SYYSKUUN SULOISUUDET 2013 *Ja viimeinkin tuli syyskuu*

Tuulihattu katsotko tuon teidän syntymäajan tuolta eka sivulta että onko oikein, en ollut varma että kumman vuorokauden puolelle se pitäis laittaa kun sun viestistä ei käynyt se ilmi. =)

Etusivu on nyt ajan tasalla. Onnitteluita ja jaksuja saa taas jaella vähän kaikille.

Täällä kaksi yötä ikiomassa kodissa takana. Voi vitsit että isoveli on mustasukkainen. Varsinkaan kun en saa nostella vielä häntä syliin. No jospa se mustasukkaisuus laantuisi kun tässä aikaa kuluu.

Terveisin Sanuli ja ukkeli

 

mun iän vois vaihtaa kahteenkymppiin näin pari kk myöhässä..

Toissatönä ensimmäistä kertaa soittelin synnärille kun ensin kokoppäivän supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti mutta yöllä heräsin todella koviin supistuksiin mutta nekin menivät ohi puolessa tunnissa. Eilen olikin nla. Kaikki ok lähtöä odotellessa.

Rosalienism ja Poitsu 39+0 <3 (toivottavasti poksutaan viimeistä kertaa)

 

Tuulihattu katsotko tuon teidän syntymäajan tuolta eka sivulta että onko oikein, en ollut varma että kumman vuorokauden puolelle se pitäis laittaa kun sun viestistä ei käynyt se ilmi. =)

Etusivu on nyt ajan tasalla. Onnitteluita ja jaksuja saa taas jaella vähän kaikille.

Täällä kaksi yötä ikiomassa kodissa takana. Voi vitsit että isoveli on mustasukkainen. Varsinkaan kun en saa nostella vielä häntä syliin. No jospa se mustasukkaisuus laantuisi kun tässä aikaa kuluu.

Terveisin Sanuli ja ukkeli

Juu, ihan oikean päivämäärän olit laittanut. Kiitos.

 

Täällä jakauduttu. 20.9. syntyi pikku mies. Paino 3.380kg ja pituus 49.5cm. Sektio meni erittäin hyvin. Spinaali saatiin vasta kuudennella kerralla oikeaan paikkaan. Siinä meinasi usko mennä. Nyt voimme kummatkin hyvin.

Mammuska ja pieni mies 1pv

 

Heips!

Meille syntyi aivan hurmaavan komea poika eilen 20.9.13 klo. 18.17.
Mittaa oli 51cm ja paino 3585g. Eli ultranarvio piti hyvin paikkansa, kun lisää siihen 3,1kg:n vajaan parin viikon painot lisää.
Rv:t oli 40+2.

Synnytys oli äärimmäisen rankka sen keston vuoksi. Virallinen kesto oli 30h, mutta supistukset alkoivat maanantaina kipeinä, ja jatkuivat synnytyksen loppuun asti. Yöt ja päivät menivät oikeastaan kivuissa valvoessa. En vaan auennut, jonka vuoksi synnytyksen alkaminen pitkittyi. Ja kesti siis yhteensä maanantasta perjantaihin.
Vauva tuli loppuviimein imukupilla ulos, koska voimat loppuivat 30min ponnistuksen jälkeen.
Repeämiä tuli niin leikatusta epparista kuin repeämisestä ihan kiitettävästi.
Mielestäni pahempi synnytys kuin mitä osasin pelätä.
Jotenkin oon pettynyt äippäpoliin että eivät voineet käynnistää ennen kuin olin 4vrk kärsinyt supisteluista! Ja olin jo todella lopen uupunut, voimaton ja kipeä!
Pyysin kuitenkin asiaa monta kertaa niin paikanpäällä kuin puhelimessa.

Koko ajan sanoivat että on normaalia ensisynnyttäjillä. Aijaa? En oo koskaan kuullut että kukaan synnyttää 100h!

Noh se on nyt ohi ja sain syliini oikeasti maailman parhaimman lahjan. Terveen komean pojan! Ollaan mieheni kanssa maailman onnellisimpia ja nyt vaan koitan alkaa unohtaa kamalan kokemuksen. Toki kipuja jatkuu varmaan joitakin kuukausia koska tikkejä on laajalti eri paikoissa. Mutta ei voi mitään. En itse pystynyt vaikuttamaan asioiden kulkuun sen enempää mitä yritin.

T. Allu ja jvg 1 vrk

 

1609 / 17.9. / 40+1 / poika / 51cm ja 4220g

 

ONNEA VALTAVASTI KAIKILLE VAUVAN SAANEILLE!!! :heart:

Nopeasti tulin myös ilmoittelemaan, että täälläkin tapahtunut ja uusi ihana pikkuinen saatu kotiin :heart:
Meille syntyi laskettuna päivänä POIKA 3370g,49cm :heart:
Aivan ihana suloinen pieni mies, joka valloittanut sydämet! Ei juuri ole koneelle ehtinyt/jaksanut, kun aika menee ja univelkaakin kiitettävästi. Mutta on tää kaikki sen arvoista!!

Ihanaa vauva-arkea kaikille ja vielä odottaville paljon voimia loppuajalle!! Kohta ollaan kaikki saatu ihanat pikkuiset maailmaan! :hug:

Delila&pikkuinen mies 6vrk:tta :heart:

 

Hei!
Täällä alkoi syksy enemmän tai vähemmän hyvin. Vauva voi hyvin ja painaa jo reilusti yli 3 kg, varmaan jo 3,5 kg. Laskettu aika olisi ollut viikko sitten. Vauvalla on ollut koliikkioireita ja olen itse ollut aika uupunut, kun olen lapsen kanssa yksin. Lisäksi tulin vielä kipeäksi, mutta onneksi tilanne tuntuu aina ajoittain tasaantuvan. Enpä muista milloin olisin nukkunut kolmea tuntia pidempään kerralla, mutta sellaista se kai on kaikilla.

Jos jollain on jotain erityisvinkkejä koliikkiin niin olen kiitollinen. Kaikkea mahdollista on kokeiltu. Parhaiten on tehonnut kantoliinassa kantaminen ja hieronta. Vyöhyketerapia auttoi myös, mutta oireet tulivat kumminkin takaisin.

Onnea myös kaikille vauvoista. Ihanaa että niitä syntyy. Itse en ole päässyt kunnolla istumaan tietokoneelle niin en ole ehtinyt päivitellä kuulumisia. Vauva on tietysti ihanista ihanin.

Allu13, voimia meiltä. Tiedän miten kamalaa voi olla, kun kukaan ei kuuntele vaikka kuinka tuntuu että haluaisi tehdä toisin. Itse alan pikku hiljaa olla päässyt yli synnytyksestä, mutta kyllä mä edelleen jotenkin pettynyt olen. Onneksi mulle tarjottiin sairaalan puolesta psykologin aikoja, niin olen käynyt juttelemassa. Helpompi jotenkin hyväksyä miten synnytys meni ja myös se tajuton kipu ja turhautuminen kun ei voinut synnyttää niin kuin itse olisi kokenut hyväksi.

 

Vähenikö vauvan liikkeet selvästi ennen synnytystä?
Musta tuntuu että nämä vaan voimistuu päivä päivältä

Huomenna pääsen kokeilemaan akupainantaa, saa nähdä tuottaako tulosta..

Beibei&Ipanapa 39+5

 

Onnea kaikille, jotka jo oman vauvelinsa ovat saaneet :flower:! Vielä täällä omaa vuoroa odotellaan...

Allu kyllä sulla on ollut ihan uskomattoman rankka kokemus! Voin vain kuvitella, miten tuskissaan yrittää saada jotain apua ja mitään ei tapahdu. Ihan käsittämätöntä kyllä! On tainnut henkilökunnalta unohtua ne korulauseet, jossa äidin toiveita kuunnellaan jne. Voimia sulle rankasta synnytyksestä toipumiseen! Onneksi siihen varmaan auttaa se maailman ihanin pikkupoika.

Kukapakuka jaksuja sulle koliikin kanssa. Mulla ei valitettavasti ole sulle tarjota mitään vinkkiä kun ei ole minkäänlaista kokemusta. Toivottavasti joku muu täällä keksii jotain.

BeiBei kyllä meilläkin liikkeet tuntuvat päivä päivältä voimakkaammilta. Omasta mielestä vauva ei ole vielä laskeutunut (tai siis ei varmasti ole kun keuhkot on edelleen lytyssä). Nyt poitsu välillä tunkee koipiaan mukavasti kylkiluiden alle ja muutenkin liikkeet tuntuvat tosi voimakkailta. Potkuja ei pahemmin enää tunnu, mutta kääntyilemistä ja jalkojen ojentelua sitäkin enemmän.

AnnMaria 39+4

 

Suloinen pieni poika syntyi meille 15.9. Painoa pikkusella oli 3575 g ja pituutta 50 cm. Tiistaina käynnistettiin synnytys ja tosiaan vasta sunnuntaina syntyi eli pitkä ja rankka oli käynnistysprosessi kun mikään ei tuntunut tepsivän että olis lähteny synnyttämään. Nukuin monta yötä huonosti sairaalassa ennen synnytystä ja toivoin jo leikkausta mutta loppujen lopuks synnytys oli positiivinen kokemus. Ei sattunut niin paljon mitä luulin ja kivunlievityksenä oli vain pudendaalipuudutus.

Täälläkin ollaan väsyneitä mutta onnellisia pienestä nyytistä. Yöllä vauva herättää noin kolmen tunnin välein eikä sitä aina ite osaa nukkua heti kun pystyisi...

Onnea valtavasti kaikille jakautuneille ja toivottavasti pian loputkin saisi oman nupun maailmaan!

tiituli85 + vaavi 1vko 1 pvä

 

Mä en jostain syystä saa nyt tota väriä vaihdettua, mut jos joku ihana ihminen sais silti päivitettyä meidät tuonne listalle... Eli meidän perheen prinsessa syntyi 21.9 klo 4.49, mittoina 3635g ja 50cm (pito 35cm) rv 38+4. Tänään päästiin kotiin ja nyt opetellaan arkea viiden hengen perheenä <3

Olo on onnellinen, mutta väsynyt. (kertomusta tuun kirjottaan myöhemmin, nyt syömään ja syöttämään...)

tiggeri ja typy 2vrk

 

Hei, en kuulu teidän keskusteluryhmään, välillä olen ohimennen lukenut. Olen kuullut että koliikkivauvat rauhottuisivat koliikkivauvoille suunnitellusta musiikista, tässä linkki youtubesivulle.
https://www.youtube.com/watch?v=QQUjMtQRUbg

 

Nyt jos ehtisi muutamalla sanalla kertoa synnytyksestä...
Tiistai päivänä alkoi olla omituinen olo joka muuttui sitten pikku hiljaa keskiviikon aikana säännöllisiksi supistuksiksi. Supistukset kuitenkin laantuivat yötä kohden kunnes puoli kolmen aikaan aamuyöstä heräsin kovaan kipuun. Menin vessaan jolloin lapsivedet tulivat. Sairaalaan jouduttiin lähtemään koska oli se streptokokki positiivinen.

Sairaalassa laitettiin antibiootti tippa ja seurantaan koska supistukset eivät olleet kovia. Puoli kuuden aikaan supistukset tihenivät ja kovenivat. Siinä sitten torstai päivä oleiltiin synnytyssalissa ilokaasua naukkaillen. Iltaan mennessä en ollut avautunut kun 2cm. Synnytys oli tarkoitus käynnistää perjantai aamuna, toisin kävi kun tulehdusarvot pompsahtivat yöllä korkealle niin jouduttiin käynnistämään jo puolen yön aikaan.

Supistukset kovenivat välittömästi ja kolmeen asti jaksoin sinnitellä ilokaasulla mutta sitten täytyi jo pyytää epiduraali. En ollut nukkunut vuorokauteen joten epiduraalin tuoma kivuttomuus antoi minun hetken (reilu tunti) nukahtaa. Sain perjantai aamuna vielä toisen annoksen epiduraalia. Oksitosiinitippaa lisättiin kun supistukset eivät kovenneet. Olin kuitenkin aamuyön epiduraalin aikana auennut 10cm. Mitään ponnistus tarvetta ei ollut joten oksitosiinitippaa lisäiltiin aina siihen asti kunnes kätilö ja lääkäri tuumasivat että pitäisi kuitenkin yrittää ponnistaa.

Poika ei ollut laskeutunut synnytyskanavaan ja hän myös tarjosi takaraivoaan virheasennossa. Aloin sitten ponnistaa vaikkei mitään tarvetta sille ollut. Puoltoista tuntia kuvittelin ponnistustarvetta ja ponnistin.
Ennen kuin aloin edes ponnistamaan oli ihan loppu, jäljellä ei ollut yhtään energiaa kahden vuorokauden valvomisen ja syömättömyyden takia.
Lääkäreillä oli ajatuksena että jos saisin ponnistettua lapsen kanavaan niin he sitten auttaisivat imukupilla. Onneksi tuli suunnitelma B ja lääkäri tuumasi että eiköhän mennä sektioon. Minä olin aivan riemuissani ja onnellinen asiasta.

Virallisesti synnytys kesti 33h mutta lapsivesien menosta meni 36h siihen hetkeen kun pikku herra päästi ensimmäisen parkaisun.
Poika joutui viettämään teholla kaksi ensimmäistä vuorokautta - oli vetänyt lapsivettä nenäonteloon ja sen takia hengitys hieman vaikeaa, suolistossa oli myös tukos eikä kakka tullut kun vasta reilun vuorokauden ikäisenä.

Lääkäri kävi illalla tervehtimässä ja totesi että taidettiin tehdä oikea päätös kun pojan paino hieman yllätti, 4710g. Sanoin hänelle että olen hyvin tyytyväinen päätökseen ettei minulla olisi enää ollut mitään voimia jatkaa ponnistamista.

Synnytys oli positiivinen kokemus vaikkakin rankka. Iso kiitos kuuluu miehelle joka jaksoi hieroa selkää ja tsempata :heart:

hanja ja osmo 10vrk

 

Paljon onnea vauvan saaneille, tuntuu että paljon poikia on nyt syntynyt

Meilläkin on jännät paikat.
Kävin eilen lääkärillä ottamassa käyrää ja vauvan painoarvio. Olisin voinut jäädä sairaalaan jo eilen mutta kotiasioita, isompien lasten hoidot ja koiran hoitoa ei oltu suunniteltu ollenkaan. Synnytys sairaalaan matkaa kuitenkin tunnin ajomatka.

Huomenna sitten menen ja laittavat mulle sen ballongin, paikat on sen verran valmiina että sen voi laittaa. On kuitenki ollu näillä vähäisilläkin supistuksilla siis jotain vaikutusta

Jännittää ja hirvittää.

Syysodotus84 40+4

 

Syysodotukselle onnea matkaan Toivottavasti menee nopsaan!

Mä pääsen tänään shoppailemaan, jee! Viimeset vauvahankinnat ja itselle sairaalakassiin herkkuja.. Tai taidan ostaa hedelmiä (satsuma-luumu-omena) kun niitä on tässä tullut popsittua ihan hulluna viimeset pari viikkoa, kun iski himo. Tai täytyy sinne varmaan sitä lohtu-suklaatakin ostaa.

Jos (ja kun) ollaan vielä vk-loppuna kahdestaan miehen kanssa niin ajateltiin käydä syömässä hyvin, kun vielä kerran ehkä päästään helposti kahdestaan

Beibei&Ipanapa 39+6

 

Kaksivikkoista poikaa täällä tuuditellaan... Aika menee niin nopeaan ja nuo siskotkin vaativat oman huomionsa..
Syntyi siis 10.9 40+6 4,3kg ja 53 cm. Täysin luomuna, sairaalassa kerkesimme olla 45 min. Saavuttaessa kohdunkaula auki 8cm, joten suoraan saliin. Tarjolla tuossa vaiheessa vain kohdunkaulanpuudute, jonka päätin jättää väliin, kun ei aiemmissakaan auttanut mitään.
Kotiuduttiin seuraavana päivänä, ja kaikki mennyt hyvin. Syömme, nukumme ja vaihdamme vaippaa.
Mukavaa Syksyä kaikille!
-Passepartout-

 

Onnes vauvan saaneille :flower:

Yhtenä kappaleen vielä täällä ollaan. Alkaa olla olo jo niin kärsimätön, välillä v-käyrä hipoo pilviä kun haluaisi jo tositoimiin.. Viime yönä heräilin menkkamaiseen jomotukseen ja osaksi tuli selkeitä supistuksii. Aamulla sama jatkui kun heräsin, kesti puolisen toista tuntii, kunnes loppui. Päivän aikana ollut hieman menkkamaista särkyä. Noh, kovasti odottelen josko lähipäivinä muuttuis oikeiksi kivuiksi ja pääsis synnärille.. Huomenna onneksi neuvolaan..

Itsellä synttärit perjaintaina ja ajateltiin miehen kanssa lähtee elokuviin sekä syömään kun kaveripariskunta pyysi mukaan. Pakko suunnitella kaikenlaista ettei tässä odottamisessa mene järki..haittaa ei yhtään vaikka joutuiskin perumaan tositoimien vuoksi

Tytymamma & murunen 39+1 :heart:

 

Neuvola takana. Vauvalla tuntuu olevan kaikki hyvin, eikä äidilläkään ihmeitä. Mitä nyt kolottaa ja supistaa yms.. Viikon päästä perjantaille ruvetaan varaileen äippä polille yliaikaiskontrollia jos ei ens viikon alkuun mennessä päätä tää ulostautua. Toiveissa kyllä olis kovasti. Onnittelut taas kaikille jakaantuneille =)

 

Taitaa tämän vauvan matka maailmaan olla alkanut :heart:
Iltapäivällä alkanut supistelemaan epäsäännöllisesti jatkuen koko illan. Nukkumaan mentiin miehen kanssa kymmenen tienoilla kun lieviltä vielä supistukset tuntui. Taisin hetkeksi nukahtaa, tunti sitten heräsin supistuksiin ja nyt kellottanut niitä - väli 3-5min mutta vielä kestää olla kotona..ajoittain toki tuntuu tosi kipeeltä.. nyt odottelen milloin vointi vaatii lähtöä sairaalaan

Tytymamma & murunen 39+3

 

Onnea vauvan saaneille!

Toivottavasty Tytymamma olet päässyt jo tositoimiin!!!

Minä täällä tuskailen tämän odotuksen kanssa Shoppailureissu jumitti selän täydellisesti ja nyt sitten on vaikea liikkua. Viikkoja on jo ihan liikaa ja nyt odottelen jos vaikka saisi sen yliaikaiskontrolliajan...

Aatoksia ja muru 40+3

 

Hei ja pahoittelut, että kirjoittaminen on jäänyt. Tässä keväällä tapahtui kaikenlaista perhepiirissä, mikä vei voimia ja huomiota, joten kirjoittaminenkin jäi. Olen kuitenkin seurannut palstaa aktiivisesti. Onnittelut kaikille vauvan/vauvoja saaneille!

Täällä tänään rv41+0 eikä suuremmin merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Voin kuitenkin hyvin ja mielikin on ihan rauhallinen, joten mulla ei ole hoppua. Mutta toivoisin kyllä, että synnytys käynnistyisi itsestään, eikä käynnistykseen tarvitsisi mennä... Muutenkin toivoisin, että synnytykseen tarvitsisi puuttua mahdollisimman vähän.

Kaunista päivää ja malttia meille jotka vielä odotellaan!

 

Onnea kaikille vauvautuneille :heart: Ja tsemppiä vielä raskaana oleville

Meille syntyi POIKA su22.09. klo8.09, mitoin 3940g/50cm/34.5cm Poika syntyi 3.5 tunnin pikatoimituksena ilman kipulääkkeitä, ilokaasua otin pari henkosta mut ei tuntunu hyvältä niin luovuin siitäkin. Heräsin kipeään supistukseen klo4.45, synnärillä oltiin klo6.40 jolloin olin jo 7cm auki ja suoraan saliin. Pienellä aluksi kaikki hyvin mut kuuden tunnin päästä poika joutui vauvojen teholle sokeritippaan alhasten sokeriarvojen takia. Siellä vietettiin ekat vuorokaudet, tiistai-iltapäivänä pääsi mulle vierihoitoon ja eilen jo kotiuduttiin. Nyt kaikki hyvin ja isommat sisaruksetkin ovat myytyjä mytylle :heart:

 

Onnea kaikille!

Täällä edelleen yhdessä osassa, päivä kerrallaan elelen. Tuossa kerkesin haravoimaan ennenkun rupes taas satamaan, on kyllä niin kypsä ilma että ei oo toista. Jotain häärinkiä tarttis päivään että saisi ajan kulumaan, tosin tänään vannotin itselleni että en tee mitään, ja puoli tuntia niin oli imuri kädessä..

Tässähän saa laskea päiviä viimeiseen eräpäivään, enää max 13 päivää niin vauva olisi sylissä. Hurjaa! Aamulla sain jonkun hysteerisyyskohtauksen, itkin niin että oksensin, hyi. Ei oo kyllä kaikki kotona tällä mammalla.

Beibei & Ipanapa 40+1

 

Onnea kaikille vauvan saaneille! <3 Ja kärsivällisyyttä kaikille vielä odottaville!

Mulle tuli shokkina toi vauva-arki, oli jotenkin tosi raskasta myöntää itselleen että tätä mun elämä nyt on. Nyt vasta olen alkanut tottumaan siihen, että on vähän niinkun vanki omassa kodissa, katon telkkaria kaiket päivät, imetän ja koskaan ei saa nukuttua kunnolla. Kerran katoin telkkarista Sairaalaa, ja tunsin kateutta kun joku potilas oli menossa leikkaukseen, kun se nukutettiin, että se saa nukkua niin kauan ilman keskeytyksiä.. Lisäksi mulla ei oo tarpeeks maitoa ja joudun antaa pari kertaa päivässä korviketta, ja haluisin aina lyödä niitä jotka koko ajan tuntee tarvetta huomauttaa siitä mulle, kuinka multa ei tule tarpeeksi maitoa. Joo olen ymmärtänyt, ole hiljaa kiitos...!

Toi koliikki voi olla tosiaan aika rankkaa. Kai sulla on ihmisiä jolta saa apua, ettet ole ihan yksin? Mun serkun vauvalla oli koliikki ja joskus pelotti jättää se yksin vauvan kanssa kun se oli niin väsynyt. Että jaksamista Kukapakuka!!!

Tuikku ja neiti 3 viikkoa