T
toivoton tapaus
Vieras
Masennus on iskenyt taas päälle. En pysty tekemään mitään, en pysty soittamaan kavereille (niille parille jotka mulla vielä on) kun en halua kertoa että olen taas masentunut ja epäonnistunut elämässäni. Pitäisi yrittää päästä taas psykologin juttusille, mutta ei mulla ole voimavaroja siihen. Lääkärinajan varaaminen tuntuu liian vaikeelta ja tuntuu niin typerältä taas soitella tällasesta lääkärille kun jouduin mahataudin takia yhden käynnin perumaan. Tuntuu että mitä minä ketään vaivaamaan omilla huolillani ketään.
Parasta olisi kun en olisi ollenkaan olemassa, mutta en voi tehdä sille mitään, kun sitten olisi poika ja äiti ja veli niin surullisia enkä halua ketään satuttaa. Silti satutan tällä omalla olemassaolollani lähimpiäni. En haluis ulos ollenkaan kun en halua nähdä ketään, suljin jo facebookinkin kun en halua kontakteja tai ketään kysymään "mitäs kuuluu" kun siihenhän kuuluu vastata että "kiito hyvää..."
Mun pitäis kirjoittaa puhtaaksi isän perukirja, mutta kun on voimat niin loppu etten saa aikaiseksi edes tavallisia kodinhoidon hommia saati sitten vielä jotain ylimääräistä. Ahdistaa.
Parasta olisi kun en olisi ollenkaan olemassa, mutta en voi tehdä sille mitään, kun sitten olisi poika ja äiti ja veli niin surullisia enkä halua ketään satuttaa. Silti satutan tällä omalla olemassaolollani lähimpiäni. En haluis ulos ollenkaan kun en halua nähdä ketään, suljin jo facebookinkin kun en halua kontakteja tai ketään kysymään "mitäs kuuluu" kun siihenhän kuuluu vastata että "kiito hyvää..."
Mun pitäis kirjoittaa puhtaaksi isän perukirja, mutta kun on voimat niin loppu etten saa aikaiseksi edes tavallisia kodinhoidon hommia saati sitten vielä jotain ylimääräistä. Ahdistaa.