Syyskuun tulokkaat 2010 **** Elokuussa **** (Päivityspyynnöt yksityisviestillä, kiitos!) 1 vauva syntynyt!

heips!

Kovasti tullut taas tekstiä. Harmittaa kun en useimmin nyt pääse koneelle kun edelleen meidän kone rikki eikä uutta ole hankittu. Miehen työkoneella siis syrffailen.

Oma olo on ok. Supisteluja eikä mitään muitakaan vaivoja ei ole ollut. Ainoastaan väsymys on aivan hirveä, en meinaa millään jaksaa nousta ylös aamulla ja päivisinkin on pakko ottaa päikkärit, vaikka se ei joka päivä onnistukaan. |O Mitään sairaalakasseja sun muita vauvan tavaroita en ole pystynyt miettimään kun meillä tosiaan oon vielä muuttokin edessä ennen vauvan syntymää. Helteet ei mua haittaa edelleenkään, musta on vaan ihanaa kun on lämmin. B)
Huomenna meillä on neljäs hääpäivä ja päätettiin juhlia sitä menemällä hotellin yöksi. Tarkoitus olisi käydä ravintolassa syömässä ja NUKKUA kunnolla sekä rentoutua miehen kanssa. :heart:

Tsemppiä kaikille supistelijoille ja uusille tervetuloa!

marza ja onnianni rv 32+5

 

Ajattelin nyt vihdoin itsekin kirjoittaa tänne, kun olen taustalta seurannut teidän elämää jo ihan alkutaipaleelta asti!

La on 19.9 ja esikoista odottelen. On ollut helpottavaa lukea teidän kirjoituksia ja saada sillä tavalla vertaistukea! Sitä tässä loppuvaiheessa tarvitaankin, kun alkaa olla tukalat oltavat.

Itse olen ollut jo kk verran sairaslomalla kovien liitoskipujen ja supistelujen vuoksi. Aika olis kyllä varmaan mennyt nopeammin, jos olis voinut olla töissä pidempään.. no oon yrittänyt keksiä joka päivälle jotain puuhaa, että pysyis edes jotenkin järjissään täällä!

Säälittää mies parkakin, kun joutuu tälläisen hormonihuuruisen tyypin kanssa hengailemaan!

Vaivoja on tosiaan kertynyt ihan kiitettävästi ja tietenkin sekin vie mielialaa alemmas... ennen raskautta treenailin tosi paljon ja nyt masentaa, kun ei pääse kunnolla liikkumaan..pikku köpöttelyä vaan koiruleiden kanssa. Odotan, kuin kuuta nousevaa, että pääsee urheilemaan taas! Lisäksi ärsyttää itteänikin olla tosi pinnallinen, mutta ahdistaa ihan sikana painonnousu! :ashamed: Nyt on jo tullut 16kg!! Vaikka lähtöpaino olikin lähes alipainoinen, niin silti tuskastuttaa, kun oon yrittänyt syödä terveellisesti. Viimeisen kahden viikon aikana oli tullut yli 3kg! Nyt on kyllä turvotuskin löytänyt tiensä tänne, joten toivottavasti se on sitä... ei kai toivottavasti kukaan saa lihottua muuten noin paljoa!?

Tyttövauvaa odotellaan rakenneultran ja oman olon mukaan... ja kovasti odotellaankin jo! :heart: Vauveli oli jo porautunut niin syvälle lantioon, että neuvolassa ei päätä oikeestaan tuntenutkaan melkeen enää. Supisteli siinä pöydällä maatessakin... ja neuvolatäti käski nyt ottaa rauhassa pari viikkoa, että sitten sais hyvillä mielin rakkaus jo tullakin! :heart:

Oli vähän omanapainen kirjoitus nyt.. :ashamed:

Tsemppiä meille kaikille nyt tähän loppurutistukseen! Toivottavasti sääukot on väärässä eikä enää tulis paahtavia helteitä! =)

Nasunaskali ja Nasu 34+3

 

Lahopää-Liisa voisitko päivittää mutkin mukaan tähän pinoon? Olisin laittanut sulle yksäriä, mutta näyttäis siltä, että sun saapuneet-boxi on täynnä!

 

Kiitti kaikille myötätunnosta :heart: Päänsäryt kyllä vaan jatkuu, mutta ne tulee aaltoina, niin eivät sinänsä häiritse vaikka häiritsee silloin kun ovat päällä. Huomenna meen käymään hamm.lääkärillä, ettei vaan ois purentavikaa :/
Panacodia saa kuulemma ottaa huoletta, mutta lähellä esim. laskettua aikaa ei saa enää ottaa,koska bebe voi saada vierotusoireita Voi se ois kauheeta aiheuttaa toiselle jotain tuskaa siitä mitä ite on tehnyt..

Miehen piti tänään kotiutua, mutta meneekin huomiseen aamuun, kun ei ehdi Tallinnaan sillein et kerkee ottaa vikan autolautan :| No kyl tää yks yö menee vielä siinä missä muutkin yöt.

Lara jos sua pelottaa pimeä, niin hanki yövalo. Älä turhaan kärsi/pelkää.. muaki pelottaa se, varsinki ku oon yksin ja hyvä ku uskallan silmiä avata pimeessä, kun mielikuvitus laukkaa. Saatika jos "kuulee jotain rasahduksia tms. ääniä".

Mä nyt vähän ajattelin tässä avautua omista ajatuksistani..

Mulla on ihan samat fiilikset täällä, että toisaalta sen vauvan haluaisin tosi pian, mutta toisaalta pelottaa ja tuntuu että kaikki tapahtuu liian nopeesti vaikka meniski vielä 8 vkoakin synnytykseen. Kun siihen ei voi valmistautua oikein mitenkään.. tai tän enempää. Kyl mä "tiiän" mitä se tulee oleen, ku 3 kaverii on kesä-heinäkuun aikana synnyttänyt, mutta ei sitä kuitenkaan voi tietää mitä se omalla kohdalla on.
Mulla iskee super ahistuksia välillä siitä, että miten mä jaksan olla äiti ja hoitaa lasta koko ajan.. Ja välillä tuntuu, että tulin raskaaksi liian nopeesti ja ois pitänyt vielä nauttia miehen kanssa tästä elämästä mikä on ennen vauvaa (ja raskautta). Ollaan me nyt 3,5v seukattu, mutta silti. Mut mä oon aina inhonnut kaikkee mikä "sitoo" mua tekemään ja olemaan. Aina pitäs olla se backdoor, mistä voi karata. Ja nytpäs ei voikkaan. Mä oon saattanut itteni tähän tilanteeseen eikä paluuta ole.
Tuntemukset heittelee.. SIt taas toisaalta oon innoissani meidän vauvasta, ja ootan et saan sen ulkoistettua Ja tiedän että jaksan jne jne. Mut tulee "eroahdistus" tähän kohta entiseen elämään.. Onko kellään samaa fiilistä? Anyone?? Kuulostanko mä ihan kauheelta tulevalta äidiltä?? :ashamed: Mun on vaan pakko kirjottaa tänne että saan purettua tuntojani..

Välillä myös pelottaa parisuhde, että käykö sille jotain vauvan myötä.. Itse olen katsonut mutsin ja faijan eron, faijan ja sen uuden naisen eron, mutsin ja sen miesystävän eron.. emmä tiiä sit vaikuttaako noi jotenki negatiivisesti mun ajatteluun ja pelkoon eroon päätymisestä. Mä oon vähän sellanen, että murehdin etukäteen ja pelkään ja ajattelen asioita negatiivisesti.. ja aina pelkään että "loppujen lopuksi tapahtuu onnettomuus".
Mun mies on maailman ihanin ja turvallisin, mutta välillä aina häivähtää pelko, että miten meille käy. Mä pelkään että rakkaus vaan loppuu. :headwall: Enkä mä sitä halua, mut mä tavallaan ajattelen aina, että "pahat asiat" tapahtuu musta riippumatta.

Mutta mä oon herkkä kaikelle..ja tää raskaus on saanut mut nii uusiin sfääreihin kaikkien juttujen kanssa, että Hui hui.. toivottavasti loppuvat kun vauveli syntyy.
Itkeskelen tuon tuosta kaikkea..
Tulipahan purettua itseäni.. Kiitos, että luit :heart: Onko KELLÄÄN MITÄÄN saman TYYPPISTÄ ajatustakaan mistään mitä äsken kirjoitin..? Vai olenko vaan vähän kummallinen kun ajattelen tämmösiä? Sanokaa joku jotain Mua melkein nolottaaa kirjottaa näin totuuden mukaisesti omia ajatuksia, mutta niistäkin on hyvä kertoa.. Eihän ne ole kuin Ajatuksia, joilla ei ole maagisia kykyjä toteutua itsekseen.. mutta ne saattaa kaihertaa mieltä.

Mut joo, nyt taidan lähteä silittelmään vauvan vaatteita ja katsomaan unelmien poikamiestä ja myöhemmin desperate housewifea dvd:ltä

Kivutonta illan jatkoa ja etenkin yötä.. Koitetaan nukkua aamuun heräämättä! (en ees muista millon viimeks oisin nukkunu normi yöunet putkeen!) No paree totutella

Lätäkkö ja möngertäjä 34 + 5

 

Nasunaskali tervetuloa! Mulla on ihan sama kun sulla.. oon urheiluhullu henkeen ja vereen ja tuntuu kaameelta ku ei voi kunnolla tehdä mitään. Kävin mä tänään polkemassa kuntopyörää 20min ja pyörittelee keppiä salilla.. arvatkaa vaan alkoko jomotus päässä.. Aivan oikein!

No kun bebe syntyy niin sitten taas pikkuhiljaa liikkumaan! Mä siitä positiivisesti ajattelen, että lokakuussa viimeistään salille kunnolla treenaa..

Lohdutuksen sana vielä tosta painosta, että kaverilla tuli 18kg, ja 10kg jäi laitokselle.. ja se oli kans niin turvonnut lopussa. Viikko synnytyksen jälkeen sillä oli enää 2kg lähtöpainoon ja nyt painaa jo alle lähtöpainonsa. Synnytti siis kesäkuun alussa eli 2kk sit. Ja se ei siis urheile edes. Imettää kyllä.

Tsemppiä sullekin!!

 

Moikka moi!!!

Täälä odotellaan huomista äippäpolilla käyntiä...saas nähdä mitä siellä on ja näkyy =)
Oma olo on muuten hyvä mutta vauva jo aikas alhaalla ja todella painaa alapäähän sekä peräpäähän ja ne kuuluisat vihlonnat on täällä ja todellakin on mukavia no mutta nekin kuuluu tautiin

niin ja tervetuloa kaikille uusille mukaan... saadaan enemmän keskustelua =) selvästikkin on nyt jutut lisääntyneet kun loppua kohden mennään =)

Nyt toi esikko unille...

Tyyty ja kirppu 36+1

 

Piti tuosta paino asiasta sanoa... se on kumma juttu,että jollain lähtee ja jollain ei. Itselle tuli esikosta 20kg kun olin liikkunut edlliset 3vuotta täysin joka viikko 5-6kertaa jne... Sit jouduin lopettamaan koska kohdunkaula pehmeni 28viikolla. No kun esikoinen syntyi niin ei ne kilot lähteneet.. mutta mun äiti ollut samanlainen että se vuosi mennyt palautumiseen vaikka nykyään on hoikka =) npo vähän syytä voi olla sektiossakin ja siinä että palautuminen oli mulla hiukan työläs. Mutta nyt jos saan alakautta synnyttää niin toivon että kilot lähtisi pian onneksi nyt ei oo tullut kuin se 8kg

mutta nyt meen =)

tyyty

 

Tervetuloa uudet vielä mukaan loppurutistukseen ja senkin jälkeen kirjoittelemaan vauva-puolelle :flower:

On niin samanlaisia oloja täällä kaikilla Minäkin mietin tuota esikoisen hoidon järjestämistä. Todennäköisesti synnytyksestä tulee nopea (esikoisen synnytys 3h45min) ja parasta olisi jos syntyisi siis viikonloppuna...
Mielialat vaihtelee tosi paljon ja huomaan olevani "räjähdysherkkä".

Tänään oli neuvola-lääkäri. Vauva on laskeutunut ja porautunut syvälle lantioon, pää tuntui heti alatutkimuksessa. Sf-mitta ei ollut noussut ja paikat olivat pehmenneet ja 1,5cm auki. Kaulaa jäljellä vielä 1cm. Sanottiin, että synnyttämään voi lähteä heti kun vaan "pääsee", ei tarvitse kotona odotella koska esikoinenkin tuli nopeaan.
Täällä nyt sitten henkisesti valmistaudutaan syöksy-synnytykseen
Pissa oli puhdas ja paineet hyvät, hb noussut viikon takaisesta. Turvotusta on ja painoa tullut sen mukaisesti...
Sain myös lähetteen labraan verikokeisiin ihon kutisemisen vuoksi, suljetaan pois raskaushepatoosi-epäily. Välillä syyhyttää ja kutittaa ja toisinaan ei... Toivotaan ettei sieltä nyt mitään löydy. Luulen, että nää kutinat liittyy noihin turvotuksiin. Mulla on muuten naama ihan tosi turvoksissa!!! Onko muilla?

Jos vielä menis nurmikon haravoimaan, eilen en enää jaksanut kun sen leikkasin iltamyöhään :wave:

Jaksuja kaikille tasapuolisesti :hug:

mp ja kirppunen 35+5 :heart: huomenna poksuu!

 

Heippa taas, hirveään tahtiin tulee tekstiä Onnittelut Emulialle pikkuisesta!

Minäkin äänestän, että jatketaan täällä kaksplussassa, käyn facebookissa ehkä kerran pariin kuukauteen.

Meillä ei ole varsinaisesti toppapukua vauvalle, mutta lämpimiä haalareita löytyy useampiakin 56-68cm. Sellaisella vähän paksummalla pörröisellä haalarilla minun marraskuussa syntynyt esikoinen ainakin pärjäsi hyvin, joten tuskin ostan nytkään mitään varsinaista toppapukua.

Visitor nro39 kysyi painoarvioiden paikkansapitävyydestä, esikoisesta veikattiin rv 37+1 ultralla 3300g ja terveydenhoitaja arvioi rv39+1 3600g käsikopelolla. Tyttöni painoi syntyessään 3185g, eli aika lähelle meni ultran arvio. Ja tosissaan vauvat pulskistuvat todella nopeaan tahtiin vikoilla viikoilla n.200-400g/vko.

Cattitude kysyit uudelleensynnyttäjien lastenhoito järjestelyistä, minä pohdiskelin juuri samaa esikoisen hoito pulmaa joku hetki sitten täällä. Pelottaa ajatus, että joudun yksin synnyttämään jos emme saa ketään hätiin ja mies joutuu jäämään kotiin.

Minulle on iskenyt melkoinen synnytyspelko kun pelkään, että kaikki menee päinvastaisesti kun esikoisen kanssa (helppo ja nopea synnytys) ja siihen vielä tuo em. lapsenhoito pulma niin paniikki on suuri. Välillä en meinaa saada unenpäästä kiinni kun stressaan näitä asioita.

Liitoskivut ja päänsärky täällä tällä hetkellä pahimpina fyysisinä vaivoina. Päänsärky johtuu varmaan niskastani, josta ei erota enää lihaksia luista pitäisi käydä hierojalla varmaan, mutta tuskin saan aikaiseksi. Väsymys rassaa täälläkin melkoisesti. Välillä nukun mielestäni ihan hyvin ja melkein kokonaisia öitä, mutta olen silti kuolemanväsynyt aamulla. Tätä se loppuraskaus ja vauva-arki sitten taas on, onneksi kaikkeen tottuu

Palautumisesta, minulle tuli 21kg esikoista odottaessa ja parin kk päästä kaikki oli lähteneet. Se on todella yksilökohtaista. Itse täysimetin lastani, tiedä sitten oliko sillä merkitystä. Ja mielestäni on ihan normaalia, eikä pinnaliista olla huolissaan omasta kropastaan. Itse taidan olla pahimmasta päästä, stressaan juuri painosta, raskausarvista ja vatsanahan palautumisesta ihan liikaa monen mielestä. Ei siitä kannata huonoa omatuntoa potea. Samoja naisiahan me olemme synnytyksen jälkeenkin

Tulipas taas tekstiä vaikka kaikkea en edes kerennyt kommentoida mitä piti. Nyt täytyy kiirehtiä iltapuuhille. Huomenna herätys 6.30 :x Jaksamisia kaikille!

MC 34+6

 

lätäkkö: Tuohon sun avautumiseen... Minä ainakin tunnustan samoja ajatuksia! :wave: Välillä on tunne, että mitä oonkaan tehny, oonko valmis tähän ja voiko painaa "peruutusnappia"?? Välillä taas sydän pakahtuu onnesta ja odotuksesta, kuinka voikaan rakastaa jotain, ketä ei oo ikinä ees tavannu?? Toisaalta haluis olla raskaana ja paijata mahaa, toisaalta haluis jo oman vauvan ja vähän "vaivattomamman" olotilan... Tunteet menee laidasta laitaan ja parisuhde varsinkin pelottaa!! Onko vauvan jälkeen tarpeeksi rakkautta?? Lähennytäänkö vai mennäänkö kauemmas??

Tänään yks tuttu piti mulle palopuheen ja päätin, että nyt loppu ihan kaikki ressi ja huoli!! Nyt otan vastaan kaiken kun nainen konsanaan ja yritän vaan nauttia loppuajasta mitenkä vaan voin... Kaikki menee varmasti hyvin ja ainakin aijon nyt omalla asenteella varmistaa oman jaksamisen... Positiivisia ajatuksia siis myös sinne ja kaikille muillekkin!!
Hyvin me vedetään!!

Taas kovin mietiskelevä Lara miltein rv34+0!!!

 

Tervetuloa kaikille uusille!

Lätäkölle, että raskaus on melkoista sopeutumista uuteen elämänvaiheeseen. Itselläni nyt kolmas tulossa, mutta muistan ekan kohdalla noita samoja ajatuksia. Muistan jostain lukeneeni synnytyksenjälkeiseen masennukseen liittyen, että lapsen saaminen on monella tasolla konkreettista luopumista vanhasta ja todellakin voi aiheuttaa isoa surua... Ekan lapsen syntymä muutti mielestäni koko elämämme ja koko todellisuuden uusiksi. Vaikka on " kriisi" niin kyllä siitä selviää ja paljon paljon hyvää ja ihanaa tulee tilalle, mutta kyllä paljosta vanhasta joutuu luopumaankin. Muistan varsinkin ekat synnytyksenjälkeiset hormonihuuruiset päivät, jolloin suru ja haikeus vanhan elämän perään oli aivan valtava! Mutta kyllä sitä jaksaa vauvaa hoitaa, välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän, ja parisuhdekin usein siitä kaaoksesta selviää

Mulla on tuo painoasia ollut tässä vikassa raskaudessa jotenkin ihan uusi stressin aihe, mut nyt oon vähän niinku luovuttanut, mikään painonnousun kontrollointiyritys tai -ajatus ei oletuottanut tulosta

Mulla pyörii hankinnoista mielessä sellaisia asioita kuin imetysliivit, jossain joku mainosti Carriwellin liivejä tosi hyviksi. Myös sellaiset pehmeät yöimetysliivit ovat mielessä, joskus taisi olla sloggin pehmeät liivit kaytössä. Sitten imetyssuojat, aiemmin oon käyttänyt kertakäyttöisiä, mutt nyt ajattelin kokeilla kestojakin. Onko kukaan ostanut synnärille mukaan Lansinoh-voidetta nänneihin, alussahan nännit tulee ainakin mulla aivan sietämättömän kipeiksi. Kantoliinakin on vielä ostamatta. Imetyspaitoja oon etsinyt ja yöksi jotain kätevää imetysasua. Aiemmin oon leikannut miehen vanhoista t-paidoista kaula-aukon halki isommaksi, niin pääsee imettämään. Kaunista, vai mitä!

Imetystyyny on ihan lötkö, voisikohan sitä täyttää? Onko hyvää imetystyynymerkkiä tiedossa? Entä kestovaipat, onko jollain niistä kokemusta. Se on musta sellainen viidakko, että taidan jättää koko homman taas kerran väliin.

Hyviä öitä ja jaksamista kaikille!

Liisa&Liisa 34+3

 

Kyllä jokainen raskaus ja vauvan saanti saa tunteet kuohumaan. Musta on lapsien myötä tullut myös melkoinen herkkis kaikkiin lapsiin liittyvissä asioissa. Lapset menee ihan kaiken edelle. Väliin tuntuu, että mieskin jää ihan unholaan. Tässä asiassa koitan petrata, kun vauva on vähän kasvanut ja suostua joskus jättämään muksuja hoitoon ihan vaan siitä syystä, että olisimme miehen kanssa kaksin. Sitten neljäs lapseni on vielä tuo yritykseni, joka vaatii aina osansa myös. Olin yrityksessäni niin kiinni ollut jo 9 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymistä, että lapsi toi mukanaan ennemminkin vapautta, kun pystyin palkkaamaan työntekijän.

Lansinoh-voidetta tisuihin saa meiltä ainakin laitokselta. Viimeksikin sain sitä niin paljon purkkiin, että kotiin ei tarvikkut ostaa ollenkaan.

Mutta nyt nukuttamaan tyttöjä..menevät ihan pitkin seiniä
-Poni 35+1

 

Ihanaa, että muillakin on "painohuolia"... No eiköhän se tosiaan vaakakin lähde sitten laskuun, kun ollaan synnytetty... enemmän tai vähemmän ainakin!

Lätäkkö Just se, että on tottunut liikkumaan niin paljon ja yhtäkkiä onkin ihan "vankina" tässä oudossa kropassa, eikä pystykkään tekemään mitään... se on se joka syö miestä! Mutta tosiaan kyllä ehditään sitten treenata, kun vaavit on täällä!

Moonchaser Ja kyllä täällä kans on ressattu myös raskausarvista ja vatsanahan venymisestäkin. Onneks ei toistaiseksi vielä oo arpia tullut! Biothermin raskausarpiestovoidetta ja Liberon Hoitoöljy on kovassa kulutuksessa! Ja todellakin toivon, että se imetys lähtis ensinnäkin hyvin käyntiin ja veis bonuksena kiloja mennessään! Ja loput, jotka ei lähde "itsestään" karistetaan sitten hiellä ja tuskalla! B)

Imetysliivit Ajattelin ostaa kunnon imetysliivit vasta sitten, kun tietää paremmin kuppikoon ja ympärysmittakin tulee niin paljon muuttumaan, kun masu katoaa... Ostin nyt Lindexistä tosi mukavat imetysliivit, jotka on enemmänkin ikäänkuin toppi, vaikka kiinnitetäänkin kuten rintsikat. Tosi mukavat päällä ja niillä pääsee alkuun eikä kuppikoolla ole juurikaan väliä! Suosittelen!

Lara- Sä olit saanut hyvän palopuheen! Ja siitä meidän kaikkien pitäis ottaa opiks! Pitäis yrittää nauttia edes vähän tästä loppuajastakin vaikka tuskaista oliskin! Ja oon ihan varma, että itekkin sitten vauvan synnyttyä miettii, et miks en sillon nauttinut! Mut ei se vaan oo aina niin helppoo näiden vaivojen yms. kanssa. Mutta yritetään! =)

Nasunaskali ja Nasu 34+3

 

Mielialat Vielä piti siihen kommentoida, että tosiaankin on kyllä pää sekaisin! Samanlaiset mietteet pyörii päässä kuin teilläkin! Välillä täällä himassa saan kunnon itkupotkuraivarit ja sit seuraavan tunnin päästä onkin kaikki ok.. kunnes taas ipr.. Sen lisäks kans tulee tirauteltua melkein mistä vaan... mä inhoon ja pelkään yli kaiken lintuja ja nyt on oikeesti päässyt pieni itku jo siitäkin, että autotiellä näin kuolleita lintuja!!! WHAT?!

 

Huh, olipas tullut paljon tekstiä... Melkein viikon nettipimennon jälkeen oli aikamoinen kasa luettavaa, mutta onnistuinpas!

Tervetuloa uudet ja kovasti tsemppiä kaikille vaivoista ja supistuksista kärsiville!

Imetysliiveistä, itse en hankkinut sellaisia esikoisen 11 kk kestäneen imetyksen aikana ollenkaan. Siirsin vaan normirintsikoita ylös, alas tai sivulle. Ihan hyvin toimi kaikenlaisten kuppien kanssa. Onneksi oli joskus tullut säästettyä liian isoja ja hassun mallisia liivejä, koska kuppikoko ja malli oli kyllä ihan eri kuin normaalisti.

Treenauksessa ei kannata pitää kiirettä, sitä ehtii kyllä! Varsinkin vatsalihasten kanssa kannattaa olla tarkkana, että ovat palautuneet yhteen ennen kuin aloittaa niiden varovaisenkin treenauksen. Tiedän yhden äidin joka aloitti liian aikasin, ja tuloksena on pallomaha, josta voisi kuvitella että on aina raskaana.

Nyt nukkumaan!

Vetku ja Ruttu 36+0

 

Mielialat olen ollut lähes koko raskauden ajan kammottava hormoonihirviö ja muutenkin tämä raskaus on ollut aivan erilainen kuin eskoisesta. Olenkin sanonut, että jos en olis täysin varma toisesta pojasta epäilisin odottavani tyttöä. Hermostun helposti, itkeskelen, loukkaannun jne. ihan pikku asioista.

Imetysliiveistä tilasin englannista Bravadan liivejä, siellä ne on puolet halvempia kuin suomessa. Palvelu oli tosi nopeaa ja hyvää, voin suositella =) Samainen verkkokauppa myy myös muita merkkejä.

Palautumisesta olen valitettavasti saanut kerrytettyä painoa n. 18 kg, joten eiköhän tuo 20 kg ehdi vielä mennä rikki :/ Esikoisesta paino nousi n. 15 kg ja laitokselle jäi vain muutama kilo, turvotus ym. ei todellakaan poistunut synnytyksessä, melkeimpä päin vastoin. Vaikka silloinkin luulin ettei ihmisellä enää enempää voi turvotusta olla niin silti sitä tuli vaan lisää. Paino tippui hiljalleen ja vaunujen kanssa tuli lenkkeiltyä vähintään 5 km/pv. Nyt on tuplarattaat hankittu ja tarkoitus karistaa kilot imettämällä ja liikkumalla.

Vatsa on valtava, sf-mitta 38, liikkuminen on hankalaa, supistelee ja vihloo tosi herkästi. Mutta enää en välitä, ensi viikolla tulee maagiset 38 vko täyteen, joten täysiaikaisuus on saavutettu. Selkää särkee, turvotusta on ihan kamalasti ja ihan joka nivelissä ja kasvoissa. Päätä on myös alkanut kovasti särkemään, eikä ihme tällaisen massan kanssa, väkisinkin tässä menee lihakset jumiin (ei sais valittaa, itse olen kiloni syönyt). Viikonloppu menee asuntomessuilla, onhan siinä KYS vieressä, jos vaikka pääsis sinne tutustuu

Tsemppiä kaikille

Lauren-78 + poika 37+3

 

Hui, kun oli tullut paljon tekstiä parissa päivässä. Tervetuloa kaikille uusille!

Omaa napaa: Täällä oksennellaan edelleen... Eilen sinnittelin koko päivän oksuilematta ja kärsin siitä kamalasta kuvotuksesta, mutta sitten illalla oli pakko halailla pönttöä oikein olan takaa. Alkaa rintalasta ja vatsa olla tosi kipeet, hengittäminenkin sattuu. Kunpa tää sama meno nyt ei vaan jatkuis loppuun asti. Kipuja ois ihan riittävästi ilman tätäkin.
Varmaan vauvastakin ihan kamalan tuntusta ja kuulosta ku mä oksennan sisuskalujani pihalle.

Hyväsetti, kiva kuulla että pojan leikkaus meni hyvin! Ja tsemppiä pahoinvointiin. Se on ihan kamalaa ja jotenkin nyt ku masu on iso ja vaivoja miljoona muutakin, niin oksentelu tuntuu vieläkin ikävämmältä ku silloin alkuraskaudessa. :x

Lara, mä pelkään kanssa pimeää jonkin verran ja se on jotenkin nyt korostunut tässä raskaana ollessa ja eron jälkeen yksin asuessa ja mä oon nyt alkanutkin pitää yövaloo öisin päällä, niin on mukavempi olla. Hanki ihmeessä semmoinen.

Mielialasta, mulla se on mun mainitsemistani syistä johtuen heitellyt tosi paljon koko raskauden ajan, mutta nyt loppuajasta se on alkanut olla enemmänkin juuri tuota hormonimyrskyilyä eikä johdu enää niinkään erosta ynnämuusta. Tää raskaus on kuitenkin ollut tosi rankka niin henkisesti ku fyysisestikin enkä mä häpeile sanoa etten ole tästä kamalasti nauttinut ja että toivoisin niiin paljon tän olevan jo ohitse. Kyllä toi rankka elämäntilanne plus kivut, pahoinvointi, suppailut, hormonien heittelyt ja väsymys vie mehut. Toki oisin saattanut nauttia tästä yheksästä kuukaudestakin hieman enemmän, jos parisuhde ois ollut kunnossa, mutta mä uskoisin olevani niitä ihmisiä joille tää raskaana oleminen on vaan pakollinen paha matkalla äitiyteen. Mun mielestä raskaudesta ei ole mikään pakko nauttia eikä sen todellakaan tartte olla naisen elämän parasta aikaa niin, ku jotkut paasaa. Ootan vaan synnytystä ku kuuta nousevaa ja uskon, että tuun nauttimaan vauva-ajasta tosi paljon.

Ja lätäkölle piti sanomani, että tuo on ihan normaalia, että tulee tuollaisia tuntemuksia. Mä itkin ja käsittelin kovastikin tuota entisen elämän kaipuuta siinä samalla, ku käsittelin mun ja miehen eroa ja nyt alan olla sinut tän elämänmuutoksen kanssa.

Nasunaskali, minä oon myös itkeskellyt nähtyäni kuolleen linnun ja jalkansa satuttaneen pulun. Puhumattakaan vähänkään surullisista leffoista tai tv-sarjoista. Oon ilman raskauttakin aivan kamala herkkis, niin tuntuu että nyt padot aukee melkein ilman syytäkin joka tilanteessa.

Mä en ole jaksanut painosta nyt loppuraskaudessa enää stressata, tulee sen verran ku tulee, eiköhän imetys ja vaunulenkkeily sitten vie kilot mennessään. Tähän mennessä mulle on tullut kymmenisen kiloa, tosin tiistaina ku siellä neuvolassa käväisin, niin paino oli taas laskenut jonkun verran näiden oksentelujen takia. Mulla paino ainakin laskee helposti, kunhan vaan jaksan vähänkin liikkua, niin en usko että raskauskilojen karistaminenkaan on mikään suurempi ongelma. Raskausarpia mulle on lähiaikoina alkanut tulla kovasta rasvailusta huolimatta eli kudostyypistä tuo taitaa riippua, mutta eipähän siitä rasvailusta varmastikaan haittaakaan oo ollut.

Muakin mietityttää nuo imetysliivit, kun ei yhtään tiedä että mitä kokoa ostais. Mulla ei rintsikoiden koko ole nyt raskauden aikana muuttunut ollenkaan, edelleen on C-kuppi. Vaikee yhtään arvioida, että paljonko se sitten kasvaa ku maito nousee. Lindexistä ajattelin jotkut ostaa synnärille, tarvii sitten synnytyksen jälkeen hakea uudet jossei ne olekaan sopivat.

Olikos se muuten niin, että vauva on täysaikainen ku 37. raskausviikko poksuu vai oliko se vasta 38. raskausviikko? Kunhan mietin, että milloinka mä aloitan kaikenmaailman poppaskonstien toteuttamisen.

mt & poika 34+3

 

Heips!

Äippäpolilla käyty eilen. Vauva olikin nyt pää alaspäin. Toivottavasti myös pysyykin. Aika todennäköstähän se näillä viikoilla kyl jo on. Ei kuitenkaan vielä laskeutunut kun pää heilu vielä niin kovasti kun ultrattiin. Eli voipi mennä vielä tovi synnytykseen. Toisaalta alkais olla aika valmis saamaan tuon nyytiin pihalle. Alkaa meikäläisen yötkin tän mahan kaa olla aika tuskaa. Ja lisäks mua pelotttaa tuo paino. Painoarvio oli nyt 3300 g, mikä kuulostaa jo ihan hirveeltä lukemalta kun aattelee et kolmisen viikkoo laskettuun aikaan. Lääkäri ei kuitenkaan ollu mitenkään huolissaan ja äippäpoli käyntejä ei pitäisi enää olla, ellei jotain akuuttia tule. Sanoi, et jos menee yli lasketun ajan niin sitten varaillaan aikaa sinne.

Nyt tuli tosi omanapainen kirjoitus..

primrose 37+1 (jee, ollaan ylitetty täysaikasuuden raja)

 

..niin ja menninkäistyttö: mun mielest vauva onb täysaikainen kun on 37 täynnä..korjatkaa jos olen ihan väärässä

 

menninkäistyttö, minäkin olen ymmärtänyt, että rv 37+0 on täysiaikainen.

primroselle onnea sen rajapyykin ylittymisestä! :flower:

Noista talvivaatteista vielä: Mä tilasin nyt 56 cm topatun fleecepuvun loppusyksylle/alkutalvelle. Meiltä löytyy myös 62 cm fleecepuku, 56 cm reilunkokoinen toppapuku (jota ei viimeksikään tullut käytettyä juuri ollenkaan) sekä viime vuoden äp:n puvut. Uskoisin sen äitiyspakkauksen toppapuvun menevän ehkä just kevättalvella (tosin lienee vielä silloinkin reilu), mikäli tämä kolmonen kasvaa yhtä vauhdikkaasti kuin veljensä. Mun kokemuksen mukaan pärjää ihan hyvin ilman toppapukuakin vaikka koko talven, koska meillä on turvakaukalon lämpöpussi ja vaunuissa topattu koppa sekä makuupussi.

Ensimmäistä odottavat, nuo ajatukset on täysin normaaleja ja käsittääkseni ihan normaalia valmistautumista äitiyteen. Eikä mikään ihme, että näissä hormonihöyryissä vähän mielialat lentelee. Niiden ajatusten kautta on hyvä miettiä jo etukäteen omaa äitiyttään. Olkaa rauhassa huolissanne ja panikoikaa, sillä kun se vauva siihen syliin tuodaan, ne ajatukset kyllä kaikkoaa. Te olette jokainen taatusti paras mahdollinen äiti omalle lapsellenne. =) Ja tulee niitä omituisia ajatuksia meille toista tai useampaa kertaa asialla olevillekin.

( . ) Tämä tottelematon mukula on ottanut ja kääntynyt johonkin ihan ihme asentoon usean viikon rt:ssä oleilun jälkeen. :headwall: |O :kieh: Mä ehdin jo itsekseni tuulettaa, että sinne kääntyi ja jäi, mutta EI! Koko eilisen päivän liikkeitä tuntui niin vähän, että jouduin jo kaivamaan dopplerin esille. Sitten alkuillasta, kun mamma hyvää hyvyyttään neuloo tulevalle lapselleen sukkia, tämä ryökäle kääntyy niin, että koko maha heilui puolelta toisella ja sen jälkeen hikka tuntuu mun vasemman tissin alla. Ja kun kävin nukkumaan, hikkaus tuntui (ja näkyi) vasemmassa kyljessä lantion korkeudella. En käsitä, millaiseen asentoon itsensä oli oikein ählännyt.

Kaiken lisäksi mullakin alkoi eilen ihan tosissaan iskias kiukutella, yöllä sain ihan järkyttävät suonenvedot pohkeeseen ja tämänpäiväinen neuvola peruttiin ja siirrettiin viikon päähän.

Kuka sanoi, että torstai on toivoa täynnä?!

Taidan lähteä lenkille purkamaan kiukkua.

Kiitos ja anteeksi!

Epeti 34+3

 

Huomenta! Tekis mieli kommentoida vaikka mitä, mutta mulle alkaa tää istuminen olla niin tuskaa, että taitaa aika pikaiseksi viestiksi taas jäädä.

Lätäkkö, mullakin on ollut paljon samantapaisia ajatuksia. Ne tulee sellaisina "synkkinä kausina" joiden välissä oikein ihmettelee, että mitenköhän kaikesta niin huolehtikaan - kunnes kohtaa huomaa huolehtivansa taas :headwall: Mut melkein kaikki noista asioista (esim. parisuhde ja oma jaksaminen) on kuitenkin sellaisia, joihin voi paljon itse vaikuttaa. Mua ainakin tuon käsittäminen helpottaa paljon. Asiat ei vaan tapahdu mulle, että joutuisin tumput suorina seuraamaan vierestä kun maailmaa kaatuu päälle, vaan niinhin pystyy kyllä itse vaikuttamaan! =) Kovasti jaksamista :hug:

Mää oon PureLania (ent. Lansinoh?) Käyttänyt jo puolesta välistä raskautta nänneihin, kun mulla meni ne rikki pelkästä hormonitasapainon heittelystä. Eli myös synnärille lähtee putkilo mukaan. Ja rasvailun takia olen käyttänyt myös liivinsuojia, ja suosittelen ehdottomasti kestoja kertakäyttöisten tilalta! Ovat ainakin mun mielestä paljon miellyttävämmän tuntuiset, ja lisäksi tietysti ekologisemmat.

Epeti, ehkä vauva on edelleen pää alaspäin, ja tunnet pään liikkeiden lisäksi vauvan pyllyn hyppivän hikatessa? Mää tunnen vauvan hikan sekä sen pyllyn että pään kohdalla.

Shuri ja Onni-Ilona 36+4

 

vetku Siihen kunnolla treenaamiseen menee kyllä varmasti vähän aikaa...riippuen sitten jälkitarkastuksesta jne. Mutta oon kans kuullut kauhutarinoita noista vatsalihasten treenaamisesta joko raskauden aikana tai sitten liian nopeasti synnytyksen jälkeen!

menninkäistyttö Olet ihan oikeassa siinä myös, että raskaudesta ei ole pakko nauttia. Ja mä oon ainakin alkanut epäillä, että onko muka sellasia ihmisiä, joille tää on elämän parasta aikaa?! (No toki niitäkin on..) Itse oon kans niin hajalla näiden kaikkien vaivojen yms. mielialan heittelyiden kanssa, että ajattelin yrittää nyt koittaa nauttia joistain ihan pienistä asioista edes.. ja odotan kun kuuta nousevaa myös sitä vauva-aikaa, eikä se oikeestaan mua pelota ollenkaan, vaan uskon myös nauttivani siitä!

Vauva täysiaikainen Eilen just kysyin neuvolasta sitä, että millä viikolla vauva on täysiaikainen ja neukkutäti sanoi, että 37+0!

Oletteko muuten lukeneet Brooke Shieldsin kirjaa "Tuli sade rankka"? Kertoo synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Suosittelen! Erittäin mielenkiintoinen ja toki osaltaan myös surullinenkin teos!

Tänään ajattelin pestä kaikki vauvan petivaatteet yms. valmiiksi ja vois järjestellä myös huonekalut yms. paikalleen. Hmm... kolme koneellista pesin vauvanvaatteita... eiköhän niillä pääse alkuun! Hieman riistäytynyt tää shoppailuvimma! B) Ja bonuksena vielä kaikki paitsi äippäpakkauksen vaatteet on tyttöjen, joten toivotaan, että sieltä tosiaan tulee tyttö! Muuten saa tehdä pari uutta shoppailukierrosta... ja tapetoida uudelleen...

Farmariauto pitäis vielä ostaa! On muuten tosi vaikee löytää farmaria, jossa on tarpeeksi iso takatila!!! Meillä on vaunuina Emmaljungan Edge Duo Combi sporttirungolla (valkoiset :heart: ) joten tilaa tosiaankin tarvitaan! On kyllä hankittuna myös Cragon Mosaic matkarattaat ja Cragon Logico S -turvakaukalo, eli kauppareissut saa hoidettua niillä..

Nasunaskali ja Nasu 34+4

 

Voi tämä palsta on kyllä pelastus!!! Mulla on kanssa välillä tunteita, että nyt pitäis olla peruutusnappi tähän kaikkeen, etten voi millään selvitä tulevasta. Mies on reissuhommissa ja on viikosta 3-4 yötä pois ja viime yönä itkin yksinäni, että miten hullussa mä selviän yksin vauvan kanssa. Lisäksi sillä olis yksi tärkeä työkeikka 20-22.9 ja olen nyt hulluna pohtinut, että jos menee yli niin käynnistetään viimeistään varmaan 17.9 (42+0) niin sitten vauva olis tuon työkeikan aikaan vaan about kolme päivää vanha...Mies sanoi kyllä, ettei lähde sinne reissuun jos vauva on justiin syntyny eikä oo ehditty olla kotona mutta mä tiedän, että se ois tärkeä homma joten en tiiä viitinkö vaatia jäämään kotiinkaan...Ja lähimmät sukulaisetkin on parinsadan kilsan päässä ja täällä kaikki kaverit tietty töissä tiiviisti...SILTI suurimman osan ajasta en malta odottaa vauvan saantia ja haluan uskoa, että kaikki järjestyy ja kyllä kaikesta selviää...

Lisäksi nyt aamuyö ja tämä aamu on olleet ihan perseestä. Musta irtoaa sellasta vetistä limaa alapäästä, että tuntuu menevän koko vessapaperirulla yhdellä käynnillä kun alapää on niin "märkä". Ja jokapaikkaa kivistää ja vauva syntyy varmana ens yönä ja mies on töissä ja sen saaminen paikalle kestää tietyn ajan.

Muutan kyllä kohta muumilaaksoon... :'(

MaybeSomeday ja Onni 36+6

 

Kommentoin vielä nasunaskalille farmariautosta.... Meillä on 2006 Opel Vectra farmari ja ollaan ällistytty sen tilavuudesta. Peräkonttiin mahtuu vaunut (ihan saapi työntää vaan ne sinne pituussuunnassa) ja lisäksi kaksi koiraa (iso ja pieni). Ja jääpä tilaa vaunujen päälle laukuillekin. Lisäksi takapenkki on leveä molempiin suuntiin. Ennen meillä oli ihan oikea tila-auto mutta se ei vetänyt läheskään näin paljon tavaraa mitenkään päin.

 

Epeti, voi olla että vaavi on edelleen rt:ssä. Mulla ainakin hikka tuntuu myös tuossa tissin alla ku peppu hytkyy.

Täysiaikaisuudesta: Hyvä, sitten onkin enää pari viikkoa niin mä voin aloittaa megasiivoamisen ja rappusten ramppaamisen. Tosin mulla on kyllä käynyt mielessä, että nyt kun niitä kipeitä supistuksia on ollut vaivaksi asti suurimman osan raskautta, niin heti kun oltais täysaikaisia niin en saa niitä aikaseksi millään ja että tää vauva tulee täältä vasta käynnistyksellä pihalle. Ei kyllä oikeesti naurattais siinä kohtaa.

MaybeSomeday, sulla irtoilee sitten varmaan limatulppaa? Eihän se välttämättä tarkoita että synnytys olis hirvittävän lähellä. Toivotaan että vaavi pysyis masussa siihen saakka, että mies on kotona. :hug:

Musta alkaa tuntua, että vauvan pää on tosi alhaalla. Neuvolassakin kyllä tiistaina sanottiin, että alkaa olla jo melkoisen alhaalla, sitä sai hetken sieltä etsiäkin, mutta itse oon nyt vasta parina päivänä huomannut, että pepussa ja alapäässä tuntuu jotain ylimääräistä ja kun vauva esimerkiks hikkailee, niin tuntuu että se tipahtaa sieltä hetkenä minä hyvänsä. Tosi inhottava tunne. |O Mutta hyvä että on asettunut lähtöasemiin.
Alapäässä on nyt myös kivut lisääntyneet ihan selkeästi, viiltää ja kiristää ja jomottaa melkein koko ajan.

Jos sitä yrittäis uskaltaa mennä syömään jotain, aamupala tuli viiden aikaan heti pihalle ja sen jälkeen nukuinkin sitten monta tuntia. Kyllä se oksentelukin vaan väsyttää helvetisti, veto on ihan pois.

mt ja poika 34+3