Rippa miekin otan osaa tuohon sun tilanteeeseen. On varmasti ollut ihan järkyttävää olla siellä ultrassa, kun ei mitään ole näkynytkään. Voin vain kuvitella sen tunteen...
Me löydettiin nyt mieheni kanssa meille se unelmien auto ihan täältä kotikaupungimme autoliikkeestä. Mieheni oli hakenut sen torstai-iltana koeajettavaksi ja perjantaina me tehtiin siitä jo kaupat. Nyt meillä nakottaa autokatoksessa se kaipaamamme farmari
Ainoa asia mikä harmittaa, on tuo minun selkä. Olin tällä kuluneella viikolla keskiviikkoon asti saikulla noiden löystymiskipujen takia. Kävin sen jälkeen kokeilemassa työntekoa. Torstai-ilta oli ihan ok töissä, mutta perjantaiaamu tehtiinkin töissä vajaamiehityksellä (2 aamuhoitajaa oli sairastunut) ja minun piti käytännössä yksin hoitaa neurologisia (enemmän tai vähemmän apua tarvitsevia, myös vuodepotilaita) potilaita, kun 2 minun työtoveriani lähti klo 9 lääkärin kierrolle. Selkä tekikin tuon päivän aikana stopin taas, kun yksinään kääntelin ja vääntelin vuodepotilaita ja tein aamupesuja. Ei auttanut muu kuin hakea perjantai-iltana päivystyksestä lisää saikkua (lauantaina olisi vielä ollut töitä, mutta silloinkin oltais aamuvuoro tehty vajaalla miehityksellä samaisella osastolla). Onni onnettomuudessa, että päivystämässä oli neuvolan lastenlääkäri. Hän kirjoitti minulle yht. 1,5 viikkoa saikkua ja sanoi, että ensi viikolla esimiehen kanssa sovittava sitten kevennetystä työstä. Osastotyötä näköjään tuo minun selkäni ei ainakaan tässä vaiheessa kestä. Katsotaan huomenna, millaista kevennettyä työtä esimiehellä on minulle tarjota.
Nyt täällä eletään jännittäviä aikoja, kun isosiskoni on myöskin raskaana ja äitini aamulla klo 8 soitti, että siskoni on lähtenyt synnyttämään. Nyt täällä innolla odotellaan vauvakuulumisia. Minusta tulee 3-kertainen täti tänään (siskollani jo 2 vanhempaa lasta) Mummo ja pappa olivat lähteneet aamutuimaan ajelemaan lapsenvahdeiksi kohti Etelä-Savoa.
T:viipsu+vauveli 12+3
Me löydettiin nyt mieheni kanssa meille se unelmien auto ihan täältä kotikaupungimme autoliikkeestä. Mieheni oli hakenut sen torstai-iltana koeajettavaksi ja perjantaina me tehtiin siitä jo kaupat. Nyt meillä nakottaa autokatoksessa se kaipaamamme farmari
Ainoa asia mikä harmittaa, on tuo minun selkä. Olin tällä kuluneella viikolla keskiviikkoon asti saikulla noiden löystymiskipujen takia. Kävin sen jälkeen kokeilemassa työntekoa. Torstai-ilta oli ihan ok töissä, mutta perjantaiaamu tehtiinkin töissä vajaamiehityksellä (2 aamuhoitajaa oli sairastunut) ja minun piti käytännössä yksin hoitaa neurologisia (enemmän tai vähemmän apua tarvitsevia, myös vuodepotilaita) potilaita, kun 2 minun työtoveriani lähti klo 9 lääkärin kierrolle. Selkä tekikin tuon päivän aikana stopin taas, kun yksinään kääntelin ja vääntelin vuodepotilaita ja tein aamupesuja. Ei auttanut muu kuin hakea perjantai-iltana päivystyksestä lisää saikkua (lauantaina olisi vielä ollut töitä, mutta silloinkin oltais aamuvuoro tehty vajaalla miehityksellä samaisella osastolla). Onni onnettomuudessa, että päivystämässä oli neuvolan lastenlääkäri. Hän kirjoitti minulle yht. 1,5 viikkoa saikkua ja sanoi, että ensi viikolla esimiehen kanssa sovittava sitten kevennetystä työstä. Osastotyötä näköjään tuo minun selkäni ei ainakaan tässä vaiheessa kestä. Katsotaan huomenna, millaista kevennettyä työtä esimiehellä on minulle tarjota.
Nyt täällä eletään jännittäviä aikoja, kun isosiskoni on myöskin raskaana ja äitini aamulla klo 8 soitti, että siskoni on lähtenyt synnyttämään. Nyt täällä innolla odotellaan vauvakuulumisia. Minusta tulee 3-kertainen täti tänään (siskollani jo 2 vanhempaa lasta) Mummo ja pappa olivat lähteneet aamutuimaan ajelemaan lapsenvahdeiksi kohti Etelä-Savoa.
T:viipsu+vauveli 12+3