Tää on ihan väärä paikka tulla puhmaan tästä mutta kun ei mulla oo ketään

[toivoton tapaus]

Masennus on iskenyt taas päälle. En pysty tekemään mitään, en pysty soittamaan kavereille (niille parille jotka mulla vielä on) kun en halua kertoa että olen taas masentunut ja epäonnistunut elämässäni. Pitäisi yrittää päästä taas psykologin juttusille, mutta ei mulla ole voimavaroja siihen. Lääkärinajan varaaminen tuntuu liian vaikeelta ja tuntuu niin typerältä taas soitella tällasesta lääkärille kun jouduin mahataudin takia yhden käynnin perumaan. Tuntuu että mitä minä ketään vaivaamaan omilla huolillani ketään.

Parasta olisi kun en olisi ollenkaan olemassa, mutta en voi tehdä sille mitään, kun sitten olisi poika ja äiti ja veli niin surullisia enkä halua ketään satuttaa. Silti satutan tällä omalla olemassaolollani lähimpiäni. En haluis ulos ollenkaan kun en halua nähdä ketään, suljin jo facebookinkin kun en halua kontakteja tai ketään kysymään "mitäs kuuluu" kun siihenhän kuuluu vastata että "kiito hyvää..."

Mun pitäis kirjoittaa puhtaaksi isän perukirja, mutta kun on voimat niin loppu etten saa aikaiseksi edes tavallisia kodinhoidon hommia saati sitten vielä jotain ylimääräistä. Ahdistaa.

 

[hienoa]

että edes tänne purat ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. se kertoo jo ettet ole toivoton tapaus. halaisin jos voisin ja kuuntelisin. mutta kannattaisi kuitenkin jostain kerätä sen verran voimia, että lääkäriin asti pääsisit!!

tiedän ettei se todellakaan ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, mutta teethän sen itsesi ja poikasi tähden!!??

 

[ap]

että edes tänne purat ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. se kertoo jo ettet ole toivoton tapaus. halaisin jos voisin ja kuuntelisin. mutta kannattaisi kuitenkin jostain kerätä sen verran voimia, että lääkäriin asti pääsisit!!

tiedän ettei se todellakaan ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, mutta teethän sen itsesi ja poikasi tähden!!??

kiitos kun vastasit. on niin väsynyt olo, ettei vaan jaksa ketään" tuttua" huolillaan vaivata, ja se että joku kuuntelee tuntuu jo hyvältä. pitää yrittää se lääkäriaika varata, ei tästä mitään tuu. on vaan niin häpeällistä sovitella psykologiaikoja ruokatunteihin kun on töissä, mutta ehkä siitä olisi taas apua. viimeksi jäi ne todelliset traumat kertomatta, kun ei kehdannut edes psykologille kaikkea kertoa. kieroutunutta.

 

[toinen]

Seuraavan kerran kun joku hyvä ystävä kysyy sulta kuinka mee niin vastaa siihen totuudenmukaisesti.
Itse vasta eräälle hyvälle ystävälle kysymykseen "kuinka teillä menee?" vastasin että ei kauheen hyvin, mulla olo aika huono ja tekis vaan mieli kävellä ovesta ulos ja kadota ihan kokonaan ja tilitin oloani hänelle. Ei ehkä vastaus mitä odotti, mutta mulle tuli paljon parempi olo tän ankeuden ja ahdistuksen ´keskellä kun sai sanottua jollekin mitä sisällä oikeen on.

 

[ap]

Seuraavan kerran kun joku hyvä ystävä kysyy sulta kuinka mee niin vastaa siihen totuudenmukaisesti.
Itse vasta eräälle hyvälle ystävälle kysymykseen "kuinka teillä menee?" vastasin että ei kauheen hyvin, mulla olo aika huono ja tekis vaan mieli kävellä ovesta ulos ja kadota ihan kokonaan ja tilitin oloani hänelle. Ei ehkä vastaus mitä odotti, mutta mulle tuli paljon parempi olo tän ankeuden ja ahdistuksen ´keskellä kun sai sanottua jollekin mitä sisällä oikeen on.

Niin.. sitä vaan.. kun ei haluis kenenkään mieltä pahoittaa kun oma mieli on jo pilalla.. Mut ois se ehkä toivottavampaa että kertoo ne kuulumiset kaikessa karuudessan kuin että jättää kokonaan vastaamatta puheluihin niinkuin oon nyt tehnyt. Hävettää...