Syyskuun tulokkaat 2010 **** Toukokuussa **** (Päivityspyynnöt yksityisviestillä, kiitos!)

Onnea kaikille ihania ultrakuulumisia saaneille! :heart:

felessa, meillä maksoi kaksosista 4D viime vuonna noin 200 ? kelakorvauksen jälkeen, mutta sillä rahalla oltiinkin tutkittavana kahteen eri otteeseen yhteensä noin 5 tuntia. Yhden ultraaminen on noin 100-150 ? (riippuu kauanko menee aikaa) ja kysyin juuri tuosta kelakorvauksesta ja minulle kerrottiin, ettei raskausviikot vaikuta kelakorvaukseen mitenkään. Kannattanee tarkastaa aina ko. paikasta nuo asiat!

Mutta 4D:tä suosittelen kaikille todella lämpimästi. Ainakin meidän tapauksessa siellä tutkittiin kaikki rakenteet, virtaukset, jne. TODELLA tarkasti ja siellä sitten selvisikin asioita ihan erilailla, mitä julkisella puolella. Sen vuoksi aiomme tässäkin raskaudessa maksaa tuosta, ei niinkään niiden kasvokuvien tai dvd:n vuoksi. =)


Epeti 21+2

 

Felessa, täällä Hämeenlinnassa 4D-ultra maksaa 130-160? kela-korvauksen jälkeen (riippuu kuka lääkäri tekee). Mulle myös sanottiin ettei raskausviikot vaikuta siihen saako korvauksen vai ei, vaan sen saa ko. lääkäriasemalla aina. Siellä suositeltiin 4D-ultraa tehtäväksi raskausviikoilla 25-30, koska silloin lapsiveden suhteellinen määrä on sopiva. Itse varasin ultran neljän viikon päähän eli sillon on rv 26+1. Toki ultran voi varmasti tehdä aikaisemminkin, mutta käsitykseni mukaan vauvalla olisi hyvä olla jo jonkin verran rasvakerrostakin, ettei näytä ihan alienilta Eli en ehkä menis ennen rv 21...

Ei mekään mennä 4D-ultraan kasvokuvien tai DVD:n takia, meille tuo ei vaan ole iso raha siitä että nähdään että vauvalla on varmasti kaikki hyvin (tai vaikka ei olisikaan, niin tiedettäispä ainakin). Jännä juttu, ihan alkuraskaudessa ekoilla viikoilla pelotti ihan kamalasti että pysyykö vauveli kyydissä, suunnilleen rv11 jälkeen oli ihan rento ja itsevarma fiilis, ja nyt taas pelot nostaa päätään. Johtuu ehkä siitä mitä läheisille on käynyt (kohdunulkoinen raskaus, vauvalla polykystiset munuaiset..), ja itsellä todetut vasta-aineet veressä. Onneks mulla on vielä yks ylimääräinen ultra kesäkuussa äippäpolilla, joten kyllä tässä ainakin hyvin tulee seurattua tilannetta. Ja verikokeissa käyn kuukauden välein vasta-aineiden takia.

Onnittelut kaikille ihanista ultrakuulumisista, ja Laralle toivon parempaa vointia, toivottavasti viikon päästä kaikki on kunnossa! :heart:

Ja kiitos tsempeistä marza, Sannimarja ja dask :heart: Rankkaa on, mutta minkäs teet. Päivä kerrallaan, en pode syyllisyyttä omasta ainakin tähän asti hyvin sujuneesta raskaudesta, mutta on kyllä todella surullinen fiilis läheisten vastoinkäymisten vuoksi.

 

Terppa :wave: Istahdanpa minäkin vaihteeksi ihan kunnolla kirjoittamaan...

Lara-, en ole varma, minne sen valituksen voi tehdä siitä ultraajasta. Ekana tulisi itselle mieleen kertoa neuvolassa. Luultavasti et ole ensimmäinen, joka kertoo, ja kun tarpeeksi tulee neuvolaankin valituksia, niin varmaan hekin sieltä sitten alkavat kovistella sitä lääkäriä.

Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista kaikille =) Olen kyllä niiiin kade kaikille teille 4D-ultraan meneville. Meillä eletään sen verran tiukilla, ettei voi tuollaiseenkaan juttuun laittaa rahaa Tai no, just nyt on vähän helpompaa, kun mies on töissä, mutta tuokin on vain määräaikainen pesti, ja sen jälkeen mennään erilaisilla (minimi)tuilla eteenpäin... Olen kyllä niin onnellinen, että jaksoin syksyn ja alkuvuoden tehdä töitä opiskelun ohessa. Sen verran on rahaa, ettei yöuniaan menetä taloushuolien takia.

"Sponsoreista", kyllä meitäkin kummankin porukat auttaa sen minkä pystyy. Nyt kun pidettiin ne häät, niin saatin lahjarahoiksi yhteensä sen verran, että ne yhdistelmärattaat hankittiin uutena. Ja autolainaa ei otettu pankista, vaan miehen vanhemmilta, ja saadaan ilman korkoja siis maksaa takaisin.

Parisuhteestakin kyseltiin. Meillä kyllä menee oikein hyvin :heart: On kyllä menny jo pitkään. Meillä on ollut pari kriiseiksikin kutsuttavaa tilannetta, toisessa näissä käytiin parisuhdeterapeutilla pari kertaa. Luulisin, että paljon pienemmällä kynnyksellä varattiin sinne aika kuin moni muu pariskunta. Meille vaan on kummallekin ollut kokoajan selvää, että toistemme kanssa halutaan elää, ja ongelmia kun tulee niin ne sitten vain täytyy selvitää, eikä odottaa tilanteen lutviutuvan itsestään. Nyt kun kumpikin on oppinut hyväksymään ne toisen huonot puolet, niin elämä on kyllä ollut todella ihanaa! Ja tätä "hyvää kautta" on siis kestänyt nyt suunnilleen pari vuotta, eikä loppua näy :heart: (Jotenkin tulee kyllä nolo olo kaikesta hehkutuksesta... :ashamed: )

Monilla on näyttänyt olevan supistuksia vaivana :/ Mulla niitä oli silloin rv8-15, ja ajattelin, että tulevat varmaan pian uudestaan. Mut yhden käden sormilla on kyllä laskettavissa mun supparit ton huonon ajan jälkeen. Toivottavasti teillä muillakin vielä helpottaa välillä, eivätkä jatku/pahene raskauden loppuun saakka! Muistakaa lepäillä ja juoda riittävästi :hug:

Tällaista tällä erää. Nyt pitäis alkaa lukemaan kevään toiseks viimeiseen tenttiin. Viimeisiä viedään, kiva kiva kiva

Shuri ja Onni-Ilona 23+3

 

Parisuhteesta:
Meillä on mennyt tosi hyvin, nyt ihan viikon sisällä olen huomannut hieman hormoonimyrskyä itselläni ja huomaan tekeväni draamaa sellaisista asioista joista normisti en niin välittäisi. Mies on ollut kovin ymmärtäväinen, toivottavasti jaksaa olla jatkossakin.
Katrinilla on kinkkinen tilanne, minua kyllä varmasti ihmetyttäisi, että missä on vika jos ei appivanhempia saisi tavata. Muuta neuvoa en osaa antaa, kun, että yritä kuitenkin keskustella asiasta miehesi kanssa. Voit kai ainakin kysyä, onko hän kertonut vauvasta vanhemmilleen. Onkohan taustalla kuitenkin jotain, mitä miehesi turhaan 'häpeää', esim. alkoholismia tms. vaikka välit muuten olisivat kunnossa.

Tarvikkeista: miellä on vaunut ja pinnasänky hankittuna. Menen tänään katsomaan käytettyä turvakaukaloa, jos se on hyvä, niin sitten on sekin jo. Vaatteita on jonkun verran, mutta täytyy käydä ne läpi ja katsoa mitä vielä puuttuu. Sitterin ajattelin jostain vielä löytää, senkin käytettynä. Ai niin ja matkarattaat ja sänky pitää hommata. Onhan näitä.

Supistuksia on ollut minullakin, toistaiseksi ei vielä pahoja ja lähinnä rasituksesta aiheutuvia. Nyt olen oppinut hieman välttämään sellaisia liikkeitä ja asiota mitkä niitä aiheuttaa.

Sponsoreita ei meilläpäin ole näkynyt


Mousse ja Kung fu panda 23+3

 

Kommentointi vielä tuosta rakenneultrasta ja sukupuolen kertomisesta.
Joissakin paikoissa on lääkäreitä kielletty kertomasta sukupuolta. Ja toisissa paikoissa se on ihan lääkäri kohtaista, että kertovatko vai ei. Eli turha tuollaisesta asiasta on alkaa mitään valituksia tekemään. Tuon ultran tarkoitus on kuitenkin katsoa, että sikiö vastaa viikkoja ja kaikki ovat rakenteellisesti kunnossa. Monissa kunnissa jopa neuvolassa, ajanvarauksessa tai niissä ohjelappusissa sanotaan, että sukupuolen katsominen/paljastaminen ei kuulu ultraan.

 

Ihanan aurinkoinen päivä... Onneksi näitä on vissiin luvassa viikonlopuksikin.

Parisuhde on meillä kukoistanut oikein kivasti. Alkuun olin tosi hormoniherkkä ja kiukkunen, mut nyt alan olla taas oma itseni ja kyl musta tuntuu, että tämä "projekti" on hitsannut meitä vielä enemmän yhteen. Toivottavasti sama jatkuu myös vauvan synnyttyä. Tietysti vähän pelottaa, että miten käy, kun kahdenkeskistä aikaa ei sit oikein oo, ollaan väsyneempiä ym... Tämä on ehkä vähän hirvittäny alusta asti, mut varmaan kun arki alkaa vauvan kans sujua, ehkä tuokin asia järjestyy.

Tarvikkeista, me kans saadaan paljon käytettynä ja ite tykkäänkin saada vanhoja, kun vauvatavaroiden käyttöikä on kuitenkin niin lyhyt ja rahanmenoa on varmasti muutenkin. Ei sitten harmita ostaa joitain juttuja upouutena.

Hyvää vapaapäivää huomenna!
Solete ja pikkukaveri 20+4

 

Heippa kaikille!

Täällä onkin vilkasta keskustelua...

Hankinnoista: Me ostettiin jo helmikuussa Oran Taiga 2010-yhdistelmät, sellaiset harmaa-mustat. Lisäksi on pinnis, turvakaukalo ja minun vanhemmat ostivat sellaisen ihanan Nalle Puh-sitterin vauvalle. Vaatteita on liian paljon, täytyisi yrittää hillitä itseään hieman. Kaikkea pientä on aina tarttunut kauppareissuilta mukaan kuten tutteja, harsoja, pesuaineita, rasvoja jne...Ihana vähän hössöttää! :heart:

Painoa oli tullut 900g/viikko lisää, kun kävin maanantaina neuvolassa. Olin ihan stressinä tuosta mutta terkkari sanoi, että ei kannata hankkia harmaita hiuksia tuon takia. Yritän nyt sitten vähän katsoa syömisiäni, ettei ihan karkaisi käsistä. Minkäs teet kun ruoka ja kaikki herkut on vaan niin hyviä.

Kävin äsken kaupassa ja piti stopata ihan täysin hetkeksi kun alaselkään tuli sellainen jumalaton "kouristus". Tuntui, niin kuin joku ois tökännyt puukolla jonnekin nikamien väliin. Onneksi meni ohi kuitenkin.

Eilen oltiin ekassa perhevalmennuksessa. Aika turha keikka mielestäni mutta tulipahan käytyä. Seuraavat kaksi kertaa meneekin töissä joten ei päästä niihin. Sitten heinäkuussa jos taas menisi kun alkaa olla käsittelyssä itse synnytys.

Täytyy ruveta kokkaamaan, tulee vieraita loppuviikoksi...

MaybeSomeday ja Onni 23+5

 

Ihana kuulla hyviä ultrailu-uutisia kaikilta. Laralle jaksamisia!

Vauvvantavaroista joku oli kysellyt. Kaverilta ostin jokunen viikko sitten Brion tummapuisen pinniksen. Toiselta kaverilta saan "lainaksi" hoitotason jonka voi laittaa pinniksen päälle, sitterin ja imetystyynyn, palauttelen ne hänelle sitten kun oma vaavi ei niitä enää tarvitse, heillä kun on harkinnassa toisen lapsen pyöräyttäminen. En tiedä, tuleeko tuolle imetystyynylle vauvan kanssa käyttöä, mutta se kuulemma helpottaa ainakin äidin nukkumista näin odotusaikana.
Vauvanvaatteita olen kirppiksiltä rohmunnut jo aika läjän, jotakin tarpeellista puuttuu vielä ja eiköhän tässä tule nyt osteltua joitakin poitsun vaatteita, kun sieltä kerran on semmoinen tulossa . Uutena en ajatellut ostaa ainuttakaan vaatetta. Kirppareilta saa hyväkuntoista, kivannäköistä vaatetta tosi halvalla enkä näe järkeä siinä, että ostaisin kaupasta kalliimpia vaatteita jotka eivät kuitenkaan vauvan koko ajan kasvaessa tule olemaan käytössä kuin ihan hetkisen.

Mimmoiset vaunut aiotte hankkia? Hankitteko ne uutena vai käytettyinä? Itse olen tätä asiaa pähkäillyt kamalasti, vaihtoehtoja on niin paljon ja kun kyselee ihmisten mielipiteitä, niin samoista vaunuista saattaa saada täysin päinvastaisia palautteita. Olen yrittänyt listailla, mitä pakollisia ominaisuuksia niissä tulisi minun käytössäni olla. Itse asun suuremmassa kaupungissa enkä omista autoa eli kuljen tosi paljon bussilla, siispä vaunujen pitäisi olla suht ketterät ja kevyet. Toisaalta talvioloihin tarvitsisi isot renkaat. Kantokassin haluan mieluummin kuin kantokopan. On meidän kerrostalossamme käytännöllisempi. Vaunut jätetään vaunuvarastoon, joten vauva on sitten helppo kuljettaa kantokassissa alhaalta ylös.

menninkäistyttö & rääpäle 21+4

 

Vaunuista Meillä oli esikoisella Teutonia Fun-merkkiset yhdistelmät kantokopalla, ja ne toimivat tosi hyvin. Ovat aika kapeat myös, ja bussissa oli näppärät mennä. Hangessakin pääsi hyvin kulkemaan. Nyt pitää keksiä ne tuplat sitten...

Parisuhteesta Tuntuu aina välillä meillä aaltoilevan. On huonompaa ja parempaa kautta. En koe, että olisin mitenkään hormonihirmuinen tällä hetkellä. Meillä hiertää seuraavat asiat: anoppi, raha ja miehen menot. Anoppi on tuppautuvaa sorttia ja mies ei osaa äitillensä sanoa ei.. raha taasen on tiukalla kun minä olen esikoisen kanssa hoitovapaalla, ja miehellä on aika paljon harrastuksia joista ei ole suostunut luopumaan. Nyt vielä kun golf-kausi on avattu niin tulee olemaan vääntöä asiasta.

Hankintoja ei oikeastaan tarvi tehdä ollenkaan, muuta kuin ne tuplat. Saatetaan uusi kaukalo hankkia käytettynä kun esikoisen oma oli suhteellisen hankala käyttää. Kaverilta saatais ostaa uudenkarhea kaukalo jossa on isofix-telakka.

Ja sitten kutsuu esikko päikkäreiltänsä... :wave:

mp ja kirppunen 22+6 :heart:

 

Endotar, mulla on täsmälleen samoilla viikoilla 4D (26+1) ja ilmeisesti samassa paikassakin. Mun aika taitaa kuitenkin olla noin viikon sua myöhemmin, joten ei sentään samaan aikaan odotushuoneessa istuta.

Kävin tänään kiertelemässä kirppareita ja olisi löytynyt vaikka kuinka paljon ihania vaatteita uudelle tulokkaalle. Jouduin itteäni hieman hillitsemään, mutta silti tuliaisina oli muovipussillinen ihania pikkuisia vaatteita. :heart:

 

Kiitoksia vinkeistä! Röhä ja kurkkukipu menevät kyllä pahempaan suuntaan, taitaa lääkärikeikkaa pukata. Sais edes saikkua, kun tänäänkään en saanut töissä edes ääntä ilmoille ja mun työssä pitää kuitenki käyttää ääntä aika paljon. Ei voi asukkaita ohjata ilman ääntä, se tuli tänään todettua. Tylsää Nyt on vielä niin kauniit ilmatkin ja tuntuu, ettei niistä voi oikein nauttia, kun ei jaksa oikein mitään tehdä.

Parisuhteesta oli kyselty, me ollaan aika tasainen pariskunta oltu pitkään, välillä toki kriisejä meilläkin ja nyt raskausaikakin on ollut aika harmonista. Tosin vähän hässäkkää ja hämmennystä toki mutta ei mitään, mistä ei ois selvinny keskustelemalla. Mä oon ollut hyvin itkuherkkä ja naurettavan huolestunut monestakin asiasta ja miehen on ollut tätä vaikea ymmärtää mutta oon ite ottanut vähän sen asenteen, että ei se tajuakaan ikinä mutta märistään silti ja se ite on ottanut sen asenteen, että silitetään nyt sitten vaikka sen kättä ja kuunnellaan, vaikkei ihan tajutakaan Miehestä on tullut korvaamaton apu, se kantaa kauppakassit, siivoilee, pyykkää, tiskaa ja nytkin pakkaa, kun mä röhin tässä sohvalla. Mä luulen, että suurimmat ongelmat meidän parisuhteessa tulee sitten, kun vauva on syntynyt ja elämä muuttuu kuitenkin, kun on totuttu siihen, että ollaan leppoisasti kahdestaan. Mutta kyllä me niistäkin jutuista selvitään, mulla on vahva luotto siihen, että me jaksetaan kyllä yhdessä.

Katrin, ymmärrän tosi hyvin, että susta tuntuu oudolta, kun et oo vielä tavannut miehes vanhempia. Oudolta se kieltämättä kuulostaakin, luulis, että jokainen haluaa esitellä rakkaansa vanhemmilleen. Ei varmaan auta muu kuin puhua asiasta ja kertoa, miten tärkeältä susta lapsen takia tuntuu tapaaminen. Toivottavasti tilanne selviää!

Laralle tsemppiä ja huilia ja visitorille samoin! Niin ja tietysti edelleen onneksi olkoon hyvistä ultrakuulumisista kaikille!

Ottakaahan kaikki rauhallisesti ja nauttikaa kauniista ilmoista!

Sannimarja ja nöpönenä 21+3

 

Kommentointi vielä tuosta rakenneultrasta ja sukupuolen kertomisesta.
Joissakin paikoissa on lääkäreitä kielletty kertomasta sukupuolta. Ja toisissa paikoissa se on ihan lääkäri kohtaista, että kertovatko vai ei. Eli turha tuollaisesta asiasta on alkaa mitään valituksia tekemään. Tuon ultran tarkoitus on kuitenkin katsoa, että sikiö vastaa viikkoja ja kaikki ovat rakenteellisesti kunnossa. Monissa kunnissa jopa neuvolassa, ajanvarauksessa tai niissä ohjelappusissa sanotaan, että sukupuolen katsominen/paljastaminen ei kuulu ultraan.

Tämä on ihan totta! Mulla lukee tossa Vau:n raskaus viikko viikolta ihan toi sama, että rakenneultran tarkoitus ei ole sukupuolen selvitys...
On vaan niin jännä miten moni on saanut kuitenkin tietää..
Mutta mua ei enää haittaa, että en tiedä kumpi tulee

Vointi on väsynyt, mutta kaikki on ok

 

Lara Vähän pelästyin, kun luin tuon sun tekstisi! Mistäs tuo verinen vuoto ja supistukset johtuivat? Olikos kohdunsuulla tapahtunut mitään muutoksia? Koitahan lepäillä ja pitää pikkukaveri matkassa mukana vielä pitkän aikaa.

Katrin Onpas outoa, ettet ole kertaakaan tavannut appivanhempiasi! Onko mies kertonut mitään syytä, miksei halua sinun tapaavan heitä? Kannattaa varmasti istuttaa mies alas ja jutella asiasta. Harmihan sekin olisi, jos lapsi ei saisi tavata isovanhempiaan.

Hankinnoista Meidän tarvii hankkia ainoastaan tuplat. Olen nyt päätynyt, siihen, että hankitaan Carenan Double Swingit. Ajattelin myös, että oltaisiin ostettu uudet matkarattaat. Sellaiset Gracon rattaat, joihin saa turvakaukalon kiinni, ja esikoinen istuisi edessä. Noita pitää vielä miettiä, että onko oikeasti tarvetta, kun esikoisella kummiskin on matkarattaat. Käteväähän se olisi, että saisi molemmat muksut samoihin kärreihin, kun kaupoissa kierrellään. Mietitään asiaa tarkemmin vasta sitten, kun Einari on syntynyt.
Kaikki vaatteet on ostamatta. Niitä kummiskin alkaa kohta tulla pilvin pimein sukulaisilta, joten ostelen itse sitten lähempänä h-hetkeä, jos on tarvetta. Muuten taitaa kaikki olla jo valmiina esikoisen jäljiltä.

Sponsoreista Minun porukat kyllä sponssaa kaikkea oikein mielellään. Kertaakaan en ole kysynyt, josko voisi avustaa hankonnoissa. He on ollut niin innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan, että on mielellään ostellut kaikenlaista. Mm. vaunut, turvakaukalo, turvaistuin, vaatteita, vaippoja, ruokaa. Ihan mahdottomia siis ovat...hyvällä, ihanalla tavalla :heart:
Miehen äiti ei niinkään ole avustanut isoimmissa hankinnoissa. Joskus harvoin jotain pientä saataa ostaa, kuten vaippapaketin.

Painonnoususta Älkää mammat murehtiko painonnousuanne. Kyllähän ne kilot kerkeää karistaa sitten kun vauvat ovat syntyneet. Itsekin ekassa raskaudessa kauhistelin neuvolan puntarilla käyntiä, se oli ihan kamalaa. Mutta sitten ajattelin, että itsepähän kiloni kannan ja pudotan, ei neuvolan täti eikä kukaan muukaan =)
Nauttikaa siis raskaudestanne :heart:

Aplo ja Einari 21+1

 

Ääh, kun on taas supistellut koko päivän ikävästi. Ei oikeastaan satu, mutta masua kiristää ja puristaa. Olen ilmeisesti taas huhkinut vähän turhan paljon parina päivänä, tarvitsee jälleen siirtyä enemmän lepäilylinjalle. Se on vaan hankalaa, kun en oikein osaa olla paikoillani, kotona ollessa teen kymmentä asiaa samaan aikaan ja puuhailen koko ajan jotain ja huomaamattani nostelen tavaroita, kyykkäilen ja pyörin muutenkin ympyrää. He. Levoton sielu.

menninkäistyttö & rääpäle 21+4

 

Moikka taas kaikille! ja onnea kaikille hyviä ultrausuutisia saaneille :flower:
Lara harmi että sulla oli tuollainen kokemus se ultraus, mutta pääasia että sait kuitenkin tietää kaiken olevan ok. Pitäisi kyllä vanhempien toiveita kuunnella vaikka kuinka olisi omat mielipiteensä noilla lekureilla ja kätilöillä.

Hankinnoista, tänään käytiin kattelemassa vaunuja ja aika pyörällä päästä olen, muutamat kivan malliset löysin, mutta en tiedä miten osaa sitten valita oikeat..netistäkin olen nyt katsellut jos löytäis vähän halvemmalla, yhdet ihanat italialaiset kärryt olisin heti kelpuuttanut, mutta oli hurjan hintaiset, täytyy nyt vielä miettiä kun on kaikki muukin vielä hankkimatta. Jostain pitää kuitenkin vähän tinkiä, ehkä sen sängyn yms. vois sitten hakea vaikka Ikeasta =)

Olosta, nyt ollut parina iltana vähän supistuksia, luulisin?, vaikea sanoa kun ei tiedä miltä ne tuntuu, mutta vatsaa kiristellyt hetken aikaa silleen ikävästi, varsinkin rasituksen jälkeen. Muuten ihan kivasti menee edelleen. Huomista vapaata on odoteltu, ihana kun saa taas nukkua pitkään
=)
Hyvää vapaapäivää ja vointeja kaikille :wave:

Mirot 23+4

 

Onpas taas tullut tekstiä, en varmaan muista kommentoida kaikkea mitä piti...

Katrin Toi sun tilanne kuulostaa ihan uskomattomalta! Siis asuuko ne sun appivanhemmat kuitenkin Suomessa, että tapaaminen olis ollut mahdollista? Kyllä mä ajattelisin, että jotain hämärää on, jos en sais appivanhempia tavata noinkaan pitkän ajan jälkeen. Tiedätkö tietääkö ne sun olemassaolosta? Aika outoa, jos tietävät, että pojallaan on nainen, mutta eivät halua tavata? Yrittäisin selvittää tota tilannetta ennen kuin vauva syntyy... Toivottavasti asia ratkeaa! :hug:

Parisuhteesta oli keskustelua. Meillä menee oikein mukavasti, on mennyt oikeastaan aina (7 vuotta ollaan oltu yhdessä ). Tietysti on väittelyjä ja pieniä riitoja, mutta ei mitään kriisejä ole ollut. Esikoisen ensimmäinen vuosi (joka siis juuri loppui) meni sekin yllättävän hyvin. Johtuu varmasti siitä, että poika on niin helppo lapsi, nukkuu ja syö hyvin useimmiten. Jos lapsi olisi enemmän valvottanut ja vaatinut erityishuomiota, voi olla, että parisuhdekin olisi ollut kovemmilla. Mutta me ainakin pidämme mielessä sen, että vauvavuosi on rankka, mutta se menee nopeasti ohi. Emme siis lähtisi puhumaankaan erosta, vaikka siltä vauvavuoden aikana tuntuisi, tunne todennäköisesti menisi ohi, kun arki helpottaa. Voimia siis kaikille parisuhteeseenkin vauvavuoden ajaksi!

Hankinnoista ja sponsoreista oli myös puhetta. Mun vanhemmat ostivat esikoisen yhdistelmät omasta aloitteestaan, eli emme pyytäneet rahallista apua. Lisäksi ostivat Tripptrappin ennenaikaiseksi joululahjaksi (suosittelen muuten Tripptrapp-syöttötuolia sydämeni pohjasta =)). Muistaakseni tarjoutuivat senkin ostamaan ihan itse. Nyt tarvitsemme tuplarattaat, joiden maksamisesta ei ole ollut mitään puhetta, todennäköisesti ostamme ne nyt sitten itse. Esikoiselle tarvitsemme uuden sängyn, jotta vauva pääsee sitten pinnikseen. Lisäksi tarvitsemme lastenhuoneeseen joko vaatekaapin tai toisen lipaston. Täytyy pikkuhiljaa ostella noita isompia, ettei kerralla mene tuhansia euroja =) Onneksi ensi kuussa saan kesälomarahat, mukava lisäys hurjaan kotihoidontukeen =) Vaatetta vauvalle tarvitsee myös jonkun verran hankkia, kun on aika sinivoittoisia noi meidän esikoisen vaatteet, ja tämä seuraava kovasti vaikutti tytöltä =) Jotain olen jo ostellutkin kirpputoreilta, mutta kesän alet täytyy kyllä vielä hyödyntää! Ja varmasti saamme myös vaatetta sukulaisilta.

Mulla alkaa tänään kirppispöytä =) Toivottavasti sais siitäkin vähän lisärahaa, kaikki lisä olisi hyväksi; meillä alkaa parin viikon päästä kattoremontti ja sen jälkeen tulee asfaltti pihaan, eli menoja on hurjasti! Lisäksi sitten vielä noi vauvantavarat... Ei meillä onneksi joka euroa tarvitse laskea, mutta noissa remonteissa on aina vaara, että löytyy jotain yllättävää ja hinta nousee... Pitäisi siis olla vähän vararahastoa siihen, pankista kun haimme vain tasan urakan hinnan verran. Onko kenelläkään muuten kokemusta asumisesta kattoremontin seassa? Vähän hirvittää, että miten meijän päiväunet sujuu, kun kaksi viikkoa on meteliä katolla... En tiedä kumpi olisi parempi nukkumapaikka, yläkerran makkari vai rattaissa pihalla. Molemmissa on varmaan meteliä aika paljon. No, sen näkee sitten =)

Mukavaa pyhäpäivää ja loppuviikkoa kaikille! =)

-dask ja typy 21+0 poks =)

 

Huh huh, oli niin karmea yö, että pitää tulla tänne avautumaan... Eilen iltalenkillä kramppas selkä oikealta puolelta. Yöllä se sitten jotenkin paheni niin, että mulla oli pinteessä ja kipeänä koko oikea puoli keskiruumista. En sit voinut nukkua sillä kyljellä. Selälläänkään ei voinut nukkua, kun alkoi oksettamaan ja hikoiluttamaan hirveenä ja muutenki tuli jotenki todella huono olo. Varmaan jo vatsa painaa sen verran. Yritin sitten koko yön pysytellä vasemmalla kyljelläni, eikä siinä sitten oikein saanut nukuttua. Ja nyt on niskat hirmu kipeinä

Mut on se niin kiva, kun saa tänne valittaa... :attn: Onneksi aamulenkki koiran kanssa meni sitten yllättävän hyvin, tuntui jopa auttavan vähän tohon lihaskramppiin

Mirot, kyllä noi supistuksilta kuulostaa. Määkään en silloin aluksi tunnistanut mitä ne supparit oli, kun oli sen verran kevyitä. Mut sit kun ne paheni, niin ei tarinnut enää arvailla, mistä oli kyse. Pidetään peukkuja, että sulla pysyis tollaisina harmittomina

Dask, teillä ilmeisesti tulee ihan oikeita remonttimiehiä kattoa laittamaan? Joskus kun olin lapsi, niin meillä tehtiin kattoremonttia "kotivoimin". Muistaakseni työmiehet piti ruokataukoa silloin kun pienemmät sisarukseni nukkuivat päikkäreitä. Se oli meillä tietty helppo sopia, kun tuttuja miehiä oli hommissa, mut voittehan tekin yrittää tolleen sopia aikatauluja yksiin. Ainakin jos pojalla on selkeä päivärytmi ja päikkärit ois aina suunnilleen samaan aikaan.

Shuri ja Onni-Ilona 23+4

 

Hyvää helatorstaita kaikille!

Tosiaan, kiitos ihmettelyistä koskien tätä tilannetta mieheni perheen suhteen. He asuvat ihan suomessa, eivätkä edes kaukana (n25km). Asiaa olen yrittänyt ottaa puheeksi, aiemmin enemmänkin, mutta selvästi sain miehen vain vaivautumaan. Vastauksia erinäisiin kysymyksiini olen saanut, ja miehen mukaan kyse ei ole siitä, että hän häpeäisi minua, tai perhettään. Päinvastoin, kovasti ylpeä tuntuu olevan vanhemmistaan. Ja minustakin. Hänen vanhempansa tietänevät minusta, mikä nyt on vain luonnollista, kun asutaan kuitenkin saman katon alla.
Käsittääkseni suurin kynnys on hänen sisaruksensa. En edes tiennyt ensimmäiseen kahteen vuoteen hänellä olevan kuin ne sisarukset, joista hän puhui. Vasta tutustuttuani paremmin hänen ystäviinsä, sain tietää, että miehellä on ainakin 3 sisarusta lisää :/
Vaikka olen asiasta yrittänyt keskustella sovittelevaan sävyyn, ja pyytänyt konkreettista syytä, minkä takia tämä asia on näin vaikea, en ole sitä saanut. Tuntuisi melkein helpommalta, jos mies vain sanoisi, että asia on nyt niin, että sinä et koskaan tule tapaamaan minun perhettäni, kuin että asia roikkuu välissämme avoimena koko ajan. Etenkin tulevien lapsiemme puolesta tahtoisin selvittää asian heti!
Ja ihmettelen syvästi, jos tulevia isovanhempia ei loukkaisi heidän poikansa käytös, että ei edes vaivaudu kertomaan tulevasta lapsenlapsesta..
No, perheitä ja ihmisiä on monenlaisia. Itse olen niin tiiviistä perheestä lähtöisin, että tällaisa on vaikea käsittää. Pitänee yrittää tehdä miehelle selväksi se, että tämä on minulle todellinen ongelma, ja varmasti vaikuttaa selvittämättömänä meidän parisuhteeseen ainakin jollain tasolla.
Muuten en löydä suhteestamme mitään valittamista. Mies on ihana, ja auttanut kaikin keinoin koko raskauden ajan minua. Rakkauden puutteesta ei ole pelkoa :heart:

No, menipä tämä nyt taas valittamiseksi. On vaan ihana, kun saa johonkin purkaa tuntojaan, ei tarvitse kaikkea päänsä sisällä kantaa

Nyt täytyy ryhdistäytyä, ja lähteä hevosteluhommiin. Keli ei vielä ole kovin lämmin, eikä aurinkoakaan näy, mutta jospa se tästä piristyisi! Minillä ainakin on vauhti päällä, voimistelutuokio ilmeisesti käynnissä

Katrin ja mini 22+6

 

Shuri selällään ei tosiaan kannata enää maata, vauva ym painaa jo sen verran, että istukan verenkierto voi häiriintyä. Vauva siis painaa sun valtimoita, jotka vaikuttaa sun verenkiertoon ja sitä kautta myös istukkaan. Siitä toi huono olo ym on varmaan merkkinä. Luin muistaakseni jostain, että äiti kyllä huomaa sen, jos verenkierto häiriintyy, se ei pääse tapahtumaan huomaamatta. Eli yritä pärjäillä kyljellään...
Meille tosiaan tulee ihan ulkopuolinen firma tekemään remontin. Teen miehille ruoan joka päivä, eli pitävät ruokiksen tässä meillä, oletan, että tauko on 30min. Muksu nukkuu 3h, joten niin pitkiin taukoihin ei varmaan ole varaa sen enempää meillä kuin miehilläkään. Voisi urakan hinta vähän nousta, jos joka päivä olisi kolmen tunnin tauko Täytyy kattoa miten päikkärit alkaa sujua, ehkä lähdetään sitten joka päivä vaikka pois päikkäreiden ajaksi...

-dask ja typy 21+0

 

Eli nämä mun supistukset oli melko kivuliaita, mutta ne ei kypsyttäny kaulaa merkittävästi...
Vuoto oli aika vähästä ja semmosta pinkkiä ja eilen ruskeaa..

Supistuksen esto/ lopettavaa lääkkeettä tosiaan sain ja olin itsekkin semmosessa luulossa, että näillä viikoilla sitä ei saisi? Mutta luulen, että tarkotus oli helpottaa mun oloa vain, kun mun tapauksessa synnytyksestä/ keskenmenosta ei ollut vaaraa..

Selitys näille supistuksille ja kivuilla... Olen kropan tuntemuksiltani niin herkkä, että tunnen jokaisen pienenkin muutoksen ja aistin useita aisoita kivuksi, kuten esimerkiksi vauvan liikkeet. Mulla on siis luultavimmin ollut harmittomia harjoitussupistuksia ja vauva on liikkunut/ kohtu kasvanu ja olen tuntenut kaiken tämän kipuna ja painon tunteena... Olen näköjään todella supistusherkkä ihminen ja ennen raskauttakin reagoin mahalla moniin tunteisiin...

Eli mitään "oikeeta" hätää ei mun tapauksessa ollut... Ainut mikä oli epäselvää, oli ne vuodot - vuotoon ei löytynyt syytä, mutta se ollu niin runsastakaan, että tarttis huolestua...

Sain muuten kaiken varalta supistuksen esto lääkettä reseptille, jos ne alkavat öisin tai muuten häiritsevät olemista.

Toisin, kun moni täällä on rauhoitellut, että täytyisi ottaa iisisti ja levätä... Lääkärin neuvo oli toinen - nyt katse jonnekkin muualle, kun raskauden oloihin ja tuntoihin! Liikuntaa ja ulkoilua, tietysti kohtuuden rajoissa. Itsetutkiseklu täytyy jättää ja opetella vaan nyt nauttimaan tästä raskaudesta!

Hyvä neuvo, koska olen ehkä tämänkin palstan hermoheikoisimmasta päästä esikoisen odottajia

Kiitos kaikille kommenteista ja lohdutuksesta! Vaikka supparit oli mulla "harmittomia" niin ne tuntu tosi ikävältä ja oon ollu ihan puhki pari päivää.. Nyt vaan tottelen lääkäriä ja rupea toimeen - ensimmäiseksi on kyllä siivottava lastenhuone jne jne.

Lara- ja Nuna rv 21+0 :heart:

 

Suppareista Ekassa raskaudessa ei sitten ollenkaan tajunnut, että mulla oli suppareita ollut varmaan jo pitkään. Neulolassa kerroin vain oloni olevan kiristävä. Tuolloin olin n.rv 24 ja liikuntarajoitteinen saikku alkoi heti, kun kohdunsuulla jo muutoksia. Levosta huolimatta vauva syntyi rv 35. Kakkosen odotuksessa ja tässä kolmannessa olenkin tajunnut tilanteen paremmin. Mulla on korkeahko kipukynnys niin siksikään en suppareihin osaa riittävästi reagoida. Viimeksikin oli synnytys jo hyvässä vauhdissa ja kipuja ei juuri ollenkaan. No kyllä kivut tulivat sitten avautumis vaiheen lopulla, mutta ilman lääkitystä olen pärjännyt.

Parisuhteesta Meillä on melko räiskyvä suhde ollut aina. Olemme seurustelleet syksystä -04. Nyt naimisissa ja kolmas muksu tulossa. Talokin ollaan rakennettu jossain välissä. Itse kun olen yrittäjä ja mies tavallisessa työssä niin meidän arki on aika hektistä, kun lapset hoidetaan kotona. Yhteistä aikaa on vähän niin ei siinä paljoa parisuhdetta hoideta. Juuri eilen tuumasin miehelle, että sitten kun vauva on 2 vuotta lähdetään minilomalle Roomaan tai Pariisiin.

Meillä on nyt pikkuneiti sairaana. Esikoinen oli viime viikolla ja minäkin eilen jossain masupöpössä. Tässä tämä pikkuneiti nukkuu sylissäni, kun kirjoittelen.
-Poni 22+2

 

Täällä mennään rv 24+1, esikoista odotellaan joka on saatu aikaan koeputkihedelmöityksellä. Kiva tulla täänne vaihtamaan ajatuksia samassa odotusvaiheessa olevien kanssa =)

 

Tervetuloa tiinuli77 :wave:

Meni ainakin viime yö paremmin kuin se edellinen =) Varauduin jo illalla ottamalla pari ylimääräistä tyynyä sänkyyn, ja niillä sitten tuin itseäni aina parempaan asentoon. Suosittelen =)

Lara-, onneksi ei ollut vakavammasta kyse. Aika vaikeasti toteutettavan ohjeistuksen sait kyllä lääkäriltä. Tai musta ainakin tuntuu, että välillä on tosi vaikea irtautua tästä vauvamaailmasta... Päässä pyörii erilaiset hankinnat, kestovaipat, pinnasängyn petivaatteet yms. ja tietty tuleva lapsi itse ja se tuleva vauva-arki. Mää kans oon yrittänyt olla ajattelematta näitä asioita liikoja, mut vaikeaa se on.

Aurinkoista viikonlopun alkua kaikille!

Shuri ja Onni-Ilona 23+5

 

Tervetuloa tiinuli77!

Mä kävin lääkärissä tänään tuon kurkkukivun ja yskän takia ja sain määräyksen levätä paljon ja olla puhumatta. Jee. Viikonloppu on sairaslomaa. Mies lähti vanhempiensa luo hakemaan tavaroita ja yöpyy siellä ja mä olen jo kuolemassa tylsyyteen. Mikähän siinäkin on, että silloin kun ei olisi aikaa eikä mahdollisuutta huilata ni silloin just tekis mieli vaan könöttää sängyllä/sohvalla ja nyt kun oikein määräys ni ei millään huvittaisi. Ja siis ei tässä tietenkään mitään rehkitäkään, siitä yskänpuuskat pitää huolen mutta alkaa olla sellanen tyhmän ärtynyt olo, vähän ku muksuna "mulla ei oo mitääääääään tekemistääääää." Nukuin jo päikkäritkin ja vielä ei vissiin ihan voi alkaa yöunille? Ehkä toisille päikkäreille sitten?

Ois vaan niin kaunis ilma, että haikein mielin katselen tuolla pihalla liikkuvia ihmisiä. Tosin uhmasin tänään flunssaani ja kiertelin kaupungilla hetken aikaa ja se oli kyllä aika kamalaa kun oli liiankin kuuma. Että ehkä ihan hyvä vaan, että mut on määrätty lepoon. Etsiskelin jotakin kivaa mekkoa, en ihan hellemekkoa mutta sellaista, joka menis kesäjuhlilla ja muuten vaan. Ei nyt mitään juhlamekkoakaan. En oikein löytänyt mitään kivaa ja hinnaltaan sopivaa. Muutenhan muoti suosii aika hyvin raskaana olevaa.

Ja nyt pitää suoraan tunnustaa, että kun on tuollainen ilma ja radiosta tulee kaikkia ihania biisejä ni mun alko ihan hirveästi mieli terassille ja nenän eteen kylmää siideriä/lonkeroa pari tuopillista ja myöhemmin sit tanssimista jossakin yökerhossa. Harvoin tulee kaipuu tuohon touhuun enkä nyt sitä tietenkään harrastaisikaan mutta hetkeks tuli sellanen kaihomieli. Aika kauheaa vai mitä? Raskaana ja kaikkea ja miettii tollasia Täytyy varmaan sitten kun on parantunut ni käydä terassilla limsalasillisella, tanssimisen taidan sivuuttaa ihan suosiolla

Sannimarja ja nöpö 21+5

 

Kävin vaan pikasesti lukemassa. Vihdoin mullakin tuli puoliväli täyteen. Huomenna voikin jo sanoa että ollaan yli puolessa välissä.

marza ja onnianni rv20+0