Sunnuntaita, naiset :wave:
Unikeiju, kiitos synnytyskertomuksesta. On niitä vaan aina niin mukava lueskella. Ja onpas teidän Sisu kovin suloinen peikkopoika!
Nasunaskalin Oliviakin vallan suloinen ihanassa mekossaan! Onnea todella kauniista nimestä pikkuiselle!
Uuh, meidän
rintaraivarit jatkuu mutta ovat kyllä hiipumaan päin, ja eilen illalla tyttö vain pari kertaa hermostui, mutta rauhottui aika nopsaan. Tuo tutti kyllä auttaa siinäkin nykyään. Eli juuri niin kuin
Shurikin, pidän tyttöä rinnalla tutti suussa sen jälkeen kun hän on massunsa täyteen syönyt ja raivoaa muuten vain
Rauhoittuminen on selkeästi nopeampaa sen tutin kanssa.
Ja tuosta
vierastamisesta, kyllä meilläkin Isla viihtyy parhaiten minun ja mieheni sylissä. Ja musta tuntuu että tyttö viihtyy parhaiten just miehen sylissä kun minun sylissä iskee aina nälkä
Myös anopin ja äitini sylissä tyttö tykkää olla ja rauhoittua, mutta he ovatkin varmaan jo niin tuttuja kun lähellä asuuvat ja usein käyvät tässä meillä. Myös mun sisko käy usein hoitamassa, mutta Isla aika paljon silti huutaa hänen sylissään, voikohan johtua siitä että hän on reippaasti raskaana? Sisko joutuu pitämään Islaa sylissä vähän erilaisissa asennoissa, kun maha on tiellä. Ja aika usein se mahan serkkuvauva alkaa potkia Islaa siitä vatsan läpi
Automatkoista sen verran, että typy rakastaa autoilua! Meillä on tuollainen Vw Touran, jossa suht kovaääninen dieselmoottori, ja kun sen päräyttää käyntiin, tyttö nukahtaa samantien. Toivottavasti tää autoilusta pitäminen säilyy, sillä me reissataan aika paljon.
Ja
Shurille vielä noista kurjista kommenteista :hug: Parhaitenhan me tiedetään, miten meidän vauvat tykkää olla ja syödä. Minulle ei onneksi ole noita kommentteja sen kummemmin sadellut, mutta onhan mun äiti vähän kärkäs sanomaan
Mut mää sanon sille kyllä aina takaisin ja sit se sanoo, että voihan sen noinkin tehdä
Ja pakko sanoa, että niillä neuvoillaan hän kyllä yleensä minun jaksamisen kannalta parasta tarkoittaa. Hän se eniten ehkä tuota tuttia tytölle tuputti kun multa meinas aina unohtua, ja neuvoi kokeilemaan eri keinoja, että tyttö tutin huolisi. Ja helpottaahan tuo tutti nyt minunkin oloa ja eloa, kun ei tartte rintaa aina antaa lohdutukseen. Mutta ei mulle kukaan ole sanonut, että kannan tyttöä väärin tai syötän liikaa!
Olipas aamulla esikolla kurja herätys, kun ulkona ei ollutkaan enää lunta. Eilen sitä oli vielä reippaasti ja nyt oli hieno lumiukkokin sulanut melkein olemattomiin. Hattu nökötti pienen lumikasan päällä ja jäljistä päätellen porkkana oli päätynyt jäniksen yöpalaksi
Nipistys ja Isla 1kk 2vko