun lapsi meni hoitoon.

Joskus kyse on valinnoista, joskus epäonnesta. Vaikka mekin oltiin työttömyyteen osattu varautua niin ei uskotu että se tapahtuisi juuri samaan aikaan kun minullakin tulot ovat kaikkein pienimmillään.

 

[Ap.]

Miksi et sitten sano?

Siksi että se suuttuisi ja mä päätyisin vaan olemaan joku fanaattinen kotiäiti joka arvostelee toisten lasten hoitoonviemisiä.

 

["Eee"]

Ei sun tarvi sanoa suoria sanoja. Sanot vaan, että elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä ja sä olet aikaisemmilla valinnoillasi aiheuttanut sen, että sun on pakko valita töihin meneminen. Älä itke.

 

["Hoitaja"]

Aivan ihanaa on saada hoitoon ihan pieni. Heihin syntyy aivan erityinen suhde.

 

[eräs vaan]

[QUOTE="Hoitaja";29223646]Aivan ihanaa on saada hoitoon ihan pieni. Heihin syntyy aivan erityinen suhde.[/QUOTE]

niin ja sitten valitettava tosiasia että 8v ei edes muista niiden ihanien hoitotätien nimiä joihin se erityinen suhde syntyi. Oma tyttöni piti todella kovasti tietyistä hoitajista mutta nykyisin ei todellakaane edes muista nimiä.

Sen inhottavan hoitotädin Teijan kyllä muistaa.

Erityinen suhde on kuitenkin syntynyt äidin ja lapsen välille, riippumatta siitä että pienenä meni todella aikaisin hoitoon. Niiden perheen valintojen vuoksi...

 

["Kumikameli"]

Niinpä, valintoja valintoja. Itse olin myös aika pitkään lasten kanssa kotona, me tingittiin kaikenlaisesta ja moni vinkui ja huokaili miten onnekas olenkaan kun voin olla kotona. Noh juurikin nämä vinkujat sitten ostelee merkkivaatteita aina uutena, tilaa montaa eri lehteä, on maksulliset kanavat, ostetaan vähän väliä kalliita sisustus juttuja yms.
Nyt teen 60% työaikaa ja taas moni huokailee miten onnekas olen kun voin olla niin vähän töissä. No taas kerran ne on niitä valintoja Kirpparilta/käyettynä meidän vaatteet tulee, se on ehkä suurin säästö meidän perheessä. Ostin juuri itselleni läjän vaatteita erittäin edullisesti, sillä hinnalla ei kaupasta juuri mitään olisi saanut.

 

["äiti88"]

Kyllä mäkin olen kohdannut tuota huokailua. Valintahan se on. Puolin ja toisin. Ja kun on hoitovapaalla tiukkaa, ei pidä valittaa vaan tehdä jotain sen eteen. Sekin on valinta.

 

[Ap.]

[QUOTE="Kumikameli";29223820]Niinpä, valintoja valintoja. Itse olin myös aika pitkään lasten kanssa kotona, me tingittiin kaikenlaisesta ja moni vinkui ja huokaili miten onnekas olenkaan kun voin olla kotona. Noh juurikin nämä vinkujat sitten ostelee merkkivaatteita aina uutena, tilaa montaa eri lehteä, on maksulliset kanavat, ostetaan vähän väliä kalliita sisustus juttuja yms.
Nyt teen 60% työaikaa ja taas moni huokailee miten onnekas olen kun voin olla niin vähän töissä. No taas kerran ne on niitä valintoja Kirpparilta/käyettynä meidän vaatteet tulee, se on ehkä suurin säästö meidän perheessä. Ostin juuri itselleni läjän vaatteita erittäin edullisesti, sillä hinnalla ei kaupasta juuri mitään olisi saanut.[/QUOTE]

Just tota! Mulle tuli jotenkin epätodellinen olo kun yhteisellä shoppailureissulla kaverilla oli ne uudet, kalliit rattaat ja hän ja lapsensa olivat merkkivaatteisiin pukeutuneita. Mulla käytettynä ostetut rattaat ja suurin osa vaatteista kirppiksiltä. Mä ostin pari tarjousvaatetta lapselleni ja mietin missä voisi syödä ja kahvitella edullisesti, kaveri osteskeli hintoja katsomatta kaikkea mikä oli ihanaa ja pohti mikä olisi paras ruokailupaikka, samalla huokaili kuinka hänellä ei olisi ikinä varaa elää niin kuin me. Sain purra kieltäni etten olisi vastannut ettei meilläkään olisi varaa tuollaiseen elämään mitä he elävät.

 

[Vätti Räsynyt]

Samaa mäkin oon kuullu. On mulla säästöjä, mutten niitä tähän rupeamaan käytä vaan olen laittanut palkasta mitä sai 3kk, kesälomarahoista, veronpalautuksista, lomapalkasta jne. jne. säästöön sen verran että pärjään. Luovuimme myös autosta siksi aikaa, kun olen kotona. Valintoja valintoja..

 

[vierasfdsa]

Noinhan siinä käy kun lapset tehdään liian nuorina, pitää sitten viedä ne hoitoon ennen kuin itse ovat siihen valmiita. Kannattaa kerätä sitä rahaa jemmaan ennen kuin alkaa pukata lapsia.

 

[varras]

Semmosta se on. Minä vein ihan tyytyväisenä 11kk vanhan hoitoon. Olihan se taloudellisestikin vähän pakko (ja ihan oikeasti ns. pakko, mies saa palkkaa 1300 euroa kuussa, että aika kitumiseksi olisi mennyt), mutta kaksi vuotta kotona esikoisen kanssa kyllä näyttivät, että kotona minä taannun ja masennun.

 

["Vieraana"]

Minä en haluaisi olla kotona, en vaikka olisin miljönääri.

 

[Kyllä minä]

olen tuollaisissa tilanteissa snonut jotain tähän tyyliin: " Sitäåhän voi kadehtia mitä vain. Minäkin olen kateellinen sinulle, kun sinä voit palkkatulojesi avulla käydä kaukomatkoilla, ostaa uusia merkkivaatteita, uudet rattaat lapselle javoit käydä missä tahansa kahvilassa. Itse toki tiedän, että olen valintani tehnyt ja pidän tätä hoitovapaata tärkeänä. Eikö olekin hassua, että vaikka kuinka tekee omat valintansa, eikä tahoitisi niitä valintojaan, niin silti voi olla kateellinen toiselle?"

Ja en siis ole oikeasti ollut kateellinen näistä asioista. Mutta tuota kateellisuus-sanaa käyttämällä, on saanut ne tutut miettimään niitä omia valintojaan...

 

["vieras."]

Etkö yleensäkään uskalla omaa mielipidettäsi ilmaista vai tiedätkö että tämä kaveri on erityisen herkkä suuttumaan? Minä en haluaisi kaveerata ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi normaalisti puhua, mitä järkeä tuollaisessa teeskentelyssä oikein on. Siinähän vaan kerää itseensä sellaisen kiukun, että joskus sitten sanoo ne "suorat sanat" ja pilaa ystävyyssuhteen kuitenkin.

Normaalissa ystävyyssuhteessa keskustellaan. Eli olisin ihan rauhallisesti alun alkaen kertonut, mistä kaikesta on pitänyt tinkiä, että kotiin on voinut jäädä. Tai eihän se välttämättä edes ole mitään erityistä tinkimistä, kaikille vaan merkkivaatteet ja kaukomatkat ole tärkeitä. Miksei näistä eroavaisuuksista muka voisi keskustella suuttumatta tai toista loukkaamatta, en ymmärrä.

 

["vieras."]

"Taloudellinen pakko" on varmaan sellainen "hyväksyttävä syy" lasten hoitoon viemiselle, vaikkei varmastikkaan useissakaan perheissä se ainoa.

 

[njoo]

mulle vaan huokaillaan että koska aijon palata takas työelämään kun lapsi(14kk) on jo niin vanha

 

["äiti88"]

Noinhan siinä käy kun lapset tehdään liian nuorina, pitää sitten viedä ne hoitoon ennen kuin itse ovat siihen valmiita. Kannattaa kerätä sitä rahaa jemmaan ennen kuin alkaa pukata lapsia.

Ei se nyt noinkaan välttämättä ole. Kyllä useat jää pitkille hoitovapaille nimenomaan nuorista ja matalan tulotason perheistä. Se pudotus kotihoidontuelle ei tunnu taloudellisesti niin hurjalta, kun on tottunut tulemaan toimeen pienellä. Kun taas esim. sille 35v. Pirjolle joka on ehtinyt luomaan uraa jo pitkään, tienaa tosi mukavasti ja on tottunut tietynlaiseen tulo- ja elintasoon. Säästöjä ei välttämättä haluta käyttää vanhemmallakaan iällä, vaan ne menee siihen "luksukseen"; on mökkiä, venettä, ulkomaanmatkaa jne.

Ja huom! tämä ei ollut yleistys. Vaan vastakohta sille.

 

["noo"]

No sano sille kaverille. Eihän sun tietenkään sitä tartte syyllistää, mutta jos nyt aina tolleen hokee, niin mikset jotain sano? Että eihän se teilläkään onnistu muuten kuin luopumalla joistain asioista ja että on kyllä taloudellisesti tiukkaa. Mutta että teitte semmosen valinnan.

 

["noo"]

olen tuollaisissa tilanteissa snonut jotain tähän tyyliin: " Sitäåhän voi kadehtia mitä vain. Minäkin olen kateellinen sinulle, kun sinä voit palkkatulojesi avulla käydä kaukomatkoilla, ostaa uusia merkkivaatteita, uudet rattaat lapselle javoit käydä missä tahansa kahvilassa. Itse toki tiedän, että olen valintani tehnyt ja pidän tätä hoitovapaata tärkeänä. Eikö olekin hassua, että vaikka kuinka tekee omat valintansa, eikä tahoitisi niitä valintojaan, niin silti voi olla kateellinen toiselle?"

Ja en siis ole oikeasti ollut kateellinen näistä asioista. Mutta tuota kateellisuus-sanaa käyttämällä, on saanut ne tutut miettimään niitä omia valintojaan...

Juuri näin. Tuosta nyt tuskin voi suuttua, tai jos suuttuu, niin voi voi.

 

[leijona-76]

[QUOTE="Hoitaja";29223646]Aivan ihanaa on saada hoitoon ihan pieni. Heihin syntyy aivan erityinen suhde.[/QUOTE]

Minä taas näen asian niin että pieni tarvii sen erityisen suhteen vanhempiinsa ja säälin hoitajana niitä vauvoja. Olen jopa hoitajana kokenut äidin taholta mustasukkaisuutta kun hoidettavani kiintyi minuun voimakkaasti.

 

["Kumikameli"]

Just tota! Mulle tuli jotenkin epätodellinen olo kun yhteisellä shoppailureissulla kaverilla oli ne uudet, kalliit rattaat ja hän ja lapsensa olivat merkkivaatteisiin pukeutuneita. Mulla käytettynä ostetut rattaat ja suurin osa vaatteista kirppiksiltä. Mä ostin pari tarjousvaatetta lapselleni ja mietin missä voisi syödä ja kahvitella edullisesti, kaveri osteskeli hintoja katsomatta kaikkea mikä oli ihanaa ja pohti mikä olisi paras ruokailupaikka, samalla huokaili kuinka hänellä ei olisi ikinä varaa elää niin kuin me. Sain purra kieltäni etten olisi vastannut ettei meilläkään olisi varaa tuollaiseen elämään mitä he elävät.

Niin tuttua Eräs tuttava ihmetteli kun ostin jo syksyllä pari dvd.tä lapsille tarjouksesta joululahjaksi, että miksi en anna niitä jo nyt niin no, kun ostin ne tosi hyvästä alennuksesta sinne joululahjapakettiin...

 

["noo"]

Just tota! Mulle tuli jotenkin epätodellinen olo kun yhteisellä shoppailureissulla kaverilla oli ne uudet, kalliit rattaat ja hän ja lapsensa olivat merkkivaatteisiin pukeutuneita. Mulla käytettynä ostetut rattaat ja suurin osa vaatteista kirppiksiltä. Mä ostin pari tarjousvaatetta lapselleni ja mietin missä voisi syödä ja kahvitella edullisesti, kaveri osteskeli hintoja katsomatta kaikkea mikä oli ihanaa ja pohti mikä olisi paras ruokailupaikka, samalla huokaili kuinka hänellä ei olisi ikinä varaa elää niin kuin me. Sain purra kieltäni etten olisi vastannut ettei meilläkään olisi varaa tuollaiseen elämään mitä he elävät.

Miksi purra kieltään? Mikset sano juuri noin?

 

["Kumikameli"]

[QUOTE="noo";29224009]Miksi purra kieltään? Mikset sano juuri noin?[/QUOTE]

Minä ainakin jätän sanomatta ettei tarvii alkaa vääntämään asiasta. Kyseinen ihminen voi olla muuten ihan kiva ja mukava viettää aikaa, mutta sitten rahan käyttö voi olla jotain ihan muuta kuin oma linjani, niin turha alkaa tekemään asiasta sen isompaa ongelmaa.