ompa ihana aika olla hereillä |O |O
tästä on tullu jo tapa tai tottumus, tässä vaiheessa puuroa ja sit hetkeksi takasi poikien viereen. mulla ollu jotain ihme hermokireyttä ilmassa, OTTAA HERMOON SIIS IHAN KAIKKI. kaupungilla ihan vieraat ihmisetki, jotka ei sano sanaakaan. ja vielä sitte hermostutan itseni ajatuksella että ne mulle jotain töykeää sanois jolloin saisin niitä hakata päästä ostoshyllyjen reunaan..
pikkusen vaarallinen kuljetus, vielä rimpuileva 2,5v rattais, oikein kävelevä aikapommi..
tänään olis neuvola, sekin jo ottaa hermoihin kun se on enää sellaista verenpaineen mittausta. täällä ei ainakaan neuvolas terkka kato kohdunsuun tilannetta. viikon päästä sitte aika taas keskussairaalaan kokoarvioon. ja sille "saattaa syntyä huomaamatta veteen"-lääkärille.
on nuo viikot ja tuntemukset jo kuitenki sitä luokkaa ettei uskalla mitään sen erikoisempia reissuja enää vetasta, joten tästä loppuun tulee vielä piiitkä aika odottaa..ja mulle tämä monta viikkoa vain kotona olo on yhtä myrkkyä, eikä yhtään auta muitten kommentit, ei oo enää kauan tai enää maks kolme viikkoa.niinku en tosiaan itse osais kalenteria vilkaista ja niinku jaksaisin tätä tönkyrää kolmea tuntia kauempaa.
minä täällä pidän peukkuja ettei ilmat enää viilenis lisää kun ei noita sukkia voi turvotuksen takia käyttää, nauratti jopa hetken tuos yks päivä kun kävelin kaupungilla niinku joku resuiita takki auki(kun ei mahu enää kiinni) ja ilman sukkia. muut ihmiset hyvä ettei toppatakit päällä. noh sano naakka ku nokka katkes, nyt takasi kuorsaavien poitsujen viereen..