***SYYSMASSUKOIDEN 2008 MUSSUKAT***

Voi saamari soikoon, eilen kun tultiin isomummuvisiitiltä klo 21 maissa ja ajelin (mielestäni) 80km/h tiellä 87km/h pysäytti lande-poliisi ja lätkäs 304 EURON SAKON!!! Ihan kiva äitienpäivälahja yh:lle!! Eli sillä tiellä onkin parin sadan metrin matkalla 60 km rajotus ja tokihan tutka oli pitänyt laittaa just sihen. Voi kristusmas - no 3 km/h enemmän niin olis viel korttikin lähtenyt... et pitäsköhän olla tyytyväinen.

No tän päivän hyvä uutinen (paitsi kukkarolle taas miinusta) oli et saatiin Circus-liput heinäkuuks. Sekin oli 118 e paukku, mut pakko mennä ihan noin puoliks vitsimielessä ja puoliks siks, et on se kai hieno show, katsomaan ikiteinisekoilijan laulua (tai ainakin tanssia, se kai laulaa playbackinä .

Meillä siis nuhailu entisellään ja huomenna mennään sitten ihan oikeesti lääkärille katsomaan mistä on kyse. Se hyvä lekuri joka hoiti poikaa kun oli se RS-virus on taas täl viikolla tavattavissa, joten varasin sille. Mä en enää ees jaksanu eilen imeä limaa kun oltiin kyläreisulla ja sekään ei kamalasti muuttanu tilannetta, kurkunpäässä krohisee ihan samalla lailla, no ehkä myös nenästä on nyt tullut useammin aivastusten muodossa. Pari kertaa myös haronut taas korvia, et siksikin ne pitää varmaan putsata ja tsekata jonkun joka osaa hommansa.

Mansikasta - joo just ostin perjantaina espanjalaisia ja portugalilaisia Prismasta kun niitä sai maistaa ja olivat ihan hyviä. Annoin sit pojalle pestynä yhden kovanpuoleisen jättimansikan ja se oli hetkessä imastu niin et kara vaan jäi käteen eli tulipan testattua et ei ole mansikka-allergiaa.

Lisäks tuli testattua et ei ole ainakaan kissa- ja koira-allergiaa kun eilinen kyläiltiin huushollissa, jossa on 3 lapin koiraa ja 2 kissaa eli karvoja joka puolella niin maan perusteellisesti, ei reagoinut poika niinhinkään. Tosin nuhahan on muutenkin nyt 4:ttä viikkoa...

 

Hurjasti voimahaleja :hug: :hug: :hug: :hug:
Nikin emolle ja Hexalle!!!!
Teidän tilanteet on jotain magalomaanisen haastavia...

Meillä on valloillaan taas kuumetautia, esikko sairastui juuri. Toivottavasti menee ohi pian eikä tartu muihin....

8kk:n mitat miehellä: 8630g ja 73,4cm eli hidastunut on kasvu onneksi jo. Muutoinhan tuota vauhtia kasvaessaan olisi ollut 90cm 1-vuotiaana

Mutta nyt arjen pariin taasen!
Voimia, iloa ja aurinkoa mammat!!!!

Mamitus2 ja Nappula kohta 8kk

 

Nikin emo: Kokeilin tänä aamuna ja sain Piipiäiselle menemään 2 tl päärynäjugurttia johon on sekoitettu 1 mitallinen korvikejauhetta. No mitään muutahan hän ei sitten tänän ole ottanut, 2 kertaa vain tissiä. Tilasin meille lääkärin sillä ei tästä mitään tule. Kotiin hankin erilaisia juustoja, leikkeleitä ja lisää noita vauvajugurtteja + smetanaa ja rahkaa. Jos saatais antaa jotai proteiinipitoisempaa tässä vaiheessa. Meillä on jätskikone ja sillä vois tehdä rahkajätskiä, jos tuo Pieniäinen sitä suostuisi syömään kun äiteen jätskiä on pari kertaa nuolaissut ja tykännyt. Neuvolapsykologi ei sanonut muuta, kuin ensin yksityisen kautta kehotti testaamaan allergioita lisää sekä hankkimaan lähetettä LNS:ään jos siellä puheterapeutti katsoisi tuon suun motoriikan tilannetta.

Tulit vain mieleen kun aattelin, että jos teillä menis ne maidot sillä että sekotat ne mangososeeseen ja juotat vedet sitten erikseen..

Täällä muuten ukkostaa. Ja esikko pitäis hakea tarhasta ja sitten pitäis lähteä sinne lääkäriin. Ja bussilla aateltiin mennä kun kyyti olis pois ja vielä kaukalo pitäis saada kulkemaan mukana.

 

Hexa - hyvä että vaan otat härkää sarvista! Mä oon taipuvainen ajatteleen, että joku syyhän siihen syömisestä kieltäytymiseen on oltava, koska se on niinkuin ihmisen perustarve ja luonnollinen hengissäpysymisvaisto ajais syömään. Mutta uskon, että on haastellista selvittää mistä se voisi johtua... TOIVOTTAVASTI SAATTE HYVÄN LÄÄKÄRIN! Sulla varmaan onkin kyllä jo tuttuja esikon aijoilta...

 

Heips.. lääkäri oli plusmiinus nolla. Tosin hän sai pituutta mitattua sentin enemmän, kuin perjantaina ja paino oli samassa. Noh olin päivällä jo varautunut ja ostanut niitä ruokia joista esikko piti. Piipiäinen söi siis tänään pääruoaksi vatajan nakkeja ja raejuustoa sekä kaksi ranskalaistakin oli lautasella ja jälkkärille avautui suu: rainbow vanilijarahkaa meni neljä teelusikallista!! Nähtävästi Piiperöllä on aversiota soseruokia kohtaan ja aikuisten ruoka maistuu. Tosin lautanen oli samanlainen kuin esikolla ja ruokaakin saivat ihan samanlaista.. vaikka Piipeys antoikin suurimman osan siitä koiralle kun pudotteli näpeistään.. Pitää siis ruokkia koira lapsen kautta ja yrittää toivoa, että iltaisin saadaan tankattua tarpeeksi päivän varalle. Ja antaa vahvennettua rintamaitoa pullosta. Ei oikein lääkäri ymmärtänyt tilanteen vakavuutta kun sanoin että D.vitamiinit ei mene ja siksi lapsi pidetään auringossa hän vaan ihmetteli että eikö todellakaan mene niin piti sanoa että ei mene.
Katsotaan miten yö menee..

 

Huomenta!

Meillä alkaa olla pahin vaihe taitettu flunssasta..tosin hengitys rohisee ja yskä on ilkeenkuulosta, joiden takia käytiin eilen lääkärissä. mutta ei ainakaan vielä ollut tulehdusta. mutta ventolinea saatiin helpottamaan oloa. mutta kun meidän jäpikkä on nyt kolmena viime iltana oksentanu sänkyynsä vatsan tyhjäksi. lääkärin mukaan se on hyvä merkki, että lima irtoaa..mutta tosi kurjaa se on! ja jos oksun jälkeen syöttää poikaa lisää, oksennus tulee uudelleen.. huoh. en ymmärrä, miks tää tapahtuu aina iltasin, että ei sit päivällä.

mutta mulla oli kysymys varsinkin esikoisten äideille: toivotteko pikkukakkosta? jos, niin koska olitte ajatelleet alkaa yrittämään? Ja ne joilla jo yksi tai useampi, mikä on hyvä ikäero?
Itsellä pukkaa vähän vauvakuumetta ja tässä mietin, että koskas sitä uskaltais.. ja olihan pinossa toki muutama, jotka jo ovat hyvän aikaa raskaana olleet! Olisi mukava kuulla tuntemuksia teiltäkin taas.

aurinkoista päivää!

 

Mulla menee NIIN hermot. Vittu sanon minä.
KAIKKI on mennyt vaikeammaksi.ja meillähän olikin niin helvetin seesteistä tätä ennen. Joka unille meno,joka syöttö,kestää ja kestää ja on yhtä huutoa. Yöt meni vielä levottomammaks.Nyt sit lyheni päiväunetkin takaisin puolituntisiksi. Niin ja ummetus.Viime viikol kakka tuli ma ja su.
sekunniksaan ei voi jättää lattialle yksin, heti on pystyssä ja vaarassa. me ei päästä täältä mihinkään. vaikka saisin pojan johonkin kuosiin ni itte pitäs pystyä ruokaa tekeen ja syömään jne, että jaksaisi lähteä jonnekkin. tuossa naapuripuistossa ollaan käyty kerran päiväs puol tuntii.
ruokakauppa,tiskit,ruoanlaitto,syöminen,suihku,pyykit ja vittu kaikki muu pitäs tehdä jollain ajalla. ja yöt, takaisn alkupisteessä ollaan. eli olen väsynyt ja täysin hermoraunio.

vihaan päivä päivältä lapsen isää enemmän ja enemmän.vihaan sitä niin paljon että jos ajattelen mitä se teki,tuntuu että pää räjähtää. toivon että se juo itsensä hengiltä ennenkuin Niki alkaa kyselemään/haluaa tavata isänsä. ihmiselle ei voi tehdä niinkuin se teki mulle.

 

Nikin emo, tsemppiä! Hirveä tilanne. Saisitko Nikiä taas vaikka yhdeksi yöksi hoitoon esim. kummitädille?

 

ja heti perään anteeksi.....pakko vain purkautua jonnekkin.Eikä mihinkään oikein voi eikä viitsi ihmisille valittaa niin paljoa. tekis mieli joskus vaan huutaa ja itkeä.mut ei voi.
inhoan itsessäni myös sitä piirrettä että ajattelen että "kukaan ei tajua millasta mulla on". ei tässä mikään itsesääli eikä katkeruus auta.

ja asiathan vois olla paljon huonomminkin. mutta en pääse siitä ajatuksesta että tän ei pitänyt mennä näin, että jään yksin lapsen kanssa, en ikinä halunnut yksin lasta.inhoan tuotakin ajatusta, mutta kun olen tarpeeksi väsynyt ja on tarpeeksi hankalaa niin aina se tulee mun mieleeni.

mutta me selvitään tästä. tänään lähden Nikin kans muskariin, Kalliossa on muskari joka alkaa klo 11 ja siellä on tuttuja tätejä Kallion ajoilta.

 

Nikin emo, jos vain jotenkin voi auttaa niin sano rohkeasti!
mä voisin oikin hyvin tulla viemään naperot lenkille pari kertaa viikossa ni pääsisit edes hetken levähtämään. mullahan ei tietekään ole tuplavaunuja mut toinen pirpana manducaan ja toinen vaunuihin ni hyvin pärjää.

ihan oikeasti.

voimia :hug:

 

Nikin emo kuulostaa hurjalta tuo sun tilantees! Ihme että olet edes tähän asti jaksanut, en edes osais ajatella itseäni tuollaiseen tilanteeseen!! Se on niin eri juttu kun on toinen tässä koko ajan auttamassa ja silti valittaa pikkujutuista ja omasta jaksamisestaan, rupee oikeen hävettää :ashamed:
Ota apua vastaan tarjoavilta ja kysy apua jos joku vois ottaa poikaa vähän hoitoon niin saat levähtää, se auttais varmasti!!! Tsemppiä nyt, vaikeaa varmaan tossa tilanteessa miettiä, mutta nää naperot kasvaa hurjaa vauhtia, pian ei enää nää vauvavaivat vaivaa ja ajan mittaan apua oireisiin löytyy varmasti (toivon niin ainakin)!
Jaksamisia!!!!! :hug:

 

Omanapaisia terveisiä tännekin.

Kovasti on koiran kanssa ollut kiirettä kun kisakausi alkoi joten hyvin vähän tulee koneellakaan notkuttua. Äitienpäivä meni aivan ihanissa merkeissä aamusta pojat lauloi, toi aamupalan sänkyyn sekä paketin :flower: päivällä vietiin syömään ja käytiin mun vanhempieni luona, tein äiteelle sellaisen Topin päivä DVD:n ( Kiitoksia Jenksu vaan kameran lainasta!!! ) lisäksi siinä oli meidän jumppaesitys ei kovasti sielläkään tyritty! loppupäivä meni sitten kisakentillä ja hyvin menikin, sijoituttiin kolmansiksi ja saatiin "Poika" kotiin olen onnellinen!!!!

Topi on noussut konttaus asentoon tai ainakin haeskelee sitä. Kovasti kierii pitkin huonetta ja näyttää hangonkeksiltä jokaisen kääntymisensä jälkeen Istumisesta ei tule yhtäs mitään, ei ota käsillä vastaan ja ei käsitä että sattuu pahasti jos yhtäkkiä rempaseekin ruhon suoraksi selälleen. Kaipa sekin aika vielä koittaa että istutaan...

Ruokailut menee entiseen malliin kovasti olen yrittänyt karhentaa ja lisätä pikku hiljaa päiväruokien määrää 1dl -> 2dl, mistään ei tule allergian oireita paitsi potusta poskia punottaa illalla :/ Mutta muuten ei mitään joten olen sitäkin sitten syöttänyt.


nyt täytyy lähteä lenkkeilemään kun on lähes synti olla sisällä kun on tuollainen keli pihalla!
Jaksamisia

Koiruus ja Topi lauantaina 8kk :heart:

 

Nikin emo tosi paljon voimia lähetän täältäkin! Ja anna tunteenpurkauksien vaan reilusti tulla tänne palstalle. Siksihän täällä ollaan. Vertaistueksi.

 

Moikka!

Ihan ensin Nikin emolle ja Hexalle isot voima :hug: Kuulostaa todella rankalta teidän molempien tilanne.

Meillä ollaan taas viikon verran oltu flunssassa, kolmas tauti tän vuoden puolella. Nyt tuntuu että alkais vähän helpottaa, vielä jonkun verran yskii ja nenä valuu.

Kehitystä tapahtui viime viikolla sitten oikein pikavauhtia. Sisu oli muutaman viikon jo hytkynyt konttausasennossa, mut kytkin oli vissiin päällä kun ei lähtenyt liikkeelle :kieh: Kaksi askelta konttausta oli ollut ennätys. Sit yhtäkkiä viikko sitten lähti aamulla konttaamaan keittiöstä olkkariin! Eikä siinä vielä kaikki. Samana iltana konttas tollasen rahin luo ja vetäs ittensä ylös seisomaan. Voi sitä riemua! Sen jälkeen ei ole voinut sekunniksikaan jättää yksin muualle kuin pinnikseen. Viikonloppuna jännää oli konttailla nurmikolla ja maistella ruohoa.

Yöt meilläkin on edelleen yhtä hulinaa, heräillään 4-7 kertaa. Viime yönä oli luksusta, eka unipätkä peräti 4 tuntia.

Ruokaa on alkanut menemään 1,5 piltti-purkillista per ateria. Päivässä syödään 2 x puuroa, 2 x liha/kana/kasvisateria, 1x hedelmäsose. Maito tulee tissistä, et määrästä ei tietoa, vettä menee jonkin verran mukista tai lasista ruokailujen päätteeks.

Istuminen sujuu syöttötuolissa joten kuten, ilman tukea ei vielä istuta.

Ymmärtää selvästi jo tosi paljon. Kun puhutaan autosta, alkaa heti päristelemään. Missä lamppu-kysymykseen katsotaan kattolamppua. Myös pehmokoiran tunnistaa, kun kysytään, missä koira.

Hirmuisesti kasvaa ja kehittyy ja itse ihmettelen, et mihin mun vauvani katosi..
Päivisin käydään välillä mun äitin luona päikkäreillä molemmat, viikonloppuisin saan nukkua korvatulpilla alkuyön et edes kerran viikkoon sais 3-4 yuntia yhtäjaksoista unta. Kotona tehdään vaan ihan välttämättömimmät, muuhun ei riitä energiaa näillä unilla. Ja se tietty ottaa päähän. Mut ehkä tämä tästä helpottaa.

Jaksamista ja aurinkoisia päiviä!

Zucchero + Sisu 7kk 3vkoa

 

Nikin emo: kuten Suhveli jo tuossa sanoi, ja on ennenkin sinulle sanottu, jotta purat tänne vaan kaikki tunteet!!! Toivoisin kyllä, että sulla olis (saattaa toki ollakin! ) lisäksi ihan live-seuraa, kelle voisit purkaa. Jotenkin se aina helpottaa vielä enempi, jos joku kuuntelee ja sanookin ehkä jotain, josta voi saada itselleen uutta näkökulmaa. Mutta pääasia siis, että johonkin purat!!! Olet varmasti oikeassa siinä, että kukaan ei oikeasti ymmärrä, mitä joudut käymään läpi. Kukaan kun ei ole sinun asemassa. Voimme vaan arvailla ja myötäelää, mutta se on vain laiha lohtu sinulle. Olet ollut monta kertaa mielessä tässä kun poikanen on sairastanut. Kun elo on ollut yhtä itkua ja jatkuvia heräämisiä ja syömättömyyttä KOLMEN PÄIVÄN AJAN

 

Täh! Viesti karkas! Mielestäni en tehnyt mitään outoa. Noh, viesti jatkuu...
Siis kolme päivää oli jatkuvaa pahaa oloa pojalla ja päälle nyt toista päivää herkkää itkua ja tukalaa oloa ja olen ajatellut jo monen monituista kertaa, jotta olet sinä sissi!!! Vaikka poika on maailman tärkein ja rakkain, nin meinaa välillä ihan ärsyttää tuo itku, vaikka tietää siihen syyn. Tietenkään en pojulle ärsyyntymistäni näytä, vaan hoidan hellästi ja lohduttelen, mutta entäs jos tällainen itkuisuus ja paha olo jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi? Voin vain ihmetellä Nikin emon voimien kestävyyttä ja toivoa parempaa tulevalle ja oikeasti: ota Tiniin tarjoama apu vastaan!!! Se voi olla kullan arvoista!

 

Kiitos tas kaikille tsemppauksesta. Olen oikea valittaja. Onhan Mitzykin Yh,mut ei koskaan valita vaikka poika on sairastanut tosi paljon.
Mä luulen että mä olisin masentunut, jos ehtisin olemaan. Suurin ongelma lienee, että on vieläkin vaikea hyväksyä että olen tosissaan yksinhuoltaja. Se mitä mun ei pitänyt ikinä olla. (itse jätin siis lapsen isän, mut hän siis pilasi KAIKEN mun raskausaikana. että en tod sitä kadu.mutta odotin sitä vielä 22.elokuuta jotta saisimme asiat niinkuin piti olla, että me ollaan yhdessä ja se auttaa mua kaikessa. mut kaikki lupaukset jäi siltä pitämättä ja koko raskausajanhan se dokas ja katoili JNE). mut siis vieläkin ajattelen joskus että ei voi olla totta että olen vauvan kans yksin. joskus mulla on sellanen tunne, että tää on vaan joku väliaikainen tilanne, että ensi viikolla helpottuu....ja sit samaan aikaan tajuan että tää ei muutu ikinä. mulla on joskus sellainen tunne että olen vanki. olen menettänyt koko mun elämän,kaikki harrastukset,mahdollisuuden mennä tuosta ovesta ulos yksin viemään edes roskapussia. ja samaan aikaan tulee huono omatunto. että mullahan on maailman paras asia elämässäni, oma lapsi. monet yrittää lasta 10vuotta ja suree koko elämänsä ettei saa lasta. ja mulla on tämä lahja ja mä vaan valitan. tuntuu kamalalta. en tiedä miksi mulla on tällaisia ajatuksia.ja järkyttävä syyllisyys että olen itsekäs, koska kaipaan omaa aikaa. mutta eikö jokainen kaipaa omaa aikaa?
välillä olen tosi onnellinenkin, ja meillähän on joka päivä Nikin kans tosi hauskaakin,nauretaan ja peuhataan yhdessä. Mut sit tulee mulle aina niitä mustia hetkiä jolloin tuntuu että tunnelin päässä ei ole valoa. ehkä tämä menee ohi ja kun saa jonain päivänä nukkua niin ehkä ajatukset muuttuisivat positiivisemmiksi. Rakastan Nikiä tietenkin ylikaiken, sehän on itsestäänselvyys. Ja Niki on tosi iloinen ja ihana...paitsi sit nyt nää ongelmat.

Mä saa apua, ja sekin hävettää, että moni on tässä tilanteessa eikä valita vaikkei saa yhtään apua. Tinii ei missään tapauksessa hoida Nikiä ,sulla on yks vauva hoidettavana ja eiks sulla ollut äitikin josta huolehtia. Kiitän,mutta ei käy. Kodinhoitaja käy mulla, niin saan noi kotiaskareet hoidettua ja sit mitä kummit/ystävät katsoo joskus. Tähän on vain sopeuduttava että mun elämä on nyt tällainen.

 

"saan kotiaskareet hoidettua..",no, yhden kauppareissun siinä ehtii,kotiapu käy siis kerran viikossa. Mut enivei, NYT otan reippaammaan asenteen.Järjestän kivoja asioita ja lopetan valittamisen.Kiitos ja näkemiin :hug:

 

Nyt asiasta kukkaruukkuun: mulla on mennyt ohi, jotta minkäs tähden Mitzy on yh? Siis tietenkään ei tarvitse tätä asiaa jakaa, jos haluat pitää tiedon omanasi, mikä ymmärrettävää. Ajattelin vaan, jotta jos olet asiaa valaissut jossain kohtaa ja en vain muista.

Nikin emo: sinäpä taisit kertoakin sen päälimmäisen syyn eli ahdistaa, koska et kykene hyväksymään tilannettasi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt ei oikeastikaan auta muu kuin ruveta tekemään töitä sen eteen, että hyväksyt tilanteesi, koska tuo asian veivaaminen, miehen vihaaminen ym. vaan syö sun voimia. Sun on vaan pakko, näin raakasti sanottuna, jotta oma elämäsi ja Nikin elo muuttuis paremmaksi.
Mutta edelleenkin, valita vain pahaa oloasi tänne! Me "kuunnellaan"!

 

Jaa niin juu ja pojun 8kk mittoja: 8685g ja 71cm, kuuppa 46cm. Kaik ok, oikea korva hitusen punotteli, muttei ollut tulehtunut. Varulta silmätipparesepti, koska meinaavat rähmiä.
Meillä sais neuvolaan 10kk kohdille ajan, jos haluaa. En nähnyt syytä. Sovittiin, jotta soitellaan ja varaillaan aikaa, jos jokin asia huolestuttaa.

 

Näin on, ja itsekin sen tajuan.Tämä on tilanne,turha märehtiä sitä mitä piti olla,tai olisi ollut tai voisi olla. Oikeastaan noita ajatuksia tuleekin vain silloin, kun asiat menee tosi hankalaksi,on väsy ja nyt tämä maitokriisi ja kaikki vaikeaa.Silloin tulee nuo tyhmät ajatukset, jotka tietty vain pahentaa oloa. Ja kuten olen sanonut,jaksan,koska on pakko. Joskus oikein väsyneenä, olen istunut sohvalle ja alkanut itkeä. Itkenyt hetken ja sitten että NO NIN,pese naamas,keitä puuroa,ala toimia. Kun ei sitä voi jäädä istumaan ja suremaan, pitää hoitaa lapsi ja asiat. Raskausaikakin meni vähän niin, olin tosi surullinen koko ajan.Mutta en voinut antaa itseni romahtaa,tuli heti huono omatunto että vauva mahassa kärsii jos mä vaan itken ja suren.
Onneksi Nikillä on kuitenkin aika hyvät oltavat! Mun kirjotuksista voi saada aika synkän kuvan. Mutta mehän ollaan molemmat reippaita ja iloisia pääosin. Vaikka mulla ois mitkä olot,aina yritän jaksaa hullutella ja leikkiä ja naurattaa poikaa. On mulla joskus hermot tosi kireet, mut vain hetken. Olen tosissani tehnyt työtä että hyväksyn tilanteeni.Luulen että kun ei koskaan saa levätä, se vie veronsa, ja ajatukset kääntyy negatiivisiksi.
Nikihän on aika vaativa vauva, ei negatiivisessa mielessä,vaan hän on tosi villi ja eläväinen ja liikkuvainen, ei voi sekunniksikaan jättää tosiaan. Siinä mielessä kovaa työtä häntä hoitaa.Olen lähes aina tuolla lattianrajassa tai juoksen hänen perässään tai sitten viihdytän peuhaamalla tms. Käydään hiekkalaatikolla ja keinumassa ja liukumäessäkin ollaan oltu. Kun vain jaksaisi aina lähtä jonnekkin ja saisi hommat ja ruoat ja kaikki sille mallille.
Aika yksinäistä työtähän tämä on.Oli pyhä tai arki,niin minä olen olemassa vain häntä varten 24/7. Ystäviä mulla on paljon, ja kyllä he käyvätkin ja yritän jaksaa käydä. Aina ei jaksa ottaa vieraita vastaan. Yksinäisyys tulee enemmänkin siitä, että ei ole toista aikuista tässä perheessä jakamassa asioita. Ja ehkä siitä, että kun tää arki on oikeasti vähän liian raskasta, tulee sellainen olo iltaisin että tässä mä raadan ja saan pojan nukkumaan,valmistaudun yöhön ja pelkään että mitä tulee ja kuinka väsynyt olen taas huomenna ja sit kaikki alkaa taas alusta aamulla ja taas mä raadan ja yritän pitää hommat hanskassa ja jaksaa kaiken. Luulen että tämä maidostakieltäytyminen ja syömisongelmat oli nyt tähän settiin vähän liikaa. Ja kotipuolessa kun äitini kans kaiki sujui ja sain tosi paljon apua, mulla ei ollut yhtäkään negatiivista ajatusta.

Mutta, voimia meille kaikille kaikessa. Suihkuun ja lepoon ja huomenna uusi,parempi päivä.Tai oli tääkin ihan hyvä, oltiin ulkona 4h ja sain maitoakin menemään.Hyvää yötä.

 

No niin nyt on sit lekurilla käyty, nuha olis täyttänyt 4 viikkoa perjantaina ja nyt todettiin taas korvatulehdus molemmissa korvissa ja saatiin ne laajakirjoset Kefexin-antibiootit, joita en pelkällä ilolla tervehdi, mut pakkohan se on tulehdus saada taittuun. Ehdittiin siis olla 9 vrk ilman antibioottia.

Lapsella siis ei ole ollu kertaakaan kuumetta 4 viikon nuha-kurkunpään limailun aikana, eikä muutenkaan oireile esim. itkeskelyllä tai kiukkuisuudella. 5-10 näin eilen käden käyvän korvalla, että tuosta on kyllä aika hankala päätellä korvatulehdusta ilman lääkärin tsekkausta.

27.4. todettiin eka otiitti ja 2.5. terveet korvat, mutta nyt se taas siis uusi. Nyt pääsimme tälle lääkärille, joka hoiti Jimiä RS:n aikaan, ja se on niin perinpohjainen ja tarkka, että siihen luotan kuin vuoreen. Se on mahtava tunne, meikä kun on noita halipulilekrukokemuksia keräillyt riittämiin. Nyt siis katotaan viikko näillä antibiooteilla, jos ei sittenkään limailu taitu otetaan kortisoni ja antihistamiini ja jos ei sittenkään alkaa RUOKA-AINEALLERGIATESTAUS! Täytyy sanoa, että koivusiitepölyallergiaa esim. mietin, mut en todellakaan ruoka-allergiaa...

No hän sanoi, että senlainen punalaikkuinen ihottuma alle 1-vuotiaalla lapsella kuin pojalla on kaulan alueella, kielii ruoka-aineallergiasta ja se yhdessä limaisuuden kanssa saattaisi johtua maito- tai vilja-allergiasta. Olin kyllä aika ällikällä lyöty, mutta toki testataan, jos syytä! Mutta please EI VILJA-ALLERGIAA...

Ai niin neuvolalääkärikin tuota ihottumaa katseli 8 kk tarkastuksessa, ja sanoi, että se on normaalia atopiaa ja kuuluu ihan niinkun kuvaan vähän joka lapsella nykyisin. Ja sano että Basan3 perusvoidetta kandee käyttää. Nyt tää erikoislekru sano, et tommoset perusvoiteet mitään auta tuon tyyppisiin ihottumiin. Viikon kuuri Sibicortia, mut sano et se tuskin myöskään poistaa ihottumaa lopullisesti, koska sen syy tulee sisältäpäin. V... mitä p..kaa siellä neuvolassa aina suolletaan. Sit jos tästä allergiatestistä tulee positiivinen tulos, lupaan laittaa valituksen siitä neuvolalekrusta ekaks sen refluksiasian ja nyt tän asian täysin välinpitämättömästä ja piittamattomasta hoidosta (sisältäen röntgenkatseen, jolla näki vaikun läpi et korva ok, sillon kun siel oli tulehdus ym. ym.) Anteeks nyt kun mä aina paasaan tästä asiasta, mut mä en kestä et mun verorahoilla pidetään yllä noin superpaskaa ammattitaidottomien lumeterveydenhoitosysteemiä.

Lizard - siis mun lapsen isä asuu about toisella puolella maailmaa, eli oon yh, mutta ehkä se on eri asia kuin Nikin emolla, koska tiesin sitä olevani raskauden alusta lähtien, lukuunottamatta ehkä aikoja, kun meillä on varaa hänen kotimaassaan viettää aika. Taloudellisista ja kulttuurienkin eroavaisuussyistä en voi nähdä hänen asuvan täällä. Olemme tunteneet vuosia, mutta meillä on aina ollut ns. etäsuhde.

Lisäksi mua auttaa paljon se, että tulin äitini luo vauvan ensikuukausiksi ja täällä olen yhä ja jos jään hoitovapaalle syksyllä ja sit pois Suomesta, niin siihen asti ainakin. Välillä on tosi stressaavaa asua äidin kanssa, jonka kanssa emme ole olleet koskaan läheisiä ja etenkin nyt kun poika on sairastellut ja hän inhoaa sairauksia ja niistä puhumista yli kaiken. Mutta koska hänestä on kuitenkin niin paljon apuakin, olen sinnitellyt. Pystyin koko talven harrastamaan ja opiskelemaan kieliä ja saan aina välillä nukkua päikkäreitä. Yöllä äitini ei lasta ole hoitanut, paitsi kahdesti kun olen ollut poissa. Mutta se on ihan ok, ja mua on helpottanut lisäksi tietty tää suht hyvin aina nukkunut ja "kaikki käy" -luonteen omaava lapsi. Ensi kuukausina hän tuppasi valvomaan myöhään, mutta nyt nukahtaa yleensä jo 21-22 maissa. Nyt sairaana ollessaan klo 3 maissa heräilee limaisuuteen ja juotan vettä ja pidän vähän pystyssä. Sitten 5.30-6.30 herää aamuvellille, mutta sen saatuaan nukahtaa heti takas ja nukkuu noin 9 asti, joten kyllähän siinä saa itsekin riittävät unet. Päivällä hän nukkuu 2-3 päiväunet, joista yhdet 2-3 tuntia.

Heh, tuleepas nyt tekstiä... katselen ja kuuntelen euroviisuja tässä samalla ja ilmeisen tylsää kamaa... ehkä tuo Israel oli vähän keskivertoa mielenkiintosempi...

Nikin emo - sillon maailmankyläfestejen aikaan ollaan Hkissä vaan n. 1 vrk ja paljon ohjelmaa, mut ollaan tulossa taas kesäkuussa, niin yritetään sit treffata! Joo mä en tajua, miten sä jaksat, mulla on vaan pieni aavistus väsymyksestä mitä koet. Yhtenä päivänä kun lapsi oli kiukkuinen ja valittava, olin jo silloin ihan ihmeissäni... vaik tiesin et se johtuu tästä sairastelusta tai ehkä pian puhkeavista hampaista.

 

Oukhei Mitzy Nyt kun kerroit tilanteesi, nin heti soitteli jotain kelloa eli olen kyllä aikanani tarinasi lukenutkin.

Poitsu alkaa pikkuhiljaa tervehtyä, vielä kröhii ja niiskuttaa ja silmiä saapi putsailla, mutta nyt on sitten äiteen vuoro. Kurkku oli viime yönä niiiiin kipiä ja säteili korvaan, etten yhtään ihmettele pojan itkuisuutta viikonlopun aikaan, mikäli hän kävi tämän saman läpi. Ihan heräsin useaan otteeseen kipuun ja piti sitten napata särkylääkettä ja kurkkutablettia, jotta sai unta jatkettua.

 

kokeillaan josko ehtisi jotain näpytellä B)

kauhean rankalta kuulostaa Nikin emon, Mitzyn, Hexan ja DD:n jutut. ei voi muuta kuin lähetellä voimia ja jaksamista sekä paljon :hug:

tosissaan on se köyhtyminen edessä kun jää kh-tuelle ihan pian! oon kuumeisesti miettinyt mitä kaikkea voin myydä, jotta saisin lisää rahaa elämiseen :kieh:
vihdoinkin se meitinkin poika otti ja kääntyi ja nyt sitten jatkuvasti kääntyilee. kovasti hän koko ajan juttelee ja testailee erilaisia ääniä, paras juttu kuitenkin on taputtaminen! hän on taputellut n. kuukauden päivät. istuminen sujuu hyvin syöttötuolissa, mutta lattialla tarvii tukea. ryömimistä yritellään ja konttausasentoon menoa, mutta ei tunnu vielä onnistuvan.

jahas ja kutsu kävi ja juttu jäi taas lyhyeen :wave:

Meripihka ja poikanen 7kk2,5vkoa

 

Päiviä.. Kohta taidetaan taas tipahtaa.. kakkossivulle..
Eipähän tässä juuri mitään uutta kuulu, Piiperöinen söi 3 pv aikana 100g Rainbow vanilijarahkaa mutta ähisteli masuaan. Siinä kaikki lisäruoka mitä saatiin menemään. Nakkia hän saa syödä sormin ja kinkkua me yritetään pieniä ja työntää suuhun..

Ja terkkari soitti eilen, lääkäri kirjoittaa lähetteen LNS:ään. Jos vaikka siellä joku osais jotain sanoa.

Hea ja Piiperöinen 8,5kk