Onnea ihanista ultrakuulumisista! Hienoa, että on tullut hyviä uutisia!
Lara, meilläkin se ultraaja jätti ensin oman päättelyn varaan sukupuolen mutku minä tolvana en siitä syhrystä tajunnut, mitä se esittää ni auttoi sitten vähän
Ja täytyy myöntää, etten tänä päivänäkään voi sanoa tajunneeni, että siinä kuvassa vehkeet oli :ashamed: Mä en muutenkaan aina ihan tajunnut siitä ultrakuvasta mitään, no toki kädet, jalat ja pään tunnistin
Mutta mies kyllä sanoi, että ne oli selkeät pojan kapistukset ja sitä mieltä ehdottomasti oli ultraajakin, että kai sitten. Tulee vaan semmonen olo, että olisihan siitä nyt pitänyt nähdä, kun muutkin näki
Vaunuista , meillä mun isä lupasi sponsoroida niiden hankintaa. Ihan oma-aloitteisesti siis soitti ja sanoi, että käydään sitten vaunuja katselemassa kesäkuun alussa, kun mennään sinne päin ja hän osallistuu. Mikäs siinä sitten, apu otetaan aina vastaan. Että toivottavasti löytyy sitten mieleiset kesäkuun alussa. Tavoitteena ois löytää kivat, toimivat ja kohtuuhintaiset, ettei isänkään tartte itseään kipeäksi maksaa. Eri asia sitten taas, jos se sanoo, että nämä otetaan, maksoi mitä maksoi
Auttaako muiden vanhemmat jollain vastaavalla tavalla? Mun vanhemmat auttais varmaan enemmänkin, jos vaan pyytäisin mutten mä ikinä pyydä. Jos ne sitten taas kysyy, että saako ostaa tai ilmoittaa osallistuvansa joihinkin kuluihin, niin sen avun oon sitten hyväksynyt. Oon kuitenkin ajatellut, että ollaan aikuisia ni pitäs pärjätä omillaan jo mutta vanhempien tarjoukset tekee siitä joskus vaikeaa
Onneks tietenkin on sellainen tilanne, että vanhemmat tykkäävät ja pystyvät auttamaan, iskä etenkin. Mutta mä oonkin isän tyttö :heart:
Töissä mua ilahdutti, kun työkaveri kysyi, olenko hoikistunut nyt raskauden aikana ja toinen siitä vierestä lisäsi, että kun sun posketkin on noin lommolla
Vastasin naureskellen, että päinvastoin, massaa oon kerännyt jo yli viis kiloa ja sitten ne mietiskeli, että no ne on varmaan mennyt suoraan vauvalle ja mua nauratti lisää. Tuntui kivalta. Itsellä alkaa olla sellanen tankkiolo ni ette usko kuinka imarteli, kun joku kysyi, että ootko hoikistunut.
Nyt vois laittaa jakoon, jos on
mahtavia vinkkejä kurkkukivun lievittämiseen. Suolavettä kokeilin, ei ollu lainkaan mun juttu, kun melkeen oksennus lensi ja sit yskitti vaan pahemmin. Ja tietenkin kaikki lääkkeet kotona oli sellaisia, joita ei suositella raskausaikana. Mä sairastan yleensä flunssan kerran puolessa vuodessa, se alkaa kurkkukivulla ja jatkuu sitten sairaana yskimisenä monta viikkoa. Nyt oon kurkkukipu vaiheessa ja ihan kyllästynyt jo.
Nöpö heiluu kuitenkin menossa mukana, eilen se potki taas niin, että mieskin tunsi ihan helposti potkut mahan päälle. Että vauvaan ei näytä vaikuttaneen meikäläisen flunssailut.
Sannimarja ja nöpö 22+2
